Äidin keittiössä

Äidin keittiö on tavattoman siisti. Kaikki pitää korjata paikoilleen heti tai mieluummin ennen sitä. Kaikki tavarat ovat olleet samoilla paikoilla vuodesta 1955, jolloin muutimme kotitaloomme. Jokapäiväinen ruoka-astiasto on häälähja vuodelta 1945. Vain yksi lautanen on mennyt rikki. Upeat keittomaljat ja kastikekulhot ovat ylimmällä hyllyllä.

Minä, kuusikymppinen tytär, opettelen pitämään siisteyden ja järjestyksen samanlaisena. Saan kyllä huomautuksia, mutta ne ovat vähentyneet siitä kun muutin tänne äidin seuraksi ja avuksi muutama kuukausi sitten. Miten helposti laitan vääränlaisen kannen kattilaan, sekoittelen soppaa väärällä kauhalla, tiskaan ilman esiliinaa, käytän väärää pyyhettä, sen sellaista.

Etsimme jotakin reseptiä, ja saman tien järjestin resepti-ja keittokirjahyllyn. Siellä oli aarteita, lappusia ja lehden sivuja kaikilta vuosikymmeniltä. Minun repimäni keittokirja. Pyöreäkulmaisia reseptilappisia, joita sai kahvipaketissa. Hiekkahentusia teimme usein 50-luvulla. Koulun kotitalouskirjani on vielä tallella.

Keitoksista meille tuleekin eniten sanomista. Koetan ihan oikeasti kysyä äidiltä hänen reseptejään. Äiti ei sitä aina ymmärrä, hänen mielestään minun pitäisi osata. Tänään oli vuorossa makaroonilaatikko. En itse laita siihen kananmunaa, koska en siitä pidä. Äidin mieliksi laitan. Jos kysyn laitetaanko yksi vai kaksi kananmunaa, tuhahtaa äiti, että pitäshän sun tietää. En ole koskaan katsonut reseptiä, mutta nyt me emännät tarkistimme, mitä keittokirjat sanovat. Sain luvan laittaa juustoraastetta päälle, koska keittokirjassakin sanottiin niin.

Äidiltä olen keittotaitoni alkeet, paremminkin vahvan perustan oppinut ja leipomisinnostukseni saanut. Koulutyttönä en pitänyt siivoamisesta (silloinkaan) ja sain vapautuksen siivouksista, paitsi oman huoneeni,  kun leivoin viikonlopuksi. Silloin tehtiin monenlaisia kakkuja, pipareita ja pullaa. Tottakai vieraille pitää vieläkin tarjota montaa sorttia, ei nyt ihan seitsemää.

Meillä on aina kierrätetty ja lajiteltu jätteet. Kerätään kaikki muovipussit, kumilenksut, napit, narut, lahjapaperit, lasipurkit, margariinirasiat. Ja paljon muuta.

Migreeniä ja runoraati kiireisenä maanantaina

Äidin INR testi ja hoidot järjestykseen
Aamiaiseksi nopeasti puurot ja puolukat. Terveyskeskukseen äidin INR-verikokeeseen ja veteraanikuntoutusta järjestelemään. Äidillä on 10 päivää jemmassa Lappeenrannan kylpylään ja saa siellä päättää itse terveydentilaansa sopivat hoidot itselleen sopivana ajankohtana. Neurologi suositteli kevyttä hierontaa.

Seuraava INR-testi päätetään tulosten mukaan, jos se pysyy tasolla 2-3, on seuraava koe 4 viikon päästä. Jos näin on, tilanne alkaa rauhoittumaan. Sattuipa suosikillamme tohtori Kiminkisellä olemaan yhtenä aiheena sunnuntaina juuri eteisvärinä. Siinä selvästi mainittiin, että mikäli eteisvärinää ei saada useilla sähköshokeilla kuriin, Marevan-hoidolla tilanne saadaan tasoittumaan, joskaan ei aivan entisekseen. Jaksamisen mukaan voi tehdä normaaleja asioita. Näinhän on äidilläkin asia, mutta ikä jo asettaa omat rajoituksensa tekemisille. (INR oli 3,1 eli hyväksytty)

Ei minulla migreeniä ole, sanoo äiti topakasti vaikka silmissä vilisee sahanteriä.
Äidin pankkireissu seuraavaksi. Äiti olikin jo sitten todella väsynyt, hurjan kirkas aurinko ja kimmeltävä lumi kiusasivat silmiä ja migreenin sahanteriä ilmaantui. Silti äiti sanoo yhä, ettei hänellä migreeniä ole. Vaikka neurologi vasta viime viikon vastaanotolla  vahvisti, kuinka migreeni todettiin 8 vuotta sitten ja nyt on sama homma. Nyt tänä vuonna migreeni on vaivannut melkein joka päivä, mutta lääkitys ei ollut kohdallaan. Nyt pitää vain odottaa, että keskushermostoon vaikuttava Kloptryl Mite auttaisi. Se auttoi migreeniin kahdeksan vuotta sitten ilman sivuvaikutuksia. Äiti oli ottanut lääkkeen aamulla luultuaan, että lääke auttaa saman tien ymmärtämättä , että se vaikuttaa keskushermostoon hitaasti.

Yksi pieni henkireikäni; kiiruhdin Maailmankauppa Sikitikoon torihallissa vapaaehtoiseksi pariksi tunniksi. Yli kymmenen vuotta sitten  olin jo mukana , kun kauppa koulutti tansanialaisen Sikitikon kätilöksi, siitä kaupan nimi. Sikitiko toimii nyt suuressa roolissa omassa maassaan. Koulutus, varsinkin naisten, on kehitysmaissa vähäistä. Siksi on hienoa, että Sikitiko vie taitojaan omassa maassaan eteenpäin. Minusta tuntuu, että juuri tuollainen auttaminen olisi parasta kehitysmaiden auttamiseksi. Kauppa on pieni ja hiljainen, mutta hiplailen  käsin tehtyjä tavaroita kehitysmaista ja luen erilaisten teepakettejen etikettejä. Suosikkini on jännästi lakunmakuinen Yogi tee. Ostin pienet Guatemalasta kotoisin olevat huolinuket. Jo pienen rasian avaaminen saa hymyilemään. Huolet pois.

Kotiin  matikkasopalle (ohje tulee pian) ja sitten avantoon.

Ilta oli mieleiseni, raikas ja reipas runoraati kirjastossa ja poistomyynnistä kaksi isoa pinoa kirjoja kotiin. Ihana ja vilkas päivä tämä maanantai maaliskuussa. Runoraadista enemmän toisessa blogissani Siperian kautta eteenpäin.

Päivän uutinen. Obama voitti niukalla enemmistöllä terveydenhuoltouudistusta äänestettäessä. Hyvä!

korianteria, basilikaa, persiljaa, chiliä, sitruunamelissaa

En ole kasvattunut aikaisemmin mitään itse siemenestä sisällä, olen kyllä ripotellut siemeniä suoraan maahan. Voi miten terhakoita sirkkalehtiä on jo noussut! Pihalla on vielä melkein metrin paksu lumikerros. Huomaa minikasvihuoneeni, jätin rei'itetyn kannen malliksi oikealla olevan viljelmän päälle.Juuri uutisissa: kylmä yö, vielä -11 C täällä Kaakkois-Suomessa. Päivällä kävelin pari tuntia Saimaalla, kaupunginlahdella. Aurinko paistoi, niin että posket melkein paloivat. Äiti oli sillä aikaa rintamaveteraanien kokouksessa. Ja sitten illansuussa avantosaunaan. Autuus.

Suklaamunia aamiaiseksi

Aamiaisen ja herätyksen tarjosi Elli 5 v, meidän perheen neljättä sukupolvea.
Olen lapsenlikkana yökylässä Valkealassa.

- Seija, herää jo, tehhään jo sitä pullaa! Kello oli 6.40. Ellillä oli bailatiinomekko jo päällä. Suklaamunat odottivat pöydällä aamiaiseksi. Pullataikina laitettiin yhdessä alkuun, Elli leipoi kaiken ihan itse, tein vain loppualustuksen ja yhden nallepullan malliksi.  Lopuksi keittiö piti siivota, tietenkin asu tuli soveltaa sopivaksi. Hanskat käteeen ja lippis päähän. Sitten keitettiin kahvit ja syötiin nallet.

Sitten bailatiinon vuoro. Elli on opetellut upeita liikesarjoa äitinsä kanssa, sillä äiti  opettaa bailatiinoa yhdessä Ellin kanssa. Sitten piirrettiin yhdessä lukematon määrä eläinkuvia ja askarreltiin. Jossain vaiheessa asu vaihtui pakistanilaiseen shilwar kamiz-housumekkoasuun, joka on tullut Ellille tyttäreni perintönä. Oi, ihan äidin sydän hipsahti, kun Elli ilmaantui Aishan mekko päällä. Siihen liittyy niin paljon muistoja. Mekon malli ja väritkin ovat perinteiset. Muistanko oikein, että Pakistanin phuppo (täti) on sen teettänyt parikymmentä vuotta sitten.

Päivän tunnus oli: Minä päätän mitä tehdään. Siis Elli.

Aivon valkoinen aines

Neurologi selvitti ensin, että todellakin, tietokoneella ovat tallella edellisen käynnin tiedot, sekä magneettikuvauksen tiedot (2002). Kotona äiti oli koko aamupäivän etsinyt neurologin papereita tuolta käynniltä, eikä uskonut alkuunkaan minua kun kerroin, miten nykyisin kaikkialla lääkäreillä ja terveyskeskuksissa tiedot ovat tietokoneella. Varasimme ajan yksityiseltä, koska äiti tunsi tarvitsevansa magneettikuvauksen, "kun tuo pää ei ota selvitäkseen".

Sitten neurologi selvittti meille kansantajuisesti , mitä se valkoinen aines aivoissa on, ja mitä ovat harmaat aivosolut. Minäkin opin, että iän mukana aivoissa näkyy pilkuntapaisia kohtia, jotka tarkoittavat aivojen vanhenemista. Koko 8 vuoden ajan äidille oli jäänyt käsitys, että hänellä on jonkinlainen poikkeama tuossa valkoisessa aineksessa.

Migreeni oli tuolloin vaivannut äitiä ja lääkitys oli  8 vuotta sitten auttanut. Viime aikoina äiti on ottanut samoja Klotriptyl Mite-tabletteja aamuisin päänsärkyynsä, jota ei oikein ollut mieltänyt migreeniksi itse. Lääkkeen merkitys pitkävaikutteisena ja lääkkeen ottamisen ajankohta ei ollut äidille selvennyt edelliseltä kerralta. Nyt selvitettiin lääkkeiden oikea käyttötapa ja vaikutus. Reseptin oli terveyskeskuslääkäri aina uusinut sen kummemmin kyselemättä, ja väärä ottamistapa oli muotoutunut.

Ei ihme, että aamulla ottamansa Klotriptyl Mite väsytti tavattomasti päivän mittaan, sillä samaa lääkettä käytetään univaikeuksiinkin. Nyt ohje on selvä, 2 tablettia ennen nukkumaanmenoa. Parin viikon päästä sen pitäisi alkaa toimia. Lukemani mukaan lääke voi aiheuttaa sivuvaikutuksia ja niistä keskusteltiinkin, mutta niitä ä'iti ei ollut aikaisemmilla kerroilla saanut. Lääkäri kertoi, ettei näe mitään tarvetta magneettikuvaukseen.

Lääkäri tutki mahdollisia Parkinsonin taudin oireita, niitä ei ollut. Oli hyvä, että lääkäri puhui hyvin hellästi jo korkean iän tuomista muutoksista ja jaksoi kuunnella äidin sivuraiteille hyppiviä tarinoita..."onneksi olin pessyt juuri lattiat kun silleen kaaduin", kysyttäessä milloin aloitti taas kipulääkityksen "no se mikä se olikaan Elli (Elvirahan se oli), olikos se, se Australian tyttö, jo isoäiti  oli mennyt sinne Australiaan ja miten silloin edellisellä kerralla sanoin hoitajalle, kun oli tyttären tuttu, että viekää kiitokset Puraselle...." lääkäri kysyy uudelleen "niin milloinkas te aloitittekaan tällä kertaa lääkkeen syönnin"
Neurologi Juha Purasen nimen tahdon mainita tässä, juuri tuollaiseen lääkäriin voisin luottaa täysin; asiantunteva  ja asiat selkeästi kertova, rauhallinen.

Ehdimme vielä kertaalleen kuunnella äidin kokemukset rintamalla siellä missä miehet olivat ja miten viime hetkellä pääsi pois viimesellä kuorma-autolla, ei sitten oltais tässä....

Lääkäri kehoitti käyttämään hyväksi veteraanien tarjoamia kuntoutuksia. Niihin äiti ei ole mennyt sitten viime kesän, sillä hän oli peloissaan rytmihäiriöiden yhteisvaikutuksesta  tai haitallisuudesta niiden suhteen. Kysymme vielä Marevan-hoitajalta varmistusta hoitoihin.

Nyt on käyty veritautilääkäri, silmälääkäri, korvalääkäri ja neurologi. Eiköhän kaikki tuoneet selväksi sen, ettei äidillä ole suurempia vikoja, kuin iän mukanaan tuomia; veritauti, rytmihäiriöt, kaihin kasvua odotellaan. Jospa äiti asettuisi rauhallisemmin vanhuuteensa ja antaisi periksi joissakin asioissa.

Ja minä, koko aamun olin miettinyt, millä salajuonella etenisin. Nimittäin käymään avannolla. Kirjastoon, pankkiin, kauppaan ....nyt keksin lähteä kävelylle valokuvaamaan Hakalin puutaloja. Ensin pulahdin avantoon. Se on päiväni kohokohta. En käy ihan joka päivä.  Äiti yrittää vastustaa avantoharrastustani, enkä halua äidille pahaa mieltä ja käyn salaa. Perjantainen sauna ja avanto naapurin kanssa vielä jotenkin käyvät, sen aina kerron.

Mummi huolehtii lapsenlapsistaan ja äiti lähettää tyttärelleen talvisen keiton reseptin

Kauhoin keittoa lautaselle.
- Tässä on vielä huomiseksi meille.
- Meksu ois syönyt kyllä sen kaikki yhdellä kertaa, vastaa mummi, Meksu on tyttärentyttären puoliso Melbournessa.
- Onkohan Aishalla siellä isoja kattiloita?


Laitanpa reseptin tähän (samalla terkut sinne Melbourneen), sillä mielestäni keitosta tuli Taivaallinen Talvikeitto. Aloitan keittoni keittämällä liemen ´lihaisista luista. Tällä kertaa sain lampaanviulun ohenevasta päästä leikattuja paloja tilatorilta. En tiedä, minusta liha on niissä mehevämpää, ehkä se johtuu kalvoista, jotka pitävät lihan muheana. Keitoistani  tulee reiluja talon keittoja, sillä en hienostele vihannesten leikkaamisessa, sinne vaan sinne päin suupaloja. Ajattelin, että tästä maukyhdistelmästä saisi hienostellenkin oivan keiton, jos liemeen lisäisi kermaa tai smetanaa ja leikkaisi perunat ja porkkanat julienne-tikuiksi (sellaisiksi hieman tulitikkua paksummiksi) ja tuoretta korianterisilppua päälle. Annoksesta tulee noin kuudelle hengelle. Kylvämässäni korinteriviljelmässä onkin jo kaksi sirkkalehtistä taimenalkua.

Taivaallinen talvikeitto

liemi
noin 1 kg lihaisia lampaan luita
iso sipuli
2 iso porkkanaa
1/2  iso lanttua
6-7 valkosipulin kynttä
pala inkivääriä, sentti, kaksi
puolikas purjo
2 kypsää tomaattia
10+ mustaa pippuria
pari-kolme maustepippuria
suolaa
vettä niin että kaikki peittyy ja vähän enemmän

lisäksi:
5-6 perunaa suupaloina
1-2 porkkanaa suupaloina
muitakin juureksia voi käyttää
päälle tuoretta persiljaa tai korinteria jos kotona on


Keitä lientä kunnes liha irtoaa luista melkein itsestään.
Siivilöi liemi, ota talteen porkkanat ja lanttu. Huom. liemen porkkanat ja lanttu saa olla kokonaisina, ne on helpompi erottaa sitten.
Soseuta ne erikseen lisätäksesi ne uudelleen liemeen suurustamaan keittoa.
Paloittele juurekset ja lisää keittoon, keitä kunnes kypsiä. Lisää suola ja tarkista liemen maku, lisää vettä tarvittaessa.

Puhdista lihat luista ja paloittele ja lisää. Siinä se on, jotenkin tuo lammas, lanttu ja muut juurekset sopivat niin mainiosti yhteen, että hyvää tulee. Söimme maalaisruisleivän kanssa, päällä runsaasti tuoretta valkosipulia.

Röpörieskaa

Muistimme ja löysimme vanhan suosikkireseptin, irrallisten ruokaohjelappusten seasta löysin 5 kpl ohjeita tälle ihanalle röpörieskalle, joten sitä on tehty ja kirjoitettu varmuuden vuoksi muistiin aina uudelleen. Se on mainio välipala, lapset tykkää, minä myös. Ryynejä voi vaihdella. Ja niin helppo!

Rörpörieska

2 dl riisiä tai 2 dl ohrasuurimoita
4 dl vettä
50 g voita
(tai tähteeksi jääneet riisit tai puurot sekaan)

3 dl kaurahiutaleita tai muita hiutaleita
6 dl maitoa

2 kananmunaa (munat voi korvata parilla rkl kikpapujauhoja)
2 dl kermaviiliä, piimää, jugurttia
1/2-1 tl suolaa

1. Laita kaurahiutaleet maitoon turpoamaan ensin hetkeksi.
2. keitä riisi/suurimot ja lisää voi kuumana
3. sekoita kaikki aineet, tästä tulee aika vetelää
4. paista uunipellillä, voitele ensin hyvin voilla, 20-30 min, noin 200C
Maistuu hyvältä kylmänäkin evääksi, voin kera tai ilman, kinkulla, juustolla, meetvurstilla ...

Tärkeä päivä

Eilen illalla lämmitimme saunan. Osasin laittaa pellit oikeisiin asentoihin. Tai ainakaan en saanut noottia. Saunan jälkeen laitoin papiljotit äidille. Huomenna on tärkeä päivä, johon pitää huolella valmistautua. Upeanvärinen ruusu keittiönpöydällä ei suostu lakastumaan.

- Miksi sulla on kaksi lääkettä samaan asiaan.

- Minä en kysele tuommosia. Ylilääkäri on ne määrännyt.

-Tulen mukaan sinne vastaanotolle.

- Ei, ei sinne voi tulla. No ainakin pitää kysyä sopiiko se.

Valmistauduimme aamusella lääkärin vastaanotolle. Aamiaiselle mennessäni käsilaukku ja paraatikäsineet olivat jo eteisen jakkaralla. 

Parkkeeratessani autoa ajattelin, että äiti saattaa kadota vastaanotolle ilman minua, jos ei minua sinne halua. Pääsin kuitenkin. Terveyskeskuksen erikoislääkäri seuraa joskus vuosia sitten todettua "paksua verta" eli verihiutaleita, jos oikein ymmärrän. Kreatiiniarvot olivat 417, ja ne ovat pysyneet samalla tasolla pitkään Hydrea-lääkityksen ansiosta. Tuo arvo on ollut yli 900. Kaikki muut veriarvot olivat kohdallaan. Kohonneeseen verenpaineeseen, siinä 100 molemmin puolin viime aikoina,  tuli yksi lääke lisää. (Amdodipin Orion, 5mg x1/2 tablettia päivässä) Se oli kolmas  verenpaine- ja sydänlääke, ja sainkin tilaisuuden kysyä minua vaivannut juttu: samaan asiaan tarkoitetut lääkkeet. Lääkäri selitti yhdistelmälääkityksen idean. Yhteisvaikutuksella saadaan aikaan haluttu tulos.

Kysyimme väsymyksestä ja kovasta päänsärystä. Siihen tätä verihutale-asiaa hoitava lääkäri ei oikein ottanut kantaa. "Voi olla että johtuu siitä kaatumisesta". Lopulta äidin kysyttyä mahdollisuutta magneettikuvaukseen, hän ilmoitti ettei sellaista voi terveyskeskuksen puolella tehdä "tässä tapauksessa", koska siihen tarvitaan neurologin lähete eikä hän näe syytä kirjoittaa lähetettä neurologille , mutta voisimme ottaa yksityislääkäriin yhteyden. Otetaan.

Itsepalvelua, ruoka-automaatteja ja kameravalvontaa!

"sie oot tässä ja Martta-isomummi" (Elli 5 v)

Elli silpaisi eteisessä haalarinsa ja meni suoraa päätä mummin kaapille, missä on Ellin oma kynälaatikko. Samassa silpaisi muotokuvan meistä. Iso-mummi on mielissään, kun Elli tulee käymään. Iso-mummi oli ohjeistanut minut ostamaan laatikollisen juuri tietynlaisia jäätelöpuikkoja lastenlastenlapsia varten. Ja muuta herkkua on aina. Iso-mummi näkee olkkarin ikkunasta kun naapuriin papalle (veljelleni) on tullut lapsenlapsia pihalle. Sitten hän odottaa, että tulevat tervehtimään.

 

Sitten päivän uutisiin. Itsepalvelua,  kameravalvonta ja ruoka-automaatteja. Ei, ei ole  kyse lentokentän palveluista. Iäkkäiden palveluita ne voisivat olla kuntaliiton toimitusjohtajan mukaan! Silmät pyöreinä luin mitä uusi kuntaliiton toimitusjohtaja paukutti ehdotuksinaan hoitojen kehittämiseksi. Nämä ovat siis keinoja hoitaa iäkkäitä lähitulevaisuudessa?

Meidän perheen mummot tulivat mieleeni.

Lapsuudessani meillä asui mummo. Tunnen, että Eeva Maria mummo on minulle hyvin läheinen, sielussani aivan. Mummon tarina pitääkin kirjoittaa tänne. Elämäni suurimpia kokemuksia on, kun  seisoin kirkkaan Vepsänjärven rannan rantakivillä ensimmäisen kerran, saatuani vasta vahingossa selville mummon sadan vuoden pakomatkan alun, tuon hänen kotipaikkansa ja kotisaunansa, missä kivet näkyivät veden alla syvälläkin. Samat kivet. Mummo kantoi vettä saunaan sata vuotta sitten ja karkasi koskaan palaamatta. Siitä toisen kerran. Jos mummo ei olisi meidän kanssamme asunut, olisin jäänyt paljosta ilman.

Lapsillani oli Pakistanin mummo, dadima, joka asui luonamme ajoittain. Dadima Jehangirin kertomukset ja läheisyys ovat antaneet lapsilleni suuren osan heidän isänpuolen henkisestä perinnöstään. Dadima taas on kashmirilainen, joutunut luopumaan kotimaastaan pääsemättä sinne koskaan takaisin. Dadiman tarina pitää myös kertoa.

Täällä Lappeenrannassa lasteni mummi, äitini on asunut omassa talossaan vuodesta 1955, eikä hänellä ole aikomusta tai tarvettakaan muuttaa minnekään. Äiti tuli sotamorsiamena Nurmeksesta. Äidinkin tarina odottaa kertojaa.

Mitä on tapahtunut vajaassa kuudessakymmenessä vuodessa lapsuuteni ajoista? Silloin isovanhemmat asuivat perheen kanssa. Nyt perheen verkosto on rikki, ihmiset itsenäisiä ja itsekkäitä.  Vanhuksista ei välitetä perheissä, ei mummoille ja papoille ole tilaa. Kuntien päättäjät suunnittelevat itsepalvelua sun muita robotteja?

Mitä tarvetta on kameravalvonnalle, ruoka-automaateille...ja mihin itsepalvelua tarvitaan?

Koetanpa miettiä. Terveyskeskuksen seinällä on automaatti, josta voi printata ulos itse reseptinsä saatuaan diagnoosin syöttämällä oireet: huimaustakin on, selkä ei suoristu, enpä oikein näe, kaaduin, sellaisia nappeja voisi painella. Antaisiko automaatti lääkkeetkin?

 Itsepalvelupesula.  Jos tätä ei ole keksitty aikaisemmin, nyt se on tässä keksitty: aja-sisään autopes...siis mummopesula. Kunnat toimittavat vanheneville mummoille ja papoille pesuyksikön, johon mummon rullaa itsensä painamalla haluamansa pesun. Ovi menee kiinni ja sudit viuhuu samaan tapaan kuin autopesulassa. Kädet sivulle, ja sitten kuivatuspuhallin. Ovi aukeaa ja ulos rullautuu puhdas mummo. Mietin vielä vaatteiden riisumista ja pukemista, sillä sellaiseen autopesula ei anna mallia. Parasta lopettaa, tämä alkaa maistua karmivalta kauhulta.

No joo, arvelin tähän äidin hoitajaksi ryhtyessäni, että koko vanhustenhuolto on aika sekava karuselli. Mutta tuollainen lausunto virkamiestasolta! Missähän oloissa herra kuntajohtaja on kasvanut? Onko hänellä mummoa tai pappaa ollutkaan? Tai edes naapurin iäkästä setää? Onko saanut mummon paistamaa pullaa? Onko käynyt papan tai naapurin sedän kanssa ongella tai ripustanut linnunpesää?

Manukin sitten soitti väärään paikkaan ja hoitoa ei järjestynytkään. Ja tunnettu sairaala saa seuraavan päivän lehdessä selitellä. Kävin muuten siellä uudessa Diakonissalaitoksen sairaalassa, minne Manu  ja Tellervo eivät ymmärtäneet soittaa. Olisiko heidän pitänyt tietää, että nimi onkin nyt Diacor. Manun olisi pitänyt tietää, että entinen sairaala ei ole enää Diakonissalaitos vaan Diacor. Hieno nimi eli kamalia nuo nimihienostelut. .

Olin siellä päiväkirurgisessa polvileikkauksessa, upouudessa Diacor sairaalassa, jota en ensin meinannut löytääkään. Muistan sieltä toipumishuoneessa istuskellessani, että samassa huoneessa oli hoitajien kahviautomaatti ja juoruilupiste.

Äidin ja Manun rytmit sekaisin

Äidillä on flimmeri, Manulla on myös jonkinlainen rytmihäiriö. Molemmat ovat olleet aktiivisia. Äiti rintamanaisten toiminnassa ja Manu pressana. Äiti on  voimistellut viime vuoteen asti aktiivisesti, ajanut pyörällä, hoitanut isoa taloa ja puutarhaa. Manu on pelannut lentopalloa, tehnyt metsätöitä, kummallakin siis hyvä peruskunto ja ovat samanikäisiäkin. Rytmihäiriöstä olen yrittänyt ottaa selvää  ymmärtääkseni äidin tilannetta, ja ja nyt ilmestyi tietoa sivukaupalla Manun rytmihäiriön myötä.

Minä kuin äitikin ihmettelimme, etteikö Manulla ole entisenä pressana  korkean profiilin henkilönä omaa henkilääkäriä, joka on langan päässä tarvittaessa. Ei näköjään ole. Iltalehden otsikko oli aika kamala: Sairaalan vastaus Koivistojen hätään: tulkaa vasta ensi viikolla. Siinäpä vertaistukea korkealta taholta; terveydenhuolto puhuttaa myös entistä presidenttiämme.

Lehdessä annettiin selvät 5 faktaa rytmihäiriöistä. Laitankin ne tähän, sillä ne olivat minullekin osittain uutta ja sisältävät maallikolle sopivaa tietoa. (Tässä Wikipedian laajempi artikkeli flimmerista, tässä yleisemmin rytmihäiriöistä.)

1. Sydämen rytmihäiriöitä on monta eri tyyppiä. Kaikki kokevat ajoittain ylimääräisiä sydämenlyöntejä.

2. Yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö  on eteisvärinä (flimmeri) . Iäkkäistä ihmissitä jopa kymmenes kokee sen. Äidillä on tämä.

3. Nopeassa rytmihäiriössä sydämen pumppausteho heikkenee, ja potilaan keuhkoihin voi kertyä nestettä. (Manulla näin).

4. Eteisvärinään liittyy aivohalvauksen vaara. Sydämen eteisen sisälle saattaa syntyä hyytymä, joka voi siirtyä verenkierron mukana aivoihin.

5. Eteisvärinästä on vaikea päästä kokonaan. Se saattaa uusia aika ajoin ja siksi siitä kärsivä tarvitsee lääkehoitoa tai kajoavia hoitoja. Äidillä ei enää kolmen todetun flimmeritapahtuman jälkeen tehdä rytminsiirtoa. Tämä johtunee iästä ja veritulpan mahdollisuudesta. Lääkkeenä Marevan ja sen tarkkailuun INR-verikoe, nyt 4 viikon välein.

Lähde: kardiologian professori Pekka Raatikainen, Tampereen Yliopisto/Iltasanomat