Rakuttamaan huomenna!

Huomenna Iittiin tekemään raku-keramiikkaa. Paula on opettanut minut dreijaamaan aikoinaan, samoin kuin raku-polton tekemisen. Saisinpa oman raku-uunin, sellainen on suunnitteilla. Raku-poltto on vanha japanilainen polttotapa. Laitan kuvia myöhemmin.

Suunnitteilla on myös savipajan raivaaminen autotalliin, jossa on kaikkea muuta kuin autoja (joita sinne mahtuisi kaksi). Ai niin, onhan siellä Porsche. Se on poikani Sakun voittama 22 vuotta sitten ja punainen Porsche kulkee yhä. Se on makroauto, vai mikroauto vai mikä se onkaan, kulkee bensalla ja sillä voi ajella tässä meidän pihalla, siihen mahtuu aikuinenkin istumaan. Autotallissa on isäni peruja metallityöpaja, 2 potkuria, polkupyörä, pihatyökalut, lumilinko...ja isossa kasassa dreija, savipöytä, savea, vanhoja ruukkuja, vanhoja suksia, eli huima työmaa saada yhteen nurkkaan SAVIPAJA.

Helsingissä kävin monta vuotta keskiviikkoisin Arjan  savikursseilla Horisontissa. Miten rentouttavaa toimistopäivän jälkeen olikaan kiireesti painella Malminkartanoon ja muutamaksi tunniksi upottaa kädet saveen. Horisontttiin voi mennä kuka vain päivisinkin, tiettyinä aikoina on ohjaaja paikalla. Tämä on pieni mainos Horistontille kuin myös Paulan keramiikkakursseille. Sallittehan, että innostun ja kerron ihanasta harrastuksestani ja jaan nämä kaksi ihanaa opettajaa muillekin halukkaille!

Tässä Paulan keramiikkakursseista Helsingissä  Horisontissa ja Iitissä.
Tässä tietoja kumppanuustalo Horisontin savipajan toiminnasta sekä muistakin kaikille avoimista toiminnoista, kuten tietokonekursseista, kielikursseista, ompelupajasta, kudontapajasta jne..siellä myös mahtava kirppari. Horisontti on paikka, jota kaipaan Helsingistä.
 
Pihalle ilmestyi yllättäen peräkärryllinen hevosenlantaa. Puutarhurin onni on siis hevosenlanta. Tai pulleat silmut, joita tiirailen muutaman kerran päivässä. Omenankukkia odottelen.

Syntymä ja kuolema 21.4.2010

 

Äidin INR-viikko

INR-testi (International normalising ratio) on verikoe (kokeet?), joka testaa veren hyytymiseen liittyviä seikkoja. Se tehdään eripituisin väliajoin veren ohentamislääkkeiden (Marevan) annostusta varten. Arvon pitäisi olla 2-3
K-vitamiinin liiallinen saanti vaikuttaa tähän arvoon.
Tänään äidillä se oli tasan 3, seuraava tarkistus INR taas 4 viikon kuluttua.

Linkissä on englanksi minullekin ymmärrettävä selitys INR-kokeesta. Lab Tests Online:

http://www.labtestsonline.org/understanding/analytes/pt/test.html

Äidillä on jatkuva huoli ja jopa jännitys siitä, että tulos on reilassa; pohtii syömisiään ja minä taas koetan kertoa, että kun nyt on INR arvo halutulla tasolla, on dieetti ihan sopiva, eikä sitä sovi liikaa muuttaa.
Hedelmiä voisi vain syödä lisää. Ohjeet annetaan kautta linjan eri ikäisille ihmisille; syö 500 g vihanneksia ja hedelmiä, ja äiti pohtii, ettei millään saa sellaista määrää syötyä. Eihän 87-vuotias syö muutenkaan yhtä paljon kuin nuorempansa. Koetan vakuuttaa, että hyvä näin; todella säännöllinen rytmi ja samaa kotiruokaa kuina aina ennenkin. Minä saan helposti 500 g kokoon muutamasta appelsiinista, vaikkapa.

Nyt koetan saada äidin kävelemään ulkona, tänään lähtikin, esteli ensin, mutta sitten itsekseen kierti isoa tuplapihaamme.

Nyt on kello kahdeksan illalla ja äiti jo yöunilla. Migreenilääke ilmeisesti väsyttää, niin neurologikin sanoi. Pitää nyt selvittää, ettei sitä enää tarvittaisi, sillä varsinaiset päänsäryt ovat hävinneet.

Itse olin päivän kuumeessa ja sen jälkeen nämä parisen päivää olo on kuin matkapahoinvointisella, ja äkillinen ykösnousu ja pitkälleen meno huippaa. Toivottavasti ei sen kummempaa, koskaan ei ole tällä tavalla huipannut.
(edit 20.4. )Saku sai minut menemään lääkärille muutama päivä sitten, sillä vielä nopeita liikkeitä tehdessä, varsinkin sängystä noustessa, pyörrytti. Asentotasapainohäiriö, sanoi lääkäri, voi kestää viikkoja. Nyt melkein pari viikkoa merisairasmainen olo on jo hävinnyt, mutta nopeat nousut vielä heittävät vähän tasapainoaistia. Paranemaan päin, kuitenkin joka päivä, eikä se enää haittaa tekemisiä. Avantoonkin olen uskaltanut, ensin varovasti, sitten jo toistakymmentä vetoa.

Mummi ja tyttärenpoika tekevät sämpylöitä

Kaksi hyvää sämpyläntekijää "neuvottelevat" miten paljon jauhoja laitetaan, miten paljon rasvaa ja minkä kokoisia sämpylöitä tehdään. Tekivätkin sitten pieniä ja isoja. Saulat sanoi sitten mummillensa, että hän sitten aikanaan kertoo omille lapsenlapsilleen, että näin ja näin se minun mummini aikoinaan minua neuvoi. Sitten printattiin nämä kuvat paperille ja vietiin mummille.
- Jo tämä on maailman ihme, onko ne kuvat jo tässä! Olimme aamulla asentaneet printterin.
- Olenpas minä tässä hyvännäköinen, mainitsi mummi myös. Niin onkin. Ja iloinen, tällainen touhu piristi mummia ja tietenkin tyttärenpojan vierailu.

Kaikenlaista viime viikolla

Koetan unohtaa Helsingin ja sen mahdollisuudet täällä Tirilässä ja täällä ollessa alkaa tuntua välillä samantekevältä mitä siellä tapahtuu. Voin katsella miten istuttamani kärhö menestyi talven yli, minne laitan vihannesmaan, voin miettiä mitä kesäkukkia laittaisi, miten nyt niin harmaasta ja ankeasta maasta putkahtaa hetkessä ihana kotipiha. Lunta on vielä paksuina mattoina pihalla tänään puolessavälissä huhtikuuta. Mahtavat lumikuormat ovat kuitenkin sulaneet nopeasti.

Helsingissä olin muutaman päivän ja ahmin kaikkea hurjalla vauhdilla. Pakistanilaisystäväni Ryqiyyan luona laitoimme uuden tietokoneen käyntiin ja internettiin (minun taidoillani se ei ihan onnistunut, mutta Saku oli puhelimen toisessa päässä). Pikku-Aishan kanssa kävimme uimassa Mäkelänrinteessä ja Horisontin savipajalla tekemässä muutaman hienon jutun, Aisha 8-vuotias ihan ensimmäistä kertaa. Aishan työt jäävät kuivumaan, ne on maalattu alilasitteilla ja ne vielä lasitetaan ja poltetaan lasitepoltossa. Olin yllättynyt Aishan innosta ja kätevyydestä. (erotuksena tyttäreeni on tämä nuorempi usein pikku-Aisha erotukseksi)

Seuraavan päivän ohjelmaa: Sakun, Salmanin (8) ja Ehteshamin (4) kanssa kävimme ensin Pizzahutissa ja sitten Ehteshamin  synttärin kunniaksi katsomassa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras-leffan. Hauska ja positiivinen yllätys; olisipa sairaaloissa oransseihin asuihin pukeutuneita laulavia lääkäreitä kuten Syrjän veljekset tai junan takalaiturilla Bollywoodin tyyliin intialainen tanssi-ja laulukohtaus, aitoa bhangraa (punjabilaista kansanmusiikkia, josta on tullut suosittua). Kymppi tekijöille!

No sitten Perkkaalle poikien kotiin, missä Salman henkeä vetämättä kertoi elokuvan tapahtumista. Naheedin mainio paksitanilainen illallinen, isä-Babar ja liian-pieni-leffaan Noman (3) myös seurassamme. Opiskelijana Babar tuli useita vuosia sitten työpaikalleni katsomaan suomalaista, joka osaa urdua, siis minua!. Seuralliseen Babariin ei voinut olla tutustumatta ja nyt kutsuvat nämä ihanat kolme poikaa minua dadoksi, eli pakistanilaisittain se on isänpuoleinen isoäiti. Tietokonealan insinööriksi valmistuttuaan Babar toi myöhemmin vaimonsa ja Salmanin Suomeen, nyt perhe on kasvanut täällä ja kotiutunut erinomaisesti. Suomen kieli sujuu kohtalaisesti vanhemmiltakin, pojat tietysti osaavat sen.

Seuraavana päivänä pikavisiitti Karhusuolle luokkatoverini Riitan luo, sitten Kauklahteen, jossa kahvittelin perinteisessä Halmeen kahvilassa, kun en tavannutkaan serkkuni vaimoa, helmentekijää ja kauneudenhoitajaa kauneushoitolassaan. Sitten olin suunnitellut käyväni Björn Weckströmin lasinäyttelyssä Brondan Galleriassa. Galleria oli kiinni, mutta sain hyvän kuvan töistä suurista ikkunoista. Ihania ne ovat, Stonehengestä innoittuneita.
Otin kuvia Helsinkiä ikävöivälle Aishalleni Bulevardin torneista ja ajoin katsomaan miten jäät ovat lähteneet mereltä.

Uunisaaren silta oli auki, aurinko paistoi kimmeltävästi ulapalta, joutsen ui ihan viereen, lokit juttelivat, muutama muukin kävelijä otti aurinkoa kallioilla.

Saunaremontti ja puutarha vielä metrisen lumen alla

Saunaremontti nytkähti uudelleen käyntiin. Olen jo saanut kaksi varteenotettavaa tarjousta, joskin kalliimpia kuin odotin. Tänään kävi kolmas urakoitsija, ja etenin hieman erilaisella taktiikalla, sanoin että meillä on varaa juuri tiettyyn summaan asti. Aikaisemmille en ollut antanut mitään rajoituksia budjetille. Talvella olen koettanut tutkia, millaisella tarkkuudella tarjouksien tulisi olla. Tähän pitäisi saada äidille mukavat puiset raput ja pieni terassi. Nämä raput ovat talvella liukkaat ja ikäihmisille hankalat; tyypilliset 50-luvun omakotitalon malliin. Elli teki siihen vesi-roska-tikku-oksaputsaamon pääsiäsilomallaan isomummin luona.

Pihalla on vielä metrin verran lunta. Tyhjensin tuhkat saunanuunista orapihlaja-aidan juurille. Koetan ottaa selville tuhkan käyttöä pihalla. Luin, että kahvikuppi aarille riittää. Ilmeisesti ennen vanhaan levitettiin tuhkaa aika lailla marjapensaiden juurelle. Piha on alunperin yli 50 vuotta ollut hiekkamaata, siihen on sitten tuotu paljon multaa ja lantaa, mutta yleisesti taitaa maa olla aika huono. Siinä tutkimista. Pikkuhiljaa laitan jotain uutta. Toivoisin enemmän puita ja korkeuseroja. Kivipenkereitä on mielessäni.

Perennoihin varsinkin haluan perehtyä. Sain toissakesänä istutettua syysleimuja, taikka loksia (flox) niinkui minä sen tunnen. Niitä oli lapsuudessani paljon ja pidän niiden nöyrästä kauneudesta. Sain hyötykasviyhdistyksen pioninsiemeniä, niitä aion laittaa paljon, mutta siinä menee vuosia ennenkuin ne ovat reheviä. Yksi ihana iso pionipensas pihalla on, mutta se on jäänyt ruusupensaan alle melkein. Omenapuita, 50 vuotta vanhoja on 5, ne antavatkin pihalle runsautta. Valkea kuulas on, mutta muut lajien nimet ovat jäänee unholaan. Marjapensaita on, nekin saisi uusia. Viime syksynä istutin tyttö- ja poikatyrnin.

Siirsin chilinsiemenet isompiin ruukkuihin, tai mehu- ja maitotölkkeihin. Kysyin ohjeita ja laitoin puolet mustaa multaa ja puolet taimimultaa. Jätin tilaa, että niihin voi lisätä multaa, että varsista tulee tämäkämmät. Tai ainakin ymmärsin niin.

Näitä aion ainakin kasvattaa tänä vuonna:
palsternakkaa paljon ( ne on ihania ja kalliita ostaa)
chilejä, taimella
sitruunamelissaa, taimella
persiljaa, taimella
tilliä
rukolaa
salaattia
basilikaa, taimella
härkäpapuja, myös aika takuuvarma laji, joka parantaa maata myös
korianteria, siemenet kylvetty, eka erä oli ehkä liian mustassa mullassa liian vähällä valolla ja ne kasvoivat ohuiksi hujopeiksi, ja lakoontuivat. Katsotaan jos niistä saisi pelastettua, mutta ne kasvavat myös hyvin suoraan maahan kylvettynä...halusin niitä nopeasti jos saisin ruukussa kasvatettua...suosikkiyrttini, joka on ehdoton pakistanilaisissa ruuissa. Ihmiset eivät pidä sen hajusta ja siksi hylkäävät sen usein.
lehtikaalia, sitä voi napsia suoraan suuhun tai tehdä sipsejä, ihan totta, ihania sipsejä...hieman öljyä ja levälleen kaalinpalasia uunipellille ja kuumaan uuniin...maustaa voi esim chilillä tai herbamarella, uskomattomia ja terveellisiä sipsejä. Lehtikaali on melkein unohdettu, takuulla kasvava,  tavattoman kestävä ja satoisa,jota voi napsia syötäväksi vaikka lumen alta.

New York juustokakku!

Törmäsin tähän juustokakkuun. Rakastan juustokakkuja. Teen tämän pian.

New York Cheesecake ohje englanniksi. Nautin ohjeenkin lukemisesta. Se oli kerrottu niin tarkkaan ja sydämellä. Suomennan sen kunhan olen tehnyt. Miksi juuri New York. New Yorkissa kaiken pitää olla on suurta, kiiltävää ja kaunista. Niin juustokakunkin. Sisukseen käytetään 5 Philadelphia-juustopakettia kun normaalisti 3. Onneksi Phillyä saa Suomessakin.
Smitten kitchen näyttää olevan kiinnostava ruokablogi, sieltä ohje ja paljon muuta.

Pääsiäismaanantaina rantakallioilla

Nappasin reppuuni pyyhkeen ja vesipullon. Kävelystä Kimpiseen avannolle tuli 3,5 tunnin retki. Edestakainen matka on noin 7 km.  Jääkautiset rantakalliot olivat taas kerran valuttaneet peitteensä pois. Jää irroitteli itseään rantakivien ympäriltä. Kapeat jäämurtumat odottivat vielä hetken, revetäkö vielä tänään?

tänään
- meidän aamulla, Melbournen illansuussa, juttelin Aishan kanssa netissä työhakemuksesta tutoriksi (pitämään kursseja koululaisille ja opiskelijoille)...ei enää kielellisesti tarvitsekaan tarkistella, Aisha on varmasti parempi kuin minä, kun on joutunut jyrän lailla tekemään akateemisia esseitä ja onnistunut niissä hienosti
- aamiaiseksi vaihteeksi spelttipuuroa, jota äiti keitti vähän epäröiden, kun aina tekee Nallen neljänviljan hiutaleista
- söimme Lemin särää lounaaksi
- äidille tuli vieras pyöräillen, entinen työtoveri Aino, iltapäiväkahville
- tarjosimme omia karjalanpiirakoita ja unelmatorttua ja Vana Tallinna-likööriä
- keskustelimme niistä pillereistä ja lääkäreilläkäynneistä
- kävelyn jälkeen tarkistin urdun sanoja Sakulle, jolla on huomenna Pasilan poliisilaitoksella tulkkaus tapauksessa, jossa on kysymyksessä seksuaalinen häirinnän tai jonkinlainen väkivaltaisen käytöksen tutkinta...siihen ei minullakaan ole kaikkia sanoja valmiina...ja löysinkin listan ruumiinosista, joka on varmasti hyödyllinen (en muistanut esimerkiksi mitä on polvet)
- iltapalaksi karjalanpiirakoita ja kinkkua..ostin piirakoita varten riihiruisjauhoja, joissa selvä riihen savunmaku ja haju...äiti sanoi että lehmän maku eikä oikein tykännyt
- ja sitten seilailin netissä, sillä en läytänyt satojen kirjojeni joukosta ainoaa, jota haluan ehdottomasti lukea, Lauri Viidan Moreenia
- Juttelin hetken Meksun kanssa Melbournen aamusella klo 7, oli juuri töihin lähdössä (siis chattasin/tsättäsin, Skype kuulokkeet oli vialliset ostaessani ja ne pitäisi vaihtaa kunnollisiin) Max ja Aisha nukkuivat vielä. Sakukin odotteli Aishaa nettiin, halusi jutella siskon kanssa. Mun pienet isot lapset.

Tiskiharja oikein päin

On sievemmän näköistä, jos tiskiharja laitetaan roikkumaan silleen harjapuoli  poispäin, kun joku tulee käymään, niin se on siistimpi. Äidin oppitunti.

Pihan kevät pitkäperjantaina

Hupsista vaan miten lumet vaipuvat maan uumeniin. Mustaviinimarjapensas oli aivan kokonaan lumen peitossa (ylin kuva). Leikkimökin katolla oli melkein metrin lumipeite vielä muutama päivä sitten. Kolmilatvainen kartiokuusi näyttää vähän revenneen, puolet siitä on vielä lumen alla. Tänään oli jo +10 C, linnut lauloivat . Talvitakit eteisessä tuntuivat liian painavilta ja paksuilta, ne piti jo nostaa pois.