maanantai 28. helmikuuta 2011

Mummoksi ihan oikeesti eika unessa

Iltapaivalla melkein nukahdin Poppyn sohvalla Karachissa, olo oli ihanan raukea ja hyva, vaikka Saku jarjesti asioita lahteakseen takaisin Kiinaan. Ikava jo vahan kaivertaa. Eihan minulla huolta ole, Saku on innoissaan ja olen onnellinen siita. On vain ollut mukavaa, kun Saku tulee vahan valia halailemaan.


Juttelimme Aishan kanssa skypessa, myos Poppy phuppo jutteli pitkaan. Oli ihana kuulla, etta Aisha on alkanut voimaan paremmin viime paivina ja iloinen, etta jaksaa jatkaa opiskelujaan. Syy siihen on iloinen ja onnellinen. Minusta tulee mummo!

Olihan se vahan yllatys, mutta maailman ihanin. Tammikuun puolivalissa olin sukulaisilla yota. Ehdin juuri kertomaan uneni Tanjalle: kannoin kapaloitua pikkuista tummatukkaa Saku-vauvaa , jonka vein naapurin Anittalle ja laitoin vauvan keittion poydalle, ikaankuin naytille. Sitten seisoin ja katsoin vauvaa ja tajusin, etta jossain on jotain outoa, mina olen tama vanha Seija, eika silloin Saku voi olla minun kanssani vauvana. Sakuhan on iso mies.

Kohta sain Aisha nettiiin.Aisha kertoi juuri heti unen jalkeen, etta odottaa vauvaa. Heti sellaisen unen jalkeen!
No, vauvahan on sitten enonsa kopio, niin kai se on. Uni on niin selva, etten minkaan osaa ajatella tytoksi.
Tepakin oli nahnyt unta edellisena yona, mutta siina ei ollut sukupuoli selvilla, vauvauni sekin.

Nyt 14 viikon kohdalla vauva on greipin kokoinen ja koko ihmisen pieni elimisto on valmiina. Hurja kasvuvauhti, silla Aisha ja Saku syntyivat 27 viikkosena ja silloin olivat 972 g ja 1174 g painoisia, ja ihan pikkunukkeja.

Seuraava matka on sitten elokuussa Australiaan vauva katsomaan. Matkakertomus toisessa blogissani
http://www.siperiankautta.blogspot.com/

lauantai 19. helmikuuta 2011

Reissulla

Päivitykset jatkuvat taas kunhan pääsen kotiin Pakistan-Intia reissulta maaliskuun lopulla.
Matkablogi http://www.siperiankautta.blogspot.com/.

Namaste!
Khuda Hafiz!