Puutarhakauppa melbournelaisittain

Ystäväni 25 vuoden takaa, Julie, vei minut iltapäiväkierrokselle Melbournen loputtomien asuinalueiden läpi, mutta kun katsoin jälkeenpäin kartalta, se oli kärpäsen käpälä kartalla. Kävimme Julien mukaan yhdessä Melbournen parhaimmista puutarhaliikkeistä, jossa on myös puutarhasistuskauppa ja ravintola. Julie ystävättärineen käy siellä usein lauantai-aamiaisella. Sain mukaani monta pussia Australian alkuperäiskasvien siemeniä, kuten pullonharjan (bottle brush) ja kengurunkäpälän (kangaroo paw). Tekisi mieli ottaa joku kasvi mukaan!

Thank you Julie for a nice afternoon!

Julie hiding there!

 Kengurun käpälä

Melbournen kaduilla

Melbourne, Preston, Thornbury, Northcote ovat asuinpaikkamme lähiöt, kymmenisen kilometriä keskustasta pohjoiseen ratikalla, junalla tai bussilla. Kaupat, pienet etniset kaupat, lehtikaupat, paljon kahviloita, leipomot, ravintolat, lihakaupat, kalakaupat, kampaamot ja eri etnisten ryhmien kokoontumispaikat ovat High Streetillä, jonkä kumpikin pää on vielä saavuttamatta. Jokaisessa lähiössä on isohko Plaza ja muutama supermarket. Sivukadut näyttävät hiljaisilta.

High Street

Uudehko kerrostalo taustalla on harvinainen, kerrostaloja on kadulla vain muutama. Siinä asuvat Aisha, Meksu ja Zoe

Kolme sukupolvea ulkoilemassa Northlandissa

Zoe varustettiin varavaipoilla ja rintamaitopullolla, isä Meksu vei meidät Northland ostoskeskukseen, paikallinen Itis. Ai ulkoilemaan ostarille? No, loppumatkasta käveltiin kotiinpäin Zoe kantoliinassaan. Zoen äidin on  vielä otettava varovasti keisarinleikkauksen jälkeen. Niin, ostoskeskus oli laaja, todella joka suuntaan valtavia käytäviä, sillä eivät nämä aussit todellakaan pidä korkeista rakennuksista lähiöissään. Ulkopuolelta näytti  toinen toisensa suurempia litteitä laatikoita kököttämässä keskellä matalaa omakotialuetta valmiina nakattavaksi jonnekin, ne näyttivät jotenkin huteroilta. Ei sisään houkutellut. Eikä varsinkaan sissivankilalta vaikuttava lasten leikkipaikka pääoven edustalla. Sisällä oli kuitenkin komeita kauppoja ja leveät kiiltelevät käytävät joka suuntiin. Toiseen blogiini www.siperiankautta.blogspot.com kirjoittelen enemmän yleistä Australiasta, tämä on enemmän onnellisen mummon juttuja.

tähän "leikkipaikkaan ei Zoea laiteta!

Luomuun kallellaan olevina mummona ja äitinä etsimme hamppukangasta, josta saataisiin tehtyä kosteutta hyvin imaisevia vaippoja Zoelle. Sakulle löysimme jotain kivaa Kiinaan viemisiksi (ei kerrota  kun luet tätä ennen sinne menoasi). Isänpäivä on tulossa täällä ja sattumalta saimme Meksu-isällekin sopivan lahjan.   Ostimme vauvapulloharjan, äidinmaitosäilytysmukeja ja keittiöpyyhkeitä ja Zoelle Sophie du cirafin, purulelun, jota on valmistettu vuodesta 1961 Ranskassa, Aisha on jostain keksinyt sen eikä auttanut, kun sanoin ettei sen ostamisella ole kiire, ei ne hampaat ihan heti ulos putkahda. Katselimme vauvalle vaippa/tarvikelaukkua, mutta ne olivat joko rumia tai kalliita. Päätimme tehdä sellaisen itse. Teemme myös vaipanvaihtoalustan. Ihan kaikkea ei Aisha-äiti ehtinyt valmistelemaan, kun Zoe tuli monta viikkoa etuajassa.

Pysähdyimme sushipaikkaan suuren ruokakeskittymän keskelle. Aisha halusi juuri sushia, koska niitä ei saanut syödä raskaana ollessaan. Sushit ovat huippusuosittuja täällä. Hassuja pieniä soijakastike-annoksia saatiin sushin seuraksi. Pikkukaloja. Sitten oli aika syöttää Zoe. Saimme hymyjä, onnen ja siunauksen toivotuksiakin istuessamme Zoea syöttämässä. "Miten suloinen pikkuinen". Olihan siinä mummon mukava istua kahvilassa kun ohikulkijat ihastelevat lapsenlasta.

kuules äiti, en huoli enää tippaakaan

Vaippahuone oli suuri, siellä oli monta looshia nojatuolineen vaikka imettämiseen. Näitä tiloja olikin Aishan tarkoitus katsastella tulevaisuutta varten.

Kotimatkalla sain jälleen käveltyä lisää uuden palasen High Streetiä, joka ei näy milloinkaan loppuvan tai paremminkin en taida päästä sen kumpaankaan päähän. Siinä tavoite kolmen kuukauden sisällä.

Osuimme Prestonin Community Centerin kulmalle, jossa pidetään erilaisia kursseja, maalausta ja kädentaitojuttuja, mutta ei minulle savipajaa. Sievä vanha talo on jäänyt High Streetin liikkeiden puristuksiin. Viereisessä lähiössä olisi tarjolla savipajakin. Odotammesoittoa sieltä, voinko liittyä johonkin ryhmään. Olisi kiva tehdä Aishalle muutama savijuttu, ne ovat niin painavia kantaa Suomesta asti.

Nyt on täällä down under, alhaalla alla,siis maapallon alapuolella,  ilta jo aikaa sitten pimentynyt, kuuden maissa on jo pimeä. Illallinen on tehty ja syöty, mummo teki alu goshtia, pakistanilaista lihaperunapataa. Laitan siitä ohjeen kohta tuonnen Siperiankautta-blogiin, innostuin ottamaan kuviakin. Harvoin tulee laitettua tarkkoja määriä aineksia ylös, nyt tein sen.

Aisha on juuri löytänyt netistä hamppuflanellia noin 20 aussidollaria metri (noin 16 e), jota nyt mietimme miten paljon tilata. Riittäisikö kolme metriä. Onhan kestovaippaliinoja mukava olla paljon.  Ompeluhommia tiedossa. Pitää katsoa, jos netistä löytyy joku kiva kaava vaippavarustekassille.

Iltalukemiseksi odottaa viimeisin luomupuutarhalehti. Huomenna tulee terveyssisar kotiin, sillä sairaalan kätilön 4 vierailua on nyt tehty.

 Pikkuinen mustikkatyttö tummasilmä katselee suurta maailmaa kuukauden ja yhden päivän ikäisenä.

Zoe on kuukauden vanha tänään, Suomessa vielä päivää vaille....

Kello on 3.33 aamulla 23.8.2011, istumme Aishan kanssa pöydän ääressä. Aisha pumppaa maitoa pienokaiselleen, jonka juuri laitoin syömisen jälkeen nukkumaan kapaloituneena pehmeästi. Zoe täyttää yhden kuukauden tänään. Pitää pitää pienelle mustikkatytölle juhlat.

Suomessa on vielä edellinen päivä! Aikaero on nyt 7 tuntia, mutta kesäaikaan se on 9 tuntia. Uudenvuodenyönä Sydney näyttää aina ensimmäisenä ilotulitukset Harbour Bridgeltä, sataman sillalta kuuluisan valkopurjeisen oopperatalon viereltä.

Aisha pesee pulloja ja varustuksia, ehkä molemmat nukutaan kohta vähäsen. Herään kyllä seuraavaan syöttöön minäkin. Saku lähti äsken yölennolla Sydneyhin käymään. Pöydällä on vielä pieni palanen isosta toscakakusta, jota Saku toivoi erityisenä äidin herkkuna.

Zoe 1 kk 23.8.2011

Melbourne

Mitäs muuta mummo on sitten tehnyt Melbournessa kuin kulkenut Zoen aikataulun mukaan.

Eilen kävimme Sakun kanssa Melbournen keskikaupungilla kävelemässä, päädyimme Yarra-joen rantaravintolaan kahville, söimme sushit. Lähes 4 miljoonan kaupungin keskusta on hullunkurinen näky kun lähestymme sitä 10 km matkalla Aishan kotikulmilta Prestonista, kun 55 kerroksisia pilvenpiirtäjiä kohoaa yhdestä kohdasta keskellä laajoja asuinalueita, joka suuntaan levittäytyvät omakotitalot pienine pihoineen alkavat ihan pilvenpiirtäjien tyvestä. Se on kuin ylösalaisin kaatunut sieni, keskikaupunki sen vähän repaloitunut kanta  ja punatiiliset mökit, tiiviisti toisiinsa rakennetut, muodostavat heltan, joka on laaja, aaltoileva ja osistaan vinksahtanut ja vanha.

Ikäänkuin täällä ei olisi tilaa rakentaa kerrostaloja keskustan ulkopuolelle...mutta aussit rakastavat asua matalissa omakotitaloissa, joita ympäröi lauta-aita ja piha on postimerkki usein, tärkeintä on grilli. Etupihalla on muutama puska tai parhaassa tapauksessa ihana magnolia-puu. Magnoliat kukkivat juuri nyt, kevät on tulossa juuri...virallisesti Melbournessa on vielä talvi  reilun viikon, päivällä lie ollut parikymmentä astetta ainakin.

Keskusta oli aika tylsä, eikä sen kummenpi kuin paremmin tuntemani Sydney. Sydneyn ympäristö on huomattavasti monimuotoisempi ja satama-alueen takia mielenkiintoisempi.  Eikä mitään uutta ihmeellistä Australiassa,. Meininki oli ihan sama kuin silloin ennen 25 vuotta sitten. Sanoinkin Sakulle, ettei minulla ole ollut mitään hinkua tulla Australiaan ennen Zoen syntymää. Voi olla, että menen tuonne korkeimpaan rakennukseen. joka on yli 55 kerrosta ja katselen siellä maisemia, ehkä mielellään menen maaseudulle ja rannikolle ja Phillip Islandille katselemaan pingviinejä....mutta mieluummin vietän aikaa Aishan kanssa.

Sakun kanssa söimme sushit. Ne ovat supersuosittuja täällä. Erikoisuutena sushirulla; sushipötköä ei ole leikattu, vaan siihen tartutaan käsin ja pistellään poskeen kuin kebabrulla. Onkohan täällä keksitty. Kuulostaa siltä; helppoa sushia ausseille. Aussit tykkää kaikesta helppona. Miksi opetella syömäpuikoilla syömään sushia, reiluun kouraan vain ja haukkaa siitä!  Siihen voi toki tiputtaa soijakastiketta ja sipaista washabia aina lisää haukatessaan. Sisältökin on hieman uutta, mm. teriyaki kanaa tai muita yhdistelmiä, joita en ole susheissa perinteisesti nähnyt.

Toissailtana kävimme vietnamilaisessa ravintolassa, ruoka oli ihan kiinalaista. Aishan katu, HighSt, joka kulkee usean asuinalueen läpi, on kilometrejä pitkä.Vuorotelleen intialaisia, libanonilaisia, kreikkalaisia, italialaisia ravintoloita ja kauppoja. Oikein etsin ausseihin viittaavaa kauppaa tai nimeä: Australian men´s clothing ja joku AussieSports.com kyltti osui eteen, yksi Fish´n´chips, lainattu sekin englantilaisilta suoraan. Ratikassa edessä olevista 12 kyytiläisestä oli 10 aasialaista alkuperää.

Tänään vierailimme ihanan puheliaan aasialaisen rouvan pitämässä orgaanisessa ruokakaupassa, jossa oli ihan aasialainen meininki ja aikamoinen sekasotku, mutta olipas mahtava palvelu ja tietokaivo siinä kaupassa. Ostimme orgaanista kaakaojuomaa, savutofua ja Aishalle kosteusvoidetta ja kasvojenpuhdistusemulsiota. Mukaan vielä tummaa suklaata. Zoe nukkui herkullisesti ja  mukavasti kantoliinassaan. Pikkukaupat ovat täällä vielä voimissaan ja tosi suosittuja. Vastapäätä on lempparileipomo, libanonilaisia baklava-leivonnaisia ja ihania välimerelllisiä leipiä, vaikkapa valkosipulitaskuja.

Uusi elämä High Streetillä

Mummona oleminen on niin kiireistä, ettei blogia meinaa ehtiä pitämään. Kuljeskelen täällä vauva Zoen syöttöaikataulujen mukaan, varsinainen ajankohta jää usein hämäräksi. Matkalla menetin yhden päivänajan, sain kaksi yötä peräkkäin. Ihmeen hyvin olen kuitenkin ottanut kiinni Australian yöaikaan nukkumisesta. Ei nyt kummempaa jet lagia.

Kirjoitin toissapäivänä veljentyttärille varsinaisesti isomummille tarkoitettua sähköpostia, keksin, että senhän voi sellaisenaan tähän kopioida. Äidilleni olen yrittänyt selittää selkeästi miten täällä elämää soljuu. Totta, soljuu, tarkalleen vauva Zoen varsin vaativan syöttöaikataulun mukaan. Zoe täytti toissapäivänä kuukauden, vaikka vielä ei olisi ollut aika syntyäkään. Siksi pienellä on vielä syömisen opettelu meneillään.

isomummia varten tiedotusta


Vauva Zoe on niin ihana kuin olla voi, kova juttelemaan kaikenlaisilla äänillä, tuhisee, tussahtelee, kurluttaa, mörisee, vähän itkeekin oikeastaan vain silloin kun pitäisi saada äidin tissiin kunnon ote, ja taidot ovat vielä vähäiset, ja maitoa ei tule niin helposti kuin pullosta.   Koska saa lisuketta pullolla, pullosta saa paremmin masun täyteen. Aisha yrittääkin kovasti, että syöttäminen helpottuisi ja kyllä Zoe koko ajan oppii paremmin ja Aishakin rentoutuu.

Aisha-äidin aika meneekin maitohommissa kun syöttö on  noin neljän tunnin välein, ensin annetaan 10 ml maitoa pullosta, että saa jotain masuunsa, sitten Aisha syöttää ja joskus se onnistuu hyvin, joskus neiti ei malta vaan kitisee ja heiluttelee käsiään ja kääntyilee ja itkeekin. Sitten lopuksi annetaan vielä pullosta. Siihen saattaa hujahtaa tunti.

Sen jälkeen Aisha pumppaa maitoa. Sitten saattaa jäädä äidille pari tuntia aikaa nukkua seuraavaan syöttöön, jos heti unta saa.

Aikamoinen ruljanssa, mutta koko ajan paranee kun Zoe jaksaa paremmin ja nopeammin syöttöhommat.. Meksu on hoitanut kaikki pyykit, vaihtaa vaipat, syöttää pullosta yöläkin, että Aisha pääsee pumppaamaan maitoa ja tekee paljon muuta, opiskelulle ei ole jäänyt paljoa aikaa. Toivottavasti voin olla avuksi näissä jokapäiväisissä jutuissa,  ja molemmat vanhemmat saavat enemmän unta.

Täällä kätilö käy normaalisynnytyksissä pari kertaa kotona, keskosilla 4 kertaa ja jos tarvitaan lisää. Sitten tulee terveyssisar kotikäynnille ja sen jälkeen on käynnit terveyssisaren luona  kuin neuvolassakin.  Se on kiva kun kayvät kotona alussa. Olin tässä kun kätilö neuvoi kädestä pitäen syöttähommaa. Punnitsi vauvan ja kertoi, että kaikki on hyvin, nyt painoa on jo 3 kg.

Kiltti Zoe on, syöttövälit nukkuu hyvin, vaikka silloinkin ääntelee välillä. Kätilö sanoikin, että äänekäs ja touhukas tyttö.

Aishalla on vauvan kantoliina ja siinä Zoe on jo käynyt vietnamilaisessa ravintolassakin eilen. Toissapäivänä kävelimme kaikki ostoskeskukseen ja siitä Aisha meni lääkärintarkastukseensa. Saku kantoi Zoen kantoliinassa onnellisena kuin eno, kaikki naiset hymyilivät matkalla meille.  Kantoliinassa Zoe nukkuu tosi hyvin.

Aisha ei jaksanut vielä kävellä 3 km matkaa kotiinpäin ja palasi ratikalla, mutta me kolmestaan käveltiin ja kateltiin kaikkia
intialaisia, kreikkalaisia. libanonilaisia, italialaisia ravintoloita ja kauppoja , joita High st on pullollaan monen kilometrin matkalla. Tämä on tosi pitkä katu. En tiedä vielä mihin asti toinen pää jatkuukaan. Meksu oli päivän töissä.

Tänään Sakun kanssa käytiin keskikaupungilla . Ilma oli mukavan raikas ja kevyellä pusakalla pärjäsi, päivällä ei tarvinnut sitäkään. Ilma on nyt lämpenemässä. Täällä on nimellisesti kevät syyskuun alusta, kun siellä Suomessa lie jo syksyn aavistus.

Ei ole paljoakaan Australian meininki muuttunut, vaikka ollaan Melbournessa, voisi olla vaikka Sydneyssä, ja samanlaista on kuin 25 vuotta sitten, on vain uusia pilvenpiirtäjiä keskikaupungilla. Tuttu olo.

Mee Reebua

Etsin kiiltavan kansainvalisen liukkaalta Changin lentokentalta paikallista ruokaa. Siis Singaporen lentokentalta. Kohta jatkuu jannittava matka Melbourneet. NYT pitaisi olla lentotiet auki!

En oikein osaa kasittaa noita nykyajan lentolippuja eli ei lentolippua ollenkaan. Kukaan ei kysynyt lippua. Sen sijaan mina sekosin lahtoajassa. Mitas laittavast sellaisia sekavia lapuskoita sahkaopostilla, ja mitas kuka miten kayttaa AM JA PM aikoija. Luin, etta lahto on 11,40 ja sehan tarkoittaa aamua. Mutta siina perassa olikin PM ja huomasin sen edellisena iltana myohaan. Kassit ja pussukat oli pakattu Heidin ja Hadiksen avustuksella piirua myoten, auto paketoitu Jassun pihalle, hyvan matkan toivotuksen monin puolin saatu.

Kentalla viela vahan jannitin sita lippua, onko se tuo nyt ihan TODELLINEN lippu ja onko se elektroninen viisumi jonka Saku teki, oikea ja virallinen ja kaikin puolin hyvaksytty.

Nyt Singaporen kentalla sanoi virkailija "Australian viranomaiset haluavat tarkistaa jotain, rouva odottakaa 20 minuuttia". Sekin viela! Ehdin valaytella mielessani jaamista Singaporeen ja miten Saku saisi hoidella minut taalta pois. No sain sen boarding passin kuitenkin ja nyt pit'isi olla loppumatka ihan voittamattoman selva. Ajattelen vain miten se pieni Zoe Peppi Aleksandra on siella odottamassa mummoaan. Ja saankohan heti halit!

Soin siis Mee Reebua. Poika sanoi "it is very not". Olikin, mutta ihanaa. Nuudeleita, bamboo versoja, paistettua tofua, korianteria ja tuoretta vihreaa chilia runsaasti paalla. Kananmuna, jota en vaan koskaan syo.
Finskin aamiainen oli kamala, teollista ruskeaa kastiketta ja siina lilluvia perunoita, ja kananmunakokkelin viipale. Illallinen yhta kamala nimeltaan Wallenbergin pihvi, mika ei ollut pihvia nahnytkaan, pallero jotain jauhettua jauhoista mossoa samanlaisessa killuvassa ruskeassa kastikkeessa.

Aika loppuu tassa lentokent'n koneessa...

pannoovat sinappia silliin

Äiti teki tietä tiskatessani, että pääsee hanan luo..."pannoovat sillii sinappii nii ettei mahu silliä täyteen" ja huuhtoo sinappikastikkeen pois.

Olen koettanut olla vastustamasta näitä väitteitä, äidillä on aina oltava viimeinen sana ja keskustelu kiihkeytyy kummallisiin sivukiemuroihin, kuten että maanantaina ei mennä kauppaan, koska kauppias laittaa kaikki edellisen viikon vanhat esille ja vasta tiistaina voi olla varma, että saa tuoretta tavaraa. Tai kuinka" mie aina pidin huolta, ettei isä syönyt mitään sopimatonta diabeteksen takia, mansikoitakin sai vain kaksi". Ja moitteita sai siitä, kun oli Honey-koiran kanssa kaksistaan äidiltä salaa syönyt kaikki joulutortut lautaselta.

No, olen tuonut eri mausteisia sillejä maistettavaksi, ettei operaatio sillinpesua tarvitse tehdä, mutta toistaiseksi muut purkit ovat saaneet tuomion, vain sinappisilli kelpaa.

Tänään puuroa js pakkausta

Aamiaiseksi syön  äidin joka aamu keittämää Nallen neljän viljan puuroa. Kaipaisin jotain muuta joskus, mutta kun aamiaisesta on tullut usein päivän ainoa ateria yhdessä, koetan mennä aamulla alakertaan yhdeksän aikoihin. Kattila pitää pestä erityistoimenpitein ja tänä aamuna sain jälleen kerran muistutuksen miten se tulee tehdä. En yleensä edes saa kattilaa pestä. Eräänä aamuna olin aikaisemmin alhaalla ja keitin puuron. Sain moitteita ja äiti ryhtyi parantelemaan liian löysää puuroani päivittelyn saattamana. Tarkkaa hommaa tuo puuron keitto. Sen jälkeen en ole yrittänytkään keittää. Puuron kanssa syön nyt mustikoita. Keräsin niitä yli 40 litraa.

Äiti syö niin aikaisin lounaan, joskus jo yhdeltätoista, mutta viimeistään puolenpäivän aikaan. Tänään tein pihan omista pinaateista keittoa kerman kanssa. Sitä voisin syödä varmasti viikon yhtä mittaa.

Elli  tuli askartelemaan, pelasimme koirakorteilla ja välillä sain siivottua keramiikantekokamppeita autotallissa. Takaisin aussireissulta tultuani ensimmäinen homma on laittaa työtila kuntoon. Parasta mitä tiedän, olisi tehdä keramiikkaa ja tutustua puutarhanhoitoon.

Ensimmäinen keramiikkaveistos, tehty Lappeenrannan kuvataideyhdistyksen veistoskurssilla, on valmis, pieni lukeva tyttö. Arvaako kukaan kuka oli mielessä. Ei ollut mallina vielä,sillä mustikkatyttö oli vielä masussa. On tuossa pihassa kannon päällä Honey-koiran pieni patsas ja kaikenlaisia eläimiä olen tehnyt kuppien ja kippojen lisäksi.   Kasvojen teko oli kaikkein vaikeinta. Inspiraation sain kurssin alkua edeltävänä iltana kuvasta, jossa istui lukeva poika rappusilla. Tein tulevan tyttärentyttäreni istumassa rappusilla kirja kädessä. Käsien asento ja siinä kirja loksahti aivankuin itsestään luontevasti paikalleen. Aisha-äiti ja mummo pitää huolen, ettei mustikkatytöltä kirjoja puutu. En aio viedä sitä mukana Australiaan, tuskin jaksan sitä itse kantaa!

Pitää alkaa pakkaamaan, pitkin kuukausia olen laittanut pyykkikoriin kirjahyllyn alle kaikkea Aishalle vietävää. Nyt otan mahdollisimman vähän vaatteita mukaan. En naamarasvoja enkä mitään kanna mitä saan heti sieltä kaupasta. Mukaan tulevat Aishan suosikkipehmolelut, jotka korjautettiin Helsingissä nallesairaalassa. En niitä ole pakettiin laittanut, sillä niitä ei ole pesty; niissä voi olla outoja hajuja tiukan tarkalle aussitullille. Ruisleipää kuitenkin aion viedä, vaikkei saisikaan. Aina ne ovat menneet nätisti läpi, kun ne rehellisesti näyttää.

Matkakuumettako oisi jo?