Zoe tsoukki souli ja kaikkea siltä väliltä chatissa ja skypessä

hei mama
onks puutarha vienyt sut kokonaan ku ei ole nakynyt
oltiin zoen kaa taas kipeita pitkaan mut nyt taas hyva
unta sais olla enemman tosin, ha

minä: joooo...kuule mummi sanoo että mikä puutarha se on, se on piha!
voi pieniä, pipinä ei kiva
olin ellin kanssa Iitissä rakuilemassa myös

Aisha:  ja kokeiltiin syoda vahan soijaa ja heti tuli masu kipeeks
me:  ja tänään ikkunanpesua

a:  ma oon itseasiassa yliopistolla
et jutelllaan  viel hetki sit joudun hommiin
zoen kaa ku ei mitaan saa aikaiseksi niin raahustauduin aikaisin ennen seminaarin alkua
sun pitaa menna nukkumaan mama
nuku munkin puolesta
mut ennenku meet niin kerron et oltiin sellaisessa lapsiperheiden tapahtumassa bundoora park (tosi kiva paikka. mennaan toistekin) ja juanita niminen sika antoi zoella kasipusun ja zoen nauro onnesta

Aisha:  juanita yritti kanssa syoda mun huivia mokoma

me:  ou!

Aisha:  ja sit zoen sai myos pusun lehman vasalta ja lehmalta ja samana paivana maxilta myos!

me:  maxilta! onnenpäivä!
en voi kuvitella miten zoe jo ymmärtää asioita!

Aisha:  ku max anto pusun niin zoe oikein kaanty kattoo mua et aiti aiti max anto pusun
ma pidin siis zoen kadesta kiinni ja annoin maxin nuuskuttaa ja sit max antokin pusun

 me:  jospa maxia jo kiinnostaa enempi kasvanut zoukki, kun ei enää semmonen outo toukka olekaan
miten onko edistynyt nouseminen ja/tai laskeutuminen

 Aisha:  joo ja ma annan zoen sotkea ku syodaan niin aina lentaa lattialle ruokaa niin max ihan innoissaan putsaa lattiaa
jos maxin kulhoon laittaa vihanneksia niin ei syo

me:  no siinä syy!
mummoa naurattaa!

Aisha:  mut jos se lentaa kaaressa syottotuolista niin syodaan niin kesakurpitsat, palsternakat kuin myos viinirypaleet. mut eipahan mun tartte sit ite siivota ku on kateva max imuroimassa kaikki muruset
otetaan skype niin et naat ku zoe syo
annoin ihan tavallista puuroa ja lappo sita kaksin kasin suuhun

me:  mun samaan aikaan samassa sairaalassa syntynyt avantokaverinikin sai ekan lapsenlapsensa niin meillä on paljon yteistä juteltavaa, tavattiin kaffeella taänään

Aisha:  ja nuosemin ja kiipeily on nyt ketterampaa ei oo niin heilumista
laittaa enemman painoa jaloilleen ja joskus paase itekkin alas
hyva ku sulla on vertaistukiryhma!

me:  päivissä kehittyy zoukki

me:  Marjatan kanssa meidän äidit on samanikäisiä ja aika vaikeita kumpikin....
hiukkasen...
ja molemmilla ulkomaalaiset miehet ja ollaan erottu
ja molemmat asutaan samalla tavalla samantapaisissa taloissa äitiemme kanssa..
ja rakastetaan avantoa...todellista molemminpuolista peer support

 Aisha:  aika hyvin

 me:  ainoo, että tämä pieni Elias Ramon asuu täällä

 Aisha:  voi meistakin ois kiva asua lahempana mummoa
meilla oli muuten viisvuotispaiva meksun kaa
jonka tietty unohdin mut oltiin  niin vasyneita et ei jaksattu tehda mitaan erikoista

 me:  no en sitä ajattele sen enempää...se on elämää

 Aisha:  ja onneksi on skype! ja me ollaan siella pian
saku lupas alkaa kattoo lippuja

 me:  ei mene kauaa! sit jaksaa oottaa
ai nii!
joko löysit paikan synttäreille?
muuten saitko ne vaippaimut?

 Aisha:  joo eilen tuli postissa ja ei olla loydetty paikkaa tosi monet ei vuokraa tiloja synttareille ja toiset paikat on liian kalliita
mut jatkan etsintoja

 me:  täällä on muuten lämmin oli yks pv +27.8 C, eikä tänään paljoo puuttunut siitä

 Aisha:  ihanaa olla siella sit elokuussa
zoe voi tepsuttaa puutarhassa tai siis pihalla

 me:  laitan paljon ihania vihanneksia kasvamaan
saattaa kävellä jo
zoukki poukki

 Aisha:  nyt jo ottaa muutaman askeleen jos ma pidan kiinni
 ja ku on pystyssa niin nostelee jalkojaan
 voitte sit vedella niin paljon kurpitsaa yhdessa ku navat kestaa
se on kyl sellainen ikiliikkuja et ei oo tosikaan

 me:  pitää nähdä Zoe pain skypessä...
olen hesassa keskiviikon ja torstain, et ennen tai sen jälkeen

 Aisha:  tanaan haen zoen neljalta tarhasta niin voitas sen jalkeen skypettaa
siina ennen viitta meidan aikaa?

 Aisha:  joo monta tuntia sen nyt onkaan se aikaero?

 me:  jätän skypen päälle teillä melkein 9 aamulla, täällä melkeen kaks yöllä
8 tuntii
eli ootte kotona noin ennen ydeksää meidän aikaa...olen kuulolla!

 nyt meen nukkmaan! kivaa päivää! putu

 Aisha:  hyvaa yota mama
love you

saku sano et se on kattonut moneen kertaan sen videon zoesta ku se kiipeilee ja sit muksahtaa

 me:  onks sulla se video
joo niin miekiin katon sitä moneen kertaan

A:kerroinko et zoe osaa nyt vilkuttaa

 me:  joo
jo aikasemmin melkein tai miiusta jo vilkutti

 me:  oi elli teki savitöitä...ja savesta numerot 1,2,3 sekä kirjaimet A,B,C...ne ovat Zoelle, ja elli aikoo opettaa zoukkia!!!

 Aisha:  ihana elli


 me:  on ihan innoissaan tsoukista

 me:  mummikin jo tapaili nimeä ihan melkein oikein "souli"

 Aisha:  ihana mummikin!

 me:  zoukki on maailman söpöin mummon pikkukarhunen
mut nyt mummon pitää mennä nukkumaan1

 Aisha:  hyvaa yötä!

Seuraavana aamuna kello 9...mummo tässä odottelee Zoukkia skypeen...ylläoleva juttelu  Aisan kanssa menikin myöään enkä oikein osannut nukkua sen jälkeen. Kuvittelin mielessäni jo kuinka Zoukki tepastelee tuossa pianurmella...ja koetti kuvitella millainen Zoe on nyt, possupusuineen ...oi tätä ikävää!

22.5. jatkoa...kun en saanut tätä julkaistua heti , kerron vielä, että sitten skypessä katselin tunnin verran zoen touhuja. Zoe arjoitteli lipaston vetonappuloilla vuorikiipeilyä, kurotti niitä ja siirteli kättään ja siinä samassa otti ensimmäiset askeleensa tukien vain noihin nappuloihin kurottamalla!

Äitienpäivä

Juttelimme skypessä kimpassa, isomummi, minä, yksi poika Kiinassa, tytär ja ensimmäinen lapsenlapsi Melbournessa. Siis neljä polvea.

Zoe esitteli kiipeilytaitojaan ja rummutti palikalla näppäimistöä. Zoe osaa nousta seisomaan tukea vasten, mutta ei osaa siitä vielä laskeutua alas. Sitten pitää huutaa äitiä.

Söimme sitten äidin kanssa matikkasoppaa ja maisteltiin tiramisukakkua. Loppupäivä kului puutarhassa...tai kuten äiti vaatii "höh, mikä puutarha se on". Okei, pihalla. Piha onkin parempi kuvaamaan meidän ...pihaa.

Sain istutettua lava-kasvihuoneeseen salaatteja, käännettyä kasvipenkin, levitettyä kahvinporoja myyränreikiin ympäri pihaa ainakin kaksi ämpärillistä...kiitos Tepan ja Teboilin ;) Myyrät eivät kuulemma tykkää kahvinhajusta. Menkööt tuonne takapihan taa metsikköön! Vähemmän on reikiä tänä vuonna, mutta liekö millaisia poikueita varttumassa maan alla jo.

Tomaatintaimia otin ulkokoulutukseen muutaman, turhan tuulista hennoille taimille. Niitä on aivan liikaa ja ne alkavat olla liian hujoppeja nekin. Paula ystäväni keraamikko ja puutarhuri neuvoi laittamaan ne syviin ruukkuihin (esim. maitotölkkeihin) ja ravinteikkaampaa multaa lisäksi.

Joskus äitienpäivänä on saanut olla kesämekossa. Ei nyt, tuuli viuhuu. Lämmintä viitisentoista astetta.

Kirjoitin 10.5.2011

toivelistan. Näin se toteutui:

Mitä haluaisin pihaan :
Kultapallo, ei ole
Akileijoja, ensimmäinen leviää hyvin, uutuuslajin siemeniä on vielä pussissa 
pikarikeisarinliljoja, laitoin siitä ainoasta pihan liljasta siemeniä (?) ja näyttää tulevan yksi uusi varsi
lisää pioneja, on oransseja, jaoin vanhan pensaan myös piilosta ruusupensaan alta keskelle pihaa
lisää tulppaaneja, ei lisää
lisää vadelmia, ei lisää
kaikenlaisia perinneperennoja..sain malvoja ja daalian juuria, sain
pikkutalvion ja talvion taimia, sain rentoakankaalia, sain jouluruusun (se säilyi sisällä joulusta asti ja istutin sen nyt perennapenkkiin),  yhden matalan kurjenmiekan taimen ostin, siis en ostanut muuta kuin yhden pienokaisen ...saadut taimet ovat parhaat!

Suloinen akileija, vielä viime vuonna en tiennyt tällaisen kukan nimeä. Sittemmin olen tavannut monia eri värejä ja muotoja. Onko tämä ensimmäinen kaunein?

Toukokun pihakatsaus

(11.5.2012 kirjoitettu )
Vanha sanonta ”päivä keväällä on viikko syksyllä” pitää kyllä hyvin paikkansa. Joka aamu kiertelen tutkimassa mitä maasta nousee itämään. Alan jo tunnistaa joitakin kasvien alkuja, ettei tule kitketyksi pois.

Sisällä ei ehdi kirjoittelemaan blogia, mutta nyt on kaksi sadepäivää. Ennusteen mukaan kuukauden sade näinä kahtena päivänä tiedossa Nyt oikein maa puhisee ja pullistelee lämpimässä sateessa ja kasvupyrähdys on varmaan mahtava sateen jälkeen.

Pienenpieniä tähtösiä on ilmaantnt pihalle. Nimeä en muista!

Luin viime vuoden postauksia ja huomasin miten kiva on vertailla mitä teki tai jäi tekemättä. Edellisvuodelta löysin paljon vinkkejä tähän kevääseen, aloittelua ja oppimista on paljon. Kevät on hieman myöhässä, pari viikkoa melkein. Se ei tunnu paljolta näin sanottuna, mutta puutarhassa se on paljon. Mitäs sitten olen saanut aikaan, katsotaan.

Peruna on ollut maassa pari viikkoa, palsternakat viikon. Eilen istutin ikkunakannelliseen lavaan taimettumaan amppelikukkasien siemeniä, viime vuonna vain pari siementä iti ruukussa. Koetetaan nyt lavan alla lähes kasvihuonemaisissa oloissa. Samoin leijonankitoja ja tuoksuherneitä laitoin. Ne olivat toissa vuonna helppoja ja näyttäviä kesäkukkakasvatettavia. Tällä kertaa kitkin kaikkki löytämäni rikkaruohon alut lavamullasta ja kaadoin päälle 50 L taimimultaa. Toimiskohan se, ainakin hyvänä alustana idätykselle ja taimille, mutta estämään rikkaruohojakin. Sitten juuret tavoittavat alempaa voimakkaamman mullan kasvaessaan, sitä vielä hepanlannalla kevyesti lannoitin.

Perennapenkkeihin  olen laittanut pääälle kompostimultaa ja lantaa. Joo, kompostin kääntö on meneillään, saan kuoria päällä olevan viime syksyn lehtikompostin jään päältä vähän kerrallaan joka päivä. Toivon löytäväni jään alta vielä reilusti valmista kompostimultaa . Kompostin kerrostan sitten reilusti hevosenlannalla (meillä on hyvin kompostoitunutta hevosenkakkaa kuormakaupalla) ja kuivilla lehdillä ja annan kompostoitua pari vuotta. Iltalukemisena on "Kaikki kompostista" kirja sekä luomuviljelijä Ulla Lehtosen suosikkikirjani "Ullan mullat"ja "Ullan puutarha ja viljelyvinkit". Tämä käännettävä komposti on siis vielä jäässä keskeltä  metrin verran.

Tiikeritomaatin siemenet toin Munchenistä, mutta huomasin niitä siemenpussissa täälläkin! Ne ovat itäneet hienosti ja ovat nyt hyväntuntuisia pieniä taimia. Pitää antaa niitä kavereille, aivan liikaa niitä on, eikä pois raaski heittää. Koulin ne pieniin purkkeihin pari viikkoa sitten. Eilen  vein muutaman taimen ulkoilemaan eka kertaa, kokeilen nyt silleen, että vien osan aikaisemmin ja katson millainen vaikutus. Sanoo tämä kokeileva puutarhuri.

Kesäkurpitsoille taisi käydä köpelösti. Niistä tuli pitkänhujoppeja, mutta kokeilen kahdella taimella, istutin ne maitopurkkeihin syvään. hyvin käyttäytyivät pari viikkoa, mutta eilen toisen kun vein ulos, lurpahti.
Toinen on vielä säästössä sisäkasvatuksessa. Opinkin myöhemmin, että istutin siemenet liian aikaisin, kurpitsan taimet ovat nopeita taimettumaan ja niistä tuleekin silleen liian hujoppeja. Laitan toisen satsin. Zoelle pitää saada paljon kurpitsoja!

Eilen Eetu ja Aapo kaivoivat maasta kolme vanhaa herukkapensasta, jotka eivät oikein koskaan ole antaneet satoa; istutin yteen koppaan "Pojanpoika" lajia, pari vuotta sitten istutin Öjebyn ja Mortin. Viisi pensasta piti kaivaa pari vuotta sitten pois kun äkämäpunkki oli vallannut ne kokonaan. Saas nähdä miten nämä säilyvät, jos sitä äkämäpunkkia naapureillakin on. Valkoinen karviaispensas tuli kauppakassiin samalla Tirilän puutarhalta, paras taimitarha täällä päin. Karhunvatukkaa katselin kaiholla, marja-aroniaakin pitäisi saada. Tykkään ajatuksesta, että hyötymarjapensaat ovat samalla koristeellisia; miksi ostaa koristepensaita, jos samalla pensaasta saa lomusatoa. Varretettu herukkapensas onkin kukkapenkissä näkyvästi; tosin satoisa se ei ole. Entäs japaninruusukvitteni, sekin olisi kiva saada. Joskin minulla sellainen ehkä on, kymmenen sentin pituisesta tillikasta kasvatettu, vaan en ole ihan varma onko se juuri tuo.

Nyt sadepäivänä pitää taas tutkia siemenvarasto ja lajitella ne selvästi istutusten mukaan. Ei ole meinannut ehtiä, kun on ulkona. Tähtään kyllä siihen, että tarvittaessa piha on helposti hoidettavissa, ja ehkä tulevaisuudessa ostan taimet kuten tomaatin ja kurpitsan. Kun ei niitä niin monia tarvitse. Mutta toistaiseksi tämä kasvun ihmeellinen maailma kiehtoo. Kokeiltua sitten tietää.

Saan joka perjantai kivan postin puutarhalta. Kirjoittaja on kaupallinen puutarhuri, mutta kirjoittaa kivasti kuin "minulle", ehkä vähän naivistiseeen tyyliin. Mutta vinkit perjantaiposteissa ovat arvaamattoman hyviä, mikä parasta, ne ovat ajankohtaisia. Klik tästä linkistä. Linkissä onkin hyvä kirjoitus nokkosesta. Kohta niitä voi kerätä vaikka teehen tai lettuihin. Myöhemmin lannoitusvedeksi. Mut lue lisää linkistä.

Siitä tuli mieleen, että puutarhasta saa jo vihreää syötävää, vaikka ei olisi mitään kylvänytkään. Toisen kavala rikkaruoho on toisen herkku: poimulehden, voikukan ja vuohenputken lehdet voi syödä. On vuohenputki kyllä aikamoinen riesa kukkapenkissä. Kun mylläsin kasvimaan uuteen uskoon, mylläsin sen moneen kertaan perusteellisesti ja etsin kaikki valkoiset juurenkappaleet. Vuohenputki nimittäin leviää pienestäkin kappaleesta. Kannattaa vetää varoen ja kaivamalla isokin rönsyilevä juurakko pois. Juurakkoa  on tosi helposti tunnistettavissa. Oikeastaan, joskus tuntuu hullulta kasvatella hentoisia salaatteja, jos pihalla kasvaa massoittain vuohenputkia. Nyt ne on tosin karkotettu pensasaidan luo. Muutama pieni lehti jos ilmaantuu kukkapenkkiin kaivan sen juuren mahdollisimman syvältä pois. Aina ei kaikkea saa, kun se on jo ujuttautunut syysleimujen juuristoonkin.

Ja vielä ainakin yksi uusi juttu. Tutkin asiaa ja näin sen tein. Asetin omenapuun juurelle noin 2 cm (enemmänkin voi) sanomalehtiä, kastelin ne hyvin. Päälle haravoin viime syksyn kuivia lehtiä löysästi pari senttiä. Kastelin nekin. Päälle heitin lannan, hiekan ja pihamullan sekoitusta vähän vain, että lehdet kestäisivät paikallaan hommaillessani ja ajattelin että lanta auttaa maatumista. Sitten päälle pari senttiä puhdasta kompostimultaa. Sitä pitää vielä kaivaa lisää vielä osin jäätyneestä kompostista tai ostan säkin mustaa multaa. Näin pitäisi omenapuun alustan maatua ja saan siihen perennoja. Siinä on jo malvoja, jotka ovat näköjään vähään tyytyväisiä olleetkin. Ne saisivat levitä vaikka koko omenapuun alle. Sitten väleihin voi laittaa lisää narsisseja, joita äiti vaalii. Joka kevät juttelee siitä, kuinka isän hautajaistilaisuuteen sai toukokuun lopulla 1997 narsissit omasta pihasta ja miten reheviä ne silloin olivat. Minä yritän hoitaa niitä ja lisätä. Narsissit näkyvät kuistilta ja pihalta, toinen äidin narsissipenkki on toisella puolen taloa keittiön ikkunasta näkyvissä. Sen uudistinkin viime vuonna.

Sade ropisee ja nyt mennään kyläilemään äidin kaverin Ainon nimipäiville. Äiti tuossa ihmettelikin, etten tiedä nimipäiviä. Äidin ikäpolvelle ne ovat tärkeitä. Nimpparikorttejakin lähetellään.

Ajattelin ottaa kuvia joka kuun ensimmäinen päivä. Tässä toukokuun 1. Myöhäinen ja viileä kevät 2012.

Päämummo jaksaa!

No ota miusta nyt kuva, näin paljon jaksoin haravoija!
Kävelykeppi jäi aidan viereen ja harava heilui. Aika uskomatonta mistä päämummomme on saanut kaiken tämän energian. Ehkä veteraanijuhlista, missä iso osa ikäihmisistä käveli rollaattorin avulla. Meidän päämummo ehkä huomasi, että  itse on vetreimpien ikäistensä jokossa, niinkuin onkin. Vaikkei sitä halua myöntää.

Päämummomme oli lottana eturintamalla.

Veteraanipäivänä 29.4. rokkabileissä kansalaistorilla, kaikelle kansalle oli tarjolla rokkaa, karjalanpiirakoita ja pullakahvit sotilaskotisisarten toimesta. Sen jälkeen oli veteraanijuhla kaupungintalolla jokavuotiseen tapaan.  Äiti katseli etsien rintamanaiskavereitaan, lottia. Ketään ei näkynyt. Ennen ruokailua oli haudoilla seppeleenlaskut, minne ei äiti ole parina viime vuonna enää jaksanut mennä. Eivät enää ne muutamat muutkaan lotat, jotka vielä ovat elossa. Äiti oli surullinen, miten heidän suurena juhlapäivänään ei ketään muuta tuttua  rintamanaista enää näkynyt.

Juhlapuheita eivät vanhat veteraanit  oikein kuulleet, ei virkamiesten puheissa juuri sisältöä ollutkaan, lupauksia vain, että kaikista pidetään huolta. Todellisessa maailmassa vanhusten huolto vähenee ja tarinat yksin jätetyistä vanhuksista kiertävät kehää. Yksi mieliä lämmittävä puhe sentään juhlatilaisuudessa oli, mukavan nuoren miehen, tämän vuoden abin, puhe sensijaan kuului selkeänä ja   Miro Metsämuuronen osasi puhua lämpimästi suoraan veteraaneille.. Veteraanien keski-ikä on 86 vuotta, eli siis jokainen tällä hetkellä yli 86-vuotias mies on sotaveteraani.

Naisia oli rintamalla ja muissa sotatoimissa myös paljon. Äitinikin  pääsi viimeisen kuorma-auton lavalla rintamalta rajan vihollisen edetessä. "Nyyttejä ei sitten pysähetä kerräämään, jos puttoovat, tytöt", evästi autokuski. Mutta kaikki eivät päässeet mukaan kuorma-auton lavalle. Yläpetin tyttö ei ehtinyt, vihollisen luoti ehti ensin.

Jo ajatuskin Veteraanin iltahuuto-laulusta saa kyyneleet silmiini. "lapsenlapsille kertokaa..." Ajatus viivähtää. Mitä nuoret tällä hetkellä tietävät sotiemme veteraaneista. Vuosia sitten huomasin, etteivät kaikki lukiolaiset tienneet edes mitä tarkoittaa evakko.

Pian meillä ei ole ketään kertomassa. Isänikin kertoi sodasta vasta tyttärenpojallensa. Minulla oli leikeissä isän kunniamerkkejä. Sodan jälkeen haluttiin unohtaa raskaat vuodet ja keskittyä jokapäiväiseen elämään. Siihen keskityttiin niin hyvin, että saamme elää ehkäpä maailman parhaimmassa maassa. Kotipihalla kasvatettiin kaneja, että saatiin minulle turkki. Äitini yöpaidasta tehtiin ensimmäisen mekkoni. Perunamaa oli suuri. Possuille keitettiin saunanpadassa perunoita. Mansikkamaa laitettiin keittiön ikkunan alle. Siitä se alkoi, yli kuusikymmentä rauhan vuotta.

Silkkinen maa-artisokkakeitto, ja kasvatuksesta myös

Maa-artisokat ovat mitä helpoin kasvatettava ja aika satoisa. Varo vain , etteivät ne valloita koko kasvimaata. Mukuloita on vaikea saada kokonaan häviämään, jos ne sattuvatkin pääsemään valloilleen. Viime vuonna myyrät veivät aika ison osan sadosta. Nyt olivat mukuramukulat puhtoisia ja ilman hampaanjälkiä.

Meillä mukulat kasvavat  suojeluoloissa kokonaan maahan upotetussa vanhassa suuressa kompostinpuolikkaassa (alaosa on leikattu auki myös), jonka laidat ovat melkein metrin korkeat. eivät siis pääse mukulat karkaamaan sivusuuntaan. Myyrät nyt pääsevät aitaukseeen ala- tai yläkautta. Kasvattaisin niitä enemmänkin, mutta pitää tehdä niille oma yksityinen lisäpaikka muualle.

Kukatkin ovat mahtavat, massoittain keltaisia kuin pieniä auringonkukkia, isompia kuin päivänkakkaran kukat. Varsi on korkea ja aika napakka ja kimpassa ne pysyvät hyvin pystyssä ja niistä saa tarvittaessa suojaavan "aidan" sopivaan kohtaan. Mukulat voi nostaa syksyllä, mutta on mukava jättää ne kevääksi maan alle , niin saa heti lumien sulettua omasta pihasta luomua.Jos nyt myyrät eivät niitä keksi! Periaatteessa istutetaan perunan tapaan, en tehnyt vakoja, leittelin ne vain nin neliön muotoiseen tilaan noin 15 cm välein kymmenen senttiä syviin kuoppiin. Maanlaadustakaan muhkuramukulat eivät ole kovin kranttuja.

Mukulat säilyvät hyvin viileässä, melkein paremmin kuin perunat. Koska ne ovat muhkuraisia ja vähän aikaa vievää puuhaa on niiden kuoriminen, kuorin koko sadon kerralla ja keitin ison kattilallisen keittoa. Otin siitä osan kahdelle, lisäsin maitoa. Loput pakastin ilman maitoa.  Muista laittaa sitä mukaa  koritt artisokat kylmään veteen, etteivät tummene.




Kuori mukulat kylmään veteen, etteivät tummene.

Silkkinen ja satiininen maa-artisokkakeitto

1/3 osa kutakin:
maa-artisokkia
perunoita
purjoa, laitoin myös vihreän osan
voinokare

valkosipulia maun mukaan, laitoin reilusti
sipulia
muutama maustepippuri
suolaa
maitoa
(kermaa)
yrttisilppua jos on, esimerkiksi  voit pilkkoa pieniä vuohenputken versoja koristeeksi ja vitamiineiksi
kun niitä alkaa nyt toukokuussa ilmaanta.

Suhde ei ole todellakaan nokonnnuuka.
Laita silputut purjo, sipuli ja valkosipuli voinokareen kera hautumaan, sillä aikaa ehtii valmistella muut ainekseta: kuori ja pilko artisokat ja perunat.

Lisää ne pataan, kuullota hetki niitäkin, lisää vesi ja mausteet. Kun keitto on kypsää, soseuta sauvasekoittimella. Soseta reilusti ja pitkäään, näin makumolekyylit pääsevät kaikki irti ja keitto on maukkaampaa.

Lisää maitoa (kermaa) j kiehauta. Lisää hienonnenut yrtit.
Timjamikin sopii hyvin, jos siitä pidät.
Maailman helpoin gourmetkeitto, eikös!

Aamiainen Zoen luona

Zoe 9 kk

Puutarhurin onni

Kasa komeita puunjärkäleitä oli ilmaantunut veljen takapialle. Niistä erotin nopealla silmäyksellä pari kannon näköistä lohkaretta. heti iski suuri tarve. Saisinkohan nuo! Sain ja kampesin ne omalle pihalle. Sain vielä kolmannen. Siinähän on kuin kaksi hyllyä. Kevät pihalla on pieniä onnenhetkiä täynnä.

Paseerasin pihalla katsastellen niille paikkaa. laitanko vierekkäin vai sirottelen sinne tänne? Minkälaisen kukan ja ruukun asettaisinkaan niiden päälle?  Vai entäs jakkaroina? Olkoon nyt takapihalla, niin saan rauhallisesti tuumailla mihin ne sopisivat. Mitään päämummo niistä tuumaa. Meidän pihakäsityksemme kun joskus poikkeavat melko lailla.

Kaivoin viime kesänä istuttamani maa=artisokat mullasta ja istutin osan takaisin. Keitin silkkistä soppaa. Resepti tästä klik.

Avannolla jäiden lätöä odotellessa

Energiaa, terveyttä, rentoutumista, ystäviä, jutustelua...käyn avantosaunalla pari kertaa viikossa.
Näissä huhtikuun lopulla otetuissa kuvissa jää on hivuttautunut jo kauemmas ja näyttää siltä, että vain napakka tuulen käännös vapauttaa loputkin. Niin kävi 29.4. Olisi tehnyt mieli seisoa rannalla ja nähdä se, mutta kun ei jää kertonut millä hetkellä aikoo keväältä lopullisesti karata.

Nyt jo aurinko lämmittää saunan terassin ja avannon kylmäsokin laittaessa veret kiertämäään, voi istuskella kevätauringossa ihan saunanakuna. Ja sitten taas saunaan ja taas avantoon...jotkut viettävät saunalla usean tunninkin. No, itsekin joskus, kieltämättä. Silloin on kiva kun mukana on kahvitermos, ehkä pari makkaraakin grilliin tai ainakin omena tai pari. Että jaksaa.

Parasta eläkehomma on aikaa avannon nauttimiseen!