Kapina

En tartu ruohonleikkuriin, en. Päämummo jo vaati, että päivänkakkarat voi repiä pois. Saisi puolestani olla vaikka koko piha täynnään. Kissankellot alkavat aueta autotallinluiskassa..nekin olisi viime kesänä pitänyt katkoa "mikä se sellainen paikka on kasvaa, tura". Suloiset pienet kellot huojuvat tuulenvireessa ja vain ovat silmälle(ni) ilo.

Jos tarttuisin ruohonleikkuriin, vaarantaisin tämänpäiväisen rauhan, sillä siinä olisi tilaisuus päämummolle uudestaan tarttua päivänkakkara=asiaan.

Neljän pienen ja kahden isomman ihmisen kivan vierailun jälkeen en tarttunut lapioon, vaan istuskelin kiikussa ja katselin kukkia, nautin kesäpäivän rauhallisesta leijailusta, päivänkakkaroista merenä edessäni, pilkottavat pionit avaamassa kiinanprinsessamaisia kukkasiaan, uusi jostain ilmestynyt pitkä pikkukeltakukkainen varsi sojottamassa reippaana aurinkoon päin. Ja sitten hain kahvin ja jatkoin hiljaista  kapinoimista ruohonleikkuria (tai päämummoa) vastaan. Ei tällaista päivää voi hukuttaa rätisevän vanhan leikkurin ääneen.

Saunareissukin on edessä, ihan kohta. Myllysaaren naistensaunaan.

Vieraat olivat Petra serkuntyttäreni ja hänen 1=7 vuotiaat tyttärensä Anna, Assi, Alma ja Kerttu sekä Antti isä. Se oli päämummollekin mieleinen vierailu, aluksi epäilin, sillä pienet tytöt saattaisivat suistaa päämummon elon raiteiltaan. Pieni Kerttu 1,5 v ihastui lasten kiikkuun, kiipesi sinne itse ja putosi. Eikun uudelleen.Tyttöjen touhutessa tuli tietenkin mieleen Zoe... Zoea odotellessa...mummo ei osaa odotusajatuksiaan oikein sanoiksikaan pukea.

Sitten vielä skypeyhteys Dalianiin, jossa juttelin Sakun vieraiden Timin ja poikien kanssa (hesasta). Aina tuntuu hyvältä kuulla iloinen Saku. Kiinan muurillakin olivat olleet porukalla.

Jos nyt kuitenkin katselisin tomaattien tilanteen. Ja voisin siirtää jonkusen roomansalaatin taimen väljempään kasvutilaan.

Kesäkuun lopun kukkasia pihamaalla

Pionit avaavat nuppujaan. Alexander Fleming  oranssin sävyinen kukka yli metrin korkeassa varressa. Nyt kuusi nuppua, viime vuonna ensimmäiset kaksi. Juurakko ostettu 2010.

50=luvulla istutettu pioni. Se on kasvanut samalla paikalla siitä asti. Viime vuonna otin siitä palan juurakkoa ja sekin kasvaa hyvin uudessa paikassaan syysleimujen taustaksi.

Onko tämä valamonruusu? Äiti on tuonut sen jostain.



Nimi?

Akileija leviää elposti ja on suosikkikukkani ja saakin levitä...hennon näköinen mutta napakka

Akileija

Naapurin pihalta...raja=aitana...

Puutarhatonttu



Omenapuun katveessa ilta=auringossa kello 11 illalla



Jokohan malttaisi lopettaa päivän työt. Kottikärry saa jo levätä unikkojen keralla takapihalla.

h

Mummo kasvattaa Zoelle luomua

Zoe pikkukarhunen on kova syömään. Mummo on varautunut monenlaisilla herkuilla Zoen tuloon reilun kuukauden päästä. Silloin sato on parhaimmillaan. Zoe kyllä syö kaikkea mitä annetaan!  Mummon kasvimaalla on luomua. Tykkään kokeilla kaikenlaista, mutta tänä vuonna olen ajatellut monipuolisesti Zoen vuoksi.

Tässä valikoimasta osa tänään.

Viinimarjoja, punaisia ja mustia...voiko oksaan enempää mahtua.

herneitä

korianteri

Monenlaisia kurpitsoita, tässä ensimmäiset kukat omasta taimesta, joka melkein katkesi.

Taustalla maa=artisokkia, vierellä perunoita, edessä lehtikaalia ja pinattia ja muutama kesäkukan varsikin seassa.

Pak choi toinen satsi, ensimmäistä syömme jo. Keskellä kosmoskukkia, oikealla roomalaista salaattia, takana kylvö no 2 lehtikaalia, niin saadaa satoa pakkaseenkin.

Pikkuruiset mangoldintaimet ja mikä tämä nyt onkaan salaatti.

Parsakaali

Torilta taimet aikaisempaan tomaattisatsiin, muita erilaisia on monta pottia omiakin taimia: tiikeritomaatti, häränsydän ja Paulalta pensastomaatteja ja jotain tuntematonta.

Fenkoli on mummon herkkua!

Basilikaa kasvaa monessa kohtaa ja melkein kaikissa tomaattipoteissa, koska tomaatti ja basilika tykkäävät toisistaan.

Pak choi kasvaa nopeasti ja on mehevän herkullinen wokissa tai munakkaassa. Uusi löytö, johon tutustuin Australiassa. Pitää tutkia muitakin käyttötapoja. Satoa syömme jo, toinen kylvös on jo tulollaan. Nopeasti kasvava.

Omenapuut ovat yli 50 vuotta vanhoja. Kaikki 6 isoa puuta ovat täynnä 6 erilaista omenalaatua. Viime vuonna ei tullut kuin pari omenaa. Minä kuulemma pienenä olin sekoittanut nimilaput. Tunnistamme vain kaneliomanan ja valkean kuulaan.

Jäikö jotain uupumaan kuvista, no, aika paljon: pensaspapu, selleri, lipstikka, kuukausimaksikka, tilli, kyssäkaali, erilaisia sipuleita, porkkana, karviaiset, raparperi, timjami, kirsikat (vahin vähän ensimmäisenä vuonna), luumut, härkäpapu...ja jotain vielä unohtui varmasti.

Juhannuksen taikaa

Taisin olla paria järjestävää tahoa lukuunottamatta nuorimmasta päästä mummoksikin. Pappoja oli vain muutama tuskin seassa huomasi heitä. Miten sinne sitten eksyin? Tämä on jo toinen juhannus näissä juhlissa, itse asiassa. Äidin ja äidin ystävän Ainon kanssa menimme Piiluvaan seurakunnan tapahtumaan. En usko, että olisin mitään kummempaa tehnyt silti! On kiva viedä vanhat rouvat rauhalliseen kesäillan viettoon. Suomen lippu nostettiin salkoon Saimaan rannalla ilta=auringon lämmittäessä. Suvivirsi, muita kesälauluja ja kahvit hartaushetken lomassa. Lopuksi kokko sytytettiin, mutta sitä eivät meidän vanhat rouvat jaksaneet laskeutua katsomaan pienen matkan päähän kalliolle, kun polku oli juurakkoinen ja kumpareinen. Istuimme  hetken koivujen koristaman oven vierustalla ihailemassa illan  kaunista raukeutta.

Kiva juhannushenkinen "tietokilpailu" pidettiin myös. Tiedätkö mitä tarkoittaa nimi Johannes? En minäkään tiennyt; se tarkoittaa armon tuojaa. Entä milloin kristillistä juhannusta alettiin viettää? Näin tapahtui 400=luvulla Suomessa, kun kirkko päätti siirtää Johannes Kastajan syntymäpäiväjuhlan samaan aikaan vietetyn esikristillisen  Ukon juhlan kanssa, tai päälle.  Ukon juhlaa oli vietetty hedelmällisyyden ja sadon varmistamiseksi.

Aika sitkeästi silti ikivanhan valon, taikojen ja ilonpidon juhlan perinteet ovat siirtyneet ja jääneet sekoittuen kristillisen  juhannuksen viettoon. Juhannuskokko, juhannussauna, koivut ovenpielissä.   Vai mitä sanoisitte lemmentaioista? Jos tekee seppeleen 7 kukasta, ja nukkuu juhannusyön se päässä, näkee tulevan sulhasen kuvan unessa tai saa haluamansa puolison . Jotkut uskovat 13 kukan taikaan. Kukat voi laittaa sellaisenaan tyynyt alle, ehkä silloin ei näy kuvaa, mutta sulhasen saanti silti varmentuu...varsinkin kun taiat tekee alasti. Saunominen kukkavastalla on sekin naimaonnen taikaa, tai kurkistaminen alasti keskiyöllä lähteeseen.

Paitsi naimattomat tytöt, jokainen saattoi lukea loitsuja takaamaan sadon, suotuisat säät ja karjan menestyksen silloin entisinä aikoina.

Entä koivunlehdet ovenpielissä? Sen perinne vie myös aikojen taa. Vuoden pisimmän päivän kunniaksi tupa siivottiin, sisällä ja ulkona koristelliin kukkasin ja viheriöivin oksin.Näin oli seurakunnan leirikeskuksessakin hieskoivun ja harmhaalepän oksia ovenpielessä toivottamassa tervetulleeksi.

En tiennytkään, että leppä tarkoittaa vanhoissa itämeren kielissä "verta"...puun värinh mukaisesti. Kotipihalla lentelee paljon leppälintuja. En ehdi saamaan niistä kuvaa, vaikka ne tulevat parin metrin päähän omenapuun rungolle. Kuuluu nopea huit huit ja lepän väri aivan kahahtaa auki, kun lintu tekee näyttävän lähdön kaverinsa kutsumana. Nimen ne ovat saaneet tuosta upeasta lepän väristä, verestävän punaruskeasta sävystä, joka ilmestyy kun puun pinta rikkoutuu tai se kaadetaan. Sama
hekuu leppärouskuissa. Ihmeellinen luonto. Ihmeellinen kesä.

Syksy tuleekin pian, ja sienet. Sitten metsään.

kuva:
japsukidsu.blogspot.com

Rinsessat resitentinlinnassa

Tuurin kyläkauppa matkan varrella. Omituinen nähtävyys.

Onko tämä viimeinen retki? Miten niin viimeinen?
Retket vähenevät, kun rouvien keski-ikä on liki 90 vuotta. Tämä retki voi hyvin jäädä viimekseksi henkilökohtaisesti ja myös rintamanaisten yhdistyksen osalta. Mukaan ei moni enää tänä vuonna jaksanutkaan lähteä, sillä matka Seinäjoelle rintamanaisten kesäjuhliin oli pitkä, yli 5 tuntia autossa istumista.
Matkaan lähdettiin varhain aamulla. Mukana oli rintamanaisrouvien edustajat ja me pari eläkeikäistä "tyttöä" avustajina.

Matkalla muisteltiin kenellä on tänä vuonna yhdeksänkymppiset ja kuka jäsenistä on poistunut joukosta. Laulettiinkin, erilaisia maakuntalauluja, suvivirsi ja muita kesäisiä lauluja. Kerrottiin sota-ajan kokemuksista ja itse sain äidiltä luvan kertoa rakkaustarinan; siitä miten vanhempani sodan loppupuolellaa seurustelivat muutaman päivän ja pian olivat naimisissa; ainoa  seurustelu "ulkona" oli yli 30 km kävelymatka Joensuuhun ja takaisin. Pitää kertoakin tarina eri postauksessa.

Mukana oli enää viisi urheaa rouvaa, ikäluokkansa hyväkuntoisimmat. Hotelli Vaakuna oli se resitentinlinna ja muutenkin juhla oli arvokas ja samalla herkistävä. Kyyneleet tulivat silmiin monessakin kohdassa. Muutamilla rouvilla oli lottapuku. Kun heistä suurin osa käveli kepein, tai avustajan tukemana, tuli kyynel simääni ajatellessani heidän kokemuksiaan tuossa lottapuvussa.

"Ollaan kuin rinsessat resitentinlinnassa" sanoi meidän päämummo,  isomummi, mummi ja äiti, silloin 20-vuotiaana eturintamalla nuoruutensa viettänyt.

 

Juhlan ohessa kiertelimme autolla Seinäjoen, ihmettelimme maiseman avaruutta. Kävimme suojeluskunta= ja lottamuseossa.

Äidin ja tyttären superniksit

Pirkan niksivinkit ovat hyviä, jopa erinomaisia. Pirkka pysy perässä! Martan ja Seijan niksinurkan ensimmäinen postaus.

Tässä mielestäni Martan paras, tätä ilman ette ole eläneet!

Säästä suloisia Aino=tossuja nuhruisuudelta. Siis näin. Laita ensin sukka jalkaan. Sitten vedä sen päälle kertakäyttöinen suojamyssy. Sitten laita näin varusteltu jalka Aino=tossuun. Tossun sisäpinta pysyy näin valkoisena ja nukattomana.

Suojamyssyjä saa esimerkiksi hoitolaitoksissa  ja suurkeittiöissä hiuksia suojaamaan. Niitä ei kannatakaan heittää pois, vaan sujauttaa taskuun ja varastoida käytettäväksi Aino=tossujen kanssa.

Seijan niksiä on käyty jo matkojen päästä ihailemassa. Tavaralavoja lojuu kaikenlaisten varastojen pihoilla ilmaiseksi pois kannettavaksi. Siis nouda itsellesi lava. Kysy kuitenkin lupa.

Laita nurmikolle lavan kokoinen suodatinkangas. Aseta lava suodatinkankaan päälle. Nyt joutuu tekemään pientä tuunausta. Lavan reunat täytyy peittää laudanpätkillä. On olemassa reunallisiakin lavoja, mutta sellaista en saanut käsiini.

Täytä lavan "sisus" mullalla. ei aivan piripintaan, että pikkuiset idut sopivat vähän kasvamaan lasin alla. Kylvä siemenet. Jos satut saamaan vanhoja ikkunoita jostakin, ne voi laittaa kanneksi ja itäminen nopeutuu. Voit ostaa valmiita taimia ja istuttaa ne. Muista, että lavaan sopivat lyhytjuuriset kasvit,  kuten salaatit, retiisit, jotkut yrtit. Siinä voi myös kasvattaa taimet.

Tunnustan, että idean sain jostakin facebook postauksesta jostain muusta maailmankolkasta, mutta tuunasin ideaa edelleen ja saanen kutsua sitä omaksi niksikseni!

Kuvan kera saat paremman käsityksen:

Mitä minulla siinä kasvaa:

Pensaspapuja itämässä, ne kun eivät itäneet kasvimaalla. Siirrän taimet sitten omalle paikalleen kasvimaalla, jos itävät.

Tilliä, kosmoskukkia, basilikaa, pak choita, paria erilaista salaattia, jotain muuta kesäkukkaa.

Lasin alla itäminen tapatui todella nopeasti. Alle laitoin ensin mustaa multaa, päälle itämista varten turvepitoista taimimultaa.