maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosiko vaihtuu?

Vuosi vaihtuu pian.No minne se edellinen hujahti? Siltä tuntuu. Mitä vuoden aikana sitten tapahtui, kolmantena eläkevuonna. Näitä nyt muistuu mieleen.

Suurin juttu on Zoe, pieni ensimmäinen lapsenlapseni, murunen elämänlankani. Zoe ja äitinsä kävivät elokuussa Suomessa, myös mummokollegani Adelaidesta. Mummokollega sai kerätä metsästä mustikoita, vaapukoita, polkoita, kanttarelleja herkkusieniä. Hän ei ollut koskaan kerännyt mitään suoraan luonnosta. Eikös ole ihana maa ja metsät meillä. Oli ilo esitellä nämä meille itsestään selvät ihanuudet hänelle.

Vierailu ajoittui äitini 90-vuotispäivien ympärille. Äidin syntymäpäivä oli sitten se toiseksi tärkein tapahtuma vuoden aikana. Näillä näkymine on vielä monta syntymäpäivää edessä.

Matkoja... huhtikuun lopulla viilettämässä Marketan luona Munchenissä ja ympäristössä Bavarien Alpeille asti.

Omenasadon käsittely vei koko lokakuun. Kellariin saatiin reilu sata pulloa omenamehua, paljon hilloa ja omenachutneytä. 6 vanhaa omenapuuta olivat ihan liian täynnä. Nyt osaisin harventaa etukäteen. Paras talviomenapuu katkaisi oksansa liiasta painosta. ain yksi oksa jäi.

Pihan vihannekset lähtivät hitaasti alkuun, eivätkä ehtineetkään tekemään kunnon satoa 2012. Sateinen ja viileä kesä.

Avannossa ja samassa paikassa  uimassa kävin läpi vuoden. Savusanassa maanantaisin Hinkanrannassa Suur-Saimaan rannalla ja kerran tutustumassa Rautjärven Uinamossa savusaunaan.
Savusaunareissulla Marketan kanssa kävimme Parikkalan patsaspuistossa, se oli aika valtava kokemus ...uniikit patsaat, puutarhakokeilut, lummelammikko, joka toi mieleen Monetin lummemaalaukset. Ehdottomasti koko päivän tutkimusmatka sinne uudelleen. Rantasana ja avanto ovat minun mielenterveystoimistoni.

Taiteesta puheen ollen, Zoe rattaissa mukana kävin Helene Schjerfbeckin Ateneumin suuressa näyttelyssä. Zoen ensimmäinen taidenäyttely. Salissa ei kyllä saanut mummo liian kauaksi jäädä tutkimaan yhtä seinää, tuli vastalauseita rattaista. Niinpä mummo kiersi aina uusintakierroksen. Olen aina pitänyt Schjerfbäckin muotokuvista, varsinkin myöhäisemmistä pelkistetyistä.  Syksymmällä Fanny Churbergin näyttelyssä opin tuntemaan vähemmän tunnetun, mutta yhtä taidokkaan taiteilijan elämäntyön; yllättävän moderneja otteita! Mutta ilmeisesti Fanny jätti maalaamisen sosiaalisen paineen takia.

Se  mikä piilee sisinnä – intohimon – sen tahtoisin saada esiin, mutta  sitten häpeää, eikä sitä voi loitsia näkyviin – kun on nainen. Naisista  ei monesti tullut tällaista taikuria. Fanny Churbergista tuli.
    - Helene Schjerfbeck, 1921.


Aivan yllättävän herättävä näyttely, onneksi kävin katsomassa, oli ihan kävelymatkan päässä viehättävässä Pihatto Galleriassa Lappeenrannassa, kansainvälinen korunäyttely. Se inspiroi aivan valtavasti ja laajensi ajatuksen korun olemuksesta upeasti. No, en ole vielä koruinspiraatiota toteuttanut, ehkä vielä sekin onnistuu! Mukana oli sellaisiakin töitä, joita katsoessa kysyin, onko tämä koru, onko tämä taidetta. Joku on sanonut, en muista nimeä: kaikki on taidetta ja mikään ei ole taidetta.

Harratuksista; taideyhdistyksen elävänmallin piirustus on ihan parasta, ehkä pitäisi keskittyä siihen ja savitöihin. Tuossa nököttää kolme rakutekniikalla tehtyä nallea, nalleperhe. Ne on tehty Zoelle.

Mitäs muuta....terveyteni on hyvä, tuntuu, että paljon parempi kuin työssä ollessa. Astma ei vaivaa. Siitä kiitän avantoa. ja ehkä sekin auttaa, että työpaikan paperipöly ei enää leijaile ympärillä. Lääkkeitä en syö minkäänlaisia.

Äidin terveys on ennallaan, joulukuussa kaikki monet säännölliset verikokeet ja sisätautilääkärin tarkastus olivat hyvällä mallilla. Vanhenemisen haurastuminen kyllä näkyy hiljalleen. Voimat vähenevät ja keppi on tänä vuonna aina mukana, viime vuonna ei vielä useinkaan. Toki äiti on yhdeksänkymppisten joukossa aivan parhaimmistoa.

Sitä ei äiti itse halua uskoa. Kuulen usein alas tullessani, että äiti hyräilee usein itsekseen, ei koskaa kun olen paikalla. Äiti helposti valittaa eikä oikein onnistu hyväksymään vanhenemisen haasteita. Äiti laittelee kyllä nyt ruokaakin useimmin kuin viime vuonna, yleisesti olo on mielestäni parempikin viime vuoteen verrattuna. Jaksaa vielä siivota yhden huoneen lattian, pyyhkii pölyt ja pestä käsipyykkiä.

Kaupassa käymme kerrn viikossa yhdessä. Mielummin kävisin yksin mutta ajattelen että koska äiti ei suostu ulkoilemaan omalla isolla pihallakaan,  kaupassa käyminen on liikuntaa. Käymme silloin tällöin vieraisilla, sekin piristää. Ja INR-labrat ovat ulkoilu sekin.

Lähiperhe koolla 26.8.2012, kuvasta puuttuvat jääkkiekkoiluleirillä ollut Eetu ja Mantsuriassa opiskeleva Saku sekä Aishan puoliso Meksu, joka jäi Melbourneen töihin..

Viimeiseksi pääministeri Kataisen sanoma pari päivää sitten: Meillä ei ole varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Siinäkö oli uudenvuodenviesti suomalaisille?








perjantai 28. joulukuuta 2012

Nigellan katkaravut

Nigellan katkaravut vähän japanilaiseen tapaan..wasabia ja sakea. Nyt ei ole tilaisuutta kokeilla, siispä reseptivideo talteen.

Kuuntelin urdun tämän päivän oppituntiani joka käsittelee Intian perustuslain kohtaa, joka takaa uskonnonvapauden. Vakavasta aiheesta piti ottaa tauko hetkeksi. Laitoin pakkasesta mansikoita sulamaan, lorautin vähän konjakkia sekaan.



torstai 27. joulukuuta 2012

Potkurilla Perä-Tirilään

Potkurikeli tuli tänään. Minullapa on reitti, jota voi jo kutsua perinteiseksi. Lapsesta asti olen käynyt maalaistalossa, jonne Veistontie päättyy. Loppumatkasta näkyi yöllisessä lumessa vain yhdet autonjäljet ja yhdet potkurinjäljet.

Laineen talon kuistille olikin nostettu punainen potkuri. Mietin menisinkö ovelle.Talo kuitenkin näytti niin hiljaiselta, etten mennyt koputtelemaan. talonväki on iäkäs, jo kahdeksankymppisiä. Ehkä ovat päiväunilla.Varmaankin ihmettelevät toisen potkurin jälkiä pihaan, ellei sada enempää.

Reitin toisella puolen on Veistonvuori, toisella Karhuvuori. Välissä, kuin laaksossa, luikertelee tie, vanhojen maalaistalojen ympärillä kumpuilevia peltoja, kapeimmassa kohdassa vain tie ja muutama talo, maattomia lie ne. Ja viime vuosina on tullut uudenuutukaisia "kaupunkitaloja" jokunen. Metsän taakse näkymättömissä, on putkahtanut iso asuinalue sitten lapsuuden ajan.

Mutta tämä tie kaartaa samat mutkat kuin lapsenakin. Ulkomailtakin talvella käydessäni pyrin ainakin kerran talvessa potkuttelemaan 4km tien suuntaansa. Meiltä lähtiessä alkupää on tosin rajusti muuttunut. Ennen laskettiin pihasta heti pelloille, ikivanha maalaistie kulki silloin kotimme vierestä. Nyt keskelle ensimmäistä peltoaukeamaa on rakennettu kuutostie ja sen toiselle puolelle valtava ABC kompleksi. Päästäkseni nyt vanhalle tieosuudelle, täytyy kiertää kuutostien liittymäsillan kautta.

Lapsena laskimme pihan takaa vanhaa tietä pulkalla tai suksilla. Nyt pulkkamäki on roimasti lyhentynyt kuutostien ja pienen asuinalueen tuppaannuttua eteen. Mutta siinä mäessä olen laskenut 57 vuotta sitten, siinä lapseni ja ehkä jonain talvena lapsenlapseni. Mäki on siis vielä käytössä typistettynä.

Potkuroidessani mietin olisiko jonain talvena Zoe istumassa mummon kyydissä potkurissa. Aika tuntuu jakautuneen aikaan ennen Zoea ja aikaan jälkeen Zoen. eZ ja jZ.

Kaikenlaisia mietin tapaninpäivän jälkeisenä arkipäivänä potkutellessani. Mieli on ollut vähän maassa viime aikoina. En ole saanut oikein mitään aikaan. Välttämättömimmän. Tänään tuntui toiselta. Lumitöitä heti aamusta, sitten potkuriretki, takaisin tullessa lisää raskaampaa lumilapiointi kun aura-auto oli käynyt tekemässä vallinsa. Sitten uimahalliin vesijuoksemaan. Sitten päätökseni mukainen tunti urdun parissa. Sain kutsun ystävien kanssa tekemään pakistanilaisen illallisen parin päivän päästä. Nyt on aika hyvä mieli. Saattaisin huomenna avata nurkassa kököttäneen savimöykyn ja tehdä jotain.

Kuka muuten tietää millainen on potkurikeli?






sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joulukuinen sunnuntai

Tänään vein kompostiastian ulos. Senkin olisi voinut viedä huomenna.
Tänään olisi voinut olla yöpaitapäivä, mutta ei ihan. Äiti ei oikein ymmärrä koko päivää yöpukusillaan.
Miksi turhaan ärsyttäisin, siis vaihdoin jonkinlaiset sisävaatteet ennen aamupuuroa.

Eilen olimme rintamanaisten joulupäivällisellä. Vain 5 yhdeksänkymppistä oli jaksanut tulla, me kaksi kuusikymppistä tytärtä avustajana sekä majuri M., lipunkantaja, joka kunniamitalilla palkittiin. Selkeästi esitetty toteamus oli: ei taideta enää ensi vuonna tavata näissä merkeissä. Viime jouluna oli mukana kymmenisen rouvaa, sitä edellisenä yli kaksikymmentä.

Minulle riittäisi jouluksi tämä pieni hellä tilaisuus. Lauloimme muutaman joululaulun, puheenjohtaja lausui pari joulurunoa. Saimme perinteiset jouluherkut. Kynttilät paloivat ja päivä oli mitä suloisin pakkaspäivä.

Muuten en siis käynyt ulkona tänään. Luntakaan ei tullut putsattavaksi. Joskus tuntuu että tällainen päivä olisi hyvä. Luen, pelasin Aishan kanssa sanaristikkoa netissä. Se on muuten aika kivaa, molemmat olemme aika tasaveroisia niin siinä pysyy mielenkiinto. Teimme kolmea ja neljääkin ristikkoa vuorotellen. Pesin ja mankeloin pyykit sentään.

Nyt Aisha on jo nukkumassa Melbournessa. Mielessäni katselen pienen pientä muistissani olevaa pätkää kun Zoe on touhuamassa keittiövälineiden kanssa. Keittää puuroa uudella äidin ja Anu-Riina tädin tekemällä hellalla. Tai oikeastaan enemmän lattialla tai jakkaralla. Ja kasaa astioitaan suu mutruntärkeänä eri paikkoihin,  ja taas pois, niin tarkoituksenmkainen ote. Välillä tarjoaa äidille lusikallaan mitä nyt keittääkin ja myös mummolle nettikuvaan. Osaapas jo ajatella niin abstraktisti, että leikisti keittelee ja tarjoaa puuroa nettiinkin. Kynälläkin voi hämmentää, miksi ei!

Nappasin Helsingin reissulla pokkarin, jonka takakansi paljasti tapahtumapaikaksi Karachin, entisen kotikaupungin. Nappasin sen, enkä enempää ajatellut. Sitten tuli mieleeni, etten ajatellut oliko kirja englanniksi vaiko suomeksi. Se oli suomeksi; en yleensä osta englanninkielellä kirjoitettuja kirjoja käännöksinä, sillä en oikein pääse käännöksen mausta, se mielestäni tulee aina jossain esille.

Kirja on vasta alussa, ja olisin aivan varmasti jättänyt lukemisen, ellei tapahtumapaikka olisi ollut Karachi. Alku on niin alleviivaavan vaivaannuttava aiheen käsittelyn vuoksi. Mutta luen sen loppuun vain aiheen takia. Katselin sopivaa luettavaa viedäkseni Sakulle jotain suomeksi. En taida tätä sinne viedä. En ollut kirjasta kuullut englanninkielisenäkään, mistä suomenkielinen käännös ja vielä pokkarina oikein putkahti?
Kamila Shamsi, Kartanpiirtäjä

Sofi Oksasen Kun Kyyhkyset katosivat odottaa toista lukukertaa. Se kelpaa viedä Sakulle ja sitten laittaa Aishalle.

Kirpparilta löysin kerran Kiinaan liittyviä kirjoja, joita olen lukenut.
Su Tong, Punainen lyhty, elokuvaksikin tehty tarina 1930-luvun kiinalaisen jalkavaimon elämästä. Kontrasti nykyiseen Kiinaan tuntuu käsittämättömältä sitä lukiessa.
Erkki Karjalainen, Raija Valta, Kiina, toimittajien tekemä selvitys myyteistä riisutuista "tutkimattomista kiinalaisista" vuodelta 1982, jolloin Kiina alkoi vapautua..ja itsekin pikkuriikkisen sain sinne kurkistaa ensimmäisellä matkallani Hong Kongin kautta Makaoon ja sieltä Kiinan kansantasavaltaan juuri 1982.

Helsingin reissun päätarkoitus oli Kiinan viisumianomuksen jättäminen. Lippu on ostettu, 15.1.2013 Pekingiin Finnairilla.

Kiinanmatkan tapahtumat löytyvät sitten tammikuun puolella matkablogistani www.siperiankautta.blogspot.com

Toisen matkan tarinoita täytyy nyt lukea taas itsekin, sehän oli 2009 Siperian ja Mongolian kautta Pekingiin.
Matkakertomuksia on siis matkablogissani vuoden 2009 elokuusta alkaen.





torstai 6. joulukuuta 2012

Ihminen

Dalai Lamalta kysyttiin mikä on hänestä yllättävintä, hän vastasi: "Ihminen, koska hän uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikäänkuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt."




lauantai 1. joulukuuta 2012

Pääsenkin lumitöihin

Eilen ystäväni Nata pohti talven tuloa blogissaan  uutukaisen mauritiukselta kotoisin olevan miehensä näkökulmasta, tai paremminkin sitä, miten pitäisi miehensä sopeutumiseen suhtautua. Nata on toimittaja, enkä siteeraa sen enempää, lukijani voi siirtyä seuraamaan oivaa blogia tästä.

Lukiessani sitä tuli mieleeni monta asiaa talvesta; miten kaipasinkaan sitä lumettomissa ja kuumissa asuinpaikoissani. Ihmetttelin Karachissa, milloin siellä oikein taivaalle ilmestyy pilviä. Edes. Liki neljänkymmenen asteen kuumuudessa, kun kuumasta se kuumempi sesonki oli vasta alkamassa.

Varistelin käsivarsiani kun tulin Suomeen, tuntui, että kesti viikkoja, kuukausia, että sai kuuman tunnun pois luista ja ytimistä. Niinhän sitä sanotaan, että joku tuntuu luissa ja ytimissä. Yleensä tunne on kuvitteellista, mutta Karachin kuumuus todella tuntui luissa ja ytimissä.

Mutta nyt puuterilunta on kertynyt yön aikana, niin että pääsen lumitöihin. Jossain vaiheessa talvea saattaa tulla siinäkin mitta täyteen, mutta ei vielä. Kirjataan tähän, että ennätystuulinen Antti-Myrsky-Tuisku on heitellyt lunta sinne tänne ja lehdestä luin, kuinka sähköjä on poikki tuhansissa taloissa, junat myöhässä, puita kaatunut autojen päälle Lauritsalassakin parin kilometrin päässä. Lehdessä oli ohjeita, miten lunta oikein luodaan. Uuttako tämä kaikki suomalaisille?

Ehkä uutta mauritiukselta tulleelle, niinkuin anoppikollegalleni Australiasta pari talvea sitten. Pihalla tarpominen lumikinoksissa kuvien ottoa varten oli tarpeeksi ulkoilua himoliikkujille silloin.

Mietin kyllä sitä, miten Melbournessa tuntui, että Etelämeren nasakka tuuli meni sielläkin luihin ja ytimiin huolimatta lämpöasteisiin nähden sopivaa vaatetusta (+13C). No ei siellä kukaan muu kävellytkään silloin. Kuljin täällä aivan samassa asukombinaatiossa muutaman asteen pakkasessa paleltumatta. No ei sitä Etelämeren tuulta täällä puhallutkaan.

Kai on niin, että asukkaat sopeutuvat omissa kotikoloissansa oloissaan melkein mihin tahansa ilmastoon kasvamalla siihen. Vuodenaikojen vaihtelut ovat minusta parasta. Rakastan kutakin vuodenaikaa omanaan, sumuista harmaata syksyäkin.

Taas siul jäätää? Slangia?

Mitä miul tekkee? Jäätää? Tiijätsie mitä tuo tarkottaa?

Etelä-Saimaa oli - nuorten sivulle - koonnut nuorten slangia. Osa oli minulle täysin tuntemattomia uudessa merkityksessään, osa taas tuttuja ennestään vuosien ajan. Kieli kiinnostaa minua kovasti ja sen muuttuminen. Koska olen asunut ulkomailla yli kaksikymmentä vuotta, taivun huonosti englanninkielen suoraan käyttöön.

Nuorison kautta tulee paljon uusia sanoja, osa on "jäätää"-tyyppisiä, joissa suomenkielen merkitys supistuu tiettyyn merkitykseen. Se on kiva. Taivun siihen, että englanninkielisiä sanoja tulee nuorison käytössä, mutta jotkut sanat yleisessä käytössä harmittavat, niinkuin superfoods, kicksit, downshifting (siihen onkin ilmaantunut kiva sana leppoistaminen). 

Oma nuoriso alkaa olla jo aikuistumassa, eikä aina äitiä sparraamassa, siksi kai uudemmat ilmaisut ovat ohittaneet minut. Ajan kuvaukseksi laitan lehdessä esitetyt ilmaisut tähän. Ensiksi itselleni täysin tuntemattomat. Onko mielessäsi muita?

JÄÄTÄÄ
Samaan paikkaan tuijottaminen tajuamatta tuijotustaan ja huomioimatta ympäristöään. "Taas siul jäätää."

RETU
Lyhenne englanninkielisestä sanasta retard. Tarkoittaa jälkeenjäänyttä, hieman mieleltään vajaata yksilöä. "Täs kuvassa kaikki näyttää ihan retuilta."

LANIT
Kaveriporukka kokoontuu jollekulle pelaamaan tietokoneellaan. "Me lanitettiin koko yö."

LÄTKÄOSSI
Teini-ikäinen jääkiekon pelaaja. "Onks toi lätkäossi sun kaveri?"

TROLLATA
Häiriköidä tahallisesti netissä, lähetellä ärsyttäviä viestejä, yrittää vedättää ihmisiä. "Eile yks tyyppi yritti trollata miuta Facessa."

ES
Halpa energiajuoma nimeltä Euro Shopper Energy Drink. "Tää ES on tosi hyvää."

ES-JONNE
ES:n juoja, yleensä poika. "Noi pojat on kauheita ES-jonneja."

ERNU
Lyhenne sanoista erilainen nuori. "Sie oot ihan ernu, jos et tuu niihin bileisiin:"

Osan ymmärrän englanninkielen perusteella, mutta eivät muuten ole suomenkielen seassa tuttuja ilmaisuja:

DAFUQ
Tarkoittaa samaa kuin "mitä ihmettä". "Dafuq did I just read."  Tätä ei lehdessä selitetty, mutta lie puhekielen äänneasu sanoille what the fuck.

BADASS
Pahis. "Ootko vähä badass?" Englannikielestä tuttu sanonta, bad=paha, ass = perse.

RAGEE
Raivota, raivostua. "Älä jaksa ragee koko ajan."

Sitten sanat, jotka hyvinkin tunnen entuudestaan.

RANDOM
Satunnainen hieman outo ja vieraskin asia. "Eile joku random jätkä tuli kysyy tietä rautatieasemalle."

HENGAILLA
Viettää aikaa, oleilla. "Lähetääs kaupungille hengaamaan."  Minulle tuttu vuosien takaa jo.

STALKATA
Vahtia tai kytätä jotakin/jonkun tekemisiä. "Miks toi tyyppi koko ajan stalkkaa miuta".

WTF
Lyhenne sanoista what the fuck "Wtf? Mie en tajuu mitä tuo selittää!"

LOL
Lyhenne sanoista lots of laugh, eli paljon naurua. Käytetään yleensä jonkun hauskan jutun yhteydessä lisäsanana. "Lol tol tyypil on paita väärin päin:" LOL on tuttu vuosien takaa nettilyhenteenä, kuten myös ROLF eli roll out laughing on the floor...meniks se niin ;) eli nauraa kierien lattialla. Uutta on kuitenkin lol puhekielessä.

OMG
Oh my god eli suomeksi herranjumala. "OMG mie unohdin miun bussikortin kotiin!"

SIENISSÄ
Olla huumeissa, on juuri vetänyt huuomeita. "Sie vaikutat ihan siltä ku olisit sienissä."

SPÄMMÄYS
Roskapostien lähettelyä.

ANGSTATA
Valittaa turhasta, olla huonolla tuulella, murjottaa. "Älä jaksa aina angstata." Saksankielinen angst merkitsee tuskaa.

GANGSTA
Kovis, liikkuu huonoissa piireissä. "Tos ne kolme ganstaa, joista puhuin eile."

GANGNAM STYLE
Tästä otin selvää itse pari päivää sitten, kun avasin netissä useaan kertaan ilmaantuneen linkin. Ei se ole niin gansterimeininkiä niinkuin luulin, vaan hulvaton tanssi, tämän ajan macarena kai! Eteläkorealainen PSY esittää huumorilla ja hyväntuulisen hymyilevänä.

Edelliset esimerkit lehdestä luettuani tuli mieleen nämä:

PIMU, JANNU ja LÄTTÄHATTU
Eivät oikein kuulu edelliseen joukkoon. Kuka muistaa? He olivat 50-60 luvun nuorison edustajia.

PISSIS
Ei ollut mukana listassa. Joko "pissis" on vanhentunut ilmaisu? Sitä ainakin käytettiin kymmenisen vuotta sitten tytöistä, jotka meikkasivat ja pukeutuivat pikkuaikuismaisesti sievistellen ja keimailivat pää tyhjänä.

Tämä on tietysti Lappeenrannan seudun nuorten lista. Mitenköhän hesan nuorisoslangi eroaa?

Eipä ole montaa sanaa, joita ylläolevista käyttäisin itse, tai olen käyttänyt. Ainoana luontevana taitaa olla hengailla ja gangnam style (nyt kun sen pari viikkoa sitten opin), ehkä angstata ja random saattaisivat eksyä puheeseeni joskus.