Zoelle hurraa! Ensimmäiset askeleet!

Zoe onkin harjoitellut homman viimeisen päälle ja otti ensimmäiset askeleensa eilen, 1 vuoden ja 5 kuukauden ikäisenä, aivan kuin äitinsäkin. Saku enolla vei kauemminkin. Jo pitkään näytti siltä, että tuosta vaan kohta menee, mutta aina käsi hipaisi jotain tukea. Kiipeämiset, kyykystä nousemiset ja kaikki muut temput olivat jo rutiinia. Toissapäivänä olimme skypessä ja Zoe seisoi tovin itsekseen ja näyttikin, että siitä, siitä vois lähteä. Ensiaskel oli siis todella lähellä. Aisha kertoi, että Zoe oli hymyillyt koko naamallaan silmät sirrillään onnesta ja katsonut hyväksyntää. Enkös nyt osaakin! Taputtakaa! Nyt alkoi perheessä ihan uusi aikakausi. Meksu on iloinen, että on pyöräillyt töihin ja hankkinut hyvän kunnon, että jaksaa juosta Zoen perässä puistossa ja rannalla. Neiti pikkukarhunen on nimittäin osoittanut huimapäisyyttä suorastaan laskemalla pienelle isosta liukumäestä ja vipeltää kontatenkin vauhdilla joka paikkaan määrätietoisesti. Katselin skypessä, kuinka Zoe keräsi syödessään monta liukasta makaronia yhdellä kädellä tiukasti pieneen kouraansa. Motoriikka on napsakkaa. Lusikoi puuronsa reippaasti ja osaa käyttää haarukkaakin. Mummon tyttönen.

Keltaisen meren saaliista pitää ottaa selvää vuorossa mustekalat ja ravut

Pitääkö näistä mustekaloista ottaa tuo kalvo pois? Miten mustekalan sisäelimet saa pois, ettei mustepussi poksahda auki? Miten kauan sitä keitetään tai paistetaan?

Entäs kauniit ruskeanpunaiset ravut, miten niiden kanssa toimitaan? Etsin netistä tietoa, reilu puoli kiloa sieviä pieniä mustekaloja (octopus) odotti käsittelyä. Olen tehnyt mustekalaa valmiiksi putsatuista, syönyt monta kertaa ravintolassa eri muodoissaan, mutta en ole osannut käsitellä niitä tuoreina.

Ostimme mustekalat läheiseltä rannalta, kalamarkkinoilta, johon kalastajat tuovat ne suoraan veneillään. Kuvaus kalamarkkinoilta toisessa blogissani. Siellä siis enemmänkin Kiinanmatkan kuvauksia...kuvia en tänne saa millään konstilla vielä ladattua, sitten ehkä vasta Suomessa, sillä Kiinan valtio pitää vielä tiukkaa kontrollia sallituista nettisivustoista. Tänne pääsen helposti kyllä kirjoittamaan.

Mustekalat maksoivat 30 juania eli noin 3,5 euroa kilo. Hyvin puhdistusoperaatio sujuikin ja ruokalajiksi muotoutui tähän mennessä oppimastani kiinalaisesta keittiöstä omaksumani tapa, mausteet vähän omalla tyylillä. Vaikeinta on vihannesten sujauttaminen mukaan vasta aivan lopussa, etteivät ne vilty, vaan ovat kiinalaisen al dente, rapeat. Ravut maksoivat enemmän ja syöminen on minimaalista herkuttelua ja enemmän ravunlihan kaivelemista tai imaisemista.

Näin sitten valmistin Keltaisen meren rapuja: Ostimme 3 rapua viereiseltä kalatorilta 35 juanilla eli 4-5 e. Ohje tuntui aivan yksinkertaiselta, niitä keitetään 10-15 minuuttia railakkaasti kiehuvassa vedessä, koosta riippuen kunnes ravut kelluvat pinnalle. Sitten pari minuuttia lisää ja nostellaan ravut jäähtymään. Hyvin onnistui.

Itse olen rapuja syönyt varsinkin Australiassa. Saku ei. Meidän ravut eivät olleet kaikkein isoimpia, ja napostelua se oli. Montakohan grammaa sai lihaa yhdestä..ei montaakaan. Nyt on sekin elämys yhdessä koettu. Saku pitää kaikistä merenelävistä...tai, voi olla, että merisiilit ja merimakkarat saavat olla. Ainakin minulta, ellei joku muu niitä tee ja näytä miten niitä syödään.

Ostin myös kaupasta kuivattua ravunlihaa. Kuivattua kalaa saa runsaasti puristettuina palasina tai oheuelti revittyinä rrallaan tai pakattuna.

Mustekalat (octopus tai squids) puhdistin ja valmistin näin: Puhdistaminen kesti pienen tovin, sillä nämä Keltaisen meren mustekalat (octopus) ovat pienipäisiä ja lonkerot ovat suhteessa isommat ja liha on niissä lonkeroissa. Lonkeroiden puhdistaminen päälliskalvosta vie aikaa. Muuten putsaaminen oli helppoa, vedetään sisukset ulos ja katkaistaan lonkerot pikkuisten mustien silmien alapuolelta. Myöhemmin opin, ettei päälliskalvoa todellakaan tarvitse irrottaa.

Toinen mustekalamalli (squid) on taas pienilonkeroinen ja  ruumis on pitempi. Näistä pitempipäisistä tehdään mustekalarenkaita.

Näin onnistui mielestäni mukavanmakuinen kiinalainen mustekala-ateria.

noin reilu 500 g mustekaloja pudistamattomina. 
1-2 cm pala inkivääriä ohuina siivuina 
4-5 valkosipulin kynttä pienennettynä 1-2 tuoretta chiliä silputtuna 
1 rkl vaaleaa soijakastiketta loraus 
noin reilu ruokalusikallinen kiinalaista kokkausviiniä

öljyä paistamiseen. 
reilusti jotain vihreää sipulia, kiinansipulia, ruohosipulia tai purjoa
muita vihanneksia ohuina siivuina esim. paprikaa, porkkanaa,  jne maun mukaan 
kourallinen korianteria tai persiljaa silputtuna.

Paista inkivääri, valkosipuli ja chili hetkisen, noin minuutin ajan, kuumassa öljyssä. Lisää puhdistetut ja paloitellut mustekalapalat pannulle, pyörittele hetken aikaa, niitäkin vain  minuutin verran. Lisää soijakastike ja kokkausviini. Pyörittele hetki. Kastikkeista modostuu hieman nestettä. Älä anna nesteen kokonaan kuivua, lorauta lisäksi vaikka lusikallinen kaksi vettä. Suolaa ei tarvitse lisätä.

Riippuen miten suuria lonkerot ovat ja miten olet leikannut ne, ei niitä todellakaan juuri minuuttia enempää tarvitse paistaa. Nopeasti siis. Maistamalla selviää.Vähän ennen kuin lonkerot ovat valmiita, lisää kiinansipulia tai ruohosipulia tai purjoa reilusti.

Muutakin vihannesta voi lisätä, ohuiksi leikattuja paprikasiivuja, tulitikkuporkkanoita tms. Itse lisäsin samaan aikaan lonkeroiden kanssa ohuiksi siivuttuja porkkanoita, ne vaativat hieman pidemmän paistoajan, mutta kiinalaisittain saavat jäädä rapeiksi.  Lopuksi reilusti tuoretta korianteria tai persiljaa. Syödään keitetyn riisin kera. Kiinalaiset eivät aina ota riisiä mukaan ja ravintolassa pitääkin erikseen tilata riisiannos. 

Kokkaillaan kalaa Kiinassa

Nyt sitten vähän juttuja koillisesta Kiinasta. Enemmän kuvia ja matkakertomusta toisessa blogissani www.siperiankautta.blogspot.com. Olemme Keltaisen meren rannalla, yliopiston kampus on rantakukkuloilla aika lailla maalla. Lähistöllä on ikiaikainen kalastajakylä, joka päivä rannalla myydään tuoreita kaloja ja muita mereneäviä. Läheiseen Lushunin kaupunkiin on 5 km, alueen suurkaupunkiin Dalianiin 35 km. Ruoka on meidän juttu ja kiinalaisiin ruokajuttuihin aiommekin perehtyä.Tänne laitan enimmäkseen erilaisia ruokaan liittyviä juttuja...tai terveyteen ja jokapäiväiseen elämänmenoon.

Siitä tulikin mieleen kiinalainen voimistelu. Vaikka täällä nyt on talven kylmimmät säät (kylmimmillään voi olla kymmenisen aste miinusta, luntakin vähän, mereltä tuulee), kaupungin keskusaukioilla on joka iltapäivä voimisteluhetki.

Sakun luona on jo viikossa ehditty käymään Sakun suosikkiravintolassa, tutkimaan mereneläviä läheisellä kalamarketilla  ja kokkailemaankin.

Oma hommansa on löytää nimiä eri kaloille. Onneksi osa niistä on tuttuja Australiasta tai Pakistanista, niinkuin pomfretti, maukas lihaisa kala. Karppi elää istutettuna melkein koko Suomessa. Karppi on makean veden särkikala,  kasvaa meillä jopa 20- kiloiseksi.

Karppi (carp) kiinalaiseen tapaan.

Tänään ostimme karpin, joka näyttäisi olevan halvin kala näillä Kiinan kalamarkkinoilla. Karppi esiintyy monissa vanhoissa kiinalaisissa piirroksissa pääosassa, sitä on viljelty jo ennen ajanlaskumme alkua. Nyt pitää vielä etsiä jotain kiinalaista reseptiä.

Karppi on nyt putsattu ja suomustettu, viillot tehty kupeisiin ja niihin laitettu inkivääriä ja valkosipulia. Sitten paistan sen pannulla valmiiksi. Teen kiinalaisittain kastiketta ja viimeistelen kalan siinä. Kuvia en vain saa ladattua.  Tämän ohjeen tekotapa on sellainen peruskiinalainen, jonka kastike on helppo ja makua voi muunnella kiinalaisilla kastikkeilla. Yksinkertaisimmillaan käytetään vain soijakastiketta. Soijakastikkeita oli supermarketissa seinähyllyllinen. Ne jaetaan kevyeen (light) ja tummaan (dark).





Kastike:
Inkivääriä n. 2 cm pala ohuina siivuina
Valkosipulia 4-5 kynttä ohuina siivuina
Kokonainen tuore chili paloiteltuna (tai maun mukaan, riippuen chilin tulisuudesta), kuivattukin käy.
loraus vaaleaa soijakastketta
Loraus kiinalaista kokkausviinia, kiinalaista etikkaa (tai vastaavaa) tai osterikastiketta tai hoisin kastiketta...
eri kastkkeilla saat er mauelämyksiä ja nihn pitää van tutustua
Seesamiöljyä

Vihannekset:
ohuita siivuja esim.
sipulia, paprikaa, porkkanaa, tuoreita papuja, purjosipulia
tuoretta korianteria iso kourallinen(jos saatavilla)

1. Kalan valmistus:
Napakkalihasta kalaa joko isohkoja paloja ruodotonta ta kokonainen kala viillot kyljissä
viiltoihin muutama valkosipulisiivu ja inkiväärisiivu, suolaa kala ensin.
Paista kala öljyssä ja aseta syrjään.

2. Kastike vihanneksilla:

Paista inkivääriä, valkosipulia ja chiliä 2-3 minuuttia kuumassa öljyssä. Vokki on paras.
lorauta siihen valitsemasi maustekastikkeet. Kiehauta ne. Lisää ensin hitaammin kypsyvät vihannekset kuten porkkana, sipulit ja kuumenna nopeasti, lisää muut vihannekset, tarkista suola (soijakastike saattaa olla tarpeeksi suolainen) ja paista korkeintaan pari minuutta, sillä kiinalaiset vihannekset saavat jäädä rapeiksi, todella rapeiksi. Kokeillessa tätä nopeaa kiinalaista tapaa, vihanneksista tahtoo tulla aina aluksi liian pehmeitä.

Vähän ennen kun vihannesseos on valmis, lisää pari teelusikallista seesamiöljyä. Se antaa kivan pehmeän maun. Lisää silputut korianterit. Lisää valmiiksi paistetut kalapalat ja kuumenna nopeasti. Voit lisätä vähän vettä, jos kastikkeeseen lorahti liikaa makuja tai siinä ei ole tarpeeksi nestettä. 
Tarjoa heti riisin kanssa. 

Ohhoh, reseptin kirjaaminen ymmärrettävästi ei olekaan nin helppoa, kun itselleni kokemus on uutta. Olen tosin oppinut kiinalaisesta kokaamisesta aikonaan 70-luvulla kiinalaisen kokin ja hänen vaimonsa kiinalaisessa ravintolassa Australiassa Sydneyn Bondi Beachilla. 


Pomfretti (pomfret) yllä olevalla reseptillä

Saku ei oikein osaa puhdistaa kalaa, aloitettiiin siis siitä. Pomfretista sai sai mojovat kalapihvit tai leikkeet, miksi niitä kutsutaankaan. Pomfretin voi kokkailla luovasti yllä olevan karppi-ohjeen mukaan. Pomfretti on erittäin maukas ja arvostettu kala. Vuoroaan odottavat katkaravut ja mustekalat.

Yksin ladulla

Huomasin tänään juonteet suupielestä alaspäin. Kun vedin sormella niiden poikki, ne tuntuivat paksuilta. Joo, mutta milloin ne ovat tulleet. On kuin aivan yhtäkkiä sellaiset selvät poimut! Ryppyjä ei ole aikaisemmin ollut, enkä näitäkään ollut huomannut aikaisemmin.

Huomaamatta tulee ajatelleeksi monia asioita nyt iän suhteen. Vai miten olisi  tullut edes mieleen pari vuotta sitten laittaa nimi- ja yhteystietolappunen vaikka taskun siltä varalta, että kuukahtaisi ilman papereita vaikka kävelyreissulla.

Avantosaunassa lauteilla oli tämä puheenaiheena ja ilman muuta olen sitä mieltä että tästä lähtien lappu on laitettava taskuun.

Avannnossakävijä, tuntemamme 54-vuotias nainen oli kuollut hiihtoladulle. Vielä ei tiedetä, oliko aiheuttajana kaatuminen tai joku kohtaus.

Itse olen vähän miettinyt pieniä huimauksentunteita, varsinkin jos pomppaan ylös äkkiseltään sangystä aamulla. Vaikkakin yleisesti ottaen voin parammin kuin työssäollessa. Mutta tänä syksynä olen ollut jotenkin väsynyt. Saamattomuutta vai onko tämä jotain iän mukana tulevaa? Ei kai, en usko.