Tori Lushunin kukkuloille menevällä kadulla

Tori Lushunin kukkuloille menevällä kadulla

Torit ovat parhaita paikkoja tutustua ihmisten elämään missä päin maailmaa tahansa. Aivan sattumalta törmäsin kilometrin pituiseen toriin kadun varrella. Ensimmäiseksi pysähdyin katselemaan sisarusten kauppaa. Jakkaroilla istuen veli paistoi vohveliraudoilla ohuen ohuita lättyjä, jotka sisko sitten puupuikolla kiesi näppärästi vohvelisikareiksi. Homma oli niin nopea, että tuskin ehti kuvan ottaa. 

Ojensin 5 juania, vajaan euron ja sisko hyvin ymmärsi punnita viidellä juanilla minulle pussillisen, toistakymmentä sikaria. Sain vähän ujot hymyt mukaan. Niitä samalla kirjoittaesseni napostelen pu-Erh teen kera. Sain vähän ujot hymyt mukaan. Näillä kaduilla en nähnyt ketään toista ulkomaalaista. 

Seuraavaksi otin kuvan täydestä lihatiskistä ihan mummille näyttääkseni. Kaikki reilusti paljaan tiskin päällä. Siinä taaempana toinen myyjä teki hakkelusta rasvaisesta possusta asiakkaalle. Kiinalaiset laittavat possua vähän joka ruokaan, ja pitävät porsaan ihrasta. 

Kalamyyjän anti oli yleensä kadulle levitetyn liinan päällä. Joillakin oli jäitä. Kalakaupat, lihakaupat, pähkinäkaupat...siinä toinen kiinalaisten suosikki, pähkinät...syömätikut ja riisikupit, uudenvuoden koristeet, punaiset kengänpohjalliset onnea tovottavin mietelausein, sekatavarapöydät, hedelmäkojut, nuudelikaupat, kiinalaiset valmisruokakojut ...pujottelivat vuorotellen leveän katukäytävän molemmin puolin.

Tässä vaiheessa loppui kameran akku, kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka.

Pienessä kojussa valmistettiin ”kiinalaisia hodareita” kun en keksi parempaakaan nimeä, enkä niiden oikeaa nimeäkään tiedä. Ei Sakukaan.

Olemme niitä jossain syöneet ja olen ihmetelleet miten ne saa valmistettua. No nyt tiedän. Syviin lettupannun tapaisiin pannuihin laitetaan löysää taikinaa pohjalle, Siihen päälle täyte, joka voi olla jauhelihapihvin tapaan laitettua porsasta, kalaa, kanaa tai vihreitä vihanneksia. Kun alapuoli on kauniin ruskeaksi paistunut, nostetaan kakkarat sivuun ja pannuun laitetaan taas ohut kerros taikinaa. Äsken paistetut lätyt täytteineen sujautetaan nurinperin paistuvan kakkaran päälle. Nyt on kakkaralla molemmin puolin kerros paistettua taikinaa ja täyte jää sisäpuolelle. Öljyä sivellään reilusti päälle, siksi en oikein tiennyt niiden tekotapaa, kun ne eivät tuntuneet uppopaistettuilta, vaikka rasvaa oli makuumme vähän liian runsaasti.

Vielä uusi oppi, jota seurasin; kuinka perata merimakkara. Makkara vain avataan pitkittäin saksilla ja vedetään sisälmykset pois. Ne ovat kuitenkin sen verran niljakkaita otuksia, ettei tee mieli maistaa, vielä. Merimakkara on vielä mysteeri. Suuressa ostoskeskuksessa oli merimakkarakauppa, jossa erikokoiset makkarat oli aseteltu kuin sikarit kauniisin, suorastaan ylellisiin laatikoihin. Kuivattuja? Onko niillä joku erikosasema. Toisaalta katutorilla merimakkaroita puhdistettiin ronskisti ja sellaisenaan myytiin kaikelle kansalle tuoreeltaan.

Merimakkaroita

Mukaan ostin vain vohvelit, sillä olin etsimässä tietä ylioppistolle kukkuloiden rinteitä seuraillen, enkä halunnut kannettavaa. Kävi kuitenkin, että jouduin kävelemään takaisin kaupunkiin, koska en läytänyt oikeaa tietä. Kukkulota oli liian monta, että löytäisen sen, missä on tunneli pos kaupungin alueelta. Löysin tämän ihanan torin, jonne pitää mennä uudestaan. Voi olla, että se oli vain lauantaitori. Kävelyretkestä enemmän toisessa postauksessa www.siperiankautta.blogspot.com

Miekkakaloja

Kaupparetki Lushuniin. Kananvarpaille ei kiitos.

Ihan itsekseni lähdin kauppareissulle ensimmäistä kertaa. Saku oli näyttänyt muutaman kaupan ja ihastuin delityyppiseen kauppaan, joka muistuttaa Stokkan Herkkua, kaikki valmisruoka vain on kiinalaista. Kananvarpaita oli monenkokoisia, värisiä...ne näyttävät olevan suurta herkkua. Siis ne varpaat! Näin pienen tytön imeskelelevän kananvarpaita junassa. Niitä nimenomaan imeskellään.

Lihatiskillä oli kaikenlaista lihaa, myös aasinlihaa saa. Osasin sanan liha kiinaksi, mutta ostamani keitetty/savustettu pala oli kyllä lihaa, mutta en ollut varma mitä. Näytti minusta lampaanlihalta. Makkaroita oli monenlaisia. Saku varoitti, ettei itse niistä pidä, mutta sen takia pitihän minunkin ostaa maistiaiseksi. Maustetaan luultavasti kiinalaisella "five spice" mausteella...siinä varsnkin anis ja sen makeus tulevat esiin.

Leipätiskillä oli tungosta. Takaani tunki käsi raha valmiina heilumassa myyjälle päin. Käännyin ja katsoin (tarkoitan mulkaisin) kuin vihainen härkä ja varmistin, ettei neiti etuilija pääse lähemmäs. Sain hyväksyvän hymyn ja kiitokset toiselta varttuneemmalta kiinalaisrouvalta. Ostin kiinalaista, mutta pakistanilaistyyppistä lehikäistä litteää leipää, kuin pakistanilaista parathaa. Sitä lohkaistiin kiinalaisella veitsellä reilusti pala ja laitettiin muovipussiin.

Seuraavalla tiskiosuudella oli kymmenittäin erilaisia salaattijuttuja. Valitsin kolme jotenkin syötävänoloista ja yhden riskillä. Yhdessä pääosassa oli jotkut vesikastanjat (?) joita ostaessani luulin pavuiksi sekä paprikaa. Toinen oli jotain jotain...päädyimme ehkä jonkinlaiseen merilevään. Näitä outouksia pitää vielä selvittää. Kolmas oli puolitettuja vesikastanjoita tai mitä ovatkaan...luulin niitäkin eri pavuiksi ja tummanpunaista samaa merilevähyrssyä kuin toisessakin. Neljäs oli melle tavanomaisin, mustia ja vihreita papuja. Kaikki nämä olivat miedossa viinietikkakastikkeessa. Luulisin, että riisiviinietikkaa? Edit: merilevähyrssyt olivat marinotuja ameeban lonkeroita. Jänniä, jänteviä syötäviä.

Vasemmalla papusalaatti, Oikealla jänteviä hörssyjä. Ameeban lonkeroita.

Ylemmän kuvan valkoiset hörssyt sekä  alemman tummat ovat ameeban lonkeroita. Pavuiksi luulemani kai vesikastanjota. 

Sakulle, nuhapotilaalle, ostin nyyttejä, vihreällä täytteellä (jiaozi) . Herkullisia. Sitten  maitoa, senkin etsiminen oli homma. Onneksi Saku sanoi, että ne ovat muovipusseissa, niinkuin Suomessa ennen, mutta 3 desin. Maitoa ei paljoa käytetä Kiinassa, mutta sen suosio on räjähtämässä, sillä sitä markkinoidaan terveysvaikutusten takia. Hyllyssä oli myös  hapatettua maitoa nimikkeellä joko jugurttia tai piimää. Maito on karjatalouden sivutuote, joka menee hukkaan ja jota nyt halutaan opettaa käyttämään. Toisaalta ravintoloissa on tuskin koskaan muita maitotuotteita kuin jätskiä tarjolla. Juustoja en ole huomannut, mutta niitä on, prosessoituja amerikkalaisia aamujuuston tyyppisiä.

Ja vielä kassiin: kiinalaisia keksejä, melkein kilo cashew-pähkinöitä, saksanpähkinäjauhetta juomajauheena. Ja erityisesti minulle: Capuccino pikakahvipusseja. En ollutkaan nähnyt kahvia missään muodossa kaupoissa - ei todellakaan meidän kotoisen kalakadun puodeissa, joista saa melko lailla normaalit kiinalaiset jutut - mutta tämä kauppa onkin supermuodikas deli. Yllätyksekseni, suklaitakin oli monenlaisia.  Eikä muuta kuin valkoista leipää eri muodoissa ja malleissa.

Saksanpähkinä-jojobajauhetta. 

Kas. muumipipareita tehty Taiwanissa. Sakun mielestä piraatteja.

Mutta pärjäisimme toki ihanilla kiinalaisilla ruokatarvikkeilla täydellisen hyvin. Huomaa kyllä miten Kiina länsimaalaistuu kaiken aikaa ja se tietysti alkaa näkymään kauppojen hyllyillä. Kiinalaisille ruoka on tärkeä ja suuri osa kulttuuria. Toivottavasti perinteet eivät hautaudu kaiken länsimaisen ihailun alle vaan jatkuvat siinä rinnalla. Oli ilo nähdä ison kaupungin bussiasemalla katumyyjällä monikerroksinen bambuhöyrytin höyryämässä nyytteineen pakkaspäivänä. Seuraavassa postauksessa viehättäviä katukauppakuvia enemmänkin.

Kotiin kasseineni otin taksin supermarketin kulmalta: tsyy ikadashue (lääketieteen yliopistolle), naiskuski hymyili ja vei minut portille. Olin oikein ylpeä itsestäni tästä onnistumisesta. Joskus taksikuskit väittelevät kovastikin hinnasta. Mittarihinta on noin 15 juania eli vajaat 2 euroa. Taisimme ajella muutaman viikon aikana enemmän 2 euron takseillaa kuin yhteensä elämäni aikana. Taksikuskit helposti käyttävät hyväksi uusia opiskelijoita, jotka eivät hinnoista ole vielä perillä. Hinnasta pitää sopia aina etukäteen. Eivätkä taksikuskit osaa englantia.
Tämän 5 km kauppamatkan voi tehdä bussillakin 2 juanin kertamaksulla (25 senttiä). Yleensä mentiin bussilla ja tultiin kasseinemme taksilla pois.