perjantai 29. maaliskuuta 2013

Päivien kimallus

Eilen aamulla kuulin radiosta tutun sävelen...se muistui kaukaa. Sitten muistin Nat King Colen.
Maailman ihanin samettiääni löytyi uTubesta ja sitten soittelinkin "Love is a many splendored thing" kappaletta moneen kertaan.  Suomeksi 1950-luvulla tehty elokuva ja sen nimkappale on nimeltään "Päivien kimallus".

Päivä olikin yhtä kimallusta. Istuin ulkorappusella kahvikupposen kanssa. Aurinko kimalteli. Vesinoro ripsitteli kuistin katolta, lumet sulivat, aurinko oli lämmin.

Iltapäivällä sitten avantosaunaan. Miten sattuikaan Etelä-Saimaassa joku tutkijamies kirjoittamaan, kuinka kokemus avantoon pulahtamisesta on verrattavissa musiikin kuunteluun. Avantoon astuessa keho luulee olevansa hengenvaarassa, sitten endorfinit ja adrenalinit purskahtavat ja olo on kuin maailman omistaisi, tai ainakin hyvin suloinen.

Tarkistin artikkelin. Musiikkitieteen professori Tuomas Eerolan sanoin "Requiem huijaa kehoa ja mieltä luulemaan, että käsiteltävänä on oikea suru. Seurauksena on lohdullinen olo".

Illalla oli liput varattu kaupunginorkesterin manittuun pääsiäiskonserttiin. Mozartin Requiem ja Arvi Pärtin Cantus Benjamn Brittenin muistolle kauneista kauneimmassa vanhassa puukirkossa, Lappeenrannan Marian kirkossa.

Penkeiltä edestä, mutta sivuprofiilista seurasimme kapellimestari Kari Tikan intensivistä ja sielukasta johtamista. Kapellimestarin  yleensä näkee vain selästä. Jotenkin lisäsi musiikin nautintoa nähdä kaikki musiikn tunneilmaisut kapellimestarin eleissä ja kasvonilmeissä.

Helene oli erityisesti koettanut valita  täyteläisen chileläisen viinin illanistujaisiin konsertin jälkeen. Kolmen Tirilän mummon illanistujaisiin, jaa, puheenaiheet: mitä kirjoja juuri nyt luemme, mitä haluaisimme kasvattaa pihamaillamme, mitä lapsemme touhuavat, miten selviämme ikääntyvien vanhempiemme kanssa.  Vertaistuki on joskus juuri mitä tarvitsen selvtäkseni äidin kanssa. Kiitos Tupu ja Helene.

Jäät rapisivat kotiin kävellessäni. Pakkasöitä vielä tämän pääsiäisen aikaan, mutta päivällä tien yli leviävät lätäköt.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kaupantekoa Kiinassa

Kiina on muuttumassa valtavaa vauhtia. Kalasatamassa Keltaisen meren rannalla käydään kauppaa suoraan rannalta. Kenties täällä on kalastettu vuosisatoja ellei tuhansia. Tai huivipäinen mummo on lastannut polkupyöränsä tarakalle mansikoita ja myy niitä kadunkulmassa.  Aja Lushunin rannoilta bussilla tunti rannikon myötäisesti, niin saavut viiden miljoonan Dalianiin. Siellä on marmoria, kiiltäv seinäisiäpilvenpiirtäjiä, joiden sisällä kaiken maailman luksus esittäytyy. Koillis-Kiina helmikuussa 2013.
Kiinankuvia ja matkakertomuksia www.siperiankautta.blogspot.com myös aikaisemmalta matkaltani 2009.






















Viimeisenä "teekakku", kompressoitu tee, perinteinen tapa säilyttää ja paketoida. Teelaatuja arvotetaan kuin vuosikertaviinejä. Yunnanin maakunta on ehkä kuuluisin teenkasvatusalue. Tämä kakku on sieltä.



torstai 21. maaliskuuta 2013

Zoen uudet kengät



Niissä on rusetit. Niissä on palloja. Ne ovat lilanväriset. Zoe valitsi ne itse.

Zoe ja dädä lensivät grannyn ja grandpan luokse Adelaideen. Granny Verity oli jo hankkinut mekon ja sukat, mutta kengät sai Zoe valita itse. Granny kertoi, että Zoe suuntasi suoraan näiden kenkien luo. Siinä ne odottivat, Zoen kengät.

Ja miten hienosti niillä jo Zoe osaa kävellä. Juostakin.

Eilen aamulla aussiaikaa 7 am Zoe ja Aisha laittoivat mummolle skypen päälle. Ei aikaakaan, kun Zoe haki uudet kengät, joita piti näyttää mummolle. Ne piti laittaa jalkaan puuroaamiaiselle. Puuroa Zoe lusikoi äidinkin lautaselta mahdottoman määrän pieneksi tytöksi. Omenaa ja libanonilaista leipää lisäksi.

Puuron jälkeen oman uuden pikkupöydän päällä leivottiin muovailuvahaa, järjestettiin muotit tuolin selkämyksen tappeihin, Sitten käytiin pöyhentämässä Maxin sohvaa ja laitettiin peitto Maxin päälle. Sitten oli vuorossa semmoinen aika kielletty paika. Dädän työpöytä. Jos oikein kurkottaa, voi saada käsiinsä dädän puhelimen ja ehtii vähän näppäillä ennen kuin äiti huomaa. Ja itkettää, jos ei saa dädälle soittaa. Huuli han väpättää!

Mummo on Tirilässä ja saa jutella skypen välitysellä tunnin verran Melbouren Thornburyn maailman rakkaimmalle pikkukarhuselle. Eikä vain jutella, mummo saa monen monta lentopusua, jotka ovat sellasia mojovia, että koko käsi on suun edessä ja siitä mummo sitten saa monta monta pusua ja leveitä hymyjä pusujen välissä. Mummoilla pitää olla vahva sydän!

Mummo miettii, miten pieni henkilö ylipäänsä valitsee aivossaan ne sanat, joita alkaa ensiksi käyttämään. Uusia sanoja ovat applebeans, more. Suomalaisella puolella taas on kato, ei, namnam. Ja tietysti mummo ja eno. Täydennä Aisha!

Saku-eno muuten sanoi 1 v 7 kk vuotiaana ensimmäsen lauseensa: eno ajjaa autoo, Aisha sanoi vielä yksittäisiä sanoja. Silloin oltiin melkein vuosi Suomessa ennen muuttoa Pakistaniin, ja siksi suomi oli vahvin alussa.

1,5 vuotiaana pituus on 81 cm, paino vähän yli 10 kg.

kuvat grandpa Andrew


Mustikat ja mansikat onvat muikeita!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kiinan kuvia aikaisempiin kirjoituksiin

Kylläpäs netti toimi vikkelästi! Annoin perksi Kiinassa blogiin kirjoittelusta, sillä blogiin en saanut ladattua kuvia ollenkaan, facebookiin hitaasti.

Nyt  lisäilen kuvia edellisiin postauksiin ja julkaisen pikkuhiljaa juttuja, jotka kirjoitin koneelle puolivalmiiksi. Kumpi on parempi, kirjoittaa heti kokemuksista tai antaa ajan hieman selventää ajatuksia. No nythän sen näkee. 

Tässä on yksi suosikkikuvistani. Seurasin poikaa, joka kulki edelläni kalakadun takakujalla. Pojan ihanat omenaposket...odotin tilaisuutta napata kuva. Poika huomasi aikeeni ja käänsi salamannopeasti kasvonsa pois, vaikka oli utelias tästä ulkomaan mummosta hänen pikku kujallaan. Luovutin kasvokuvasta, mutta pidän tästä kuvasta tosi paljon. Olisinpa osannut kysyä, saanko ottaa  kuvan. Joskus se toimii elekielellä, mutta poika oli salamannopea, vaikka kurkkasi minua usean kerran.




Takaisin kotona lohturuokaa: kaalilaatikkoa

Iso komea kaalikerä kotikaupassa ei suostunut kauppaan jäämään. Kotiin tultua pidemmältä reissulta  pitää saada lohturuokaa. Mitähän minun lohturuokani ovat, jäinkin miettimään.  En nyt heti itse keksinyt, että olen laittanut lohturuokaa uuniin, ennenkuin aloitin lukemaan netistä kaalilaatikon ohjeita omani jo hautuessa  ja eteeni osui Kauhaa ja rakkautta blogi ja varsinkin sen laaja kommenttiosasto. Lohturuokaa, niin, se on minulle kaalilaatikko ja taitaa monelle muullekin olla! Kiinalaiset ruoat voivat olla herkullisia tai sitten aivan omituisia tottuneenkin ruokaharrastajan makuun. Matkan antimista kirjottelen pikkuhiljaa.

Oma lohturuokani on ehdottomasti juustot. Pidän vahvoista vanhoista juustoista, kokeilen usein uusia. Musta emmental on parhaita, manchego, gryere, parmesan tulee ensiksi mieleen ja uusi tuttavuus vuohen gryere (Juustoportin uutuus). Juustoja ei juuri Kiinassa saa, mitä nyt kumisia aamiaisviipaleita isojen kaupunkien marketeista. Yhdessä marketissa oli Philadelphia juustoa. Nyt palattuani olen ehtinyt napata useamman yllämainituista iltapalaksi. Sakulle viemäni tuliaisjuustot ja ruisleivät hupenivat vauhdilla. Siis Sakun masuun, ei minun. Olisinpa vienyt enemmänkin, mutta ne painorajoitukset! Varsinkin kun muina viemisinä oli talvivaatteita ja suklaata.

Jopas oli kaalilaatikon tekemisestä monta mielipidettä tuossa blogissa. Monet niistä aika kärkeviä ja joku hauskan sarkastinen "  Ihanan snobbaileva kaalilaatikkoresepti. Teen itselleni ja juppimiehelleni tätä sunnuntaina, sillä ostin ruokamessuilta tänään espanjalaista jumalattoman kalllista espanjalaista vihreää kultaa. Laitan fabo-statuksen asiasta, että muut osaavat kadehtia, ja jätän tyhjän, käytetyn ylineitseellisen oliiviöljypullon lasinkeräyspisteen päällimmäiseksi, että hipsterinaapurimme näkisivät sen.

Äidille teen kaalilaatikosta nyt aika perinteisen. Tällä kertaa en laittanut keitettyä riisiä.  Mitään chiliä tai kermoja en käytä tätä versiotani tehdessä. Saapihan  näitä vanhoja perinnereseptejä muunnella jokainen omassa keittiössään. Vai mitä?

Kommenteista poimin muutaman hyvän idean: karpaloita ja omenanpaloja voisi laittaa. inkiväärikin sopisi hyvin. Itse kokeilisin chiliä siihen myös. En nyt menisi extra virgin öljyä kaalinruskistamiseksi lorauttelemaan. Tavallinen öljy kelpaa. Voita voi laittaa vähän mukaan. Se tuo makua. Koetin olla vähempirasvainen tänään enkä voita lisännyt tänään.

Hauduttamisesta olen samaa mieltä monen kanssa, mitä pidempi haudutus, sen parempi tulos. Teen kerralla ison annoksen,sillä kaalilaatikko pakastuu helposti ja melkein paranee pakastettaessa.

Tässä sitten reseptini, tuoksu kettiöstä on ihana jo:

Tosi iso kaalinkerä
4-5 sipulia
3-4 porkkanaa
muutama kynsi valkosipulia
800 g jauhelihaa
öljyä (voita)
suolaa
valkopippuria
2 tl sokeria (tai hunajaa, siirappia)
vettä

Suikaloi vihannekset ja kääntele niitä pienessä rasvamäärässä , jotta pikkuisen alkavat ruskistua ja hauduttele padassa jonkin aikaa. Paista jauheliha, lisää kaalin sekaan ja mausta. Kaalin hauduttaminen pienentää kaalisuikaleet, niin saat ne mahtumaan paremmin paistoastiaan.

Haudutan kaalin 10 l kattilassa, jossa sitä sopii ruskitettaessa kääntelemään. Pienemmässä kattilassa tai vokissa voi tehdä erissä. Joskus kiireessä olen paistanut kaalia samaan aikaan kahdessa kattilassa/vokissa.

Kopsaan kommenteista tämän kiinnostavan reseptin, jota saattaisin kokeilla.


Vaihteluksi voi kokeilla etiopialaista kaalipataa
Ainekset:
1,2 kg keräkaalia, 400 g sipulia, 450 g porkkanaa, 250 g perunaa
1 rkl voita, 1 dl rypsiöljyä, 2 dl vettä
2 kpl valkosipulinkynttä, 1 rkl tuoretta inkivääriä (raastettuna)
2 tl kurkumaa, 1/2 tl mustapippuria,1 tl suolaa
Valmistus:
1) Hienonna sipuli ja kuullota (= pehmenee, ei ruskistu) voissa pehmeäksi
2) Lisää kurkuma ja 1/2 dl vettä. Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 min välillä sekoitellen.
3) Suikaloi kaali. Kuori porkkanat ja perunat, raasta ne.
4) Kuumenna öljy toisessa kattilassa ja kuullota kasvisraasteita noin 20 min, kunnes raaste pehmenee.
5) Kuori valkosipuli ja inkivääri. Lisää sipuliseoksen joukkoon puristetut valkosipulit, raastettu inkivääri, mustapippuri, suola ja 1/2 dl vettä. Hauduta välillä sekoitellen noin 10 min.
6) Lisää sipuliseoksen joukkoon notkistunut kaaliseos ja 1 dl vettä. Kiehauta ja hauduta kaalipataa miedolla lämmöllä vielä 10–15 minuuttia.
Etiopiassa tuota kaalipataa tarjoillaan 14 mausteen berberé-mausteseosta sisältävien ruokien lisäkkeenä, mutta sopii hyvin esim. broileripadan kanssa muutenkin. Etiopialaisessa ruokaperinteessa lihapatojen kanssa tarjotaan usein niihin tarjoiltaessa mukaan laitettuja kokonaisia keitettyjä kananmuniakin.