Aavistan rikkaruohoksi

Tulpaanien taakse avautuu kohta päivänkakkaraniitty

alla upean lilat tulppaanit juuri avautumassa pari viikkoa sitten. Kannon päässä kärhö, jolle mietin uutta paikkaa maassa, alempana kuva sen kukista. Viinikärhökö se on?

Huomaan edellisestä kirjoituksesta, että puutarhan kuulumisia saisin kirjoittaa useammin, itselleni muistiin ja opiksi; niin nopeasti kasvu etenee ja kysymyksiä on mielessä. Pitääkin lukea viime vuoden kirjoitukseni, miten pihalla olin silloin, vaikka vieläkin.

Tuhannetta kertaa luen kompostoinnista ja mitä enemmän luen, sitä vähemmän tiedän. Vaikkakin viime keväänä aloittamani puutarhakompostointi oli onnistunut aika hyvin. Tyhjensin ensinnä aloitetun ja käänsin uudemman ...ja sain ison kasan, luullakseni puolivalmista kompostia. Nyt pitää tarkoin miettiä mihin se soveltuu. Voiko sitä antaa katteeksi vihanneksille? Missä vaiheessa? Voiko sitä levittää jo nyt kun esimerkiksi porkkanat ovat taimettuneet ja harvennusta vaille? Ja onko komposti puolikypsää tai missä vaiheessa? Kääntelen kompostia kämmenellä. Pakistanin oranssit porkkanat itivät hyvin. Pakistanissa ne ovat todella makeita ja upean oransseja, saa nähdä miten ne käyttäytyvät Suomen multamaassa.

Ja niin siinä kävi, etten muista puoliakaan istuttamistani siemenistä, minne ja mitä.En merkannut kaikkia, muuta kuin puutikuin. Mikä puutikku millekin, luulin että muistaisin.  Onneksi säästin pussit ja yleensä tunnistan kasvit kun ne ovat kasvaneet...mutta ongelmana onkin erottaa rikkakasvien taimet. Nimittäin kesäkukkien vähän sinne tänne kylvämäni siemenet ovat arvoitus, vielä. Lavassakin kasvaa muutama taimi, joita viime vuonnakin erehdyin luulemaan korianterin taimeksi. Nyt tiedän, ettei niin ole, ja kasvatan paria niistä katsoakseni mitä siitä oikein tulee...nyt minulla on jo aavistus.

Eilen aamulla seison ja seurasin mustien pilvien liikkeit taivaanrannalla...ohi...ohi, kauas pilvet karkasivat. Paikallisradiossa kerrottiin, että Linnoituksessa sataa, vaan usein sateet kaartavat Saimaan rantoja pois, ukkosetkin. Kesän lämpöennätyksiä jo näin alkukesästä (+29 virallisesti C), sadetta ei ole viikkoon näkynyt.
Vetta kannan, en laita pitkää letkua tai muuta konstia, sillä sen verran jaksan liikkuakseni kannella, että siemenet saavat tarpeeksi vettä. Vaan viikonlopuksi on luvassa ukkosia! Tervetuloa. En ole milloinkaan näin tarkasti seuraillut säätä. Ymmärrän vähän maanviljelijöidenkin pulmia.

Olisiko tämä viiniköynnös. Se etsii vielä ruukussaan omaa paikkaansa, ehkä vanhan omenapuun vartta kiertämään, luulen että siitä se pitäisi. Taimen sain Itä-Helsingin puutarhamökkipalstalta toissa kesänä.

Tilanne nyt:
porkkanat kolmen sentin taimella (25.5.) harso
nauriit ja lantut pienellä taimella (28.5.) harso
härkäpavut itäneet (1.6.) harso
pensaspavut ei vielä (siemenet noin 1.6.) harso
punasipulit kasvaa loistavasti, harso, porkkanoiden kumppanuuskasveina torjumaan tuholaisia
valkosipulit voivat hyvin, istutettu viime syksynä
peruna Timo kasvaa harson alla roihuten kuivuudesta huolimatta, yksi rivi harsotta sekin melkein samaa tahtia, istutin jo10.5.
jättikurpitsa hakee kasvuaan istutettu 1.6. valmis taimi, hallavaroitusöinä laitoin pahvilaatikon taimen päälle, harsonkin voi laittaa, neuvottiin
kesäkurpitsan 6 tainta napakoita valmiina istutettavaksi maahan, istutettu turpeeseen pikkuruukkuihin
ja ne lavaan
6 pinaatintainta sinnittelevät, mutta selvästi alkaneet toipua istutuksesta 28.5.
viimevuoden persiljaa löytyi parista ruukusta ja voivat nyt hyvin
lipstikka, Anittalta saatu alku viime vuonna, on jo pensasmainen
korianteri, sekin pakistanista tuoduista siemenistä, jo napsittavissa
salaatti ja tilli voivat lavassa vihreesti
hajuherne, taitaa se olla, olen jossain vaiheessa tökännyt lavaan, nyt 10 cm taimia
harjaneilikka on harson alla alkanut taimettua
muut kesäkukat ovatkin sitten seillä sun täällä
50 vuotta vanhat omenapuut eivät kukkineet ollenkaan, viime vuonna saimme ennätyssadon
kirsikkapuu, sekin kymmeniä vuosia vanha,  kukki mahtavasti
pensasmustikat istutin syksyllä, ja yllätyksekseni ne kukkivat jo, ovat sellaisia 20 cm pikkupensaita, terhakoita

Kotimaista super-ruokaa ja vihreitä ajatuksia omalta pihalta

En oikein usko, että pitää ostaa goji-marjoja tai muita meidän luonnossamme vieraita ruoka-aineita, jotta super-ruokaa saisi. Mustikka, ruisleipä ja rasvainen kala (lohi, muikut). Siinä minun yhdistelmäni. Muitakin on, mutta nämä kolme tulevat ensiksi mieleen.

Tottahan toki ostan ulkomaisia ruoka-aineksia, sillä teen ja syön muiden maiden ruokia. Tämä juttu koskee vain super-ruokaa; en osta goji-marjoja ja muita super-ruokia vain sen takia, että ne olisivat jotenkin superimpia. En ole kasvisyöjäkään, vaikka nuorison ollessa kasvissyöjä, olosuhteiden pakosta olin melkein itsekin. Herkkuni silloin tällöin oli kyllä neljä kokolihanakkia.

Ja mikä parhainta; mustikoita kasvaa tuossa tontin takana, kauppahallista saa edullisia muikkuja, ruisleipää on aina pöydässä. Usein se on serkkuni omista viljoistaan paistamaa. Serkku Asta myy torilla leipää. Ohut siivu rukiista leipää,  voita ja runsaasti pilkottuna tuoretta valkosipulia päälle, siihen voi vielä laittaa muutaman voikukan lehden. Entäs ruispuuro, ihanasti haudutettuna!

Mustikan poimimisen kylkiäiseksi saa vielä liikuntaa. Mustikan kukintoja olen jo tutkinut lähimetsässä. Metsästä tulee vielä mieleen sienet. Luonnosta voikukan, poimulehden ja vuohenputken lehdet salaattiin. Nokkosia kerään talven varalle keittoaineksiksi.

Tällä hetkellä sadevesipöntön vieressä on toinen pönttö, johon eilen keräsin nokkosia ja liottelen niitä super-ruoaksi kasveilleni.

Saku sanoi tänään kun juttelimme, että joku vuosi sitten Aisha ja hän vasta ymmärsivät, miten vihreästi mummi on opettanut meitä elämään, kertaakaan mainitsematta olevansa vihreä. Vihreitä ei tarvittaisi, jos kaikki toimisivat kuten mummi, meidän, päämummomme. Kaikkea mahdollista kierrätetään, kompostoidaan, kerätään.

Tällä viikolla olemme minä ja päämummo keittäneet kymmenen litran kattilan kaalikeittoa, pihan maa-artisokista ja perunoista sosekeittoa, syöneet veljen kalastamia ihania kuhia. Kerään salaattinia noita vihreitä pihalta. Ruohosipuli on syötävissä, tilli, persilja, korianteri ja muut yritit ovat jo kohta napsittavissa Sakun tekemästä ihanassa kasvilavassa, johon käytettiin jostain rakennuksilta puut, päälle purkutalon ikkunat.

Nyt on vuorossa avokompostin purku, toisen olen jo kaivanut maan tasalle ja kantanut  suuren määrän upeaa kompostimultaa kasvimaalle ja perennoille.

Lava muutama päivä sitten; nyt vihertää jo runsaammin. Itse lava on tuolla kiikun takana. Toiseen löytämääni puulaatikkoon laitoin korianteria, löytöfleksipala päälle. Fleksipalan jätän hieman vain raolleen, että ilmaa riittää. Veli laittoi lavan molempiin reinoihin pylväät, jotta lasiset ikkunat saavat olla välillä auki kitkiessä ja poimiessa satoa...syksyllä rikoin heti toisen kun tukea ei vielä ollut. Multana vanhan kasvimaan pohjaa, johon sekoitin kompostoitunutta hevosenlantaa ja nyt tänä keväänä kompostimultaa. Kaupan multaa en ole ostanut.

Vankeinhoitolaitokset ja vanhainkodit

Alla oleva teksti tuli kiertokirjeenä söhköpostiini. Viesti pyydettiin lähettämään eteenpäin, alkuperäistä lähettäjää en tiedä, allekirjoitus oli vain Tellervo H. . Ilman muuta olen samaa mieltä.

Vankeinhoitolaitokset ja vanhainkodit




Tällä tavalla asiat pitäisi hoitaa: Pannaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkotiin.

Vanhuksilla olisi mahdollisuus päästä suihkuun, osallistua harrastuksiin ja päästä ulkoilemaan. Heidän terveydestään, heidän hampaistaan ja heidän apuvälineistään huolehdittaisiin. He saisivat rahaa sen sijaan, että heidän olisi maksettava hoidostaan ja asumisestaan. He olisivat jatkuvan videovalvonnan alaisia niin, että he saisivat välittömästi apua, jos he kaatuisivat tai tarvitsivat muuta avustamista. Vuodevaatteet pestäisiin kahdesti viikossa ja kaikki vaatteet silitettäisiin ja toimitettaisiin heille. Vartija tarkistaisi heidän tilanteensa kahdenkymmenen minuutin välein. Kaikki ateriat ja välipalat tuotaisiin heille huoneisiin. He voisivat ottaa vierailevia perheenjäseniä vastaan sitä varten varatuissa tiloissa. Heillä olisi mahdollisuus käyttää kirjastoa, kuntosalia, hengellistä neuvontaa, uimahallia ja koulutustyöpajoja, ja heillä olisi vapaa pääsy konsertteihin, joita järjestävät kansallisesti kuuluisat artistit. Yksinkertainen vaatetus - kengät, aamutossut, yöpuku - ja lakipalvelut olisivat ilmaisia ja niitä saisi pyytämällä. Kaikilla olisi turvalliset yksityishuoneet ja mahdollisuus ulkoilla pihamaalla ja puutarhassa. Jokaisella olisi tietokone, väritelevisio, puhelin ja radio omassa huoneessaan ilman mitään erityiskorvausta. Heille voisi soittaa päivittäin. Olisi johtokunta, jolle voisi toimittaa valitukset ja ihmisoikeusjärjestöt, jotka taistelisivat heidän oikeuksiensa puolesta. Vartijat noudattaisivat tiukkoja sääntöjä, ja asukkailla olisi käytettävänään lakimiehiä turvaamaan heidät väärinkäytöksiltä ja laiminlyönneiltä aivan ilmaiseksi.

Rikollisten tilanne olisi seuraava: He saisivat kylmää ruokaa. Heidät pidettäisiin yksin huoneissaan He pääsisivät kerran viikossa suihkuun. He asuisivat pienissä huoneissa, joista heidän pitäisi maksaa pari kolme tuhatta euroa kuukaudessa. Heillä ei olisi mitään toivoa päästä koskaan ulos.



Eikö tunnukin oikeudenmukaiselta? Mikäli tunnet, että tässä on järjen hiven, niin välitä asiaa eteenpäin ja huolehdi että olet talkoissa mukana hoitamassa vanhustemme asiat kuntoon!

Tellervo H.

Leijonahumussa

Istuttiin äidin kanssa kaksituntinen telkkarin ääressä nautiskelleen kaikkien suomalaisten iloisesta juhlinnasta ja siniristilipuista Senaatintorilla. Leijona lipuivat avokattoisessa linja-autossa jääkiekon maailmanmestareina ja supersankareina Tarjankin onniteltavaksi. Uusi sankarini Mikael Granlund no 64 oli kansan suosikki ja poikamainen virne putipuhtoisilla poskillaan sai paljon näkyvyyttä Se kaikkien aikojen ilmaveivi! Ilmaveivi-ilmiö on siirtynyt jo politiikkaankin.

Silmät alkaa jo olla sikkurassa, sillä eilinen peli meni kovin myöhään, jälkijuhlinnat telkkarissakin kestivät pitkään yli puolenyön. Äitikin oli alhaalla herännyt pariin otteeseen tarkistamaan pelin kulun ja oli sitten nähtyään Suomen reilusti voitolla Ruotsista, nukkunut syvemmin. Mitäs tähän enää voi sanoa, sillä kaikki mahdolliset ylisanat ja komentit on jo moneen kertaan sanottu. Mertarannan sanoin: Luoja varjele, mikä sieltä tulee!

Minulla on puutarhapaitana ollut vuoden 1995 mestaruuspaita. Toimii myös Ellin pelipaitana, sekä saviaskartelupaitana.

Maa-artisokkia ja palsternakkoja myyrille (ja keittoonkin jäi, ohje mukana)

Miten innostavaa on työntää lapio maa-artisokan kasvupaikkaan. Siellä ne ovat talven yli säilyneet lumikellarissaan. Niitä voi syödä jo syksyllä, mutta miten kiva on jättää ne nostettavaksi aikaisin keväällä tuoreena omasta puutarhasta.

Viime kesänä, sanovat kokeneet puutarhurit,maa-artisokat kukkivat poikkeuksellisesti, yleensä eivät ehdi kukkia Suomen kesässä. Ja meillälin varret olivat kaksimetrisiä hujakoita, kukkaset kuin pieniä auringonkukkia. Kyllä ne tosin kukkivat Helsingin palstallakin aikoinaan. Kukat kestävät hyvin maljakossakin.

Joku muu oli ehtinyt käymään  maa-artisokkia napsimassa. Myyrät mokomat. Olin jättänyt muutaman palsternakan maahan ja löytöretkeni palsternakkamaahan paljasti myyrien laajan verkoston juuresteni lomassa. Napsittu oli niitäkin. Ei auttanut muu kuin soittaa biologiystävälleni Kirstille, uskaltaako juureksia syödä. Kyllä, sanoi hän, viskaa vain osaksi syödyt pois tai laita ne uudelleen maahan ensi vuodeksi. Maa-artisokka kasvaa kuin peruna, mutta mukuloita on varressa paljon enemmän. Se on hanakka leviämään, joten se kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, että pystyt  kasvua hallitsemaan. Minulla ne kasvoivat vanhan suuuren kompostorin seinien sisällä, jonka pojat kaivoivat maahan, pohja oli auki.

Mukulat ovat muhkuraisia, ja niitä käytetään perunan tapaan. Maku on miedon juureksinen, samettimainen, ja rakastaa kermaa keitossa. Tässä ihana maa-artisokkakeitto. Ainekset suuntaa-antavia. Määrät ei niin tarkkoja.

Maa-artisokkakeitto
1 kg maa-artisokkia
500 g tai reilummin perunoita
1-2 sipulia
muutama valkosipulinkynsi
maitoa, tarpeen mukaan sopivanpaksuiseksi keitoksi
kermaa (halutessasi, mutta kerma on siinä se jotain)
suolaa
valkopippuria, mieluiten suoraan myllystä (mustaakin käy)
vähän chilipippuria
persiljaa silputtuna

Kuori ja keitä juurekset ja sipulit. Muussa ne keitinvedessään (ota keitinvettä syrjään, jos tuntuu että sitä on liika, sen voi myöhemmin lisätä) ja lisää kuumaa maitoa.
Lisää kermaa reilusti, keitto saa jäädä melko paksuksi. Kuumenna kiehumapisteeksi. Sen voi vielä sauvasekoittimella oikein kuohkeuttaa. .Samettia!
Lisäsin juureksiin yhden ehjänä löytyneet ylivuotisen palsternakankin.
Mitään värillistä keittoon ei kannata lisätä, muuten ihana valkea sametti värjääntyy joksikin muuksi.
Oikein hienosteluksi voi lisätä lurauksen konjakkia tai kuivaa valkoviiniä keittoon.

Lisää päälle silputtua persiljaa tai jotain suosikkiyrttiäsi. Jotkut ovat fiilistelleet savuporomurusilla , en ole sitä kokeillut.

Nyt puutarhan vuoro!

Aikaa tutkia hiirenkorvia ja mullasta ilmaantuvia ...jaah, englanniksi sanoisin heti shoots enkä saakaan kielelleni suomenkielistä sanaa. Näin vähän tiedän puutarhahommista! Verso, itu, mietinnän tulos.
Pelkään myös, että nykäisen jonkin arvokkaan verson mullasta.

Orava tuli nenän alle istuttaessani perunoita tänään.  Viime vuonna pihalla viiletti iso harmaampi ja sitten pienempikin. ehkä tämä oli se viime vuoden poikanen. Saako orava poikasia muulloin kuin aikaisin kevättalvella? Onkohan tämä nyt äiti etsimässä ruokaa poikaselleen. Jossain tuossa takapihan puustossa orava asustaa.  Orava raapaisi kättäni: annas jotain! Eetu ja Aapo ovat jo tänä keväänä syöttäneet pähkinöitä. Nopeasti pikkukaveri on kesyyntynyt. Säntäili vieressäni joka paikkaan. Sitten luovutti, kun ei minulla syömistä ollut tarjoilla.

Istutin Timo-lajiketta, aikaista perunaa. Valkosipulin taimet ovat jo kymmensenttisiä, istutin ne jo viime syksynä. Katselen ja ihmettelen kasvimaatani, se on nyt siinä kun viime keväänä se oli täynnä vuohenputkea, heinää ja äkämäpunkkiset vanhat mustaviinimarjat piti kaivaa juurineen pois. Nyt senkun istuttelen!

Nyt voin nauttia joka päiväisistä muutoksista luonnossa ja pihamaalla. Miten paljon jäikään väliin töissä ollessa. Pihan ulkopuolella valtavat koivut ovat nyt juuri ihanimmillaan, pitsimäisen vihreat lehdet ovat niin herttaisia - ehkä vain päivän tai kaksi ja lehdet eivät erotu enää pitsinä.

Tänään on yli 20 C, ja tekisi mieli kylvää monenlaista, mutta pitäisi malttaa. Kompostit voi kääntää; tutkin jo vanhemman avokompostin ja siellä alla on ihanaa muhevaa kompostimultaa. Sen saa syysleimupenkki. Kompostikirjan olen lukenut jo ehkä kymmenennen kerran, vielä tutkin sitä tarvittavista kohdista. Illalla kävin vielä kymmenen aikaan kääntämässä ruokakompsotin, sillä lueskelin netistäkin mitä tehdä kun sinne oli pesiytynyt kärpäsiä. Kompostista nousi höyryä ja näkyi se toimivan siis hyvin, käteen tuntui sisusta kuumalta. Jännää touhua tämä kolmen kompostin huushollin hoito.

Uutta istutettu;
Lamopaju ja
Lamokirsikka
Lila talvio, nämä kolme remonttitöiden jättämään aukkoon pihanurmelle, toiveena että nuo kolme täyttävät sen pian.

Kaksi rhodoa, valkoinen ja vaaleanpunainen isän kartiokuusen viereen.
Uutuus alba-kuusi rhodojen viereen
Sininen pikkutalvio, hyvin leviävä reunakasvi samaan ryhmään.

Orvokkeja astioihin.
Nyt koetan selvitä enempää taimia ostamatta. Saan vielä Paulalta Iitistä hyvin leviäviä maanpeitekasveja.
Kesäkukan siemeniäkin jäi viime vuodelta. Voisikohan niitä jo kylvää lavaan, että saisi sitten nopeammin istuttaa paikoilleen? Kylvääkö siemenet kompostimultaan vai lisätäänkö kompostimulta vasta taimille?

Mitä haluaisin pihaan:
Kultapallo,
Akileijoja
pikarikeisarinliljoja
lisää pioneja
lisää tulppaaneja
lisää vadelmia
kaikenlaisia perinneperennoja

Äitienpäivän jälkeen

Äiti kertoi luokkakaverilleni tänään - suunnittelimme luokkakokousta keittiönpöydän ääressä - kyynelsilmin, miten onnellinen on tyttärentyttärestään, jonka kanssa jutteli pitkään skypessä. Onnellinen mummi on erityisesti vävystä, jossta tavattomasti pitää. Ei mummia haittaa, että tyttärentytär odottaa tyttärentyttärentytärtä Melbournessa, monien mielestä kauhean kaukana. Mummi on jo niin tottunut, että perhe on milloin missäkin. Sain kuin sainkin ihanan suomenkielen sanan tähän juttuun, tyttärentyttärentyttären. Pikkuiselle masussa, nyt 23 viikkoinen, on työnimenä Zoe Peppi Martta. Ensimmäiseksi nimeksi Aisha suunnitteli Marttaa isomummin mukaan, mutta Aisha ei pidä sen englanninkielisestä ääntämisestä, "maatha", en minäkään. Aisha halusi tyttärelleen vahvan nimen, Peppi on sellainen, on Marttakin. Zoe pirteä ja vahva nimi sekin.

Mummin tyttärenpojatkin kävivät kakkua, dominoita ja oman pihan omenamehua maistamassa aikuisten kera. Mummi oli iloinen ja onnellinen koko päivän ja liikuttunut näistä nuoremman polven vierailuista.

Mummi jutteli sitten Sakun kanssa Kiinan linjallakin melkein tunnin ja sanoi, että olisi ollut vieläkin juttelemista. Olisi pitänyt vielä jutella Sakun Pakistanin kokemuksista. Sakulla on tiukka opiskelurytmi, anatomia on tarkkaa puuhaa. Siellä Kiinassa saakin tutkia monipuolisesti ihmisruumista, sillä yliopiston sairaala maksaa halukkaille kansalaisille juaneita, että testamenttaavat ruumiinsa tutkimustarkoituksiin. Saku kertoi, että kuitenkin oli hänelle aika lailla liikaa, kun opiskelutoverit alkoivat ottamaan valokuvia tutkimuskohteidensa edessä. Jossakin on raja. Yliopistolla opiskelijoilla on mahdollisuus itsekseen mennä tutkimaan ruumishuoneelle milloin vain ja Saku sanookin, että opiskelijoista tulee erinomaisia kirurgeja, jos siihen haluaa erikoistua.

Oltiin siis kiinalaisella ruumishuoneella...mennään takaisin äitienpäivään. Saku kertoo, että Kiinassa äitienpäivää vietetään jossain määrin, epävirallisemmin. Äideille viedään liljoja. Entisaikoihin Kiinassa maalla on ollut äideillä tapana istuttaa liljoja, kun lapsi on lähtenyt pois kotoa. Nyt ei tietenkään Kiinassa virallisteta amerikkalaista äitienpäivää, mutta se on joka tapauksessa napattu hieman muunneltuna Kiinaankin siten, että äidit saavat liljoja. Ehkä näin vähän naamioidaan tapa, jota ei sitten tarvitse mieltää amerikkalaiseksi.

Lapsena kävimme Pappilanniemessä tietyssä salaisessa rinteessä keräämässä äitienpäiväksi sinivuokkoja.
Ne kasvavat kuulemma vielä samassa paikassa runsaasti. Viime vuonna yllättäen löysin sinivuokkoja ihan pihamme kulmilta kapeassa rinnemetsässä. Kävin eilen tarkistamassa, kuinka ne olivat ehkä hieman runsastuneet, mutta en halunnut niitä sieltä poimia.

Facebookiin laitoin tämän kuvan herkän kauniista lähimetsän sinivuokosta ja Australian ystäväni kyseli sen nimeä englanniksi; se on Hepatica, ja pienen etsimisen kautta löysin sen toisen nimen, liverwort. Hepatica nobilis on sen latinalainen nimi.  Sinivuokko kasvaa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Japanissa.

Aurinkoinen ja lämmin äitienpäivänä oli. Jäi lämmin mieli. Äiti lukee sanomalehteä keittiönpöydän ääressä. Lehden äiti lukee tarkkaan. Ensimmäiseksi kyllä kuolinilmoitukset; olisiko siellä tuttavia.