hunajakukkia syyskuun 27 päivänä aurinkoisessa puutarhassa

Haluan laittaa muutaman kuvan tänne siksi, että voin sitten ensi vuonna vertailla, mitä samaan aikaan tapahtuu. Tänään keräsin viimeiset kypsyvät tomaatit sisälle (eikös ole aika myöhäinen syyspäivä kun tomaatit ovat vielä ulkona kypsyneet) koska luvassa on hallaa.

Keräsin lounaan aineksia; palsternakkaa, ruusupapuja, kesäkurpitsaa (niitä muuten kukkii ja kasvaa vielä hurjalla vauhdilla), punajuurta, persiljaa, lehtikaalia, purjoa.

Entäs kukat; ihanat pehmeästi sojottavat hunajakukat perunapellolla, yli kahden metrin korkeudessa maa-artisokkien pienet aurinkoiset kukat, ruusupapujen punapalleroiset, hennot unikot , muutama leijonankitakin, sininen ruiskaunokkia muistuttava kukka, minkä nimeä en tiedä, syysleimut, jokunen ruusu, paljon orvokkeja, samettiruusu, unohtuiko joku!

Perkasin mummin narsissipenkin, lannoitin, uudelleenistutin parisataa sipulia. "Isän hautajaisten aikaan narsissit kukkivat niin valtavasti, että saimme hautajaistilaisuuden kukat siitä", muistaa äiti mainita usein. En tiennyt narsissien vaatimuksista yhtään mitään, niinpä ryhdyin heti toimeen, kun äiti uudelleenistutuksesta mainitsi. Siihen meni muutama tunti.  Ulkona viileä +10 C, raikas syysaurinkoinen päivä. Kaikki kuvat tämänpäiväisiä.

kuvat.
1. hunajakukka (sopii maanparannukseen ja kerää mehiläisiä), kasvaa nopeasti
2.  mikä kukka?
3. syysleimu tai loksi (englanniksi phlox)
4. maa-artisokan kukka (varret yli kaksimetrisiä)
5. viimeinen ruusu
6. 5-9. satoa (kuvassa 7. ruusupapuja kukkastensa kanssa)

Hyvä päivä tänään

Kello on kuusi illansuussa, istahdin hetkeksi koneelle, kohta menen tekemään banaanikakun, jonka lupasin äidille toissapäivänä. Samalla laitan riisipuuron uuniin.

Aamusella yhdeksän maissa söimme neljän viljan puuron, minä sokerittoman puolukkasorvoksen kanssa, lisänä pellavansiemenrouhetta. Äiti syö puuronsa maidon, sokerin ja pellavarouheen kera. Äiti lukee aamuisin Etelä-Saimaan aika tarkkaan ja huomauttelee minulle, olenko huomannut sen tai tämän jutun. Ja tietenkin kuolinilmoitukset on katsottava. Siellä on joskus joku äidin  tuttava.

Keitin kahvin kymmeneltä ja samalla lopettelin  Etelä-Saimaan lukemisen. Sitten töihin. Sen takia varmaankin haluan kirjoittaa tästä päivästä, koska koska tein aika paljon...

Äiti perkasi muikkuja ja valitti hieman sydänalaansa, ehkä istuttuaan liian pitkään kumarassa asennossa puhdistamassa kaloja.  Ei hätää, kohta äiti tuli pihalle ja istui uudella terassillaan korituolissa, kävi naapurissa juttelemassa ja nyhtäisi muutaman kuihtuneen kukankin. Ja neuvoi minulle, että narsissin sipulit voi kaivaa ylös, parantaa maan ja istuttaa ne takaisin.

Öljysin eilen ostamamme saunan penkit ja jakkaran.

Lounaaksi söimme paistettuja muikkuja ja oman maan perunoita. Oli jo niin nälkä, etten hakenut pihalta mitään vihreitä.

Perkasin ja puhdistin muutaman litran luumuja, ne alkavat olla viimeisiä tänä vuonna. Suuri puu täynnä luumuja. Ajattelin tehdä chutneytä. Pitää etsiä ohje.

Keräsin pudonneita omenoita, lajittelin hyvät, vähän huonommat ja muumioiset. Keskiviikkona menen Marttojen mehuasemalle, ehkä 150+ kg?

Kaivoin vielä narsissin mukuloita uudelleenistuttamista varten. Koetan tehdä äidin haluamat hommat heti. Äiti muisteli kevättä, jolloin isäni kuoli, silloin narsissit olivat kauneimmillaan ja runsaat. Siitä on jo yli kymmenen vuotta; äiti ei ole jaksanut narsisseja hoitaa enää.

Olin hanslankarina veljelle, joka kiinnitti isän tekemän peltikatoksen yläkerran parvekkeen yläpuolelle. Katos otettiin uuden terassin tieltä pois. Äiti kävi katselemassa työtämme ja oli mielissään, että isän tekemä katos sai uuden paikan.

Tässä välissä kurkkasin nettiin, siellä oli käynytkin Saku. Ja sanoi juhuu Dalianista. Kaikki siis hyvin. Siitä tuli hyvä mieli, vaikka Sakun kanssa eilen juteltiinkin pitkä tovi puhelimessa.

Maa-artisokan kaksimetriset varret kukkivat keltaisin kukin, ne ovatkin sukua auringonkukille, pienemmät vain. Joka vuosi eivät maa-artisokat ehdikään kukkimaan. Hunajakukat, jotka istutin heinäkuussa uusien perunoiden tilalle, kukkivat nyt. Ne ovat löytö; tyhjä maa kukkii nyt kauniin sinisenlilavärisin kukkasin. Niissä on pehmeitä piikkejä, tai höytyviä.

Lämmin päivä yllätti, syyskuun lopulla 20 C. En olisi malttanut tulla sisään, mutta vähän väsytti nyt kuuden maissa. Tämä kirjoittaminen rentoutti ja nyt kakunpaistoon.

Illalla söimme juustoleipiä ja riisipuuroa.

Äiti käy nukkumaan yhdeksän maissa, yleensä puoliyhdeksän uutisten jälkeen ja nukkuu kellon ympäri. En tiedä ketään iäkästä ihmistä, tai ketään muutakaan, joka nukkuu niin hyvin. Siihen vielä iltapäiväunet.

Minulle riittää 5-6 tunnin unet. Joskus haluaisin torkahdella vielä tai lukea aamusella, mutta jos en mene alas puurolle viimeistään ennen kymmentä, äiti huolestuu.

Hyvällä omallatunnolla avaan television. Ville Haapasalon juontama Venäjän halki 30 päivässä on kotoisan tuntuinen; tuttuja junia, jokilauttureita ja Leninin patsaita, hyvinvoivia Siperiankaupunkeja.
BB on auki tuossa rinnalla. Pitäähän sitä vilkaista, vain vilkaista välillä. Pitäisi osata jättää telkkari kiinni ja ottaa kirja. Viime aikojen Kaikki kompostista -kirjan voisi jo laitta talviunille. Odottamassa on Hanif Qureshin Novelleja, Bo Carpelanin Kesän varjot (luin sen aikoinaan jossain epämääräisessä mielentilassa, ja halunnut aina lukea sen uudelleen). Hemingwayn Vanhus ja Meri, joka oli suosikkikirjani lukioaikana, se pitää ehdottomasti lukea uudelleen nyt 50 vuoden päästä. Ja monta muuta kirjaa odottaa. Kirpparilta ostamiani, tai Aishan suuresta kirjastosta, tai Sakun Kiinasta kertovia kirjoja. Ehkä sadepäivänä ehdin.

Näihin ajatuksiin, kello on jo yli puolenyön. Hyvä päivä tänään. Syksyinen ruusu, on oikeastaan kauniinmpi kuin kesäinen täydellinen kukka.

Vanhuuden unelma

Azuureille perheeni kanssa, vastasi näyttelijä Ilmari Saarelainen ET-lehdessä kysymykseen mikä olisi hänen vanhuuden unelmansa. Ilmari Saarelainen on ikäiseni, 66-vuotias.


Minun ei tarvinnut miettiä, mikä minun unelmani olisi. Toivoisin, että lapseni olisivat onnellisia.

Olen ajatellut asiaa ennenkin. Olen mielestäni terve, astmakin on ollut oireeton, mutta joskus tulee mieleen, että pitäisi järjestellä paperit niin, ettei niitä ole joka laatikossa. Välillä ne katoavat itseltänikin. Jos vaikka en eläisi jonain päivänä. En pelkää kuolemaa.

Mitä muuta siinä välillä tapahtuukin, on ekstraa, bonusta tässä elämässä. En tosin usko toiseen, kuoleman jälkeiseen elämään tai minkäänlaiseen jälleensyntymisajatukseen. Vain tämä yksi elämä on jostain syystä meille annettu. Pohtisin kuolemanjälkeistä elämää. jos siitä jotain merkkiä olisi. Vuosituhansien aikana viisaat miehet ja naiset eivät ole kuoleman salaisuutta ratkaisseet. Minäkään tuskin tulen ratkaisemaan.

En uskaltaisi kysyä äidiltä mikä hänen vanhuuden unelmansa on. En haluaisi kuulla vastausta, ajattelen.
Äidin puheet kääntyvät usein "en minä enää montaa askelta tässä ota" - juttuihin.

Äiti on esittänyt aikoja sitten toiveensa hautajaisista. Samanlainen arkku kuin isällä, helmenharmaa. Musiikiksi "Mun kanteleeni kauneimmin". Äidinäiti soitti kannelta, mutta äiti ei ole koskaan soittanut eikä vaikuta mitenkään musikaaliselta. Äidin suosikkikukat ovat punaiset ruusut. En laita tähän omia toivomuksia, se tuntuu vähintäänkin kornilta.

Eivät minusta ne ole tärkeitäkään. Olen poissa ja lapset voivat toimia miten parhaaksi näkevät olosuhteiden mukaan. .

Ohhoh. Kirjoitan tämän; en tiedä miksi vanhuuden unelma kääntyi kuolemasta puhumiseksi. Ehkä tuo on, onkin, ollut jonkun kerran mielessäni.

Onni on 2 kompostia

Iltalukemisenani on ollut "Kaikki kompostista".

Saku kompostinrakentajani myhäili minulle, että otan asian niin juurtajaksain. Pois heitettävistä tavaralavoista saa helposti kompostikehikon.

Päämummo pähkäilee

- No onkos se aamuruoka vai mitä se tarkoittaa. Mie syön aina vain puuron, ei se mikään ruoka ole.
- Onhan se puuro ruoka. Vaikka söisit sen lounaaksi, ruokaa se on.
- En mie ota tyhjään vatsaan, vaikka mitä voi tapahtua, ei lääkkeitä saa ottaa tyhjään vatsaan.
- Mutta, kun farmaseutti kertoi minulle tarkkaan, että lääke tulee ottaa noin 15 minuuttia ennen ateriaa, oli se sitten aamuruoka, aamiainen, aamupala, tai lounas. Ennen aamupalaa tosin suositellaan. Silloin lääke imeytyy parhaiten elimistöön.
- No jos mie oon ihan väärin ottanut nyt sitten, ihan hermostuttaa, tästä tulee jo päänsärky.
- Kysy sitten apteekista, kun et minua usko.
- Uskon mie, ei se sitä ole, mutta ei sitä tyhjään mahaan kuitenkaan ja jos se aamuruoka tarkoittaa muuta kuin puuroo, leipää ja vahvempaa, en mie syö muuta kun puuron aamulla. Ja niin edelleen, sama huoli kymmenellä eri tavalla ilmaistuna.

Istumme autossa matkalla apteekkiin.
Apteekissa ostokset tehtyään äiti ei puhu sanaakaan huolistaan. Tätä tarkoitusta varten seison äidin takana ja muistutan huolenaiheesta.

- No, tuo tytär, no ei tää nyt, mut kun mie en oikein tiiä ja tää uus lääke ja miten se oikein on. Ku miuta huippaa, ja on sellanen omituinen tökkyrä olokin ja se edellinen tapletti meni ihan mujuks ku piti puolikas ottaa, mie sanoin Revolle, että jos on parempi konsti, ei siitä mittään tullu kun aina niitä mujuja sai jakaa, ottiko siinä sitten oikean määrän, ja millonkaan ei ole tullut tällainen olo toisista lääkkeistä, ihan verenpainekin nousi, kun jännitin että miten se oikein on, päätäkin särkee.

- Kuinka kauan nyt olette ottaneet Zanidip-tabletteja?

- Neljä päivää.

- Katsotaan viikon verran jos oireet lieventyvät. Verenpainelääkkeissä joutuu usein etsimään kauankin, että sopiva lääke ja annostus löytyy. On todella parempi jos sen ottaa ennen aamupalaa, mutta jos se ei onnistu, päivälläkin ennen ateriaa voi ottaa. Verenpainelääkkeitä voi ottaa tyhjään vatsaan huoletta.

Autossa päämummon olo oli jo huojentuneempi.

- Sillä tytöllä oli sellainen sormus, siitä näki että se on kauan joutunut opiskelemaan. Vaikka on niin nuori, ja kyllä se tiesi.




 

Pääämummo vetää saappaat jalkaan

Päämummo vetää saappaat jalkaan ja hakee kuokan. Suosikkikukkapenkki saa kyytiä, syyshuollon. Tätä en olisi talvella uskonut. Viime kesänä ei äiti jaksanut juurikaan puutarhaan puuttua, niin paljon on vointi kohentunut.

Puolivuosittainen sisätautilääkärinkäynti eilen: kaikki veriarvot olivat erinomaiset. Yksi kolmesta verenpainelääkkeistä muutettiin lähinnä sen takia, että se piti yrittää puolittaa, mutta lääke mureni hankalasti syötäväksi. (Uusi verenpainelääke on Zanidip, verenpainelääkkeitä on nyt käytössä kolme erilaista) Puolivuosittaiskäynnillä lähinnä seurataan paksun veren tilannetta (Hydrea lääkitys) ja nyt tilanne on vakaa. Samalla muukin terveydentilanne tulee tarkistetuksi.

Äidille pieni muutos rutiineissa aiheuttaa totuttautumista; lääkkeenottoaika ei miellyttänyt tällä kertaa. Mahdolliset sivuvaikutuksetkin pelottivat. Niitä ovat päänsärky ja huimaus.

Mitä paremmin äiti voi, sitä enemmän  hän tarkkailee ympäristöään terävin aistein ja minä ressu tytär, olen liemessä jos toisessa. Äiti korjasi joka ainoan pyykkivaatteen ripustuksen. Väärä kattilankansi. Ulkovalot turhaan päällä. Pyyheliinaa ei saa pitää olkapäällä. (Olen oppinut tämän kokkihommissa).

Ulkona penkille asettamani tyhjät kauniit ruukut ovat romutavaraa ja joutavia. Joka paikka puutarhassa on tura. Äiti pitää suorista kukkariveistä, minä taas reippaista sekoituksista.  Kuokkaa ei pitäisi jättää lojumaan perunapellolle.

- Oon mie kasvattanut leijonankitoja ja ne on kauniita rivissä ja kasvoivat paljon korkeimmiksi, sun on tuolla kaiken tursun keskellä miten sattuu. Eihän ne siellä pääse kasvamaankaan.

Jossain välissä puhdistin ja pilkoin kolme ämpärillistä omenoita, toisen luumuja, keitin ne hilloksi, purkitin. Pesin pari koneellista pyykkiä, ripustin kuivamaan, mankeloin. Kävin kaupassa. Tiskasin. Ja sitten olikin ilta ja hetki itselleni.

Leijonankita ja verbena kukkapenkissäni.Siinä tursussa.

Tervetuloa ompunsyöntitalkoisiin....syyskuun 7. puutarhassa

Tänään aurinko paistaa kuin parhaana kesäpäivänä. Muutaman sateisen ja kylmän päivän jäljiltä puutarha on syksyinen, kasvit ja kukat rempsottavat sinne ja tänne. Tomaatinvarret ränsistyvät, mutta tomaatit kiiltävät kypsyessään kuin harvinaiset jalokivet. Tomaattijalokivet. Luumut alkavat kypsyä. Niistä tulee mieleen Kiina ja pionit.  Omenahilloja keittelen, tänään kokeilin vain kaneliomenoista.

Tervetuloa omenatalkoisiin, syömään ja keräämään mukaan.

Remppa puuttuu: jotkut päällysteet putkiin. Kellarikäytävän lattian maalaus. Ulkovalot ja autolämmitykselle pistoke seinään.
Saunan lattialämmitys on kokeellisesti päällä. Katselemme vain uutta ja vesihenkistä saunaamme, onko tämä jo valmis? Eikö enää tarvitse elää vessasta luikertelevan roikan kanssa? Eikä enää tarvitse herätä ennen seitsemää avaamaan ovia remppamiehille? Eikö pihalla olekaan sirkkeliä, laudanpätkiä, letkuja, roskalavaa, maalipurkkeja, ämpäreitä, multakasoja ja muuta rakennusroinaa?

Taidamme päästä lauantaisaunaan, melkein kolme ja puoli kuukautta rempan aloittamisesta. Pesukone pyörii jo!

Hurumummo lähti permanenttiin

- Mie oon jo ihan ku joku hurumummo, sanoi päämummomme, kun lähti permanenttiin.
Mikä se hurumummo sitten oikein on, jäin miettimään. Korjaako permanentti asian?

Googletin hurumummoja.
- Sarjakuvassa "Mummo" tykkää univormupukuisista miehistä. Joku kommentoi näin:
Ukko-parka ihan ihmeissään “mikähän hurumummo tuokin lie”

- Ministeri Hyssälää arvosteltiin www.uusisuomi.fi keskustelussa näin:
Vanhainkotiin noin hyvin pöhöttynyt ja hyvinsyöneen näköinen hurumummo kuuluu, ei noin tärkeään tehtäävään mummoja pidä valita.  (Kysymys oli Kelan johtajuudesta).

- Keskustelupalstalla puhuttiin lastensuojelusta ja hurumummoista näin:
Sitä paitsi edelleen, lastensuojelun on todella vaikea yrittää auttaa niitä jotka apua todella tarvitsevat kun kiihkoilevat hurumummot ja mammat kuormittavat turhilla ilmoituksilla jatkuvasti. Voisi miettiä kahteen kertaan ennenkuin johonkin soittaa, tai edes jollekin uhkailee kun ei tilanteesta mitään tiedä.

Hurumummot tuntuvat siis olevan aikamoisia; tykkäävät unovormuista, ovat hyvinsyöneitä ja jonkun mielestä pohöttyneitäkin, kiihkoileviakin, eikä heitä kovin tärkeisiin tehtäviin saisi valita. Nettiviittaukset vähenivät ja huru-ukotkin tulivat esiin, tässä lainaus linkitetystä kirjoituksesta, jonka löysin kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen sivuilta. Hurumummot ja huru-ukot ovat sitten sopiva pari, huruuttelevat pitkin tannerta..joskus vähän hurahtaneina (ja ilman permanenttiä).

 Nykyisin huru-ukko-sanaa näkee lehdissäkin. Nimitystä on käytetty 60-luvun rokkitähdistä, jotka ovat taas innostuneet konsertoimaan, taikka seitsemänkymmentävuotiaista urheilupomoista, jotka eivät älyä väistyä nuorempiensa tieltä. Huru-ukko on ajat sitten kehityksen kelkasta pudonnut menneen ajan edustaja.
Sanojen huru-ukko ja hurukyyti alkuosa kuuluu samaan liikettä ja ääntä kuvailevien sanojen joukkoon kuin verbit huruuttaa, huristella ja hurahtaa. Viimeisestä on muodostettu höpsähtänyttä tai johonkin aatteeseen tai uskoon ylenpalttisesti intoutunutta tarkoittava sana hurahtanut.

Nakuille saunarouville pitäisi keksiä nimi, ja ehdotuksia pyydettiin.
Tästä sain nimi-idean: hurueevat.
Hurahtaneitakin aatteeseemme ollaan, ja eevan asussa saunotaan ja uidaan.  Jätän ehdotuksen eteenpäin.


Sanoudumme irti yhdestä huru-sanan vivahduksesta, että olisimme ajan kelkasta pudonneita. Sitähän me emme ole. Ai niin, en ole vielä esittänyt nimi-ideaa muille, odotellaan vielä hyväksymistä.

haudutettua ruispuuroa

Kopioin tähän eilen aloittamani facebook-keskustelun. Kimmokkeen alkukommenttiini antoi maaseutumarkkinoilla ilmaiseksi tarjottu haudutettu ruispuuro. Puuron sponsoroi lähiruokaa edistävä taho.

Puurojono kiemurteli kojujen lomassa kymmeniä metrejä. Kenttäkeittiössä oli 140 litraa valmiina, mutta sitä tuskin riitti koko markkinapäiväksi.

Monessa kojussa myytiin pienten myllyjen luomujauhoja ja ryynejä. En ole ennen nähnyt näin reipasta muutosta; en tällä kertaa nähnyt yhtään keksihelppoheikkiäkään kassejaan kauppaamassa. (Ehkä helppoheikkejä ei tulekaan maalaismarkkinoille, vaan tavallisille markkinoille. Tuokin ammattikunta edustaa sentään ennenvanhaa). Maalaisserkkuni kojulla luomurieskat olivat jo loppuneet vajaassa parissa tunnissa. Serkku nakkasi kakkupöydältään suuren kurpitsan kainalooni; vie tuo. Mie vein.

Kauppatori kuhisi kansaa, kanojen ja possujen edessä oli muuri lapsia katselemassa. Kojujen välillä piti kulkea käskynkkää äidin kanssa, ettei kaveri kadonnut vilskeeseen.

Seija: Jotenkin nurinkurista, kun nyt palataan haudutettuihin ruispuuroihin lähiruaan ja ekologisen jalanjäljen nimissä. Höh, haudutettu ruispuuro on ollut parasta herkkuani ikinä, lapsesta asti. Murutetut-vitamisoidut-viljaan-etäisesti-viittaavat-pahvipakatut sokerihipperot eivät koskaan ole kuuluneet kaappiini. Syön melkein joka aamu puuroo! 

Heidi:  hyvä hyvä!:) Ennenvanhaan jo tiedettiin mikä on hyvää, ollaan välillä eksytty polulta....Me syötiin tänään luomupossun lihasta tehtyä lihakastiketta, haudutin luomukermassa ja tiätty luomupottujen kanssa....ja luomumaitoo...leipää....sikahyvää!:)

Seija:  hyvä hyvä meille, meilläkin tänään oman maan pottuja, papuja, tomaattia ja Pernajan kalastajien silliä; nam!

 Aisha:  ja muutenkin nykyisin painotetaan perheen, muiden ihmissuhteiden ja elämysten merkitystä. luen just mielenkiintoisen artikkelin aiheesta: But will it make you happy.

Seija : huomasin juuri, miten saan selittää äidille mitä luomu oikein tarkoittaa ja miksi se maksaa enemmän...huomaan myös senkin miten äidille tietty status ja tavaroiden uusiminen ja remontoiminen on tärkeää, vaikka entinen olisi ihan toimiva. Toisaalta perhearvot ovat 88 vuoden aikana pysyneet hyvinä entisenlaisina, merkityksellisinä.
 

Äiti yllätti

- Minäkin lähden maalaismarkkinoille.
Olemme käyneet silloin tällöin kaupassa ja vierailuilla. Tänään kävelimme bussille, pitkän tovin torilla, melkoisen matkan bussia odottelemaan ja vielä pysäkiltä kotiin...en olisi uskonut! Mikä tarkoittaa, että äiti on virkistynyt talven töpöttelykävelystä ihan ihmeesti.

Sakua kun olin saattamassa, äiti oli tehnyt paljon pihatöitä, vedellyt kuivia heiniä ja kantanut multapaakkuja. Sitäkään en olisi ihan uskonut. Mutta hienoa se on! Aivan selvästi turha lääkkeiden syöminen aiheutti väsymystä ja turtumista ja töpperöisyyttä. INR-arvotkin Marevanin kontrolloimiseksi ovat olleet kerrassaane erinomaiset, parin kuukauden ajan 2.4 (suositus 3-4 välillä).

Torilla jonotimme haudutettua ruispuuroa. Sitä oli keitetty 140 litraa - jono oli useita metrejä pitkä koko ajan.
Vanhanajan ruispuuro on aina ollut suosikkini! Onhan se aika merkittävää, että palataan lapsuuteni perusasioihin, vaikka se sama ruispuuro on nyt pakattu ekologisiin teeseihin, hiilijalanjäljen vähentämiseen; ei silloin ollut muro-pika-vitaminisoitu-sokeroitu-suklaakuorrutettuja-pahviinpakattuja kaukaisesti viljaan viittaavia aamaistuotteita. Keitin muuten Pakistanissa lapsille "daliaa" vehnänjyväpuuroa, jota piti hauduttaa tunti ellei kaksi; muuta ei siellä onneksi ollut tarjollakaan (eikä muita puuroaineksia). Keitin kattilallisen daliaa ja laitoin sen annoksina pakkaseen, sillä Saku huusi kuudelta aamulla: "ÄITI PUULOO", ei ollut aikaa haudutella.

Mukaan ostimme spelttimannaryynejä ja puolukoita, joista teemme huomenna mannapuuroa. Niitä luomuruisjauhoja myös tuli mukaan. Asta-serkun kojusta olivat rieskat loppuneet, Asta nakkasikin syliini ison kurpitsan. Vie tuo! Mie vein, ja keitän ison kattilallisen soppaa siitä ja muista vihanneksista.  Koetan opettaa äidille monipuolisempaa vihannesten käyttöä. Enpäs mennytkään kauppaan ostamaan äidin jäävuorisalaattia vaan tarjosin oman maan papuja päivän vihreäksi. "En syö", mutta pienen saarnan (joita pidän melkein päivittäin), pisteli äiti niitäkin. Tarjosin raastettua punajuurta "se on kovaa". Sitten mielellään söikin, kun selitin, että sehän on sama kuin syö raastettua porkkanaa. "no kun mie en oo koskaan puhnajuurta raakana syönyt".

Torilla sateli muutamia pisaroita, myyjillä astereita ja juureksia, kurpitsoita, syksyn aarteita.  Mukaan tuli Munchenissä asuva saunaystäväni Marketta, joka kesäisin tulee saunomaan Saimaan rannoille. Marketalle huomenna hyvää kotimatkaa talvikotiin.

Kotiin tultua kaivoin ja keitin  oman maan perunoita, söimme ne  Pernajan kalastajien matjes-sillin kera, myös torilta,  niin hyvää! Sipulia, valkosipulia ja oman maan punajuuriraastetta.  Muutama raaka pensaspapu kyytipojaksi.

Minäkin nukuin pienet päiväunet, äiti tapansa mukaan pitkät päiväunet reissun ja lounaan päälle.

Upeita naisia saunassa ja yksi mies avannossa.

On se varmasti ikäjuttu. Naistensauna ja avantouinti. Keski-ikä taitaa olla viisikymppiä,

Naistensaunalla tänään sai jo pienen tuntuman reippaampaan  totutteluun tulevaan avantokauteen viilenneessä Saimaassa, +14 C, kun parhaimmillaan oli jo +26 C. Olin Hesan reissulla poissa pari saunailtaa; heti huomasin, miten rentouttava sielun ja ruumiin hellittely Myllysaaren ilta on...kun saa rauhassa saunoa ja uida, istuksia, jutella 3-4 tuntia. Juoda kahvit terassilla Eevan asussa, tai paistaa makkaraa. Viimeiseksi käyn uimassa, että jää raikas olo. Ystäväni ja naapurini sanoikin, että Myllysaaren naisten sauna avasi aivan uuden aikakauden, uuden elämäntavan: viisikymppinen nainen ei muuta kaipaa, että jaksaisi töissä ja kotona.

Salaisuutena! Keksimme koirankävelyreissulla naapuri-saunakaverini kanssa rantakalliot aivan kätevän polun päässä, missä tuskin kukaan käy. Olimme tottuneet uimaan ilman uimapukua, niinpä emme niitä käyttäneet rantakalliollakaan.  Ohi kulki välillä veneitä, mutta silloin nappasimme pyyhkeet tai pysyimme vedessä.

Rentouttava ilta oli myös Mäkelänrinteen uimahallilla maanantai-iltana 30.8. Kävin vesijuoksemassa niinkuin työssä ollessani, usein ystävieni kanssa siellä. Aamulla Saku-lapseni oli lentänyt Kiinaan ja olo oli aika haikea. Maaken ja Tuulan tuttu seura siirtolapuutarhassa vei ajatukset pois Sakun lähdöstä. Maake vielä piti minusta väsyneestä huolta, tarjosi lohileipiä, kanasalaattia ja villasukat..ja vei viimeiseksi yöksi Sakun tyhjään asuntoon patjalle nukkumaan. Kiitos Maake!

Välillä tätä kirjoittaessani luin blogeja klikkailemalla sinne tänne, sattui eteeni asiaa avannosta.  Avanto ei kai olekaan yhtä paljon ikäjuttu miehille Minulle tuntematon kolmekymppinen mies kirjoitti avannnossa hyppimisestä näin:

Tuo avannossa hyppiminen on muutenkin taas asia joka viehättää minua. Ensinnäkin silloin kun sinne veteen menee ja henki salpautuu, niin tuntuu kuin vasta todella hengittäisi. Nurinkurista ja minulle aivan liian vaikea pukea sanoiksi. Kun vedestä nousee sääriä särkee. Se fiilis on kiva kun lämmintä vettä menee säärille ja kipu vaihtuu viileäksi ja rennoksi oloksi. Olen kai ihastunut siihen tunteeseen ja minua hymyilyttää kun kävelen pakkasessa autolle ja jalat tuntuvat viileiltä.

Avantoa odotellessa kuva viime vuodelta:

Sauna, syyspiha ja onnistunut komposti

Uuteen saunaan?  No ei vielä. Ikkunat on viimein asennettu saunaan, ne piti teettää tilaustyönä, vanhanmalliset. Hetken ajatteli äiti jo åääsevänsä lauantaisaunaan, ensimmäisen kerran uuteen saunaan. Sähkömiehen pitää vielä lopetella suunnittelemansa kohdevalot saunan ikkunan päälle.
Loppusiivous...pihaa jo pojat siivoilivatkin, tasoittivat multakasoja ja ovat sirkkelöineet lautajämät sieväksi pinoksi pihalle saunapuiksi. Mutta kolmen kuukauden työ näyttää olevan ihan loppusuoralla. Pääsisimmeköhän saunaan ensi viikolla? Remontissa meni koko kesä. Neljäs kuukausi jo menossa.

Omppusouvi. Keräilen pudonneita omenoita ja keitän omenahilloa mausteena kanelitanko ja paistelen omenapiirakoita. Ohje on helppo, sekoita vaan, laitan sen seuraavaan postaukseen. Kohta kuuden omenapuun omput pitää tiputella alas ja mennä mehuasemalle.

Kompostin tutkiminen. Se oli riemullinen hetki. Saku aukaisi keväällä aloitetun avokompostin. Se oli melkein valmista multaa! Mikä upea näky! Olen tutkinut silmä kovana kompostikirjallisuutta...jees mulla on kompostikirjakin. Saku vähän naureskeli, miten tarkkaan kokosin kompostia keväämmällä, mutta nyt innoissaan huuteli pihalta; äiti sun täytyy tulla kattomaan. Ja siinä se oli, yllätys, miten hienosti kompostointi toimii. En tietenkään ymmärrä niitä pihan omistajia, jotka eivät kompostoi. Tuntuu, että paras juttu on keksiä, kuinka paljon lisää kompostoitavaa saan, tai ei tarvitse keksiä, kyllä puutarhasta koko ajan tulee lisää...ja lehdet pian putoavat ...taidan mennä asioiden edelle! Mutta kun komposti koukuttaa. Siis tuokaa meille kaikki kompostoitava materiaali. Iloisena minä ja komposti vastaanotamme. Sen takia Saku teki toisen kompostin siihen vierelle. Muista katsoa kuva muhevasta kompostistani, alla.

Mietin jo mitä laitan kasvamaan ensi kesänä. Ai niin, kolme valtavaa kurpitsaa on kellarissa. Toinen ihana saavutus. Niitä kasvatan ensi kesänä. Entä muuta: lisää syysleimuja eli lokseja. Leijonankitoja, jotka kasvatin taimesta, ne kukkivat nyt syyskyyn alussakin napakasti. Papuja, palsternakkaa, punasipulia, punajuuria, pinaattia, perunoita, yrttejä.  Jotkut alkavat katsella puutarhakirjoja kevättalvella, minä nyt.

Saku meni Kiinaan, asettui kaupunginkokoiselle kampukselle omaan huoneeseen. Sai kiinankännykän ja joutui teatterikomiteaan. Opiskelu alkaa maanantaina, viides syyskuuta. Dalianista ja opiskelusta siellä enemmän toisessa blogissani www.siperiankautta.blogspot.com.