Torilla Melbournessa

Ruisleipä

Oikeastaan pyysin Aishaa näyttämään miten linkataan joku oma entinen sivu uuteen kirjoitukseen.
Valitsin ruisleipäsivun siksi, että ajattelin kirjoittaa päivän retkestä South Melbournen Marketiin, eli sisätorille. Yksi ruisjauhos'kki löytyi, 7 dollaria kilo ( noin 5 euroa).

Tutkin nimittäin aina mahdolliset ruisleipätarjonnat. Niitähän saa vain deli-tyyppisistä tai luomukaupoista. Tänään bongasin 7.70 dollaria maksavan leivän, yksi siinä vain oli, South Melbournen torilla.

Omassa lähiluomukaupassa on ruisjauhot kilottain juuri alle 4 edollaria ja 5 kg pussissa 16 dollaria (noin 12 euroa). Hintaerot ovat aika suuret. Ruisjauhot ovat täällä jotain eksoottista superruokaa, jota harva tuntee edes. Kovin harvasta paikasta niitä saakaan, Sydneyssäkin metsästettiin Lisan kanssa 20 kilometrin päästä.

Olen tehnyt jo aika monta satsia reikäleipiä oheisen ohjeen mukaan. Lukijoiden kommentit olisivat tervetulleita; saako ohjeestani selvää. No, ainakin Aisha osaa nyt paistaa itse ruisleivät. Harva niitä Suomessa nykyisin paistelee. Niin, olihan siellä delin hyllyllä Finncrispiä muutama paketti.

Torilla oli puolalainen herkkukauppa, joka erikoistui eurooppalaistyyppisiin makkaroihin. Ostin puolalaisia isoja nakkeja "frankfurters" ja ne olivat Ikean sinapin kanssa ihan oikean makuisia. Venäläisenä mainostettu lenkki on kuulema tietyn suomalaisen sinisen lenkin veroinen.

Kun nyt bongailen uusia tuttavuuksia ruokapuolella, eteen sattui jumina, perunan ja päärynän risteytykseltä näyttävä pallukka.

Aishan herkkuja grillattuja artisokan sydämiä, vuohenmaitojuustoa ja sinihomejuustoa vielä kassiin.
Kalapuodista valitsin lahnan sukuisen kalan "Red Emperor" eli punainen keisari.

Luomukaupasta ostin vielä pähkinöitä ja seesaminsiemeniä dukkahia varten.

Ostokset tehtyäni tapasin vihdoin Tiinan, jonka kanssa olimme vaihtaneet viestejä, mutta nyt tapasimme ensimmäistä kertaa. Tiina minulle tästä torista kertoikin. Jos suomalaista edustaa yksi hapankorppu paketti hyllyllä tököttämässä, italialaisia ja kreikkalaisia erikoisherkkuja oli delit pullollaan. Voihan jauhosäkkikin edustaa suomalaisuutta. Samaan aikaan sattui kauppaan saksalaispoika, jolle selostin sitten ruisleivän tekoa. Tuli myös etsimään ruisjauhoja, kaipasi kunnon leipää ja oli päättänyt ryhtyä jauhojen etsintään. Leivänteko ei niinkään ollut hallussa. Liisa sensijaan oli iloissaan tuomastani leivänjuuresta ja aikoi leiväntekoon hänkin.

Kotimaista super-ruokaa ja vihreitä ajatuksia omalta pihalta

En oikein usko, että pitää ostaa goji-marjoja tai muita meidän luonnossamme vieraita ruoka-aineita, jotta super-ruokaa saisi. Mustikka, ruisleipä ja rasvainen kala (lohi, muikut). Siinä minun yhdistelmäni. Muitakin on, mutta nämä kolme tulevat ensiksi mieleen.

Tottahan toki ostan ulkomaisia ruoka-aineksia, sillä teen ja syön muiden maiden ruokia. Tämä juttu koskee vain super-ruokaa; en osta goji-marjoja ja muita super-ruokia vain sen takia, että ne olisivat jotenkin superimpia. En ole kasvisyöjäkään, vaikka nuorison ollessa kasvissyöjä, olosuhteiden pakosta olin melkein itsekin. Herkkuni silloin tällöin oli kyllä neljä kokolihanakkia.

Ja mikä parhainta; mustikoita kasvaa tuossa tontin takana, kauppahallista saa edullisia muikkuja, ruisleipää on aina pöydässä. Usein se on serkkuni omista viljoistaan paistamaa. Serkku Asta myy torilla leipää. Ohut siivu rukiista leipää,  voita ja runsaasti pilkottuna tuoretta valkosipulia päälle, siihen voi vielä laittaa muutaman voikukan lehden. Entäs ruispuuro, ihanasti haudutettuna!

Mustikan poimimisen kylkiäiseksi saa vielä liikuntaa. Mustikan kukintoja olen jo tutkinut lähimetsässä. Metsästä tulee vielä mieleen sienet. Luonnosta voikukan, poimulehden ja vuohenputken lehdet salaattiin. Nokkosia kerään talven varalle keittoaineksiksi.

Tällä hetkellä sadevesipöntön vieressä on toinen pönttö, johon eilen keräsin nokkosia ja liottelen niitä super-ruoaksi kasveilleni.

Saku sanoi tänään kun juttelimme, että joku vuosi sitten Aisha ja hän vasta ymmärsivät, miten vihreästi mummi on opettanut meitä elämään, kertaakaan mainitsematta olevansa vihreä. Vihreitä ei tarvittaisi, jos kaikki toimisivat kuten mummi, meidän, päämummomme. Kaikkea mahdollista kierrätetään, kompostoidaan, kerätään.

Tällä viikolla olemme minä ja päämummo keittäneet kymmenen litran kattilan kaalikeittoa, pihan maa-artisokista ja perunoista sosekeittoa, syöneet veljen kalastamia ihania kuhia. Kerään salaattinia noita vihreitä pihalta. Ruohosipuli on syötävissä, tilli, persilja, korianteri ja muut yritit ovat jo kohta napsittavissa Sakun tekemästä ihanassa kasvilavassa, johon käytettiin jostain rakennuksilta puut, päälle purkutalon ikkunat.

Nyt on vuorossa avokompostin purku, toisen olen jo kaivanut maan tasalle ja kantanut  suuren määrän upeaa kompostimultaa kasvimaalle ja perennoille.

Lava muutama päivä sitten; nyt vihertää jo runsaammin. Itse lava on tuolla kiikun takana. Toiseen löytämääni puulaatikkoon laitoin korianteria, löytöfleksipala päälle. Fleksipalan jätän hieman vain raolleen, että ilmaa riittää. Veli laittoi lavan molempiin reinoihin pylväät, jotta lasiset ikkunat saavat olla välillä auki kitkiessä ja poimiessa satoa...syksyllä rikoin heti toisen kun tukea ei vielä ollut. Multana vanhan kasvimaan pohjaa, johon sekoitin kompostoitunutta hevosenlantaa ja nyt tänä keväänä kompostimultaa. Kaupan multaa en ole ostanut.