Kävele pieni matka päivässä. 35 minuuttia yhteensä päivässä riittää lisäämään muutaman elinvuoden. 35 minuuttia voi koostua pienistä palasista, vaikka pihatöissä.
Eikä eroa ole, olipa kävelijä laiha tai pullerompi. Ok, olen oikealla tiellä! Puolitoista tuntia tänään pihatöissä.
Äiti 90 v. on ollut koko ajan liikkeessä, vielä muutama vuosi sitten kävi kolmesssa jumpassa viikottain, hoiteli isoa pihaa. Nyt kun fyysinen olemus hidastuu, on äiti - päämummomme - vielä suoraryhtinen ja tarvittaessa jaksaa.Voi olla, että aamulla käymme INR-verikokeessa, sitten pankissa, kaupassa ja vielä vierailulla. Kuinka moni ysikymppinen jaksaa.
Jostain syystä emme saa päämummoa kävelemään laajan pihapiirimme tienoilla ollenkaan, mitä nyt joskus katselee mitä höpötystä olen keksinyt, niinkuin ripustellut tekemiäni keramiikkakelloja omenapuun oksille.
Päämummo haluaa itse käydä kaupassa. Tänä vuonna keppi on tiukasti kaverina ja ostoskärry tukena. Parkkipaikalla en parkkeeraa ihan lähelle, tulee siinäkin kävelyä. Kaupassakäynti muuten kestää...melko suuren supermarketin hyllyjärjestys ei muistu mieleen ja saamme seilata edestaas. Välilllä koetan kysyä minne mummo on menossa, ei kai kaljahyllyille? No, aikaa ja askelia siihen kuluu, kuin myös keksipakettihyllyn tarkkaan tutkimiseen (eikä mieleistä löydy "ku ei mittään vanhanajan keksiä enää ole").
Niinpä parkkeeraan vielä vähän kauemmas reissuillamme niin tulee kävelyä enemmän. Tosin aika usein äiti istuu keittiön pöydän ääressä ja jostakin harmistuneena tokaisee "enkä mie montaa askelta tässä enää ota". Yritän sanoa, ja moni muukin kehuu, miten hyvässä kunnossa äiti on ikäisekseen. Ei se silloin auta, kun mieli on maassa.
Toisessa artikkelissa vastikään neuvottiin, miten saa tietää henkilön iän. Katso käsiin. Käsien iho on ohuempaa kuin muualla kehossa. Iho näyttää ohuemmalta ja verisuonet alkavat näkyä selkeämmin. Artikkelissa näytettiin kuvia julkkiksista, jotka näyttivät nuoremmilta kauneusleikkausten jäljiltä. Käsiä en ole kuullut kauneusleikattavan!
Pitää myöntääkin, että tuo oli uutta itselleni. Olen aika usein katsellut käsiäni ja ihmetellyt miten eri paria käsieni iho on verrattuna muuhun ihooni. No hyvä, ei kannata huolehtia siitä nyt kun tiedän.
Meillä on ikäeroa äidin kanssa reilut 20 vuotta. Hiukkasen rinnan alla riipasee, sillä en vanha koe olevani, mutta aika on rajallinen, kuitenin. Olenkohan elossa äidin ikäisenä? Pohdin jotain siihen liittyvää, jota on vaikea pukea sanoiksi. En pelkää sitä rajallisutta, en pelkää kuolemaa, mutta tuo ajatus välillä mietityttää, että raja on enemmän edessä ja mielessä kuin koskaan.
Mutta pitkän iän salaisuus. Ei minusta ole tärkeää pitkä ikä, vaan millaisia ne pitkän iän vuodet olisivat. Olen tainnut ennenkin sanoa, että saisinpa lähteä saappaat jalassa.
Joskus sitä vaan miettii, pitäisikö istuttaa uusi talviomenapuu omenien painosta revenneelle puulle, kannattaako tehdä niin pitkän tähtäimen suunnitelmia. Kuinka kauan kestää kasvaa, kunnes puu kasvattaa reilusti omenoita? Höh sanon itselleni. Kaikkea sitä tuleekin miettineeksi. No sitten äiti tänään kuoriessaan ulkolaisia omenoita, pohti, ottaisiko siemeniä talteen ja istuttaisi ne. Kun niin hyviä omenoita harvoin saa (Gala). Kasvaisivatko omenat meillä?
 |
| Äiti 90 v-päivänään ja minä kohta 67. |
Tekstit
