Zoelle hurraa! Ensimmäiset askeleet!

Zoe onkin harjoitellut homman viimeisen päälle ja otti ensimmäiset askeleensa eilen, 1 vuoden ja 5 kuukauden ikäisenä, aivan kuin äitinsäkin. Saku enolla vei kauemminkin. Jo pitkään näytti siltä, että tuosta vaan kohta menee, mutta aina käsi hipaisi jotain tukea. Kiipeämiset, kyykystä nousemiset ja kaikki muut temput olivat jo rutiinia. Toissapäivänä olimme skypessä ja Zoe seisoi tovin itsekseen ja näyttikin, että siitä, siitä vois lähteä. Ensiaskel oli siis todella lähellä. Aisha kertoi, että Zoe oli hymyillyt koko naamallaan silmät sirrillään onnesta ja katsonut hyväksyntää. Enkös nyt osaakin! Taputtakaa! Nyt alkoi perheessä ihan uusi aikakausi. Meksu on iloinen, että on pyöräillyt töihin ja hankkinut hyvän kunnon, että jaksaa juosta Zoen perässä puistossa ja rannalla. Neiti pikkukarhunen on nimittäin osoittanut huimapäisyyttä suorastaan laskemalla pienelle isosta liukumäestä ja vipeltää kontatenkin vauhdilla joka paikkaan määrätietoisesti. Katselin skypessä, kuinka Zoe keräsi syödessään monta liukasta makaronia yhdellä kädellä tiukasti pieneen kouraansa. Motoriikka on napsakkaa. Lusikoi puuronsa reippaasti ja osaa käyttää haarukkaakin. Mummon tyttönen.

Keltaisen meren saaliista pitää ottaa selvää vuorossa mustekalat ja ravut

Pitääkö näistä mustekaloista ottaa tuo kalvo pois? Miten mustekalan sisäelimet saa pois, ettei mustepussi poksahda auki? Miten kauan sitä keitetään tai paistetaan?

Entäs kauniit ruskeanpunaiset ravut, miten niiden kanssa toimitaan? Etsin netistä tietoa, reilu puoli kiloa sieviä pieniä mustekaloja (octopus) odotti käsittelyä. Olen tehnyt mustekalaa valmiiksi putsatuista, syönyt monta kertaa ravintolassa eri muodoissaan, mutta en ole osannut käsitellä niitä tuoreina.

Ostimme mustekalat läheiseltä rannalta, kalamarkkinoilta, johon kalastajat tuovat ne suoraan veneillään. Kuvaus kalamarkkinoilta toisessa blogissani. Siellä siis enemmänkin Kiinanmatkan kuvauksia...kuvia en tänne saa millään konstilla vielä ladattua, sitten ehkä vasta Suomessa, sillä Kiinan valtio pitää vielä tiukkaa kontrollia sallituista nettisivustoista. Tänne pääsen helposti kyllä kirjoittamaan.

Mustekalat maksoivat 30 juania eli noin 3,5 euroa kilo. Hyvin puhdistusoperaatio sujuikin ja ruokalajiksi muotoutui tähän mennessä oppimastani kiinalaisesta keittiöstä omaksumani tapa, mausteet vähän omalla tyylillä. Vaikeinta on vihannesten sujauttaminen mukaan vasta aivan lopussa, etteivät ne vilty, vaan ovat kiinalaisen al dente, rapeat. Ravut maksoivat enemmän ja syöminen on minimaalista herkuttelua ja enemmän ravunlihan kaivelemista tai imaisemista.

Näin sitten valmistin Keltaisen meren rapuja: Ostimme 3 rapua viereiseltä kalatorilta 35 juanilla eli 4-5 e. Ohje tuntui aivan yksinkertaiselta, niitä keitetään 10-15 minuuttia railakkaasti kiehuvassa vedessä, koosta riippuen kunnes ravut kelluvat pinnalle. Sitten pari minuuttia lisää ja nostellaan ravut jäähtymään. Hyvin onnistui.

Itse olen rapuja syönyt varsinkin Australiassa. Saku ei. Meidän ravut eivät olleet kaikkein isoimpia, ja napostelua se oli. Montakohan grammaa sai lihaa yhdestä..ei montaakaan. Nyt on sekin elämys yhdessä koettu. Saku pitää kaikistä merenelävistä...tai, voi olla, että merisiilit ja merimakkarat saavat olla. Ainakin minulta, ellei joku muu niitä tee ja näytä miten niitä syödään.

Ostin myös kaupasta kuivattua ravunlihaa. Kuivattua kalaa saa runsaasti puristettuina palasina tai oheuelti revittyinä rrallaan tai pakattuna.

Mustekalat (octopus tai squids) puhdistin ja valmistin näin: Puhdistaminen kesti pienen tovin, sillä nämä Keltaisen meren mustekalat (octopus) ovat pienipäisiä ja lonkerot ovat suhteessa isommat ja liha on niissä lonkeroissa. Lonkeroiden puhdistaminen päälliskalvosta vie aikaa. Muuten putsaaminen oli helppoa, vedetään sisukset ulos ja katkaistaan lonkerot pikkuisten mustien silmien alapuolelta. Myöhemmin opin, ettei päälliskalvoa todellakaan tarvitse irrottaa.

Toinen mustekalamalli (squid) on taas pienilonkeroinen ja  ruumis on pitempi. Näistä pitempipäisistä tehdään mustekalarenkaita.

Näin onnistui mielestäni mukavanmakuinen kiinalainen mustekala-ateria.

noin reilu 500 g mustekaloja pudistamattomina. 
1-2 cm pala inkivääriä ohuina siivuina 
4-5 valkosipulin kynttä pienennettynä 1-2 tuoretta chiliä silputtuna 
1 rkl vaaleaa soijakastiketta loraus 
noin reilu ruokalusikallinen kiinalaista kokkausviiniä

öljyä paistamiseen. 
reilusti jotain vihreää sipulia, kiinansipulia, ruohosipulia tai purjoa
muita vihanneksia ohuina siivuina esim. paprikaa, porkkanaa,  jne maun mukaan 
kourallinen korianteria tai persiljaa silputtuna.

Paista inkivääri, valkosipuli ja chili hetkisen, noin minuutin ajan, kuumassa öljyssä. Lisää puhdistetut ja paloitellut mustekalapalat pannulle, pyörittele hetken aikaa, niitäkin vain  minuutin verran. Lisää soijakastike ja kokkausviini. Pyörittele hetki. Kastikkeista modostuu hieman nestettä. Älä anna nesteen kokonaan kuivua, lorauta lisäksi vaikka lusikallinen kaksi vettä. Suolaa ei tarvitse lisätä.

Riippuen miten suuria lonkerot ovat ja miten olet leikannut ne, ei niitä todellakaan juuri minuuttia enempää tarvitse paistaa. Nopeasti siis. Maistamalla selviää.Vähän ennen kuin lonkerot ovat valmiita, lisää kiinansipulia tai ruohosipulia tai purjoa reilusti.

Muutakin vihannesta voi lisätä, ohuiksi leikattuja paprikasiivuja, tulitikkuporkkanoita tms. Itse lisäsin samaan aikaan lonkeroiden kanssa ohuiksi siivuttuja porkkanoita, ne vaativat hieman pidemmän paistoajan, mutta kiinalaisittain saavat jäädä rapeiksi.  Lopuksi reilusti tuoretta korianteria tai persiljaa. Syödään keitetyn riisin kera. Kiinalaiset eivät aina ota riisiä mukaan ja ravintolassa pitääkin erikseen tilata riisiannos. 

Kokkaillaan kalaa Kiinassa

Nyt sitten vähän juttuja koillisesta Kiinasta. Enemmän kuvia ja matkakertomusta toisessa blogissani www.siperiankautta.blogspot.com. Olemme Keltaisen meren rannalla, yliopiston kampus on rantakukkuloilla aika lailla maalla. Lähistöllä on ikiaikainen kalastajakylä, joka päivä rannalla myydään tuoreita kaloja ja muita mereneäviä. Läheiseen Lushunin kaupunkiin on 5 km, alueen suurkaupunkiin Dalianiin 35 km. Ruoka on meidän juttu ja kiinalaisiin ruokajuttuihin aiommekin perehtyä.Tänne laitan enimmäkseen erilaisia ruokaan liittyviä juttuja...tai terveyteen ja jokapäiväiseen elämänmenoon.

Siitä tulikin mieleen kiinalainen voimistelu. Vaikka täällä nyt on talven kylmimmät säät (kylmimmillään voi olla kymmenisen aste miinusta, luntakin vähän, mereltä tuulee), kaupungin keskusaukioilla on joka iltapäivä voimisteluhetki.

Sakun luona on jo viikossa ehditty käymään Sakun suosikkiravintolassa, tutkimaan mereneläviä läheisellä kalamarketilla  ja kokkailemaankin.

Oma hommansa on löytää nimiä eri kaloille. Onneksi osa niistä on tuttuja Australiasta tai Pakistanista, niinkuin pomfretti, maukas lihaisa kala. Karppi elää istutettuna melkein koko Suomessa. Karppi on makean veden särkikala,  kasvaa meillä jopa 20- kiloiseksi.

Karppi (carp) kiinalaiseen tapaan.

Tänään ostimme karpin, joka näyttäisi olevan halvin kala näillä Kiinan kalamarkkinoilla. Karppi esiintyy monissa vanhoissa kiinalaisissa piirroksissa pääosassa, sitä on viljelty jo ennen ajanlaskumme alkua. Nyt pitää vielä etsiä jotain kiinalaista reseptiä.

Karppi on nyt putsattu ja suomustettu, viillot tehty kupeisiin ja niihin laitettu inkivääriä ja valkosipulia. Sitten paistan sen pannulla valmiiksi. Teen kiinalaisittain kastiketta ja viimeistelen kalan siinä. Kuvia en vain saa ladattua.  Tämän ohjeen tekotapa on sellainen peruskiinalainen, jonka kastike on helppo ja makua voi muunnella kiinalaisilla kastikkeilla. Yksinkertaisimmillaan käytetään vain soijakastiketta. Soijakastikkeita oli supermarketissa seinähyllyllinen. Ne jaetaan kevyeen (light) ja tummaan (dark).





Kastike:
Inkivääriä n. 2 cm pala ohuina siivuina
Valkosipulia 4-5 kynttä ohuina siivuina
Kokonainen tuore chili paloiteltuna (tai maun mukaan, riippuen chilin tulisuudesta), kuivattukin käy.
loraus vaaleaa soijakastketta
Loraus kiinalaista kokkausviinia, kiinalaista etikkaa (tai vastaavaa) tai osterikastiketta tai hoisin kastiketta...
eri kastkkeilla saat er mauelämyksiä ja nihn pitää van tutustua
Seesamiöljyä

Vihannekset:
ohuita siivuja esim.
sipulia, paprikaa, porkkanaa, tuoreita papuja, purjosipulia
tuoretta korianteria iso kourallinen(jos saatavilla)

1. Kalan valmistus:
Napakkalihasta kalaa joko isohkoja paloja ruodotonta ta kokonainen kala viillot kyljissä
viiltoihin muutama valkosipulisiivu ja inkiväärisiivu, suolaa kala ensin.
Paista kala öljyssä ja aseta syrjään.

2. Kastike vihanneksilla:

Paista inkivääriä, valkosipulia ja chiliä 2-3 minuuttia kuumassa öljyssä. Vokki on paras.
lorauta siihen valitsemasi maustekastikkeet. Kiehauta ne. Lisää ensin hitaammin kypsyvät vihannekset kuten porkkana, sipulit ja kuumenna nopeasti, lisää muut vihannekset, tarkista suola (soijakastike saattaa olla tarpeeksi suolainen) ja paista korkeintaan pari minuutta, sillä kiinalaiset vihannekset saavat jäädä rapeiksi, todella rapeiksi. Kokeillessa tätä nopeaa kiinalaista tapaa, vihanneksista tahtoo tulla aina aluksi liian pehmeitä.

Vähän ennen kun vihannesseos on valmis, lisää pari teelusikallista seesamiöljyä. Se antaa kivan pehmeän maun. Lisää silputut korianterit. Lisää valmiiksi paistetut kalapalat ja kuumenna nopeasti. Voit lisätä vähän vettä, jos kastikkeeseen lorahti liikaa makuja tai siinä ei ole tarpeeksi nestettä. 
Tarjoa heti riisin kanssa. 

Ohhoh, reseptin kirjaaminen ymmärrettävästi ei olekaan nin helppoa, kun itselleni kokemus on uutta. Olen tosin oppinut kiinalaisesta kokaamisesta aikonaan 70-luvulla kiinalaisen kokin ja hänen vaimonsa kiinalaisessa ravintolassa Australiassa Sydneyn Bondi Beachilla. 


Pomfretti (pomfret) yllä olevalla reseptillä

Saku ei oikein osaa puhdistaa kalaa, aloitettiiin siis siitä. Pomfretista sai sai mojovat kalapihvit tai leikkeet, miksi niitä kutsutaankaan. Pomfretin voi kokkailla luovasti yllä olevan karppi-ohjeen mukaan. Pomfretti on erittäin maukas ja arvostettu kala. Vuoroaan odottavat katkaravut ja mustekalat.

Yksin ladulla

Huomasin tänään juonteet suupielestä alaspäin. Kun vedin sormella niiden poikki, ne tuntuivat paksuilta. Joo, mutta milloin ne ovat tulleet. On kuin aivan yhtäkkiä sellaiset selvät poimut! Ryppyjä ei ole aikaisemmin ollut, enkä näitäkään ollut huomannut aikaisemmin.

Huomaamatta tulee ajatelleeksi monia asioita nyt iän suhteen. Vai miten olisi  tullut edes mieleen pari vuotta sitten laittaa nimi- ja yhteystietolappunen vaikka taskun siltä varalta, että kuukahtaisi ilman papereita vaikka kävelyreissulla.

Avantosaunassa lauteilla oli tämä puheenaiheena ja ilman muuta olen sitä mieltä että tästä lähtien lappu on laitettava taskuun.

Avannnossakävijä, tuntemamme 54-vuotias nainen oli kuollut hiihtoladulle. Vielä ei tiedetä, oliko aiheuttajana kaatuminen tai joku kohtaus.

Itse olen vähän miettinyt pieniä huimauksentunteita, varsinkin jos pomppaan ylös äkkiseltään sangystä aamulla. Vaikkakin yleisesti ottaen voin parammin kuin työssäollessa. Mutta tänä syksynä olen ollut jotenkin väsynyt. Saamattomuutta vai onko tämä jotain iän mukana tulevaa? Ei kai, en usko.

Vuosiko vaihtuu?

Vuosi vaihtuu pian.No minne se edellinen hujahti? Siltä tuntuu. Mitä vuoden aikana sitten tapahtui, kolmantena eläkevuonna. Näitä nyt muistuu mieleen.

Suurin juttu on Zoe, pieni ensimmäinen lapsenlapseni, murunen elämänlankani. Zoe ja äitinsä kävivät elokuussa Suomessa, myös mummokollegani Adelaidesta. Mummokollega sai kerätä metsästä mustikoita, vaapukoita, polkoita, kanttarelleja herkkusieniä. Hän ei ollut koskaan kerännyt mitään suoraan luonnosta. Eikös ole ihana maa ja metsät meillä. Oli ilo esitellä nämä meille itsestään selvät ihanuudet hänelle.

Vierailu ajoittui äitini 90-vuotispäivien ympärille. Äidin syntymäpäivä oli sitten se toiseksi tärkein tapahtuma vuoden aikana. Näillä näkymine on vielä monta syntymäpäivää edessä.

Matkoja... huhtikuun lopulla viilettämässä Marketan luona Munchenissä ja ympäristössä Bavarien Alpeille asti.

Omenasadon käsittely vei koko lokakuun. Kellariin saatiin reilu sata pulloa omenamehua, paljon hilloa ja omenachutneytä. 6 vanhaa omenapuuta olivat ihan liian täynnä. Nyt osaisin harventaa etukäteen. Paras talviomenapuu katkaisi oksansa liiasta painosta. ain yksi oksa jäi.

Pihan vihannekset lähtivät hitaasti alkuun, eivätkä ehtineetkään tekemään kunnon satoa 2012. Sateinen ja viileä kesä.

Avannossa ja samassa paikassa  uimassa kävin läpi vuoden. Savusanassa maanantaisin Hinkanrannassa Suur-Saimaan rannalla ja kerran tutustumassa Rautjärven Uinamossa savusaunaan.
Savusaunareissulla Marketan kanssa kävimme Parikkalan patsaspuistossa, se oli aika valtava kokemus ...uniikit patsaat, puutarhakokeilut, lummelammikko, joka toi mieleen Monetin lummemaalaukset. Ehdottomasti koko päivän tutkimusmatka sinne uudelleen. Rantasana ja avanto ovat minun mielenterveystoimistoni.

Taiteesta puheen ollen, Zoe rattaissa mukana kävin Helene Schjerfbeckin Ateneumin suuressa näyttelyssä. Zoen ensimmäinen taidenäyttely. Salissa ei kyllä saanut mummo liian kauaksi jäädä tutkimaan yhtä seinää, tuli vastalauseita rattaista. Niinpä mummo kiersi aina uusintakierroksen. Olen aina pitänyt Schjerfbäckin muotokuvista, varsinkin myöhäisemmistä pelkistetyistä.  Syksymmällä Fanny Churbergin näyttelyssä opin tuntemaan vähemmän tunnetun, mutta yhtä taidokkaan taiteilijan elämäntyön; yllättävän moderneja otteita! Mutta ilmeisesti Fanny jätti maalaamisen sosiaalisen paineen takia.

Se  mikä piilee sisinnä – intohimon – sen tahtoisin saada esiin, mutta  sitten häpeää, eikä sitä voi loitsia näkyviin – kun on nainen. Naisista  ei monesti tullut tällaista taikuria. Fanny Churbergista tuli.
    - Helene Schjerfbeck, 1921.

Aivan yllättävän herättävä näyttely, onneksi kävin katsomassa, oli ihan kävelymatkan päässä viehättävässä Pihatto Galleriassa Lappeenrannassa, kansainvälinen korunäyttely. Se inspiroi aivan valtavasti ja laajensi ajatuksen korun olemuksesta upeasti. No, en ole vielä koruinspiraatiota toteuttanut, ehkä vielä sekin onnistuu! Mukana oli sellaisiakin töitä, joita katsoessa kysyin, onko tämä koru, onko tämä taidetta. Joku on sanonut, en muista nimeä: kaikki on taidetta ja mikään ei ole taidetta.

Harratuksista; taideyhdistyksen elävänmallin piirustus on ihan parasta, ehkä pitäisi keskittyä siihen ja savitöihin. Tuossa nököttää kolme rakutekniikalla tehtyä nallea, nalleperhe. Ne on tehty Zoelle.

Mitäs muuta....terveyteni on hyvä, tuntuu, että paljon parempi kuin työssä ollessa. Astma ei vaivaa. Siitä kiitän avantoa. ja ehkä sekin auttaa, että työpaikan paperipöly ei enää leijaile ympärillä. Lääkkeitä en syö minkäänlaisia.

Äidin terveys on ennallaan, joulukuussa kaikki monet säännölliset verikokeet ja sisätautilääkärin tarkastus olivat hyvällä mallilla. Vanhenemisen haurastuminen kyllä näkyy hiljalleen. Voimat vähenevät ja keppi on tänä vuonna aina mukana, viime vuonna ei vielä useinkaan. Toki äiti on yhdeksänkymppisten joukossa aivan parhaimmistoa.

Sitä ei äiti itse halua uskoa. Kuulen usein alas tullessani, että äiti hyräilee usein itsekseen, ei koskaa kun olen paikalla. Äiti helposti valittaa eikä oikein onnistu hyväksymään vanhenemisen haasteita. Äiti laittelee kyllä nyt ruokaakin useimmin kuin viime vuonna, yleisesti olo on mielestäni parempikin viime vuoteen verrattuna. Jaksaa vielä siivota yhden huoneen lattian, pyyhkii pölyt ja pestä käsipyykkiä.

Kaupassa käymme kerrn viikossa yhdessä. Mielummin kävisin yksin mutta ajattelen että koska äiti ei suostu ulkoilemaan omalla isolla pihallakaan,  kaupassa käyminen on liikuntaa. Käymme silloin tällöin vieraisilla, sekin piristää. Ja INR-labrat ovat ulkoilu sekin.

Lähiperhe koolla 26.8.2012, kuvasta puuttuvat jääkkiekkoiluleirillä ollut Eetu ja Mantsuriassa opiskeleva Saku sekä Aishan puoliso Meksu, joka jäi Melbourneen töihin..

Viimeiseksi pääministeri Kataisen sanoma pari päivää sitten: Meillä ei ole varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Siinäkö oli uudenvuodenviesti suomalaisille?

Nigellan katkaravut

Nigellan katkaravut vähän japanilaiseen tapaan..wasabia ja sakea. Nyt ei ole tilaisuutta kokeilla, siispä reseptivideo talteen.

Kuuntelin urdun tämän päivän oppituntiani joka käsittelee Intian perustuslain kohtaa, joka takaa uskonnonvapauden. Vakavasta aiheesta piti ottaa tauko hetkeksi. Laitoin pakkasesta mansikoita sulamaan, lorautin vähän konjakkia sekaan.

Potkurilla Perä-Tirilään

Potkurikeli tuli tänään. Minullapa on reitti, jota voi jo kutsua perinteiseksi. Lapsesta asti olen käynyt maalaistalossa, jonne Veistontie päättyy. Loppumatkasta näkyi yöllisessä lumessa vain yhdet autonjäljet ja yhdet potkurinjäljet.

Laineen talon kuistille olikin nostettu punainen potkuri. Mietin menisinkö ovelle.Talo kuitenkin näytti niin hiljaiselta, etten mennyt koputtelemaan. talonväki on iäkäs, jo kahdeksankymppisiä. Ehkä ovat päiväunilla.Varmaankin ihmettelevät toisen potkurin jälkiä pihaan, ellei sada enempää.

Reitin toisella puolen on Veistonvuori, toisella Karhuvuori. Välissä, kuin laaksossa, luikertelee tie, vanhojen maalaistalojen ympärillä kumpuilevia peltoja, kapeimmassa kohdassa vain tie ja muutama talo, maattomia lie ne. Ja viime vuosina on tullut uudenuutukaisia "kaupunkitaloja" jokunen. Metsän taakse näkymättömissä, on putkahtanut iso asuinalue sitten lapsuuden ajan.

Mutta tämä tie kaartaa samat mutkat kuin lapsenakin. Ulkomailtakin talvella käydessäni pyrin ainakin kerran talvessa potkuttelemaan 4km tien suuntaansa. Meiltä lähtiessä alkupää on tosin rajusti muuttunut. Ennen laskettiin pihasta heti pelloille, ikivanha maalaistie kulki silloin kotimme vierestä. Nyt keskelle ensimmäistä peltoaukeamaa on rakennettu kuutostie ja sen toiselle puolelle valtava ABC kompleksi. Päästäkseni nyt vanhalle tieosuudelle, täytyy kiertää kuutostien liittymäsillan kautta.

Lapsena laskimme pihan takaa vanhaa tietä pulkalla tai suksilla. Nyt pulkkamäki on roimasti lyhentynyt kuutostien ja pienen asuinalueen tuppaannuttua eteen. Mutta siinä mäessä olen laskenut 57 vuotta sitten, siinä lapseni ja ehkä jonain talvena lapsenlapseni. Mäki on siis vielä käytössä typistettynä.

Potkuroidessani mietin olisiko jonain talvena Zoe istumassa mummon kyydissä potkurissa. Aika tuntuu jakautuneen aikaan ennen Zoea ja aikaan jälkeen Zoen. eZ ja jZ.

Kaikenlaisia mietin tapaninpäivän jälkeisenä arkipäivänä potkutellessani. Mieli on ollut vähän maassa viime aikoina. En ole saanut oikein mitään aikaan. Välttämättömimmän. Tänään tuntui toiselta. Lumitöitä heti aamusta, sitten potkuriretki, takaisin tullessa lisää raskaampaa lumilapiointi kun aura-auto oli käynyt tekemässä vallinsa. Sitten uimahalliin vesijuoksemaan. Sitten päätökseni mukainen tunti urdun parissa. Sain kutsun ystävien kanssa tekemään pakistanilaisen illallisen parin päivän päästä. Nyt on aika hyvä mieli. Saattaisin huomenna avata nurkassa kököttäneen savimöykyn ja tehdä jotain.

Kuka muuten tietää millainen on potkurikeli?