Kaupantekoa Kiinassa

Kiina on muuttumassa valtavaa vauhtia. Kalasatamassa Keltaisen meren rannalla käydään kauppaa suoraan rannalta. Kenties täällä on kalastettu vuosisatoja ellei tuhansia. Tai huivipäinen mummo on lastannut polkupyöränsä tarakalle mansikoita ja myy niitä kadunkulmassa.  Aja Lushunin rannoilta bussilla tunti rannikon myötäisesti, niin saavut viiden miljoonan Dalianiin. Siellä on marmoria, kiiltäv seinäisiäpilvenpiirtäjiä, joiden sisällä kaiken maailman luksus esittäytyy. Koillis-Kiina helmikuussa 2013.
Kiinankuvia ja matkakertomuksia www.siperiankautta.blogspot.com myös aikaisemmalta matkaltani 2009.

Viimeisenä "teekakku", kompressoitu tee, perinteinen tapa säilyttää ja paketoida. Teelaatuja arvotetaan kuin vuosikertaviinejä. Yunnanin maakunta on ehkä kuuluisin teenkasvatusalue. Tämä kakku on sieltä.

Tori Lushunin kukkuloille menevällä kadulla

Tori Lushunin kukkuloille menevällä kadulla

Torit ovat parhaita paikkoja tutustua ihmisten elämään missä päin maailmaa tahansa. Aivan sattumalta törmäsin kilometrin pituiseen toriin kadun varrella. Ensimmäiseksi pysähdyin katselemaan sisarusten kauppaa. Jakkaroilla istuen veli paistoi vohveliraudoilla ohuen ohuita lättyjä, jotka sisko sitten puupuikolla kiesi näppärästi vohvelisikareiksi. Homma oli niin nopea, että tuskin ehti kuvan ottaa. 

Ojensin 5 juania, vajaan euron ja sisko hyvin ymmärsi punnita viidellä juanilla minulle pussillisen, toistakymmentä sikaria. Sain vähän ujot hymyt mukaan. Niitä samalla kirjoittaesseni napostelen pu-Erh teen kera. Sain vähän ujot hymyt mukaan. Näillä kaduilla en nähnyt ketään toista ulkomaalaista. 

Seuraavaksi otin kuvan täydestä lihatiskistä ihan mummille näyttääkseni. Kaikki reilusti paljaan tiskin päällä. Siinä taaempana toinen myyjä teki hakkelusta rasvaisesta possusta asiakkaalle. Kiinalaiset laittavat possua vähän joka ruokaan, ja pitävät porsaan ihrasta. 

Kalamyyjän anti oli yleensä kadulle levitetyn liinan päällä. Joillakin oli jäitä. Kalakaupat, lihakaupat, pähkinäkaupat...siinä toinen kiinalaisten suosikki, pähkinät...syömätikut ja riisikupit, uudenvuoden koristeet, punaiset kengänpohjalliset onnea tovottavin mietelausein, sekatavarapöydät, hedelmäkojut, nuudelikaupat, kiinalaiset valmisruokakojut ...pujottelivat vuorotellen leveän katukäytävän molemmin puolin.

Tässä vaiheessa loppui kameran akku, kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka.

Pienessä kojussa valmistettiin ”kiinalaisia hodareita” kun en keksi parempaakaan nimeä, enkä niiden oikeaa nimeäkään tiedä. Ei Sakukaan.

Olemme niitä jossain syöneet ja olen ihmetelleet miten ne saa valmistettua. No nyt tiedän. Syviin lettupannun tapaisiin pannuihin laitetaan löysää taikinaa pohjalle, Siihen päälle täyte, joka voi olla jauhelihapihvin tapaan laitettua porsasta, kalaa, kanaa tai vihreitä vihanneksia. Kun alapuoli on kauniin ruskeaksi paistunut, nostetaan kakkarat sivuun ja pannuun laitetaan taas ohut kerros taikinaa. Äsken paistetut lätyt täytteineen sujautetaan nurinperin paistuvan kakkaran päälle. Nyt on kakkaralla molemmin puolin kerros paistettua taikinaa ja täyte jää sisäpuolelle. Öljyä sivellään reilusti päälle, siksi en oikein tiennyt niiden tekotapaa, kun ne eivät tuntuneet uppopaistettuilta, vaikka rasvaa oli makuumme vähän liian runsaasti.

Vielä uusi oppi, jota seurasin; kuinka perata merimakkara. Makkara vain avataan pitkittäin saksilla ja vedetään sisälmykset pois. Ne ovat kuitenkin sen verran niljakkaita otuksia, ettei tee mieli maistaa, vielä. Merimakkara on vielä mysteeri. Suuressa ostoskeskuksessa oli merimakkarakauppa, jossa erikokoiset makkarat oli aseteltu kuin sikarit kauniisin, suorastaan ylellisiin laatikoihin. Kuivattuja? Onko niillä joku erikosasema. Toisaalta katutorilla merimakkaroita puhdistettiin ronskisti ja sellaisenaan myytiin kaikelle kansalle tuoreeltaan.

Merimakkaroita

Mukaan ostin vain vohvelit, sillä olin etsimässä tietä ylioppistolle kukkuloiden rinteitä seuraillen, enkä halunnut kannettavaa. Kävi kuitenkin, että jouduin kävelemään takaisin kaupunkiin, koska en läytänyt oikeaa tietä. Kukkulota oli liian monta, että löytäisen sen, missä on tunneli pos kaupungin alueelta. Löysin tämän ihanan torin, jonne pitää mennä uudestaan. Voi olla, että se oli vain lauantaitori. Kävelyretkestä enemmän toisessa postauksessa www.siperiankautta.blogspot.com

Miekkakaloja

Keltaisen meren saaliista pitää ottaa selvää vuorossa mustekalat ja ravut

Pitääkö näistä mustekaloista ottaa tuo kalvo pois? Miten mustekalan sisäelimet saa pois, ettei mustepussi poksahda auki? Miten kauan sitä keitetään tai paistetaan?

Entäs kauniit ruskeanpunaiset ravut, miten niiden kanssa toimitaan? Etsin netistä tietoa, reilu puoli kiloa sieviä pieniä mustekaloja (octopus) odotti käsittelyä. Olen tehnyt mustekalaa valmiiksi putsatuista, syönyt monta kertaa ravintolassa eri muodoissaan, mutta en ole osannut käsitellä niitä tuoreina.

Ostimme mustekalat läheiseltä rannalta, kalamarkkinoilta, johon kalastajat tuovat ne suoraan veneillään. Kuvaus kalamarkkinoilta toisessa blogissani. Siellä siis enemmänkin Kiinanmatkan kuvauksia...kuvia en tänne saa millään konstilla vielä ladattua, sitten ehkä vasta Suomessa, sillä Kiinan valtio pitää vielä tiukkaa kontrollia sallituista nettisivustoista. Tänne pääsen helposti kyllä kirjoittamaan.

Mustekalat maksoivat 30 juania eli noin 3,5 euroa kilo. Hyvin puhdistusoperaatio sujuikin ja ruokalajiksi muotoutui tähän mennessä oppimastani kiinalaisesta keittiöstä omaksumani tapa, mausteet vähän omalla tyylillä. Vaikeinta on vihannesten sujauttaminen mukaan vasta aivan lopussa, etteivät ne vilty, vaan ovat kiinalaisen al dente, rapeat. Ravut maksoivat enemmän ja syöminen on minimaalista herkuttelua ja enemmän ravunlihan kaivelemista tai imaisemista.

Näin sitten valmistin Keltaisen meren rapuja: Ostimme 3 rapua viereiseltä kalatorilta 35 juanilla eli 4-5 e. Ohje tuntui aivan yksinkertaiselta, niitä keitetään 10-15 minuuttia railakkaasti kiehuvassa vedessä, koosta riippuen kunnes ravut kelluvat pinnalle. Sitten pari minuuttia lisää ja nostellaan ravut jäähtymään. Hyvin onnistui.

Itse olen rapuja syönyt varsinkin Australiassa. Saku ei. Meidän ravut eivät olleet kaikkein isoimpia, ja napostelua se oli. Montakohan grammaa sai lihaa yhdestä..ei montaakaan. Nyt on sekin elämys yhdessä koettu. Saku pitää kaikistä merenelävistä...tai, voi olla, että merisiilit ja merimakkarat saavat olla. Ainakin minulta, ellei joku muu niitä tee ja näytä miten niitä syödään.

Ostin myös kaupasta kuivattua ravunlihaa. Kuivattua kalaa saa runsaasti puristettuina palasina tai oheuelti revittyinä rrallaan tai pakattuna.

Mustekalat (octopus tai squids) puhdistin ja valmistin näin: Puhdistaminen kesti pienen tovin, sillä nämä Keltaisen meren mustekalat (octopus) ovat pienipäisiä ja lonkerot ovat suhteessa isommat ja liha on niissä lonkeroissa. Lonkeroiden puhdistaminen päälliskalvosta vie aikaa. Muuten putsaaminen oli helppoa, vedetään sisukset ulos ja katkaistaan lonkerot pikkuisten mustien silmien alapuolelta. Myöhemmin opin, ettei päälliskalvoa todellakaan tarvitse irrottaa.

Toinen mustekalamalli (squid) on taas pienilonkeroinen ja  ruumis on pitempi. Näistä pitempipäisistä tehdään mustekalarenkaita.

Näin onnistui mielestäni mukavanmakuinen kiinalainen mustekala-ateria.

noin reilu 500 g mustekaloja pudistamattomina. 
1-2 cm pala inkivääriä ohuina siivuina 
4-5 valkosipulin kynttä pienennettynä 1-2 tuoretta chiliä silputtuna 
1 rkl vaaleaa soijakastiketta loraus 
noin reilu ruokalusikallinen kiinalaista kokkausviiniä

öljyä paistamiseen. 
reilusti jotain vihreää sipulia, kiinansipulia, ruohosipulia tai purjoa
muita vihanneksia ohuina siivuina esim. paprikaa, porkkanaa,  jne maun mukaan 
kourallinen korianteria tai persiljaa silputtuna.

Paista inkivääri, valkosipuli ja chili hetkisen, noin minuutin ajan, kuumassa öljyssä. Lisää puhdistetut ja paloitellut mustekalapalat pannulle, pyörittele hetken aikaa, niitäkin vain  minuutin verran. Lisää soijakastike ja kokkausviini. Pyörittele hetki. Kastikkeista modostuu hieman nestettä. Älä anna nesteen kokonaan kuivua, lorauta lisäksi vaikka lusikallinen kaksi vettä. Suolaa ei tarvitse lisätä.

Riippuen miten suuria lonkerot ovat ja miten olet leikannut ne, ei niitä todellakaan juuri minuuttia enempää tarvitse paistaa. Nopeasti siis. Maistamalla selviää.Vähän ennen kuin lonkerot ovat valmiita, lisää kiinansipulia tai ruohosipulia tai purjoa reilusti.

Muutakin vihannesta voi lisätä, ohuiksi leikattuja paprikasiivuja, tulitikkuporkkanoita tms. Itse lisäsin samaan aikaan lonkeroiden kanssa ohuiksi siivuttuja porkkanoita, ne vaativat hieman pidemmän paistoajan, mutta kiinalaisittain saavat jäädä rapeiksi.  Lopuksi reilusti tuoretta korianteria tai persiljaa. Syödään keitetyn riisin kera. Kiinalaiset eivät aina ota riisiä mukaan ja ravintolassa pitääkin erikseen tilata riisiannos. 

Kokkaillaan kalaa Kiinassa

Nyt sitten vähän juttuja koillisesta Kiinasta. Enemmän kuvia ja matkakertomusta toisessa blogissani www.siperiankautta.blogspot.com. Olemme Keltaisen meren rannalla, yliopiston kampus on rantakukkuloilla aika lailla maalla. Lähistöllä on ikiaikainen kalastajakylä, joka päivä rannalla myydään tuoreita kaloja ja muita mereneäviä. Läheiseen Lushunin kaupunkiin on 5 km, alueen suurkaupunkiin Dalianiin 35 km. Ruoka on meidän juttu ja kiinalaisiin ruokajuttuihin aiommekin perehtyä.Tänne laitan enimmäkseen erilaisia ruokaan liittyviä juttuja...tai terveyteen ja jokapäiväiseen elämänmenoon.

Siitä tulikin mieleen kiinalainen voimistelu. Vaikka täällä nyt on talven kylmimmät säät (kylmimmillään voi olla kymmenisen aste miinusta, luntakin vähän, mereltä tuulee), kaupungin keskusaukioilla on joka iltapäivä voimisteluhetki.

Sakun luona on jo viikossa ehditty käymään Sakun suosikkiravintolassa, tutkimaan mereneläviä läheisellä kalamarketilla  ja kokkailemaankin.

Oma hommansa on löytää nimiä eri kaloille. Onneksi osa niistä on tuttuja Australiasta tai Pakistanista, niinkuin pomfretti, maukas lihaisa kala. Karppi elää istutettuna melkein koko Suomessa. Karppi on makean veden särkikala,  kasvaa meillä jopa 20- kiloiseksi.

Karppi (carp) kiinalaiseen tapaan.

Tänään ostimme karpin, joka näyttäisi olevan halvin kala näillä Kiinan kalamarkkinoilla. Karppi esiintyy monissa vanhoissa kiinalaisissa piirroksissa pääosassa, sitä on viljelty jo ennen ajanlaskumme alkua. Nyt pitää vielä etsiä jotain kiinalaista reseptiä.

Karppi on nyt putsattu ja suomustettu, viillot tehty kupeisiin ja niihin laitettu inkivääriä ja valkosipulia. Sitten paistan sen pannulla valmiiksi. Teen kiinalaisittain kastiketta ja viimeistelen kalan siinä. Kuvia en vain saa ladattua.  Tämän ohjeen tekotapa on sellainen peruskiinalainen, jonka kastike on helppo ja makua voi muunnella kiinalaisilla kastikkeilla. Yksinkertaisimmillaan käytetään vain soijakastiketta. Soijakastikkeita oli supermarketissa seinähyllyllinen. Ne jaetaan kevyeen (light) ja tummaan (dark).





Kastike:
Inkivääriä n. 2 cm pala ohuina siivuina
Valkosipulia 4-5 kynttä ohuina siivuina
Kokonainen tuore chili paloiteltuna (tai maun mukaan, riippuen chilin tulisuudesta), kuivattukin käy.
loraus vaaleaa soijakastketta
Loraus kiinalaista kokkausviinia, kiinalaista etikkaa (tai vastaavaa) tai osterikastiketta tai hoisin kastiketta...
eri kastkkeilla saat er mauelämyksiä ja nihn pitää van tutustua
Seesamiöljyä

Vihannekset:
ohuita siivuja esim.
sipulia, paprikaa, porkkanaa, tuoreita papuja, purjosipulia
tuoretta korianteria iso kourallinen(jos saatavilla)

1. Kalan valmistus:
Napakkalihasta kalaa joko isohkoja paloja ruodotonta ta kokonainen kala viillot kyljissä
viiltoihin muutama valkosipulisiivu ja inkiväärisiivu, suolaa kala ensin.
Paista kala öljyssä ja aseta syrjään.

2. Kastike vihanneksilla:

Paista inkivääriä, valkosipulia ja chiliä 2-3 minuuttia kuumassa öljyssä. Vokki on paras.
lorauta siihen valitsemasi maustekastikkeet. Kiehauta ne. Lisää ensin hitaammin kypsyvät vihannekset kuten porkkana, sipulit ja kuumenna nopeasti, lisää muut vihannekset, tarkista suola (soijakastike saattaa olla tarpeeksi suolainen) ja paista korkeintaan pari minuutta, sillä kiinalaiset vihannekset saavat jäädä rapeiksi, todella rapeiksi. Kokeillessa tätä nopeaa kiinalaista tapaa, vihanneksista tahtoo tulla aina aluksi liian pehmeitä.

Vähän ennen kun vihannesseos on valmis, lisää pari teelusikallista seesamiöljyä. Se antaa kivan pehmeän maun. Lisää silputut korianterit. Lisää valmiiksi paistetut kalapalat ja kuumenna nopeasti. Voit lisätä vähän vettä, jos kastikkeeseen lorahti liikaa makuja tai siinä ei ole tarpeeksi nestettä. 
Tarjoa heti riisin kanssa. 

Ohhoh, reseptin kirjaaminen ymmärrettävästi ei olekaan nin helppoa, kun itselleni kokemus on uutta. Olen tosin oppinut kiinalaisesta kokaamisesta aikonaan 70-luvulla kiinalaisen kokin ja hänen vaimonsa kiinalaisessa ravintolassa Australiassa Sydneyn Bondi Beachilla. 


Pomfretti (pomfret) yllä olevalla reseptillä

Saku ei oikein osaa puhdistaa kalaa, aloitettiiin siis siitä. Pomfretista sai sai mojovat kalapihvit tai leikkeet, miksi niitä kutsutaankaan. Pomfretin voi kokkailla luovasti yllä olevan karppi-ohjeen mukaan. Pomfretti on erittäin maukas ja arvostettu kala. Vuoroaan odottavat katkaravut ja mustekalat.

Joulukuinen sunnuntai

Tänään vein kompostiastian ulos. Senkin olisi voinut viedä huomenna.
Tänään olisi voinut olla yöpaitapäivä, mutta ei ihan. Äiti ei oikein ymmärrä koko päivää yöpukusillaan.
Miksi turhaan ärsyttäisin, siis vaihdoin jonkinlaiset sisävaatteet ennen aamupuuroa.

Eilen olimme rintamanaisten joulupäivällisellä. Vain 5 yhdeksänkymppistä oli jaksanut tulla, me kaksi kuusikymppistä tytärtä avustajana sekä majuri M., lipunkantaja, joka kunniamitalilla palkittiin. Selkeästi esitetty toteamus oli: ei taideta enää ensi vuonna tavata näissä merkeissä. Viime jouluna oli mukana kymmenisen rouvaa, sitä edellisenä yli kaksikymmentä.

Minulle riittäisi jouluksi tämä pieni hellä tilaisuus. Lauloimme muutaman joululaulun, puheenjohtaja lausui pari joulurunoa. Saimme perinteiset jouluherkut. Kynttilät paloivat ja päivä oli mitä suloisin pakkaspäivä.

Muuten en siis käynyt ulkona tänään. Luntakaan ei tullut putsattavaksi. Joskus tuntuu että tällainen päivä olisi hyvä. Luen, pelasin Aishan kanssa sanaristikkoa netissä. Se on muuten aika kivaa, molemmat olemme aika tasaveroisia niin siinä pysyy mielenkiinto. Teimme kolmea ja neljääkin ristikkoa vuorotellen. Pesin ja mankeloin pyykit sentään.

Nyt Aisha on jo nukkumassa Melbournessa. Mielessäni katselen pienen pientä muistissani olevaa pätkää kun Zoe on touhuamassa keittiövälineiden kanssa. Keittää puuroa uudella äidin ja Anu-Riina tädin tekemällä hellalla. Tai oikeastaan enemmän lattialla tai jakkaralla. Ja kasaa astioitaan suu mutruntärkeänä eri paikkoihin,  ja taas pois, niin tarkoituksenmkainen ote. Välillä tarjoaa äidille lusikallaan mitä nyt keittääkin ja myös mummolle nettikuvaan. Osaapas jo ajatella niin abstraktisti, että leikisti keittelee ja tarjoaa puuroa nettiinkin. Kynälläkin voi hämmentää, miksi ei!

Nappasin Helsingin reissulla pokkarin, jonka takakansi paljasti tapahtumapaikaksi Karachin, entisen kotikaupungin. Nappasin sen, enkä enempää ajatellut. Sitten tuli mieleeni, etten ajatellut oliko kirja englanniksi vaiko suomeksi. Se oli suomeksi; en yleensä osta englanninkielellä kirjoitettuja kirjoja käännöksinä, sillä en oikein pääse käännöksen mausta, se mielestäni tulee aina jossain esille.

Kirja on vasta alussa, ja olisin aivan varmasti jättänyt lukemisen, ellei tapahtumapaikka olisi ollut Karachi. Alku on niin alleviivaavan vaivaannuttava aiheen käsittelyn vuoksi. Mutta luen sen loppuun vain aiheen takia. Katselin sopivaa luettavaa viedäkseni Sakulle jotain suomeksi. En taida tätä sinne viedä. En ollut kirjasta kuullut englanninkielisenäkään, mistä suomenkielinen käännös ja vielä pokkarina oikein putkahti?
Kamila Shamsi, Kartanpiirtäjä

Sofi Oksasen Kun Kyyhkyset katosivat odottaa toista lukukertaa. Se kelpaa viedä Sakulle ja sitten laittaa Aishalle.

Kirpparilta löysin kerran Kiinaan liittyviä kirjoja, joita olen lukenut.
Su Tong, Punainen lyhty, elokuvaksikin tehty tarina 1930-luvun kiinalaisen jalkavaimon elämästä. Kontrasti nykyiseen Kiinaan tuntuu käsittämättömältä sitä lukiessa.
Erkki Karjalainen, Raija Valta, Kiina, toimittajien tekemä selvitys myyteistä riisutuista "tutkimattomista kiinalaisista" vuodelta 1982, jolloin Kiina alkoi vapautua..ja itsekin pikkuriikkisen sain sinne kurkistaa ensimmäisellä matkallani Hong Kongin kautta Makaoon ja sieltä Kiinan kansantasavaltaan juuri 1982.

Helsingin reissun päätarkoitus oli Kiinan viisumianomuksen jättäminen. Lippu on ostettu, 15.1.2013 Pekingiin Finnairilla.

Kiinanmatkan tapahtumat löytyvät sitten tammikuun puolella matkablogistani www.siperiankautta.blogspot.com

Toisen matkan tarinoita täytyy nyt lukea taas itsekin, sehän oli 2009 Siperian ja Mongolian kautta Pekingiin.
Matkakertomuksia on siis matkablogissani vuoden 2009 elokuusta alkaen.