En osaa tätä otsikoida. Lue niin tiedät miksi.

- Nyt se tuli. Mihin se parkkeeraa, onks sun auton takana tilaa (katsoo ulos)

- Ai tuonne aidan taakse. No tuossa tulee, sehän on nuori. Vahva musta tukka. (nuoruus on hieman negatiivinen piirre tässä hommassa)
- Onkohan sillä omat välineet?
- No päivää, minä olen niitä sotaveteraaneja. Olin rintamalla, ihan siinä etulinjassa. Kyllä siellä meinasi kova paikka tulla, mutta olin nuori, enkä muusta tiennyt. Se on niin musta ja nokinen. Että pitää olla varovainen. (tämä kätellessä, tarina rintamalta)

Tulija menee töihinsä.

- Annoitko harjan. (ponnahtaa pystyyn ja menee katsomaan)

- Aukasitko sivuoven, että voi kaataa likavedet ulos. (ponnahtaa pystyyn ja menee sanomaan)

- Sanoitko, että ei kaada likavesiä uuden saunan lattialle, siinä voi olla vaikka mitä mönjää, eikä sitä saa pois. Että ottaa sen läkkiämpärin likavesille (ponnahtaa ylös ja menee kertomaan)

- Sanoitko, että katto pitää pyyhkiä. (melkein ponnahtaa pystyyn mennäkseen kertomaan)

- Kuule äiti, antaa siivoojan tehdä työnsä. On hänellä varmasti kokemusta, että osaa pannuhuoneen siivota.

- No ei niin likaista kenelläkään ole. Ei tämmöstä työtä. Kyllä minä sanoin kun tilasin, että jos sellaisen työn voisi tehdä, niin muuta ei tarvitse. Että on kokenut siivooja, sanoin.Pitää sitten pestä sauna sen jälkeen kunnolla, kyllä sinne menee pölyä, onko edes osannut laittaa saunan oven kiinni....

- Kuule äiti, en nyt menisi enää neuvomaan siivoojaa.

- No mie olisin ensin pyyhkinyt...

Rintamanaisjärjestö kustantaa jäsenilleen milloin ikkunanpesun milloin siivosapua, kerran, pari vuodessa parin tunnin ajan. Muutamat liki ja yli yhdeksänkymmpiset naiset kokoontuvat sinnikkäästi ja pitävät viralliset kokouksensa kerran kuussa. Kun vielä pari vuotta jaksettaisiin, sanovat iäkkäät rouvat, molemmin puolin yhdeksänkymmenen ikää.

Vielä nämä muutamat hyväkuntoiset rintamanaiset järjestävät teatteri-iltoja ja jonkun tutustumismatkan lähialueelle. Viime keskiviikkona 10 rintamanaista kävi katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterissa Kekkonen esityksen.

- Oli laitettu Kekkonen aika rivoon valoon.

- Näytettiin liikaa juominkia ja niin paljon kiroiltiin.

- Oli siinä Kekkosessa enemmän hyviä puolia, ei se nyt koko aikaa.

- Tämmöiseks nyt teatterissa menty, kiroilllaan vaan. Joka esityksessä kiroillaan. Semmoseks mennyt.

- Kyllä se oli kova mies, Kekkonen, Suomi sai olla rauhassa, ei sitä pöllytetty.

- Olihan sillä naisia, mutta kun Sylvi oli niin sairas.

Rivien välistä ymmärsin, että naisjutut hyväksyttiin. Minulle oli yllätys näin myönteinen suhtautuminen Kekkosen naisjuttuihin. Olin äidin ystävän mukana esityksessä ja keskustelimme siitä jälkikäteen matkalla kotiin.

Esitys oli  yllättävän kattava historiakuvaus Kekkosen ajasta ja varsinkin siitä, miten Kekkosen aika vaikuttaa vielä nykypäivän politiikkaan. Lavalle oli saatu presidentiksi tavoittelevat Sauli, Paavo ja Nallekin, Kekkonen "takapiruna määrämässä". Pikkuisen itseäni häiritsi koominen käsittely, mutta ajattelin, että pikkukaupungin teatteria ei voi tehdä liian vakavaksi, ja satiiriksi näytelmä oli tehtykin.

Tavallaan katsojien kosiskelua ryyppäämisten, saunareissujen ja naisjuttujen rempsakka korostaminen. Suurin osa näytelmistä oli takautumia peilautuen nykypolitiikkaan, siksipä sain selittää miksi morsiuspukuinen Sylvi ilmestyi lavalle "hortoilemaan". Selitin, että Sylvi oli aina Kekkosen mielessä, vaikka maailma tarjosi naisia ja ryyppyjä. Vanhoille rouville tällaiset lomittaiset takautumat olivat vähän hankalia, ei aina ehditty mukaan kun seilattiin Kekkosen ajan ja nykyajan vaihtuessa ja sekoittuessa tiuhaan. Näytelmään oli yritetty mahduttaa kaikki.

Naistulkit oli asetettu rooliin, joss stereotypiat saivat iskeä vasten kasvoja. Onko venäläinen tulkki keimaileva, ultramikrohameinen, valtiovieraiden kanssa pelehtivä tragikoominen pelle? Ei kai.

Mutta niin, populistinen musiikkisatiiri irroittelee häikäilemättömästi. Kaj Cydeniuksen tekemät laulut olivat parasta näytelmässä.

Lokakuussa kesä on loppu ja myyrät myllää

Tuli kiire pihahommiin, kylmä yllätti ja paljon olisi tekemättä. Aurinko paistaa, mutta parina aamuna on ollut hallaa. Koko päivän olen istutellut ja kaivellut, kantanut kompostiin, laajentanut ja valmistellut kukkapenkkiä, mihin aioin jakaa syysleimuja. Onkohan jo liian myöhä jos näin kylmä jatkuu. Pitää kysyä huomenna asiaa tuntevilta.

Myyrät mellastavat perunapellossa, löysin aika kasan kun halla oli kaatanut perunanvarret. Myyrät eivät nyt niin pahoja ole, oikeastaan. Mietin mitä ne niillä perunoilla tekevät. Tulevatkohan hakemaan ne alas varastoihinsa? Jätän kasan paikalleen ja seuraan mitä tapahtuu.

Istutin joku päivä sitten valkosipuleita rivin keskelle vihannesmaata, ja sitten luinkin, että myyrät eivät tykkää sipulikasveista (vai tietyistä sipulikasveista?). Olin tilannut ihania sipulikukkia viidelläkympillä ja ripottelin ne perennapenkkiin. Kalliita myyräkarkottimia, mutta toivottavasti kukat ovat ensi kesänä hintansa arvoisia. Tämän kesän sipulikukat, gladiolukset ja sen sukulaiset eivät myyriä karkottaneet, mutta eivät myöskään menestyneet, varret kasvoivat kauniisti, mutta kukkavarren kasvaessa koko kasvi alkoi ruskettumaan eikä kukista tullut mitään. Mikähän niille tuli? Ehkä liian kuivaa, tosin kastelin ahkerasti.

No niin myyrät, tässä tulee karkotussipulit, nimetkin ovat latinalaiset, ettäs katoatte aidan toiselle puolen heti:
Allium forelock, lila pitkävartinen iso pallolaukka, joss töyhtö, 2 sipulia
Allium Karataviense "Ivory Queen" pallolaukka, 5 sipulia
Allium Ampkectens, matalampi monikukkainen valkoinen pallolaukka, 1 sipuli

Myyristä tulee mieleen aina Aishan suosikki MYYRÄ, kirjoja ja taisi olla lasten piirrettykin. Ovathan ne kuitenkin söpöjä ja aika toimeliaita.

Korjasin viimeiset tomaatit. Pieniä raakoja tomaatteja  olisi vielä ollut kasvamassa, kesä loppui kesken. Pitää etsiä vihreistä tomaatista tehdyn pikkelsin tai hillokkeen ohje. Paistetut vihreät tomaatit kummittelee myös mielessä, joku amerikkalaisten juttu se on.
Maassa on vielä palsternakat, lehtikaali ja maa-artisokat, nehän saavatkin olla, koska ne paranevat pienessä pakkasessa. Peittelin jalokärhön havuilla. Siirtelin väriminttua, se tuntuu olevan kestävä ja napakka kukkimaan, kestääköhän näin myöhäisen siirtelynkin.

Äitikin lähti sauvakävelylle korttelin ympäri ja palatessaan sanoi, että enempää ei olisi jaksanutkaan.
Keitettiin iltapäiväkahvit ja syötiin omenapiirakkaa.

Hain ystävältä joriinin juuria ja sain jonkun japanilaisen sireenin ison taimen (nimi on epämääräinen). Siitä saa hyvän näkösuojapensaan takapihalle.

Illan maagisesta ohjelmasta toisessa blogissani.

Myyrän keräämä perunavarasto

Pihan syysleimupenkki remontissa

Purjot ovat pieniä, rapsakoita peukalonpaksuisia.

Viimeiset tomaatit 8.10.2010

talviverhot

Kesäverhot vaihdettiin talviverhoihin. Sitä ennen pestiin ikkunat. Niinkuin taas tehdään keväällä.
Oi, millaisessa mörköpesässä oltiinkin, sanoi päämummo ja ihaili syysauringossa putipuhtaita ikkunoitaan.

Minä taas, en ole aivan yhtä säännöllisesti ikkunoita pessyt....

hunajakukkia syyskuun 27 päivänä aurinkoisessa puutarhassa

Haluan laittaa muutaman kuvan tänne siksi, että voin sitten ensi vuonna vertailla, mitä samaan aikaan tapahtuu. Tänään keräsin viimeiset kypsyvät tomaatit sisälle (eikös ole aika myöhäinen syyspäivä kun tomaatit ovat vielä ulkona kypsyneet) koska luvassa on hallaa.

Keräsin lounaan aineksia; palsternakkaa, ruusupapuja, kesäkurpitsaa (niitä muuten kukkii ja kasvaa vielä hurjalla vauhdilla), punajuurta, persiljaa, lehtikaalia, purjoa.

Entäs kukat; ihanat pehmeästi sojottavat hunajakukat perunapellolla, yli kahden metrin korkeudessa maa-artisokkien pienet aurinkoiset kukat, ruusupapujen punapalleroiset, hennot unikot , muutama leijonankitakin, sininen ruiskaunokkia muistuttava kukka, minkä nimeä en tiedä, syysleimut, jokunen ruusu, paljon orvokkeja, samettiruusu, unohtuiko joku!

Perkasin mummin narsissipenkin, lannoitin, uudelleenistutin parisataa sipulia. "Isän hautajaisten aikaan narsissit kukkivat niin valtavasti, että saimme hautajaistilaisuuden kukat siitä", muistaa äiti mainita usein. En tiennyt narsissien vaatimuksista yhtään mitään, niinpä ryhdyin heti toimeen, kun äiti uudelleenistutuksesta mainitsi. Siihen meni muutama tunti.  Ulkona viileä +10 C, raikas syysaurinkoinen päivä. Kaikki kuvat tämänpäiväisiä.

kuvat.
1. hunajakukka (sopii maanparannukseen ja kerää mehiläisiä), kasvaa nopeasti
2.  mikä kukka?
3. syysleimu tai loksi (englanniksi phlox)
4. maa-artisokan kukka (varret yli kaksimetrisiä)
5. viimeinen ruusu
6. 5-9. satoa (kuvassa 7. ruusupapuja kukkastensa kanssa)

Hyvä päivä tänään

Kello on kuusi illansuussa, istahdin hetkeksi koneelle, kohta menen tekemään banaanikakun, jonka lupasin äidille toissapäivänä. Samalla laitan riisipuuron uuniin.

Aamusella yhdeksän maissa söimme neljän viljan puuron, minä sokerittoman puolukkasorvoksen kanssa, lisänä pellavansiemenrouhetta. Äiti syö puuronsa maidon, sokerin ja pellavarouheen kera. Äiti lukee aamuisin Etelä-Saimaan aika tarkkaan ja huomauttelee minulle, olenko huomannut sen tai tämän jutun. Ja tietenkin kuolinilmoitukset on katsottava. Siellä on joskus joku äidin  tuttava.

Keitin kahvin kymmeneltä ja samalla lopettelin  Etelä-Saimaan lukemisen. Sitten töihin. Sen takia varmaankin haluan kirjoittaa tästä päivästä, koska koska tein aika paljon...

Äiti perkasi muikkuja ja valitti hieman sydänalaansa, ehkä istuttuaan liian pitkään kumarassa asennossa puhdistamassa kaloja.  Ei hätää, kohta äiti tuli pihalle ja istui uudella terassillaan korituolissa, kävi naapurissa juttelemassa ja nyhtäisi muutaman kuihtuneen kukankin. Ja neuvoi minulle, että narsissin sipulit voi kaivaa ylös, parantaa maan ja istuttaa ne takaisin.

Öljysin eilen ostamamme saunan penkit ja jakkaran.

Lounaaksi söimme paistettuja muikkuja ja oman maan perunoita. Oli jo niin nälkä, etten hakenut pihalta mitään vihreitä.

Perkasin ja puhdistin muutaman litran luumuja, ne alkavat olla viimeisiä tänä vuonna. Suuri puu täynnä luumuja. Ajattelin tehdä chutneytä. Pitää etsiä ohje.

Keräsin pudonneita omenoita, lajittelin hyvät, vähän huonommat ja muumioiset. Keskiviikkona menen Marttojen mehuasemalle, ehkä 150+ kg?

Kaivoin vielä narsissin mukuloita uudelleenistuttamista varten. Koetan tehdä äidin haluamat hommat heti. Äiti muisteli kevättä, jolloin isäni kuoli, silloin narsissit olivat kauneimmillaan ja runsaat. Siitä on jo yli kymmenen vuotta; äiti ei ole jaksanut narsisseja hoitaa enää.

Olin hanslankarina veljelle, joka kiinnitti isän tekemän peltikatoksen yläkerran parvekkeen yläpuolelle. Katos otettiin uuden terassin tieltä pois. Äiti kävi katselemassa työtämme ja oli mielissään, että isän tekemä katos sai uuden paikan.

Tässä välissä kurkkasin nettiin, siellä oli käynytkin Saku. Ja sanoi juhuu Dalianista. Kaikki siis hyvin. Siitä tuli hyvä mieli, vaikka Sakun kanssa eilen juteltiinkin pitkä tovi puhelimessa.

Maa-artisokan kaksimetriset varret kukkivat keltaisin kukin, ne ovatkin sukua auringonkukille, pienemmät vain. Joka vuosi eivät maa-artisokat ehdikään kukkimaan. Hunajakukat, jotka istutin heinäkuussa uusien perunoiden tilalle, kukkivat nyt. Ne ovat löytö; tyhjä maa kukkii nyt kauniin sinisenlilavärisin kukkasin. Niissä on pehmeitä piikkejä, tai höytyviä.

Lämmin päivä yllätti, syyskuun lopulla 20 C. En olisi malttanut tulla sisään, mutta vähän väsytti nyt kuuden maissa. Tämä kirjoittaminen rentoutti ja nyt kakunpaistoon.

Illalla söimme juustoleipiä ja riisipuuroa.

Äiti käy nukkumaan yhdeksän maissa, yleensä puoliyhdeksän uutisten jälkeen ja nukkuu kellon ympäri. En tiedä ketään iäkästä ihmistä, tai ketään muutakaan, joka nukkuu niin hyvin. Siihen vielä iltapäiväunet.

Minulle riittää 5-6 tunnin unet. Joskus haluaisin torkahdella vielä tai lukea aamusella, mutta jos en mene alas puurolle viimeistään ennen kymmentä, äiti huolestuu.

Hyvällä omallatunnolla avaan television. Ville Haapasalon juontama Venäjän halki 30 päivässä on kotoisan tuntuinen; tuttuja junia, jokilauttureita ja Leninin patsaita, hyvinvoivia Siperiankaupunkeja.
BB on auki tuossa rinnalla. Pitäähän sitä vilkaista, vain vilkaista välillä. Pitäisi osata jättää telkkari kiinni ja ottaa kirja. Viime aikojen Kaikki kompostista -kirjan voisi jo laitta talviunille. Odottamassa on Hanif Qureshin Novelleja, Bo Carpelanin Kesän varjot (luin sen aikoinaan jossain epämääräisessä mielentilassa, ja halunnut aina lukea sen uudelleen). Hemingwayn Vanhus ja Meri, joka oli suosikkikirjani lukioaikana, se pitää ehdottomasti lukea uudelleen nyt 50 vuoden päästä. Ja monta muuta kirjaa odottaa. Kirpparilta ostamiani, tai Aishan suuresta kirjastosta, tai Sakun Kiinasta kertovia kirjoja. Ehkä sadepäivänä ehdin.

Näihin ajatuksiin, kello on jo yli puolenyön. Hyvä päivä tänään. Syksyinen ruusu, on oikeastaan kauniinmpi kuin kesäinen täydellinen kukka.

Vanhuuden unelma

Azuureille perheeni kanssa, vastasi näyttelijä Ilmari Saarelainen ET-lehdessä kysymykseen mikä olisi hänen vanhuuden unelmansa. Ilmari Saarelainen on ikäiseni, 66-vuotias.


Minun ei tarvinnut miettiä, mikä minun unelmani olisi. Toivoisin, että lapseni olisivat onnellisia.

Olen ajatellut asiaa ennenkin. Olen mielestäni terve, astmakin on ollut oireeton, mutta joskus tulee mieleen, että pitäisi järjestellä paperit niin, ettei niitä ole joka laatikossa. Välillä ne katoavat itseltänikin. Jos vaikka en eläisi jonain päivänä. En pelkää kuolemaa.

Mitä muuta siinä välillä tapahtuukin, on ekstraa, bonusta tässä elämässä. En tosin usko toiseen, kuoleman jälkeiseen elämään tai minkäänlaiseen jälleensyntymisajatukseen. Vain tämä yksi elämä on jostain syystä meille annettu. Pohtisin kuolemanjälkeistä elämää. jos siitä jotain merkkiä olisi. Vuosituhansien aikana viisaat miehet ja naiset eivät ole kuoleman salaisuutta ratkaisseet. Minäkään tuskin tulen ratkaisemaan.

En uskaltaisi kysyä äidiltä mikä hänen vanhuuden unelmansa on. En haluaisi kuulla vastausta, ajattelen.
Äidin puheet kääntyvät usein "en minä enää montaa askelta tässä ota" - juttuihin.

Äiti on esittänyt aikoja sitten toiveensa hautajaisista. Samanlainen arkku kuin isällä, helmenharmaa. Musiikiksi "Mun kanteleeni kauneimmin". Äidinäiti soitti kannelta, mutta äiti ei ole koskaan soittanut eikä vaikuta mitenkään musikaaliselta. Äidin suosikkikukat ovat punaiset ruusut. En laita tähän omia toivomuksia, se tuntuu vähintäänkin kornilta.

Eivät minusta ne ole tärkeitäkään. Olen poissa ja lapset voivat toimia miten parhaaksi näkevät olosuhteiden mukaan. .

Ohhoh. Kirjoitan tämän; en tiedä miksi vanhuuden unelma kääntyi kuolemasta puhumiseksi. Ehkä tuo on, onkin, ollut jonkun kerran mielessäni.

Onni on 2 kompostia

Iltalukemisenani on ollut "Kaikki kompostista".

Saku kompostinrakentajani myhäili minulle, että otan asian niin juurtajaksain. Pois heitettävistä tavaralavoista saa helposti kompostikehikon.