Avantosauna ei onneksi savunnut kokonaan.

Saammekin Myllysaaren avantosaunan korjattua ja ensimmäinen sauna saattaisi olla 2.5. lämpiämässä. Pitkäperjantain yönä alkaneen palon oli havainnut aikainen avantouimari ja siksi tuli ehti onneksi vain saunan paneeleihin. Kaupungin korjausmiehet saavat yleisen saunamme Suomen kauneimmalla maisemapaikalla korjattua, luvattiin tämän aamun lehdessä. Saunan terassilta näkymä maaliskuun iltana.

Ahvenlammen sauna ei saunana ollut kummoinen, siellä ei ollut tilaa eikä tunnelmaa sosiaaliselle seurustelulle, se oli vähän sellainen kuin pistos, pitää ottaa sauna ulkoympäristöineen ja laavuineen. Kesällä varmasti on  toista kun saa istuskella ulkosalla. Siellä voisi sitten käydäkin. Seudun väki kertoi, ettei lammella sallita pyykinpesua, että se säilyy puhtaana.

Radiosta juuri kuulin, että Saimaan jään paksuus on vielä 51 cm. Päivien pitäisi nopeasti lämmetä. Ehkä huomenna vielä käyn kävelemässä jäällä päämummon kuntosalikeikan aikana.

Tänään on viimeinen elävänmallinpiirustus. Tykkään tehdä nopeita töitä, ja tällainen sopii minulle. Voisikohan niiden pohjalta koettaa tehdä joskus seinälle ripustettavaakin.

Pihalla räystään alla pöntössä on muodostunut joka yö jääkiekko, jonka kaadan pois ja kuvasin jään läpi "taidekuvia".

Äitienpäivä

Juttelimme skypessä kimpassa, isomummi, minä, yksi poika Kiinassa, tytär ja ensimmäinen lapsenlapsi Melbournessa. Siis neljä polvea.

Zoe esitteli kiipeilytaitojaan ja rummutti palikalla näppäimistöä. Zoe osaa nousta seisomaan tukea vasten, mutta ei osaa siitä vielä laskeutua alas. Sitten pitää huutaa äitiä.

Söimme sitten äidin kanssa matikkasoppaa ja maisteltiin tiramisukakkua. Loppupäivä kului puutarhassa...tai kuten äiti vaatii "höh, mikä puutarha se on". Okei, pihalla. Piha onkin parempi kuvaamaan meidän ...pihaa.

Sain istutettua lava-kasvihuoneeseen salaatteja, käännettyä kasvipenkin, levitettyä kahvinporoja myyränreikiin ympäri pihaa ainakin kaksi ämpärillistä...kiitos Tepan ja Teboilin ;) Myyrät eivät kuulemma tykkää kahvinhajusta. Menkööt tuonne takapihan taa metsikköön! Vähemmän on reikiä tänä vuonna, mutta liekö millaisia poikueita varttumassa maan alla jo.

Tomaatintaimia otin ulkokoulutukseen muutaman, turhan tuulista hennoille taimille. Niitä on aivan liikaa ja ne alkavat olla liian hujoppeja nekin. Paula ystäväni keraamikko ja puutarhuri neuvoi laittamaan ne syviin ruukkuihin (esim. maitotölkkeihin) ja ravinteikkaampaa multaa lisäksi.

Joskus äitienpäivänä on saanut olla kesämekossa. Ei nyt, tuuli viuhuu. Lämmintä viitisentoista astetta.

Kirjoitin 10.5.2011

toivelistan. Näin se toteutui:

Mitä haluaisin pihaan :
Kultapallo, ei ole
Akileijoja, ensimmäinen leviää hyvin, uutuuslajin siemeniä on vielä pussissa 
pikarikeisarinliljoja, laitoin siitä ainoasta pihan liljasta siemeniä (?) ja näyttää tulevan yksi uusi varsi
lisää pioneja, on oransseja, jaoin vanhan pensaan myös piilosta ruusupensaan alta keskelle pihaa
lisää tulppaaneja, ei lisää
lisää vadelmia, ei lisää
kaikenlaisia perinneperennoja..sain malvoja ja daalian juuria, sain
pikkutalvion ja talvion taimia, sain rentoakankaalia, sain jouluruusun (se säilyi sisällä joulusta asti ja istutin sen nyt perennapenkkiin),  yhden matalan kurjenmiekan taimen ostin, siis en ostanut muuta kuin yhden pienokaisen ...saadut taimet ovat parhaat!

Suloinen akileija, vielä viime vuonna en tiennyt tällaisen kukan nimeä. Sittemmin olen tavannut monia eri värejä ja muotoja. Onko tämä ensimmäinen kaunein?

Toukokun pihakatsaus

(11.5.2012 kirjoitettu )
Vanha sanonta ”päivä keväällä on viikko syksyllä” pitää kyllä hyvin paikkansa. Joka aamu kiertelen tutkimassa mitä maasta nousee itämään. Alan jo tunnistaa joitakin kasvien alkuja, ettei tule kitketyksi pois.

Sisällä ei ehdi kirjoittelemaan blogia, mutta nyt on kaksi sadepäivää. Ennusteen mukaan kuukauden sade näinä kahtena päivänä tiedossa Nyt oikein maa puhisee ja pullistelee lämpimässä sateessa ja kasvupyrähdys on varmaan mahtava sateen jälkeen.

Pienenpieniä tähtösiä on ilmaantnt pihalle. Nimeä en muista!

Luin viime vuoden postauksia ja huomasin miten kiva on vertailla mitä teki tai jäi tekemättä. Edellisvuodelta löysin paljon vinkkejä tähän kevääseen, aloittelua ja oppimista on paljon. Kevät on hieman myöhässä, pari viikkoa melkein. Se ei tunnu paljolta näin sanottuna, mutta puutarhassa se on paljon. Mitäs sitten olen saanut aikaan, katsotaan.

Peruna on ollut maassa pari viikkoa, palsternakat viikon. Eilen istutin ikkunakannelliseen lavaan taimettumaan amppelikukkasien siemeniä, viime vuonna vain pari siementä iti ruukussa. Koetetaan nyt lavan alla lähes kasvihuonemaisissa oloissa. Samoin leijonankitoja ja tuoksuherneitä laitoin. Ne olivat toissa vuonna helppoja ja näyttäviä kesäkukkakasvatettavia. Tällä kertaa kitkin kaikkki löytämäni rikkaruohon alut lavamullasta ja kaadoin päälle 50 L taimimultaa. Toimiskohan se, ainakin hyvänä alustana idätykselle ja taimille, mutta estämään rikkaruohojakin. Sitten juuret tavoittavat alempaa voimakkaamman mullan kasvaessaan, sitä vielä hepanlannalla kevyesti lannoitin.

Perennapenkkeihin  olen laittanut pääälle kompostimultaa ja lantaa. Joo, kompostin kääntö on meneillään, saan kuoria päällä olevan viime syksyn lehtikompostin jään päältä vähän kerrallaan joka päivä. Toivon löytäväni jään alta vielä reilusti valmista kompostimultaa . Kompostin kerrostan sitten reilusti hevosenlannalla (meillä on hyvin kompostoitunutta hevosenkakkaa kuormakaupalla) ja kuivilla lehdillä ja annan kompostoitua pari vuotta. Iltalukemisena on "Kaikki kompostista" kirja sekä luomuviljelijä Ulla Lehtosen suosikkikirjani "Ullan mullat"ja "Ullan puutarha ja viljelyvinkit". Tämä käännettävä komposti on siis vielä jäässä keskeltä  metrin verran.

Tiikeritomaatin siemenet toin Munchenistä, mutta huomasin niitä siemenpussissa täälläkin! Ne ovat itäneet hienosti ja ovat nyt hyväntuntuisia pieniä taimia. Pitää antaa niitä kavereille, aivan liikaa niitä on, eikä pois raaski heittää. Koulin ne pieniin purkkeihin pari viikkoa sitten. Eilen  vein muutaman taimen ulkoilemaan eka kertaa, kokeilen nyt silleen, että vien osan aikaisemmin ja katson millainen vaikutus. Sanoo tämä kokeileva puutarhuri.

Kesäkurpitsoille taisi käydä köpelösti. Niistä tuli pitkänhujoppeja, mutta kokeilen kahdella taimella, istutin ne maitopurkkeihin syvään. hyvin käyttäytyivät pari viikkoa, mutta eilen toisen kun vein ulos, lurpahti.
Toinen on vielä säästössä sisäkasvatuksessa. Opinkin myöhemmin, että istutin siemenet liian aikaisin, kurpitsan taimet ovat nopeita taimettumaan ja niistä tuleekin silleen liian hujoppeja. Laitan toisen satsin. Zoelle pitää saada paljon kurpitsoja!

Eilen Eetu ja Aapo kaivoivat maasta kolme vanhaa herukkapensasta, jotka eivät oikein koskaan ole antaneet satoa; istutin yteen koppaan "Pojanpoika" lajia, pari vuotta sitten istutin Öjebyn ja Mortin. Viisi pensasta piti kaivaa pari vuotta sitten pois kun äkämäpunkki oli vallannut ne kokonaan. Saas nähdä miten nämä säilyvät, jos sitä äkämäpunkkia naapureillakin on. Valkoinen karviaispensas tuli kauppakassiin samalla Tirilän puutarhalta, paras taimitarha täällä päin. Karhunvatukkaa katselin kaiholla, marja-aroniaakin pitäisi saada. Tykkään ajatuksesta, että hyötymarjapensaat ovat samalla koristeellisia; miksi ostaa koristepensaita, jos samalla pensaasta saa lomusatoa. Varretettu herukkapensas onkin kukkapenkissä näkyvästi; tosin satoisa se ei ole. Entäs japaninruusukvitteni, sekin olisi kiva saada. Joskin minulla sellainen ehkä on, kymmenen sentin pituisesta tillikasta kasvatettu, vaan en ole ihan varma onko se juuri tuo.

Nyt sadepäivänä pitää taas tutkia siemenvarasto ja lajitella ne selvästi istutusten mukaan. Ei ole meinannut ehtiä, kun on ulkona. Tähtään kyllä siihen, että tarvittaessa piha on helposti hoidettavissa, ja ehkä tulevaisuudessa ostan taimet kuten tomaatin ja kurpitsan. Kun ei niitä niin monia tarvitse. Mutta toistaiseksi tämä kasvun ihmeellinen maailma kiehtoo. Kokeiltua sitten tietää.

Saan joka perjantai kivan postin puutarhalta. Kirjoittaja on kaupallinen puutarhuri, mutta kirjoittaa kivasti kuin "minulle", ehkä vähän naivistiseeen tyyliin. Mutta vinkit perjantaiposteissa ovat arvaamattoman hyviä, mikä parasta, ne ovat ajankohtaisia. Klik tästä linkistä. Linkissä onkin hyvä kirjoitus nokkosesta. Kohta niitä voi kerätä vaikka teehen tai lettuihin. Myöhemmin lannoitusvedeksi. Mut lue lisää linkistä.

Siitä tuli mieleen, että puutarhasta saa jo vihreää syötävää, vaikka ei olisi mitään kylvänytkään. Toisen kavala rikkaruoho on toisen herkku: poimulehden, voikukan ja vuohenputken lehdet voi syödä. On vuohenputki kyllä aikamoinen riesa kukkapenkissä. Kun mylläsin kasvimaan uuteen uskoon, mylläsin sen moneen kertaan perusteellisesti ja etsin kaikki valkoiset juurenkappaleet. Vuohenputki nimittäin leviää pienestäkin kappaleesta. Kannattaa vetää varoen ja kaivamalla isokin rönsyilevä juurakko pois. Juurakkoa  on tosi helposti tunnistettavissa. Oikeastaan, joskus tuntuu hullulta kasvatella hentoisia salaatteja, jos pihalla kasvaa massoittain vuohenputkia. Nyt ne on tosin karkotettu pensasaidan luo. Muutama pieni lehti jos ilmaantuu kukkapenkkiin kaivan sen juuren mahdollisimman syvältä pois. Aina ei kaikkea saa, kun se on jo ujuttautunut syysleimujen juuristoonkin.

Ja vielä ainakin yksi uusi juttu. Tutkin asiaa ja näin sen tein. Asetin omenapuun juurelle noin 2 cm (enemmänkin voi) sanomalehtiä, kastelin ne hyvin. Päälle haravoin viime syksyn kuivia lehtiä löysästi pari senttiä. Kastelin nekin. Päälle heitin lannan, hiekan ja pihamullan sekoitusta vähän vain, että lehdet kestäisivät paikallaan hommaillessani ja ajattelin että lanta auttaa maatumista. Sitten päälle pari senttiä puhdasta kompostimultaa. Sitä pitää vielä kaivaa lisää vielä osin jäätyneestä kompostista tai ostan säkin mustaa multaa. Näin pitäisi omenapuun alustan maatua ja saan siihen perennoja. Siinä on jo malvoja, jotka ovat näköjään vähään tyytyväisiä olleetkin. Ne saisivat levitä vaikka koko omenapuun alle. Sitten väleihin voi laittaa lisää narsisseja, joita äiti vaalii. Joka kevät juttelee siitä, kuinka isän hautajaistilaisuuteen sai toukokuun lopulla 1997 narsissit omasta pihasta ja miten reheviä ne silloin olivat. Minä yritän hoitaa niitä ja lisätä. Narsissit näkyvät kuistilta ja pihalta, toinen äidin narsissipenkki on toisella puolen taloa keittiön ikkunasta näkyvissä. Sen uudistinkin viime vuonna.

Sade ropisee ja nyt mennään kyläilemään äidin kaverin Ainon nimipäiville. Äiti tuossa ihmettelikin, etten tiedä nimipäiviä. Äidin ikäpolvelle ne ovat tärkeitä. Nimpparikorttejakin lähetellään.

Ajattelin ottaa kuvia joka kuun ensimmäinen päivä. Tässä toukokuun 1. Myöhäinen ja viileä kevät 2012.

Päämummo jaksaa!

No ota miusta nyt kuva, näin paljon jaksoin haravoija!
Kävelykeppi jäi aidan viereen ja harava heilui. Aika uskomatonta mistä päämummomme on saanut kaiken tämän energian. Ehkä veteraanijuhlista, missä iso osa ikäihmisistä käveli rollaattorin avulla. Meidän päämummo ehkä huomasi, että  itse on vetreimpien ikäistensä jokossa, niinkuin onkin. Vaikkei sitä halua myöntää.

Lokakuussa kesä on loppu ja myyrät myllää

Tuli kiire pihahommiin, kylmä yllätti ja paljon olisi tekemättä. Aurinko paistaa, mutta parina aamuna on ollut hallaa. Koko päivän olen istutellut ja kaivellut, kantanut kompostiin, laajentanut ja valmistellut kukkapenkkiä, mihin aioin jakaa syysleimuja. Onkohan jo liian myöhä jos näin kylmä jatkuu. Pitää kysyä huomenna asiaa tuntevilta.

Myyrät mellastavat perunapellossa, löysin aika kasan kun halla oli kaatanut perunanvarret. Myyrät eivät nyt niin pahoja ole, oikeastaan. Mietin mitä ne niillä perunoilla tekevät. Tulevatkohan hakemaan ne alas varastoihinsa? Jätän kasan paikalleen ja seuraan mitä tapahtuu.

Istutin joku päivä sitten valkosipuleita rivin keskelle vihannesmaata, ja sitten luinkin, että myyrät eivät tykkää sipulikasveista (vai tietyistä sipulikasveista?). Olin tilannut ihania sipulikukkia viidelläkympillä ja ripottelin ne perennapenkkiin. Kalliita myyräkarkottimia, mutta toivottavasti kukat ovat ensi kesänä hintansa arvoisia. Tämän kesän sipulikukat, gladiolukset ja sen sukulaiset eivät myyriä karkottaneet, mutta eivät myöskään menestyneet, varret kasvoivat kauniisti, mutta kukkavarren kasvaessa koko kasvi alkoi ruskettumaan eikä kukista tullut mitään. Mikähän niille tuli? Ehkä liian kuivaa, tosin kastelin ahkerasti.

No niin myyrät, tässä tulee karkotussipulit, nimetkin ovat latinalaiset, ettäs katoatte aidan toiselle puolen heti:
Allium forelock, lila pitkävartinen iso pallolaukka, joss töyhtö, 2 sipulia
Allium Karataviense "Ivory Queen" pallolaukka, 5 sipulia
Allium Ampkectens, matalampi monikukkainen valkoinen pallolaukka, 1 sipuli

Myyristä tulee mieleen aina Aishan suosikki MYYRÄ, kirjoja ja taisi olla lasten piirrettykin. Ovathan ne kuitenkin söpöjä ja aika toimeliaita.

Korjasin viimeiset tomaatit. Pieniä raakoja tomaatteja  olisi vielä ollut kasvamassa, kesä loppui kesken. Pitää etsiä vihreistä tomaatista tehdyn pikkelsin tai hillokkeen ohje. Paistetut vihreät tomaatit kummittelee myös mielessä, joku amerikkalaisten juttu se on.
Maassa on vielä palsternakat, lehtikaali ja maa-artisokat, nehän saavatkin olla, koska ne paranevat pienessä pakkasessa. Peittelin jalokärhön havuilla. Siirtelin väriminttua, se tuntuu olevan kestävä ja napakka kukkimaan, kestääköhän näin myöhäisen siirtelynkin.

Äitikin lähti sauvakävelylle korttelin ympäri ja palatessaan sanoi, että enempää ei olisi jaksanutkaan.
Keitettiin iltapäiväkahvit ja syötiin omenapiirakkaa.

Hain ystävältä joriinin juuria ja sain jonkun japanilaisen sireenin ison taimen (nimi on epämääräinen). Siitä saa hyvän näkösuojapensaan takapihalle.

Illan maagisesta ohjelmasta toisessa blogissani.

Myyrän keräämä perunavarasto

Pihan syysleimupenkki remontissa

Purjot ovat pieniä, rapsakoita peukalonpaksuisia.

Viimeiset tomaatit 8.10.2010