Silkkinen maa-artisokkakeitto, ja kasvatuksesta myös

Maa-artisokat ovat mitä helpoin kasvatettava ja aika satoisa. Varo vain , etteivät ne valloita koko kasvimaata. Mukuloita on vaikea saada kokonaan häviämään, jos ne sattuvatkin pääsemään valloilleen. Viime vuonna myyrät veivät aika ison osan sadosta. Nyt olivat mukuramukulat puhtoisia ja ilman hampaanjälkiä.

Meillä mukulat kasvavat  suojeluoloissa kokonaan maahan upotetussa vanhassa suuressa kompostinpuolikkaassa (alaosa on leikattu auki myös), jonka laidat ovat melkein metrin korkeat. eivät siis pääse mukulat karkaamaan sivusuuntaan. Myyrät nyt pääsevät aitaukseeen ala- tai yläkautta. Kasvattaisin niitä enemmänkin, mutta pitää tehdä niille oma yksityinen lisäpaikka muualle.

Kukatkin ovat mahtavat, massoittain keltaisia kuin pieniä auringonkukkia, isompia kuin päivänkakkaran kukat. Varsi on korkea ja aika napakka ja kimpassa ne pysyvät hyvin pystyssä ja niistä saa tarvittaessa suojaavan "aidan" sopivaan kohtaan. Mukulat voi nostaa syksyllä, mutta on mukava jättää ne kevääksi maan alle , niin saa heti lumien sulettua omasta pihasta luomua.Jos nyt myyrät eivät niitä keksi! Periaatteessa istutetaan perunan tapaan, en tehnyt vakoja, leittelin ne vain nin neliön muotoiseen tilaan noin 15 cm välein kymmenen senttiä syviin kuoppiin. Maanlaadustakaan muhkuramukulat eivät ole kovin kranttuja.

Mukulat säilyvät hyvin viileässä, melkein paremmin kuin perunat. Koska ne ovat muhkuraisia ja vähän aikaa vievää puuhaa on niiden kuoriminen, kuorin koko sadon kerralla ja keitin ison kattilallisen keittoa. Otin siitä osan kahdelle, lisäsin maitoa. Loput pakastin ilman maitoa.  Muista laittaa sitä mukaa  koritt artisokat kylmään veteen, etteivät tummene.




Kuori mukulat kylmään veteen, etteivät tummene.

Silkkinen ja satiininen maa-artisokkakeitto

1/3 osa kutakin:
maa-artisokkia
perunoita
purjoa, laitoin myös vihreän osan
voinokare

valkosipulia maun mukaan, laitoin reilusti
sipulia
muutama maustepippuri
suolaa
maitoa
(kermaa)
yrttisilppua jos on, esimerkiksi  voit pilkkoa pieniä vuohenputken versoja koristeeksi ja vitamiineiksi
kun niitä alkaa nyt toukokuussa ilmaanta.

Suhde ei ole todellakaan nokonnnuuka.
Laita silputut purjo, sipuli ja valkosipuli voinokareen kera hautumaan, sillä aikaa ehtii valmistella muut ainekseta: kuori ja pilko artisokat ja perunat.

Lisää ne pataan, kuullota hetki niitäkin, lisää vesi ja mausteet. Kun keitto on kypsää, soseuta sauvasekoittimella. Soseta reilusti ja pitkäään, näin makumolekyylit pääsevät kaikki irti ja keitto on maukkaampaa.

Lisää maitoa (kermaa) j kiehauta. Lisää hienonnenut yrtit.
Timjamikin sopii hyvin, jos siitä pidät.
Maailman helpoin gourmetkeitto, eikös!

Munchenissa weisswurstia, juustokakkua, tiramisua ja muuta hyvää kuten lumipallloja

(reseptit italialaiseen tiramisuun ja baijerilaiseen juustokakkuun alla)

Munchenissa vierailimme suomalaisen ystävämme kodissa. Hänen siteensä ovat lähellä olevassa Italiassa ja saimme kotona tehtyä ihanaa italialaista ruokaa, syödä sekä opetella saltimboccaa, tomaattipastaa ja tiramisua. Opin valmistamaan ihan aidon tiramisun. Ohje seuraa. Ja opin mitä on aito ja alkuperäinen balsamiviinietikka ja balsamietikka (näillä kahdella on ero, teen siitä oman postauksen). Kävimme italialaisessa tukussa, joka on auki myös tavallisille asiakkaille. Monta metriä balsamicoja, vielä enemmän erilaisia pastoja, mortadellaa, pestoa, mascarponea ja kaikkea italialaista pyörryksiin asti! Ja viinejä, kolmella eurolla passelia luomupunaviiniä. Sinne haluaisin, vaikka Muncheniin ei sinänsä ole enää hinkua. Muuten matkasta enemmän matkablogini puolella.

Saksalaisia´erikoisuuksia oli erityisesti tutustuminen weisswurstiin aidossa ympäristössään, oluttuopin kera 1600-luvun Hofbrauhausissa. Weisswurst nyt oli hieman maustetumpi siskonmakkaran veli. Se syötiin kuumana, tarjoiltiin soppakulhossa kuumassa vedessä, erikoisen Dijon-tyyppisen, mutta makeamman sinapin kera. Toisessa kuvassa leipäpullia sienikastikkeessa.
Ei nyt ihan makuuni, raskas rakenne ja maku vähän löpsy. Sekin tyypillinen baijerilainen ruokalaji.

Pretzelit olivat jo minulle tuttuja, mutta erityisen suussa sulavia ja vähemmän suolaisia Helsingin pretzeleihin verrattuna (niitä saa ainakin stokkan herkuista Hesassa). Fussenissä, Baijerin alppien hiihtokaupungissa satuimme puotiin, missä myytiin ainoastaan lumipalloja. Ne olivat tippaleivän tapaista taikinaa, leveämpiä kaitaleita pyöritetty lumipalloiksi. Sisälle oli pursotettu marsipaanimassaa erilaisin mausten, kuten pistaasio, amaretto, suklaa jne. Sitten lumipallot oli kieritetty kevyesti erilaisin sokerikuottutuksin, vielä taputeltu strösseleitä ja muita herkkuja siihen.  Niitä ei muualta saa, kuin pieneltä alueelta Alpeilta, ei tarviikaan, riitti pari mojovaa palloa neljään pekkaan, eikä niitä maunkaan puolesta koskaan kaipaa.

Oma tarina on juustot. Hinnat puolet Suomen hinnoista. Ihania, kovia vahvanmakuisia juustoja, joita useita maistelimme. Nimet? En muista, tuttujen appenzellerin ja goudan lisäksi mitä ne olivat.

Ja leivät haimme luomuleipäkaupasta. Kahden kilon leipiä sai puolikkaan tai neljäsosan mukaan. Perusleipä oli hapatettua ruista, melko vaaleaa, siihen oli lisätty erilaisia siemeniä, kuminaa, porkkanaa ja varioita oli monta. Toin Suomeenkin leivän. Joku voisi ihmetellä moista. Parasta eri paikoissa on tutustua paikkakunnan erikoisuuksiin. Saltimbocca (laukka suuhun) ja etelä-iltalialainen tomaattipasta eri postauksessa myöhemmin.

Näitä toin mukana: juustoja, leivän, pretzeleitä, savoyardi-keksejä tiramisuun, pestoa, italialaista tomaattikastiketta, balsamietikkaa, luomupunaviiniä, amarettoa, suklaata, bruschetta-mausteita, ja ranskalaisia tryffeliperunoita siemenperunoiksi. Vielä siemeniä: roomansalaattia, tiikeritomaattia, pyöreitä kesäkurpitsoja sekä alppiruusunkin siemeniä.

Munchenin tulli oli aika tarkka, käsikassissani olleet ruokatavarat tarkastettiin, mascarpone-juustopurkki ei päässyt matkaan. Olikohan se liian nestemäistä? Aika tarkka tarkastus siellä olikin. Monet näkyivät jäävän tarkastukseen. Muuten lähtöselvitys oli nopea ja näppärä, boarding kortinkin tulostuksessa oli virkailija, toisin kuin Helsingissä, missä se oli hässeli monelle ja meille, koska tietokone keskeytti meidän kohdallamme ja saimme oikein todistella asiaa ennenkuin meitä uskottiin.

Ystäväni Marketta paistoi aidon Baijerilaisen juustokakun pyynnöstäni. Tässä se on:

Pohja:
noin 200 g voita
jauhoja
2 kananmunaa

Täyte:
500 g mascarpone-juusto (maustamaton tuorejuustokin varmaan käy)
2 dl vispikermaa
2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
sokeria
vaniljasokeria
hitunen suolaa
4 munaa, riko ja sekoita

Pohjataikina: Hiero voi jauhoihin, lisää rikottu kananmuna ja sekoita, niin että muodostuu pehmeä taikina.

Täyte:
Sekoita kaikki keskenään. Sokeria ja vaniljaa maun mukaan.

Tee taikinasta läpyskä, jonka voi levitellä lisää irtopohjavuokaan. Vuoraa pohja leivinpaperilla  siten, että leikkaat ensin pohjaa vähän isomman pyörylän ja asettelet sen. Sitten leikkaa kaistaleita, jotka ovat melkein kaksi kertaa sivun levyisiä. Vuoraa kaistaleilla päällekkäon reilusti saumakodista niin, että pohjalle tulee osa, ja reunat voi kääntää vaikka pyykkipoikien avulla ulospäin. Näin ei kakku tartu vuokaan ja säästyt keljulta tiskiltä.  Pohjaa ei tarvitse levittää niin paljoa, että koko täyte mahtuu, kakku voi mennä ylikin pohjataikinan reunojen. Näyttääkin kivalta silleen.

Kaada täyte vuokaan. Paista +180 C uunissa noin 40 minuuttia. Kakku kohoaa komeasti, ja uunin aukaiseminen ja varsinkin kakun liikutteleminen puoleen tuntiin ainakin lässäyttää sen takuuvarmasti.

TIRAMISU

1 Paketti savoyardi-keksejä
(joissakin ohjeissa neuvotaan paistamaan kakunpohja tähän tarkoitukseen, tutkin mitkä Suomen kaupan keksit voisivat tähän sopia. Niiden tulee kuitenkin olla kevyitä ja ilmavia, vähän S-piparien kaltaisia, mutta kevyempiä ja ilman kanelikuorrutusta)

250 g mascarpone juustoa (tuorejuustolla voinee voi korvata)'
 2 dl vispikermaa
Amarettoa, maun mukaan puolesta desistä aloittamalla
sokeria
1. Sekoita vispattuun kermaan juusto ja sokeri, mausta noin puolella desillä amarettoa

2. lado kerros keksejä laakean astian pohjalle. Kostuta nopeasti keksit amarettoon sitä mukaa kun ladot niitä.

3. Väliin mascarpone-kermaa

4. Lado uusi kerros keksejä

5. Taas mascarpone-kermakerros.

6. Lado keksikerros

7. Mascarponekermaa päälle, voit kauhoa kermaa reilusti, loput siis päälle.

8. Sihtaa reilusti kaakaojauhetta päälle, kerma näkymättömiin.

Tähän tuli siis kolme kerrosta keksejä. Riippuu astiastasi, miten monta kerrosta tarvitset.

Melbournessa söin toiseksi parhaan tiramisun italialaisessa ravintolassa Lygon Streetillä tehtynä reilunkokoiseen juomalasiin. Tämä ystäväni aito versio on paras. Juju on aito Amaretto-likööri. Toin matkalta mukana. Vain koska se maksoi alle kympin siellä.

Saku teki usein koulun köksäntunnilla opitun tiramisun dominokekseistä. Eisekään hullumpi ollut ja sitä tehtiinkin usein. Siihen ei toki laitettu amarettoa! Muistatkos Saku? Kun tulet Suomeen seuraavan kerran, tehdään tällä reseptillä.

Ahvenanmaan mannapannari

Ahvenanmaan mannapannari

ohjeesta tulee yksi pellillinen

Mannapuuro

5dl täysmaitoa, itse käytin Valion uutta punaista laktoositonta maitoa

3/4dl mannasuurimoita

Kuumenna maito paksupohjaisessa kattilassa, lisää suurimot koko ajan sekoittaen. Anna hautua keskilämmöllä ja sekoittele välillä. Kypysymisaika viitisen minuuttia. Jäähdytä puuro.

Pannukakku
4munaa

1½ dl sokeria

5dl täysmaitoa

2dl vehnäjauhoja

2tl vaniljasokeria

½ tl kardemummaa

½ tl suolaa

Sekoita munat ja sokeri. Lisää joukkoon kylmä mannapuuro ja muut ainekset. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista uunin keskitasolla noin puoli tuntia, asteita 225.

Ruisleivän teko juuresta alkaen.

Ruisleivän ja juuren valmistusohje seuraa...

Kyllähän minä maailmalla ilman ruisleipääkin pärjään, mutta pitäähän mummon hoitaa mummon tehtäviä ja leipoa rakkaillensa leipää. Täällä ei sitä kaupasta saa, etsimällä jostain terveyskaupoista saattaa onnistua jonkinlaista ruisleipääkin saamaan. Aikoinaan Sydneyssä oli meillä Sylvin suomalainen leipomo. Seuraavaksi paras oli latvialainen herkkukauppa, josta sai venäläistyyppistä kosteaa ruisleipää. Sydneyssä leivoimme itse usein karjalanpiirakoita. Niitä Aishakin on täällä tehnyt.


Pari-kolme päivää koetin saada juurta happanemaan, mutta ei, on liian viileää. Tänään keksin kakun paistamisen jälkeen laittaa juurikulhon sinne lämpimään uuniin uuninluukku kiinni. Juuren aloitin liottamalla pari palaa tuomaani jälkiuunileipää ja lisäämällä siihen vettä ja jauhoja. Kokeilen ihan ilman hiivaa.

Ja muutamassa tunnissa uunin vielä antaessa ihan vähän lämpöä alkoi juuriliemi pulppuilemaan, lisäsin jauhoja ja liinan alla keittiön pöydällä se jatkoi iloisesti pulputtelemaan lisää. Leivoin äsken juuren leipätaikinaksi, annnan aamuun asti asettua ja sitten kokeillaan, millaista leipää saadaan aikaan. Vain luomuruisjauhoja, suolaa ja vettä.

jatkoa 17.9.2011

Reilussa viikossa on tehty 12 reikäleipää, joista on syöty 9  kolmistaan. Hyvää tuli. Tässä tarkemmat ohjeet. Opetan leivän tekoa Aishallekin samalla. Aloitetaan juuritaikinasta. Jos saat juuritaikinaa jostain, katso vain sitten ohje no. 2.

1. Juuritaikina, jos et leivänjuurta saa:

1 litra vettä
pari palaa ruisleipää, mieluiten kokoruista, hapankorppukin käy.
1 litra ruisjauhoja

1. Kädenlämpöiseen veteen liotetaan ruispalat ja  lisätään noin puolet ruisjauhoista siihen.
Laita vedottomaan mieluiten lämpimään paikkaan ja peitä leivinliinalla.

2. Lisää loput jauhoista, kun seos alkaa kuplimaan. Peitä ja seisota kuten yllä.

3. Melbournen viileässä kevätsäässä en oikein saanut aikaan mitään elämää kolmessa päivässä, ennenkuin laitoin sen juuri ja juuri lämpimään uuniin (vedotonkin uuni on). Vihdoin alkoi juuritaikina kuplimaan.  Voi olla, että nopeamminkin olisi juuren saanut aikaan.

4. En oikein tiedä onko leipäpalalla merkitystä, juuren pitäisi onnistua pelkillä jauhoillakin.

5. Leivänteko. Lisää juureen suola siis vasta tässä vaiheessa. Juuren hapattaminen käy paremmin alussa, jos suolaa ei ole. Nyt lisätään loput jauhoista ja suola. Sekoita vain hyvin, ei vaivaamista sen enempää tarvita.


1 litra ruisjauhoja, lisää1-2 dl tarvittaessa
1 rkl suolaa

6. Nyt taikinan pitäisi olla sementin kaltaista, siitä saat muotoiltua lastan avulla keon kulhoon.

7. Anna taikinan tekeytyä vielä pari tuntia ainakin, enempi ei haittaa, liinan alla. Sementistä on noussut pehmeä taikina:

MUISTA OTTAA ENNEN LEIPOMISTA TAIKINAA KAHVIKUPILLISEN VERRAN TALTEEN SEURAAVAA KERTAA VARTEN KUN taikina on valmis leivottavaksi!

Juuri säilyy pari-kolme viikkoa jääkaapissa tai voit sen pakastaa. Otin kaksi annosta talteen, sillä halusin pitkän juurentekorupeaman takia varajuuren. Ja meinasinkin hukata ensimmäisen, sillä ruisjauhoja ei noin vain lisää löytynytkään. Onneksi ratikkamatkan päästä löysin ja sain jatkaa taikinan tekoa. Ruisleivän pitäisi happamuudeltaan parantua tekokertojen myötä, mutta oli jo ensimmäinen satsi nam.

8. Reikäleiviksi saat taikinakeon helposti jaettua neljään leipään jakamalla sen vaikka nuolijalla. Ripottele kulhossa jo taikinan päälle vähän jauhoja niin ei tartu niin helposti käsiin. Pyöritä palloksi ja taputa pallo litteäksi, käytä vain vähän ruisjauhoja taputellessasi.

9. Viimeistele suoraan pellille leivinpaperin päällä noin 1-1.5 sentin paksuisiksi leiviksi, leikkaa reikä vaikkapa juomalasilla. Pellille mahtuu kaksi leipää ja reikäkakkarat.
Vinkkinä, ripottele jauhoja keskelle leipää, niin lasi ei tartu reikää tehdessäsi, vaan irtoaa nätisti. Samoin laita vähän jauhoja leivinpaperille suunnilleen leivä reiän kohdille, syy sama kuin edellä.

10. Nostata leipiä taas liinan alla tunti-pari. Sitten painele taikinapyörällä tai veitsen kamanalla taittoviivat ja tee haarukalla reiät.

11. Paista noin +220 C lämmössä vajaa tunti.  Leivät ovat valmiit kun pohjaan koputellessa kumisee.
Mitä kauemmin paistat, saat rapsakampaa leipää. Uunistakin riippuu paljon, miten paistuu, siis koputtele.

12. Kääri paistetut leivät leivinliinaan.

Ei siis kovin vaikeaa, pitää vain muistaa, että leivän nostatukseen kuluu aikaa. Siksi voi olla apua, jos kerron, että laitan uutta satsia varten leipätaikinan muhimaan yöksi. Seuraavana aamuna/päivänä voi sen sopivassa välissä laittaa nousemaan pellille ja paistaa. Nostatusajat eivät ole niin minuutin tarkkoja.


Ruisleipä, jos on valmista juuritaikinaa

1 litra kädenlämmintä vettä
juurimöykky
2 litraa ruisjauhoja


1. Liota juuritaikina litraan kädenlämpöistä vettä. Lisää siihen  litra ruisjauhoja anna seisoa yön yli. pitäisi kuplia mukavasti aamulla. Eli jos on liian kylmä paikka, laita vaikka pesualtaaseen lämmintä vettä ja siihen taikinakulho. Nyt vaan toimitaan kuten edellä juuren valmistumisesta lähtien...kopioin ohjeen vielä tähän niin ei tule väärinkäsityksiä!

2. Yön seisseeseen taikinaan lisätään 1 litra ruisjauhoja. Sekoitus riitttää. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Nyt taikinan pitäisi olla sementin kaltaista, siitä saat muotoiltua lastan avulla keon kulhoon.

3. Anna taikinan tekeytyä vielä pari tuntia ainakin, enempi ei haittaa, liinan alla.

MUISTA OTTAA ENNEN LEIPOMISTA TAIKINAA KAHVIKUPILLISEN VERRAN TALTEEN SEURAAVAA KERTAA VARTEN KUN taikina on valmis leivottavaksi!

Juuri säilyy pari-kolme viikkoa jääkaapissa tai voit sen pakastaa. Otin kaksi annosta talteen, sillä halusin pitkän juurentekorupeaman takia varajuuren. Ja meinasinkin hukata ensimmäisen, sillä ruisjauhoja ei noin vain lisää löytynytkään. Onneksi ratikkamatkan päästä löysin ja sain jatkaa taikinan tekoa. Ruisleivän pitäisi happamuudeltaan parantua tekokertojen myötä, mutta oli jo ensimmäinen satsi nam.

4. Reikäleiviksi saat taikinakeon helposti jaettua neljään leipään jakamalla sen vaikka nuolijalla. Ripottele kulhossa jo taikinan päälle vähän jauhoja niin ei tartu niin helposti käsiin. Pyöritä palloksi ja taputa pallo litteäksi, käytä vain vähän ruisjauhoja taputellessasi.

5. Viimeistele suoraan pellille leivinpaperin päällä noin 1-1.5 sentin paksuisiksi leiviksi, leikkaa reikä vaikkapa juomalasilla. Pellille mahtuu kaksi leipää ja reikäkakkarat.
Vinkkinä, ripottele jauhoja keskelle leipää, niin lasi ei tartu reikää tehdessäsi, vaan irtoaa nätisti. Samoin laita vähän jauhoja leivinpaperille suunnilleen leivä reiän kohdille, syy sama kuin edellä.

6. Nostata leipiä taas liinan alla tunti-pari. Sitten painele taikinapyörällä tai veitsen kamanalla taittoviivat ja tee haarukalla reiät.

7. Paista noin +220 C lämmössä vajaa tunti. Leivät ovat valmiit kun pohjaan koputellessa kumisee.
Mitä kauemmin paistat, saat rapsakampaa leipää. Uunistakin riippuu paljon, miten paistuu, siis koputtele.

8. Kääri paistetut leivät leivinliinaan.

Ei siis kovin vaikeaa, pitää vain muistaa, että leivän nostatukseen kuluu aikaa. Siksi voi olla apua, jos kerron, että laitan uutta satsia varten leipätaikinan muhimaan yöksi. Seuraavana aamuna/päivänä voi sen sopivassa välissä laittaa nousemaan pellille ja paistaa. Nostatusajat eivät ole niin minuutin tarkkoja.

Tästä taikinasta tulee siis neljä reikäleipää tai kaksi vuokaleipää. Tee kaksi pötköä ja laita nousemaan  leipävuokaan. Silikonivuoka on mainio. Tai sitten voit pyörittää taikinasta kaksi kunnon limppua.

Muunnelma 31.10.

Olen leiponut jo monen monta satsia reikäleipiä ja aina vain taikina paranee. Eilen innostuinkin vähän kokeilemaan.

1. Jatketaan siitä vaiheesta, kun vettä on litra, ruisjauhoja samoin litra ja tämä taikina on käynyt ja kauniisti kuplii. Sen sijaan, että lisäisin toisen litran verran ruisjauhoja, teinnäinÄ

2. Liota noin 2 rkl tuoretta hiivaa kädenlämpimään veteen (noin desi) ja sekoita se taikinaan.

3. Lisää noin tai näin, sinne päin, eli desin verran auringonkukansiemeniä, pari desia sekapähkinöitä (ihan kokonaisena vaan), vajaa desi chia-siemeniä, vajaa desi psyllium-kuoria (psyllium husk), sekoita. Tällä kertaa siis kaatelin kaikkea mitä AIshan kaapistä löysin, ja siellähän on aina terveellisiä aineksia!

4. Lisää speltjauhoja sellainen litran verran (siis ruisjauhojen tilalle) taikinaan, sen verran, että seos on taas sellainen märän sementin kaltainen, ei juokseva, muttei kovakaan. Jauhojen suhteen voit päättä itse, jos haluat enemmän ruista speltin sijaan.

5. Jaa seos kahteen leipävuokaan (silikonivuoat ovat ihania). Anna nousta tunnin verran tai miten ne nyt nousevat, riippuu lämpötilasta.

6. Laita vielä päälle runsaasti auringonkukansiemeniä, sekapähkinöitä tai mikä tahansa sekoitusta, mitä kotona on...paina kevyesti, etteivät irtoa leivän paistuttua liian  helposti.

7. Paista tunnin verran +180 C (kiertoilmauuni), tavallisessa uunissa ehkä aluksi kovemmalla. Varmista, että pohja kumisee kun otat leivät pois uunista. Jos eivät, voi ne laittaa "jälkilämpöön" vielä 10-20 minuutiksi tekeytymään.





(K)oodi valkosipulille

Valkosipulit kuivumassa Taigan kaupungissa Siperiassa.

Mitenköhän valkosipulini voivat siellä Tirilässä. Parempaa valkosipulin kasvattamisen ohjetta en voi keksiä, kuin tämä (K)oodi valkosipulille.
Ensi keväänä osaan sitten laittaa kunnon viljelykset.

Taisi juuri muutama päivä sitten mennä tuonne toiseen blogiini www.siperiankautta.blogspot.com ohje, miten vihreistä vihanneksista saa vikkelästi kiinalaistyyppisen aterian vain lisäämällä reippaasti valkospulia...ja ehkä jotain kiinalaista kastiketta kuten osterikastiketta ja/tai soijakastiketta, seesamiöljyä. Näitä kiinalaistyylisiä on kiva täällä Melbournessa kokeilla, kun on syöjiä. Tässä ohje Kiinalainen broccoli valkosipulin kera ja muuta vihreää asiaa.

Tätä Outi Pakkasen reseptiä parsakaalia komisario Montalbanin tapaan aion kohta kokeilla. Komisario onkin aika ihana.

Porkkanapesto

Tässä suoraan facebookiin laittamani porkkanapeston ohje. Raija oli laittanut sen johonkin reseptikaruselliin, niin pitä se laittaa tännekin muistiin.

Paula-keraamikko ja puutarhuri Iitistä neuvoi tekemään tämän ihanan porkkanapeston. Nyt se leviää täällä Melbournessakin :)
 Näin tein: Sisältö: 5 porkkanaa, 1 sipuli, 3 valkosipulin kynttä, 1/2 chili, oliiviöljy, suola, noin 2 rkl sokeria, 3rkl  sitruunamehua. (Tiiät meidät, chiliä ja valkosipulia enemmän!) Ohje: Porkkanakuutiot, sipulikuutiot, valkosipuli ja chili kuullotetaan oliiviöljyssä melkein kypsiksi ja jäähdytetään ja soseutetaan. Basilikaa 1 ruukullinen, sitruunamehu, suolaa noin 2 tl ja sokeri (ja parmesaani - jos haluaa superherkkua) lisätään ja soseutetaan = NAMUU!!! Leivän/pastan/ruuan kaveriksi. Laitoin noin 50 g parmesaania.

 Kokeilijan vinkki: ainekset voivat olla aika noin.

Porkkanapeston resepti Iitistä Melbourneen

Maistelimme pestoa suomalais-pakistanilais-australialais-italiaisella kokoonpanolla ja oivalliseksi todettiin. Arvuuttelin sen keskeistä ainesta, ei, pestossa ei ole ollenkaan pinjansiemeniä. Kukaan ei arvannut, että porkkana korvaa pinjansiemenet.

Paula-keraamikko ja puutarhuri Iitistä neuvoi tekemään tämän ihanan porkkanapeston. Nyt se leviää täällä Melbournessakin :)

Näin tein: Sisältö: 5 porkkanaa, 1 sipuli, 3 valkosipulin kynttä, 1/2 chili, oliiviöljy, suola, noin 2 rkl sokeria, 3rkl  sitruunamehua. (Tiiät meidät, chiliä ja valkosipulia enemmän!) Ohje: Porkkanakuutiot, sipulikuutiot, valkosipuli ja chili kuullotetaan oliiviöljyssä melkein kypsiksi ja jäähdytetään ja soseutetaan. Basilika 1 ruukullinen, sitruunamehu, suolaa noin 2 tl ja sokeri (ja parmesaani - jos haluaa superherkkua) lisätään ja soseutetaan = NAMUU!!! Leivän/pastan/ruuan kaveriksi. Laitoin noin 50 g parmesaania.

Kokeilijan vinkki: ainekset voivat olla aika noin.