Potkurilla Perä-Tirilään

Potkurikeli tuli tänään. Minullapa on reitti, jota voi jo kutsua perinteiseksi. Lapsesta asti olen käynyt maalaistalossa, jonne Veistontie päättyy. Loppumatkasta näkyi yöllisessä lumessa vain yhdet autonjäljet ja yhdet potkurinjäljet.

Laineen talon kuistille olikin nostettu punainen potkuri. Mietin menisinkö ovelle.Talo kuitenkin näytti niin hiljaiselta, etten mennyt koputtelemaan. talonväki on iäkäs, jo kahdeksankymppisiä. Ehkä ovat päiväunilla.Varmaankin ihmettelevät toisen potkurin jälkiä pihaan, ellei sada enempää.

Reitin toisella puolen on Veistonvuori, toisella Karhuvuori. Välissä, kuin laaksossa, luikertelee tie, vanhojen maalaistalojen ympärillä kumpuilevia peltoja, kapeimmassa kohdassa vain tie ja muutama talo, maattomia lie ne. Ja viime vuosina on tullut uudenuutukaisia "kaupunkitaloja" jokunen. Metsän taakse näkymättömissä, on putkahtanut iso asuinalue sitten lapsuuden ajan.

Mutta tämä tie kaartaa samat mutkat kuin lapsenakin. Ulkomailtakin talvella käydessäni pyrin ainakin kerran talvessa potkuttelemaan 4km tien suuntaansa. Meiltä lähtiessä alkupää on tosin rajusti muuttunut. Ennen laskettiin pihasta heti pelloille, ikivanha maalaistie kulki silloin kotimme vierestä. Nyt keskelle ensimmäistä peltoaukeamaa on rakennettu kuutostie ja sen toiselle puolelle valtava ABC kompleksi. Päästäkseni nyt vanhalle tieosuudelle, täytyy kiertää kuutostien liittymäsillan kautta.

Lapsena laskimme pihan takaa vanhaa tietä pulkalla tai suksilla. Nyt pulkkamäki on roimasti lyhentynyt kuutostien ja pienen asuinalueen tuppaannuttua eteen. Mutta siinä mäessä olen laskenut 57 vuotta sitten, siinä lapseni ja ehkä jonain talvena lapsenlapseni. Mäki on siis vielä käytössä typistettynä.

Potkuroidessani mietin olisiko jonain talvena Zoe istumassa mummon kyydissä potkurissa. Aika tuntuu jakautuneen aikaan ennen Zoea ja aikaan jälkeen Zoen. eZ ja jZ.

Kaikenlaisia mietin tapaninpäivän jälkeisenä arkipäivänä potkutellessani. Mieli on ollut vähän maassa viime aikoina. En ole saanut oikein mitään aikaan. Välttämättömimmän. Tänään tuntui toiselta. Lumitöitä heti aamusta, sitten potkuriretki, takaisin tullessa lisää raskaampaa lumilapiointi kun aura-auto oli käynyt tekemässä vallinsa. Sitten uimahalliin vesijuoksemaan. Sitten päätökseni mukainen tunti urdun parissa. Sain kutsun ystävien kanssa tekemään pakistanilaisen illallisen parin päivän päästä. Nyt on aika hyvä mieli. Saattaisin huomenna avata nurkassa kököttäneen savimöykyn ja tehdä jotain.

Kuka muuten tietää millainen on potkurikeli?

Joulukuinen sunnuntai

Tänään vein kompostiastian ulos. Senkin olisi voinut viedä huomenna.
Tänään olisi voinut olla yöpaitapäivä, mutta ei ihan. Äiti ei oikein ymmärrä koko päivää yöpukusillaan.
Miksi turhaan ärsyttäisin, siis vaihdoin jonkinlaiset sisävaatteet ennen aamupuuroa.

Eilen olimme rintamanaisten joulupäivällisellä. Vain 5 yhdeksänkymppistä oli jaksanut tulla, me kaksi kuusikymppistä tytärtä avustajana sekä majuri M., lipunkantaja, joka kunniamitalilla palkittiin. Selkeästi esitetty toteamus oli: ei taideta enää ensi vuonna tavata näissä merkeissä. Viime jouluna oli mukana kymmenisen rouvaa, sitä edellisenä yli kaksikymmentä.

Minulle riittäisi jouluksi tämä pieni hellä tilaisuus. Lauloimme muutaman joululaulun, puheenjohtaja lausui pari joulurunoa. Saimme perinteiset jouluherkut. Kynttilät paloivat ja päivä oli mitä suloisin pakkaspäivä.

Muuten en siis käynyt ulkona tänään. Luntakaan ei tullut putsattavaksi. Joskus tuntuu että tällainen päivä olisi hyvä. Luen, pelasin Aishan kanssa sanaristikkoa netissä. Se on muuten aika kivaa, molemmat olemme aika tasaveroisia niin siinä pysyy mielenkiinto. Teimme kolmea ja neljääkin ristikkoa vuorotellen. Pesin ja mankeloin pyykit sentään.

Nyt Aisha on jo nukkumassa Melbournessa. Mielessäni katselen pienen pientä muistissani olevaa pätkää kun Zoe on touhuamassa keittiövälineiden kanssa. Keittää puuroa uudella äidin ja Anu-Riina tädin tekemällä hellalla. Tai oikeastaan enemmän lattialla tai jakkaralla. Ja kasaa astioitaan suu mutruntärkeänä eri paikkoihin,  ja taas pois, niin tarkoituksenmkainen ote. Välillä tarjoaa äidille lusikallaan mitä nyt keittääkin ja myös mummolle nettikuvaan. Osaapas jo ajatella niin abstraktisti, että leikisti keittelee ja tarjoaa puuroa nettiinkin. Kynälläkin voi hämmentää, miksi ei!

Nappasin Helsingin reissulla pokkarin, jonka takakansi paljasti tapahtumapaikaksi Karachin, entisen kotikaupungin. Nappasin sen, enkä enempää ajatellut. Sitten tuli mieleeni, etten ajatellut oliko kirja englanniksi vaiko suomeksi. Se oli suomeksi; en yleensä osta englanninkielellä kirjoitettuja kirjoja käännöksinä, sillä en oikein pääse käännöksen mausta, se mielestäni tulee aina jossain esille.

Kirja on vasta alussa, ja olisin aivan varmasti jättänyt lukemisen, ellei tapahtumapaikka olisi ollut Karachi. Alku on niin alleviivaavan vaivaannuttava aiheen käsittelyn vuoksi. Mutta luen sen loppuun vain aiheen takia. Katselin sopivaa luettavaa viedäkseni Sakulle jotain suomeksi. En taida tätä sinne viedä. En ollut kirjasta kuullut englanninkielisenäkään, mistä suomenkielinen käännös ja vielä pokkarina oikein putkahti?
Kamila Shamsi, Kartanpiirtäjä

Sofi Oksasen Kun Kyyhkyset katosivat odottaa toista lukukertaa. Se kelpaa viedä Sakulle ja sitten laittaa Aishalle.

Kirpparilta löysin kerran Kiinaan liittyviä kirjoja, joita olen lukenut.
Su Tong, Punainen lyhty, elokuvaksikin tehty tarina 1930-luvun kiinalaisen jalkavaimon elämästä. Kontrasti nykyiseen Kiinaan tuntuu käsittämättömältä sitä lukiessa.
Erkki Karjalainen, Raija Valta, Kiina, toimittajien tekemä selvitys myyteistä riisutuista "tutkimattomista kiinalaisista" vuodelta 1982, jolloin Kiina alkoi vapautua..ja itsekin pikkuriikkisen sain sinne kurkistaa ensimmäisellä matkallani Hong Kongin kautta Makaoon ja sieltä Kiinan kansantasavaltaan juuri 1982.

Helsingin reissun päätarkoitus oli Kiinan viisumianomuksen jättäminen. Lippu on ostettu, 15.1.2013 Pekingiin Finnairilla.

Kiinanmatkan tapahtumat löytyvät sitten tammikuun puolella matkablogistani www.siperiankautta.blogspot.com

Toisen matkan tarinoita täytyy nyt lukea taas itsekin, sehän oli 2009 Siperian ja Mongolian kautta Pekingiin.
Matkakertomuksia on siis matkablogissani vuoden 2009 elokuusta alkaen.

Ihminen

Dalai Lamalta kysyttiin mikä on hänestä yllättävintä, hän vastasi: "Ihminen, koska hän uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikäänkuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt."

Pääsenkin lumitöihin

Eilen ystäväni Nata pohti talven tuloa blogissaan  uutukaisen mauritiukselta kotoisin olevan miehensä näkökulmasta, tai paremminkin sitä, miten pitäisi miehensä sopeutumiseen suhtautua. Nata on toimittaja, enkä siteeraa sen enempää, lukijani voi siirtyä seuraamaan oivaa blogia tästä.

Lukiessani sitä tuli mieleeni monta asiaa talvesta; miten kaipasinkaan sitä lumettomissa ja kuumissa asuinpaikoissani. Ihmetttelin Karachissa, milloin siellä oikein taivaalle ilmestyy pilviä. Edes. Liki neljänkymmenen asteen kuumuudessa, kun kuumasta se kuumempi sesonki oli vasta alkamassa.

Varistelin käsivarsiani kun tulin Suomeen, tuntui, että kesti viikkoja, kuukausia, että sai kuuman tunnun pois luista ja ytimistä. Niinhän sitä sanotaan, että joku tuntuu luissa ja ytimissä. Yleensä tunne on kuvitteellista, mutta Karachin kuumuus todella tuntui luissa ja ytimissä.

Mutta nyt puuterilunta on kertynyt yön aikana, niin että pääsen lumitöihin. Jossain vaiheessa talvea saattaa tulla siinäkin mitta täyteen, mutta ei vielä. Kirjataan tähän, että ennätystuulinen Antti-Myrsky-Tuisku on heitellyt lunta sinne tänne ja lehdestä luin, kuinka sähköjä on poikki tuhansissa taloissa, junat myöhässä, puita kaatunut autojen päälle Lauritsalassakin parin kilometrin päässä. Lehdessä oli ohjeita, miten lunta oikein luodaan. Uuttako tämä kaikki suomalaisille?

Ehkä uutta mauritiukselta tulleelle, niinkuin anoppikollegalleni Australiasta pari talvea sitten. Pihalla tarpominen lumikinoksissa kuvien ottoa varten oli tarpeeksi ulkoilua himoliikkujille silloin.

Mietin kyllä sitä, miten Melbournessa tuntui, että Etelämeren nasakka tuuli meni sielläkin luihin ja ytimiin huolimatta lämpöasteisiin nähden sopivaa vaatetusta (+13C). No ei siellä kukaan muu kävellytkään silloin. Kuljin täällä aivan samassa asukombinaatiossa muutaman asteen pakkasessa paleltumatta. No ei sitä Etelämeren tuulta täällä puhallutkaan.

Kai on niin, että asukkaat sopeutuvat omissa kotikoloissansa oloissaan melkein mihin tahansa ilmastoon kasvamalla siihen. Vuodenaikojen vaihtelut ovat minusta parasta. Rakastan kutakin vuodenaikaa omanaan, sumuista harmaata syksyäkin.

Taas siul jäätää? Slangia?

Mitä miul tekkee? Jäätää? Tiijätsie mitä tuo tarkottaa?

Etelä-Saimaa oli - nuorten sivulle - koonnut nuorten slangia. Osa oli minulle täysin tuntemattomia uudessa merkityksessään, osa taas tuttuja ennestään vuosien ajan. Kieli kiinnostaa minua kovasti ja sen muuttuminen. Koska olen asunut ulkomailla yli kaksikymmentä vuotta, taivun huonosti englanninkielen suoraan käyttöön.

Nuorison kautta tulee paljon uusia sanoja, osa on "jäätää"-tyyppisiä, joissa suomenkielen merkitys supistuu tiettyyn merkitykseen. Se on kiva. Taivun siihen, että englanninkielisiä sanoja tulee nuorison käytössä, mutta jotkut sanat yleisessä käytössä harmittavat, niinkuin superfoods, kicksit, downshifting (siihen onkin ilmaantunut kiva sana leppoistaminen). 

Oma nuoriso alkaa olla jo aikuistumassa, eikä aina äitiä sparraamassa, siksi kai uudemmat ilmaisut ovat ohittaneet minut. Ajan kuvaukseksi laitan lehdessä esitetyt ilmaisut tähän. Ensiksi itselleni täysin tuntemattomat. Onko mielessäsi muita?

JÄÄTÄÄ
Samaan paikkaan tuijottaminen tajuamatta tuijotustaan ja huomioimatta ympäristöään. "Taas siul jäätää."

RETU
Lyhenne englanninkielisestä sanasta retard. Tarkoittaa jälkeenjäänyttä, hieman mieleltään vajaata yksilöä. "Täs kuvassa kaikki näyttää ihan retuilta."

LANIT
Kaveriporukka kokoontuu jollekulle pelaamaan tietokoneellaan. "Me lanitettiin koko yö."

LÄTKÄOSSI
Teini-ikäinen jääkiekon pelaaja. "Onks toi lätkäossi sun kaveri?"

TROLLATA
Häiriköidä tahallisesti netissä, lähetellä ärsyttäviä viestejä, yrittää vedättää ihmisiä. "Eile yks tyyppi yritti trollata miuta Facessa."

ES
Halpa energiajuoma nimeltä Euro Shopper Energy Drink. "Tää ES on tosi hyvää."

ES-JONNE
ES:n juoja, yleensä poika. "Noi pojat on kauheita ES-jonneja."

ERNU
Lyhenne sanoista erilainen nuori. "Sie oot ihan ernu, jos et tuu niihin bileisiin:"

Osan ymmärrän englanninkielen perusteella, mutta eivät muuten ole suomenkielen seassa tuttuja ilmaisuja:

DAFUQ
Tarkoittaa samaa kuin "mitä ihmettä". "Dafuq did I just read."  Tätä ei lehdessä selitetty, mutta lie puhekielen äänneasu sanoille what the fuck.

BADASS
Pahis. "Ootko vähä badass?" Englannikielestä tuttu sanonta, bad=paha, ass = perse.

RAGEE
Raivota, raivostua. "Älä jaksa ragee koko ajan."

Sitten sanat, jotka hyvinkin tunnen entuudestaan.

RANDOM
Satunnainen hieman outo ja vieraskin asia. "Eile joku random jätkä tuli kysyy tietä rautatieasemalle."

HENGAILLA
Viettää aikaa, oleilla. "Lähetääs kaupungille hengaamaan."  Minulle tuttu vuosien takaa jo.

STALKATA
Vahtia tai kytätä jotakin/jonkun tekemisiä. "Miks toi tyyppi koko ajan stalkkaa miuta".

WTF
Lyhenne sanoista what the fuck "Wtf? Mie en tajuu mitä tuo selittää!"

LOL
Lyhenne sanoista lots of laugh, eli paljon naurua. Käytetään yleensä jonkun hauskan jutun yhteydessä lisäsanana. "Lol tol tyypil on paita väärin päin:" LOL on tuttu vuosien takaa nettilyhenteenä, kuten myös ROLF eli roll out laughing on the floor...meniks se niin ;) eli nauraa kierien lattialla. Uutta on kuitenkin lol puhekielessä.

OMG
Oh my god eli suomeksi herranjumala. "OMG mie unohdin miun bussikortin kotiin!"

SIENISSÄ
Olla huumeissa, on juuri vetänyt huuomeita. "Sie vaikutat ihan siltä ku olisit sienissä."

SPÄMMÄYS
Roskapostien lähettelyä.

ANGSTATA
Valittaa turhasta, olla huonolla tuulella, murjottaa. "Älä jaksa aina angstata." Saksankielinen angst merkitsee tuskaa.

GANGSTA
Kovis, liikkuu huonoissa piireissä. "Tos ne kolme ganstaa, joista puhuin eile."

GANGNAM STYLE
Tästä otin selvää itse pari päivää sitten, kun avasin netissä useaan kertaan ilmaantuneen linkin. Ei se ole niin gansterimeininkiä niinkuin luulin, vaan hulvaton tanssi, tämän ajan macarena kai! Eteläkorealainen PSY esittää huumorilla ja hyväntuulisen hymyilevänä.

Edelliset esimerkit lehdestä luettuani tuli mieleen nämä:

PIMU, JANNU ja LÄTTÄHATTU
Eivät oikein kuulu edelliseen joukkoon. Kuka muistaa? He olivat 50-60 luvun nuorison edustajia.

PISSIS
Ei ollut mukana listassa. Joko "pissis" on vanhentunut ilmaisu? Sitä ainakin käytettiin kymmenisen vuotta sitten tytöistä, jotka meikkasivat ja pukeutuivat pikkuaikuismaisesti sievistellen ja keimailivat pää tyhjänä.

Tämä on tietysti Lappeenrannan seudun nuorten lista. Mitenköhän hesan nuorisoslangi eroaa?

Eipä ole montaa sanaa, joita ylläolevista käyttäisin itse, tai olen käyttänyt. Ainoana luontevana taitaa olla hengailla ja gangnam style (nyt kun sen pari viikkoa sitten opin), ehkä angstata ja random saattaisivat eksyä puheeseeni joskus.

Omenainen tiramisu  eli 

Tiramisu aux pommes confites façon crumble

Piilomajan ihanasta blogista:

Neljälle:

50 g mascarponea
3 munaa
2 omenaa
kymmenkunta piparkakkua
20 g voita
3 ruokalusikallista sokeria
pari hyppyselllistä kanelia

Kuori omenat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Karamelisoi ne voissa pannulla. Anna pehmentyä ihan kunnolla. Laita jo aika alkuvaiheessa kanelia omenoiden päälle.

Tee piparkakuista jauhoa vaikka morttelin avulla. Laita tarjoiluastiaan pohjalle. Minusta on hauska laittaa annos vaikka juomalasiin. Erottele munien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa kunnes seos vaalenee, laita sitten sekaan mascarpone ja sekoita tasaiseksi. Vaahdota valkuaiset ja lisää vaahto muuhun.

Kaada seos piparkakkumurusten päälle, laita päällimmäiseksi omenanpalat. Laita annokset pariksi tunniksi jääkaappiin. Odota jos pystyt, se kannattaa.

Tanssien hautaan ja muita saunakeskusteluja

Myllysaaren saunassa perjantaina, lämpimän kostea marraskuun ilta, lämmintä +7, vesi jo ehti pakkasten aikana kylmetä avantovedeksi +2C. Kovin lämmintä marraskuuksi. Ensiumi suli pois aikoja sitten eikä luvassa ole uutta lunta aikoihin.

"Tämän upeampaa tunnetta ei voi olla". No niin, katselen ympärilleni, suuri osa meistä on reippaasti keski-iän toisella puolen, ja olen samaa mieltä, kyllä, meille, tälle saunaporukalle parempaa tunnetta tuskin muualta löytää. Ehkä nuoremmilla on paljon muuta, mistä tällaiset supertunteet saa (melkein kirjoitin kicksit, mutta paasaan usein englannin turhasta käyttämisestä, en keksi juuri nyt siihen kunnolla sopivaa käännöstä = supertunteet?)

Seisomme napasillaan kaupungin parhaalla terassilla. Joku paistaa makkaraa, joku makoilee penkillä "ottamassa aurinkoa" eli ilmakylpyjä,  tarjolla täydellä teholla. Avannosta noustessa veri kiertää lämpimästi ja terassilla voi istua, jutella, loikoilla. Anu Saagin kertoi jossain lehdessä nuoruus- ja kauneusvinkkinsä: pese kasvot jääkylmällä vedellä. Miten kauniita me olemmekaan täällä Saimaan viileyden äärellä, dippaamme useamman kerran saunomisen välissä ja jopa uimme muutaman vedon avantokylmässä vedessä, siis jotkut. Mutta muutama kerta saunaan ja välillä dippi on illan ohjelmaa.

Pohdimme siinä napasillamme, miten lähestymme vanhuutta, sen tiedämme hiippaavan aika nopeasti, emmekä osaa vastaankaan sanoa. Nyt yksi saunaystävä käy Virossa hoidoissa. Hm..huomaan ajatuksen, ettei täällä saunassa taida olla ketään kauneusleikattua. Oikeastaan on aika lohduttavaa katsella saunojien pulllukoita muotoja, toisilla jo kuivakkaa hoikuutta, toisilla riippuvia rintoja. Joukossa saattaa olla jokunen sileäihoinen, nuoria, nuoria. Mutta puhe on pelkästään positiivista vanhenemisen hyväksymistä.

En usko, että meistä kukaan kahdehtii takaisin nuoruden kimmoisaa ihoa. Kaikki saunojat ovat tervejärkisiä, sillä eihän yleiseen saunaan ulkonäköpaineiset tule!

Mutta niin, siinä  jutellessamme lupasimme auttaa toinen toisiamme, että ainakin sovitaan kyyti saunaan sitten kun itse kukin ei itse pääsisi.

Näinhän nytkin teemme. Saunan kunniahelmi Helmi täyttää juuri 85 vuotta ja on käynyt saunomassa joka viikko yli 50 vuoden ajan kesät talvet. Helmi on esimerkki, miten energiseksi varsinkin talviuinti tekee. Helmi haetaan saunaan. Ja haetaan niin kauan kuin jaksaa mukana olla.

Kaikki meistä haluaisivat tanssien hautaan. Kukaan ei haluaisi tilanteeseen, jossa tarvitaan toisten apua, emmekä enää voisi nauttia yhteisistä asioista. Mutta totesimme, että niin ei tosielämässä usein tapahdu. Kremppoja ja vaivoja on edessä useimmilla.

Siinä seisoimme, yksi saunahattuinen, kaksi nuorta eläkeläistä, kaksi työikäistä juttelemassa kaupunginlahden yli kaupunkimme valot, Saimaan ranta tummana. Millaisia vanhuksia meistä tulee jo muutaman vuoden päästä? Voimme aika varmasti helpottaa niitä viimeisiä vuosiamme, jos kauneuskäsittelemme ihomme ja mielemme avannossa niin kauan kuin jaksamme!

Sitäpaitsi, ihan varmasti, tällaista yleistä saunaa ei taida Suomessakaan kovin montaa olla, kaikilla näillä lisäihanuuksilla: kaupungin valot heijastelevat veden pintaan illan hämärtyessä, sisävesilaivat  puhaltavat lähtöpillinsa ja lipuvat ohi. Harakkapariskunta residenssissään lähipuussa odottelee makupaloja. Sauna lämmitetään puilla. Grilli kuumenee. Lauteilla käy joskus mieletön sorina ja porina. Vastankin saa tuoda. Lapset saa tulla. Ja Saimaan vesi on raikasta läpi vuoden. Olemme kaupungin parhaalla terassilla.