Avantosauna ei onneksi savunnut kokonaan.

Saammekin Myllysaaren avantosaunan korjattua ja ensimmäinen sauna saattaisi olla 2.5. lämpiämässä. Pitkäperjantain yönä alkaneen palon oli havainnut aikainen avantouimari ja siksi tuli ehti onneksi vain saunan paneeleihin. Kaupungin korjausmiehet saavat yleisen saunamme Suomen kauneimmalla maisemapaikalla korjattua, luvattiin tämän aamun lehdessä. Saunan terassilta näkymä maaliskuun iltana.

Ahvenlammen sauna ei saunana ollut kummoinen, siellä ei ollut tilaa eikä tunnelmaa sosiaaliselle seurustelulle, se oli vähän sellainen kuin pistos, pitää ottaa sauna ulkoympäristöineen ja laavuineen. Kesällä varmasti on  toista kun saa istuskella ulkosalla. Siellä voisi sitten käydäkin. Seudun väki kertoi, ettei lammella sallita pyykinpesua, että se säilyy puhtaana.

Radiosta juuri kuulin, että Saimaan jään paksuus on vielä 51 cm. Päivien pitäisi nopeasti lämmetä. Ehkä huomenna vielä käyn kävelemässä jäällä päämummon kuntosalikeikan aikana.

Tänään on viimeinen elävänmallinpiirustus. Tykkään tehdä nopeita töitä, ja tällainen sopii minulle. Voisikohan niiden pohjalta koettaa tehdä joskus seinälle ripustettavaakin.

Pihalla räystään alla pöntössä on muodostunut joka yö jääkiekko, jonka kaadan pois ja kuvasin jään läpi "taidekuvia".

Hariprasad Chaurasia-Kishori Amonkar Jugalbandi, huikaisevaa musiikkia!

Hariprasad Chaurasia-Kishori Amonkar Jugalbandi

Huikaisevan meditatiivinen duetto eli jugalbandi Intiasta. Laulu ja huilu tasavertaisina "toisiinsa

kietoutuneina kaksosina".

Oli jotenkin yksinäinen olo, tekemistä olisi, mutta en saanut mitään aloitettua.

Nata oli postittanut tämän kappaleen nettiin ja heti mielialani virkistyi ja pyyhin lattiat.

Nyt kappale soi tastalla toiseen kertaan (25 min), tällaisesta musiikista tykkään!

Opettelen liittämään uTubea tähän. Katsotaan mitä tulee.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=1WdH5u0cWEg

Saunamme paloi, mutta hanki kantaa ja päivät vaan kimaltelevat!

Se oli hormipalo, sanoo palokunta. Kävimme pääsiäissunnuntaina tarkistamassa saunakaverin kanssa Myllysaaren saunalla, mutta ulkoapäin sauna oli pystyssä kiirastorstain yön palon jäliltä. Ympärillä leijui tervainen ja savuinen tuoksu.

Emme tiedä, onko saunan sisustus tuhoutunut, emmekä siis tiedä milloin sauna saadaan remontoitua. Voi meitä avantosaunailijoita! Onhan siinä vieressä pelkkä avanto lämpimän pukukopin kera, mutta saunamme onkin enemmän sosiaalinen tapahtuma, mummoköörin some. Käyntinköhän tätä vasta oppimaani uudissanaa oikein tässä yhteydessä ;)

Katselin netistä Ahvenlammen avantosaunan tietoja. Ei sekään ole kaukana. Täytyy mennä joku ilta tarkkailemaan mitä siellä tapahtuu. Ukkareilla pitää mennä avantoon, se vähän laskee tasoa. Onneksi miehillä ja naisilla on oma sauna, ettei saunan lauteilla tarvita uikkaria.

Kävelin jälleen tänään avantosaunan editse kaupunginlahdella haikailemassa saunan löylystä jäiseen pulahdukseen. Jatkoin Karhusaaren laavun editse venesataman kautta takaisin Halkosaareen hankikelin kannattamana. Paikoin jää-lumipetettettä olisi voinut moukarilla takoa, eikä olisi läpi päässyt. Missä tahansa olisi voinut kävellä, hanki kannatteli! Ja kimmellys! Avoin  valkea järvenselkä ja sininen taivas!

Päätin hyvällä ilmalla kävellä aina sen 1,5 tunnin ajan, joka äidillä menee kuntosalilla. Viimeisten viikkojen 2 viikottaista kuntosalipäivää ovat olleet aurinkoisia, aamun pikkupakkanen kääntyy kävellessä plussaksi. Yöllä taisi nytkin olla kymmenen miinusta, eli se vain kovettaa jääkantta lisää.

Masterchef vie ajatukseni Sakun luo Keltaisen meren rannoille, valitsemaan mustekaloja. Masterchef tekee mustekalasta moussea ja mustekalaohrattoa! Aika jänniä annosvalintoja, katsotaan. Mustekala on itse asiassa aika helppo ruoka-aine kun siihen tutustuu. Tulossa mustekalan puhdistamisesta ja sen kokkaukssesta jotain tänne blogiin.

Päivien kimallus

Eilen aamulla kuulin radiosta tutun sävelen...se muistui kaukaa. Sitten muistin Nat King Colen.
Maailman ihanin samettiääni löytyi uTubesta ja sitten soittelinkin "Love is a many splendored thing" kappaletta moneen kertaan.  Suomeksi 1950-luvulla tehty elokuva ja sen nimkappale on nimeltään "Päivien kimallus".

Päivä olikin yhtä kimallusta. Istuin ulkorappusella kahvikupposen kanssa. Aurinko kimalteli. Vesinoro ripsitteli kuistin katolta, lumet sulivat, aurinko oli lämmin.

Iltapäivällä sitten avantosaunaan. Miten sattuikaan Etelä-Saimaassa joku tutkijamies kirjoittamaan, kuinka kokemus avantoon pulahtamisesta on verrattavissa musiikin kuunteluun. Avantoon astuessa keho luulee olevansa hengenvaarassa, sitten endorfinit ja adrenalinit purskahtavat ja olo on kuin maailman omistaisi, tai ainakin hyvin suloinen.

Tarkistin artikkelin. Musiikkitieteen professori Tuomas Eerolan sanoin "Requiem huijaa kehoa ja mieltä luulemaan, että käsiteltävänä on oikea suru. Seurauksena on lohdullinen olo".

Illalla oli liput varattu kaupunginorkesterin manittuun pääsiäiskonserttiin. Mozartin Requiem ja Arvi Pärtin Cantus Benjamn Brittenin muistolle kauneista kauneimmassa vanhassa puukirkossa, Lappeenrannan Marian kirkossa.

Penkeiltä edestä, mutta sivuprofiilista seurasimme kapellimestari Kari Tikan intensivistä ja sielukasta johtamista. Kapellimestarin  yleensä näkee vain selästä. Jotenkin lisäsi musiikin nautintoa nähdä kaikki musiikn tunneilmaisut kapellimestarin eleissä ja kasvonilmeissä.

Helene oli erityisesti koettanut valita  täyteläisen chileläisen viinin illanistujaisiin konsertin jälkeen. Kolmen Tirilän mummon illanistujaisiin, jaa, puheenaiheet: mitä kirjoja juuri nyt luemme, mitä haluaisimme kasvattaa pihamaillamme, mitä lapsemme touhuavat, miten selviämme ikääntyvien vanhempiemme kanssa.  Vertaistuki on joskus juuri mitä tarvitsen selvtäkseni äidin kanssa. Kiitos Tupu ja Helene.

Jäät rapisivat kotiin kävellessäni. Pakkasöitä vielä tämän pääsiäisen aikaan, mutta päivällä tien yli leviävät lätäköt.

Kaupantekoa Kiinassa

Kiina on muuttumassa valtavaa vauhtia. Kalasatamassa Keltaisen meren rannalla käydään kauppaa suoraan rannalta. Kenties täällä on kalastettu vuosisatoja ellei tuhansia. Tai huivipäinen mummo on lastannut polkupyöränsä tarakalle mansikoita ja myy niitä kadunkulmassa.  Aja Lushunin rannoilta bussilla tunti rannikon myötäisesti, niin saavut viiden miljoonan Dalianiin. Siellä on marmoria, kiiltäv seinäisiäpilvenpiirtäjiä, joiden sisällä kaiken maailman luksus esittäytyy. Koillis-Kiina helmikuussa 2013.
Kiinankuvia ja matkakertomuksia www.siperiankautta.blogspot.com myös aikaisemmalta matkaltani 2009.

Viimeisenä "teekakku", kompressoitu tee, perinteinen tapa säilyttää ja paketoida. Teelaatuja arvotetaan kuin vuosikertaviinejä. Yunnanin maakunta on ehkä kuuluisin teenkasvatusalue. Tämä kakku on sieltä.

Zoen uudet kengät

Niissä on rusetit. Niissä on palloja. Ne ovat lilanväriset. Zoe valitsi ne itse.

Zoe ja dädä lensivät grannyn ja grandpan luokse Adelaideen. Granny Verity oli jo hankkinut mekon ja sukat, mutta kengät sai Zoe valita itse. Granny kertoi, että Zoe suuntasi suoraan näiden kenkien luo. Siinä ne odottivat, Zoen kengät.

Ja miten hienosti niillä jo Zoe osaa kävellä. Juostakin.

Eilen aamulla aussiaikaa 7 am Zoe ja Aisha laittoivat mummolle skypen päälle. Ei aikaakaan, kun Zoe haki uudet kengät, joita piti näyttää mummolle. Ne piti laittaa jalkaan puuroaamiaiselle. Puuroa Zoe lusikoi äidinkin lautaselta mahdottoman määrän pieneksi tytöksi. Omenaa ja libanonilaista leipää lisäksi.

Puuron jälkeen oman uuden pikkupöydän päällä leivottiin muovailuvahaa, järjestettiin muotit tuolin selkämyksen tappeihin, Sitten käytiin pöyhentämässä Maxin sohvaa ja laitettiin peitto Maxin päälle. Sitten oli vuorossa semmoinen aika kielletty paika. Dädän työpöytä. Jos oikein kurkottaa, voi saada käsiinsä dädän puhelimen ja ehtii vähän näppäillä ennen kuin äiti huomaa. Ja itkettää, jos ei saa dädälle soittaa. Huuli han väpättää!

Mummo on Tirilässä ja saa jutella skypen välitysellä tunnin verran Melbouren Thornburyn maailman rakkaimmalle pikkukarhuselle. Eikä vain jutella, mummo saa monen monta lentopusua, jotka ovat sellasia mojovia, että koko käsi on suun edessä ja siitä mummo sitten saa monta monta pusua ja leveitä hymyjä pusujen välissä. Mummoilla pitää olla vahva sydän!

Mummo miettii, miten pieni henkilö ylipäänsä valitsee aivossaan ne sanat, joita alkaa ensiksi käyttämään. Uusia sanoja ovat apple, beans, more. Suomalaisella puolella taas on kato, ei, namnam. Ja tietysti mummo ja eno. Täydennä Aisha!

Saku-eno muuten sanoi 1 v 7 kk vuotiaana ensimmäsen lauseensa: eno ajjaa autoo, Aisha sanoi vielä yksittäisiä sanoja. Silloin oltiin melkein vuosi Suomessa ennen muuttoa Pakistaniin, ja siksi suomi oli vahvin alussa.

1,5 vuotiaana pituus on 81 cm, paino vähän yli 10 kg.

kuvat grandpa Andrew

Mustikat ja mansikat onvat muikeita!

Kiinan kuvia aikaisempiin kirjoituksiin

Kylläpäs netti toimi vikkelästi! Annoin perksi Kiinassa blogiin kirjoittelusta, sillä blogiin en saanut ladattua kuvia ollenkaan, facebookiin hitaasti.

Nyt  lisäilen kuvia edellisiin postauksiin ja julkaisen pikkuhiljaa juttuja, jotka kirjoitin koneelle puolivalmiiksi. Kumpi on parempi, kirjoittaa heti kokemuksista tai antaa ajan hieman selventää ajatuksia. No nythän sen näkee. 

Tässä on yksi suosikkikuvistani. Seurasin poikaa, joka kulki edelläni kalakadun takakujalla. Pojan ihanat omenaposket...odotin tilaisuutta napata kuva. Poika huomasi aikeeni ja käänsi salamannopeasti kasvonsa pois, vaikka oli utelias tästä ulkomaan mummosta hänen pikku kujallaan. Luovutin kasvokuvasta, mutta pidän tästä kuvasta tosi paljon. Olisinpa osannut kysyä, saanko ottaa  kuvan. Joskus se toimii elekielellä, mutta poika oli salamannopea, vaikka kurkkasi minua usean kerran.