Avantosauna ei onneksi savunnut kokonaan.

Saammekin Myllysaaren avantosaunan korjattua ja ensimmäinen sauna saattaisi olla 2.5. lämpiämässä. Pitkäperjantain yönä alkaneen palon oli havainnut aikainen avantouimari ja siksi tuli ehti onneksi vain saunan paneeleihin. Kaupungin korjausmiehet saavat yleisen saunamme Suomen kauneimmalla maisemapaikalla korjattua, luvattiin tämän aamun lehdessä. Saunan terassilta näkymä maaliskuun iltana.

Ahvenlammen sauna ei saunana ollut kummoinen, siellä ei ollut tilaa eikä tunnelmaa sosiaaliselle seurustelulle, se oli vähän sellainen kuin pistos, pitää ottaa sauna ulkoympäristöineen ja laavuineen. Kesällä varmasti on  toista kun saa istuskella ulkosalla. Siellä voisi sitten käydäkin. Seudun väki kertoi, ettei lammella sallita pyykinpesua, että se säilyy puhtaana.

Radiosta juuri kuulin, että Saimaan jään paksuus on vielä 51 cm. Päivien pitäisi nopeasti lämmetä. Ehkä huomenna vielä käyn kävelemässä jäällä päämummon kuntosalikeikan aikana.

Tänään on viimeinen elävänmallinpiirustus. Tykkään tehdä nopeita töitä, ja tällainen sopii minulle. Voisikohan niiden pohjalta koettaa tehdä joskus seinälle ripustettavaakin.

Pihalla räystään alla pöntössä on muodostunut joka yö jääkiekko, jonka kaadan pois ja kuvasin jään läpi "taidekuvia".

Saunamme paloi, mutta hanki kantaa ja päivät vaan kimaltelevat!

Se oli hormipalo, sanoo palokunta. Kävimme pääsiäissunnuntaina tarkistamassa saunakaverin kanssa Myllysaaren saunalla, mutta ulkoapäin sauna oli pystyssä kiirastorstain yön palon jäliltä. Ympärillä leijui tervainen ja savuinen tuoksu.

Emme tiedä, onko saunan sisustus tuhoutunut, emmekä siis tiedä milloin sauna saadaan remontoitua. Voi meitä avantosaunailijoita! Onhan siinä vieressä pelkkä avanto lämpimän pukukopin kera, mutta saunamme onkin enemmän sosiaalinen tapahtuma, mummoköörin some. Käyntinköhän tätä vasta oppimaani uudissanaa oikein tässä yhteydessä ;)

Katselin netistä Ahvenlammen avantosaunan tietoja. Ei sekään ole kaukana. Täytyy mennä joku ilta tarkkailemaan mitä siellä tapahtuu. Ukkareilla pitää mennä avantoon, se vähän laskee tasoa. Onneksi miehillä ja naisilla on oma sauna, ettei saunan lauteilla tarvita uikkaria.

Kävelin jälleen tänään avantosaunan editse kaupunginlahdella haikailemassa saunan löylystä jäiseen pulahdukseen. Jatkoin Karhusaaren laavun editse venesataman kautta takaisin Halkosaareen hankikelin kannattamana. Paikoin jää-lumipetettettä olisi voinut moukarilla takoa, eikä olisi läpi päässyt. Missä tahansa olisi voinut kävellä, hanki kannatteli! Ja kimmellys! Avoin  valkea järvenselkä ja sininen taivas!

Päätin hyvällä ilmalla kävellä aina sen 1,5 tunnin ajan, joka äidillä menee kuntosalilla. Viimeisten viikkojen 2 viikottaista kuntosalipäivää ovat olleet aurinkoisia, aamun pikkupakkanen kääntyy kävellessä plussaksi. Yöllä taisi nytkin olla kymmenen miinusta, eli se vain kovettaa jääkantta lisää.

Masterchef vie ajatukseni Sakun luo Keltaisen meren rannoille, valitsemaan mustekaloja. Masterchef tekee mustekalasta moussea ja mustekalaohrattoa! Aika jänniä annosvalintoja, katsotaan. Mustekala on itse asiassa aika helppo ruoka-aine kun siihen tutustuu. Tulossa mustekalan puhdistamisesta ja sen kokkaukssesta jotain tänne blogiin.

Paa se kapusta tuohon vetteen

Äiti neuvoo lastaan, aina. Mutta jos kysyn perinteisen perunalaatikon ohjetta saadakseni muistiin äidin version siitä , "pitäshä siun osata".

Äiti keittää aamulla neljän viljan puuron aina itse tarkalla rutiinilla mukaanlukien miten kapusta pannaan vetteen kun puuro on keitetty. Minun puuroni on joko liian vetistä, tönkköä,suolatonta tai hauduttamatonta. Ja puuron pitää olla Nallen neljän viljan puuroa. Hyvää puuro on, mutta en välttämättä keittäisi puuroa joka aamu. Ottaisin vaikka jugurttia mustikoiden kanssa.

Tänä aamuna puuro ei ollutkaan valmista alas tullessani. "Mihin se on kattilan vieny". Se kulkee meillä usein ympäriinsä, milloin se on työntänyt kattilankannen väärään paikkaan, tiputtanut jauhoja lattialle, jättänyt ulkovalot, hävittänyt päivän lehden. Kuka lie tuo Se-niminen. Osuva lyhenne sattumoisin!
Se kuitenkin kurkkasi kattilakaappiin, niin siinähän pikkuinen tuttu mustakylkinen puurokattila oli kallellaan muiden pikkukattiloiden päällä. Ne muut eivät nimittäin ole puurokattiloita, eivätkä sellaiseksi kelvanneet.

"Enkä mie aamulla huoli leipää". Keitin puuron, siitä tuli tällä kertaa hyvää, paitsi että se oli suolatonta ja sitä oli liian paljon.

Äidin tutut rutiinit tiukentuvat iän myötä, parikymppisestä elämä on ollut koti. Itse en ole rutiini-ihminen sitten millään. Joskus toivoisin olevani enemmän. Koetan alakerrassa pitää kaikki oikeilla paikoillaan, enkä tuo omia tavaroitani sekoittamaan. Kun äiti on asunut 56 vuotta samassa kodissa, ovat rutiinit ja asetelmat enemmän kuin vakiintuneet.

Muistakaa rakkaat lapseni sitten kun nyt sanon, että ehkä minustakin tulee vanhettuani jotain samanlaista. Ei kuitenkaan, en usko, voi olla että oman vanhuuteni on aika erilainen. Ne piirteet, jotka ihmisellä ovat tunnusomaisia, korostuvat ja lapsenmielikin siinä lisääntyy. Olin ihan vähän hyvilläni, kun kuulin, että äiti oli neuvonut miniäänsäkin lattian pesussa poissa ollessani. Se ei olekaan ihan aina minä!

Kun sitten kysyin, ottaako äiti lounaaksi tekemääni kurpitsaporkkanakeittoa, oli vastaus napakka ei.
Kurpitsa olikin kesän satoa, kellarissa mukavasti köllötellyt ja hyvin säilynyt jättikurpitsa. Tein mietoa keittoa ja toista lajia kokeilin lisäämällä mausteita ja kookosmaitoa sekä kaffirlimen lehtiä. Siitä tuli erityisen hyvää. Se täytyy kirjoittaa muistiin Aishalle Melbourneen, että saa luomuvihanneslaatikossa tulevat kurpitsat hyvään käyttöön. Minusta kurpitsa on tosi hyvää, uunissa paahdettuna tai kurpitsapiirakkana. Sitäkin teen pakkaaseen laittamastani pureesta. Mutta reseptit kohta eri postauksessa.

Ruoho vihertää, vähiset lumet ovat sulaneet, eikä valkeaa joulua luvata. Illalla Saimaaseen, opettelenkin puhumaan nyt talviuinnista, kun sitä avantoa ei ole tullut. Vesi nyt on juuri niin kylmää kuin avannossakin, kun lämpöasteet keikkuvat joka päivä nollan tietämissä. Samaan hengenvetoon sataa lunta, räntää tai vettä. Joinain aamuina vesipöntöt ovat olleet jäässä. Saimaa ei ihan niin nopeasti jäädy.

Ah, vielä äidin tuore kommentti talviuintiin, vuorossa 3799 kommentti sen vaaroista ja tarpeellisuudesta joko sinne lähtiessäni, sieltä tullessani tai muuten vaan.

- Olisi se uimahallilla paljon hyödyllisempää käyvä kuin siellä kylmissä vesissä pimmeessä läträämässä.

Kastellaanko pää ?

 Tällä viikolla

Sibelius-viulukilpailu, seurasin loppukilpailut kokonaan Teemalta. Finlandia-viulukonsertto on vain niin ihana ja sitä voisi kuunnella uudelleen ja uudelleen. Voittaja Nikita Boriso-Glebsky. Petteri Iivonen oli toiseksi tullut suosikkini, kolmas Esther Yoo suloinen taitava 16-vuotias. Nancy Zhou oli temperamentikkain, konsertto räiskyi, mutta olen kai tottunut partituurin mukaiseen soittoon. No olen hieman lainannut kommentaattorien puheista, tekniikasta en oikeasti tiedä mitään, en osaa soittaa enkä laulaa. Musiikista osaan nauttia täysillä omalla tavallani, tunteella. Olo on niin auvoinen musiikin kuuntelemisen mukana.

Päätin ostaa herkkuani Manchego-juustoa ja jotain soppaan ripoteltavaksi, että saisin lisää proteiinia siihen. Ostin sinihomejuustoa, niin kauniissa rasiassa Brietä, tässä välissä ajattelin, että kympillä riittää, nappasin vielä salaatin substanssiksi fetaa mausteisessa oliiviöljyssä....melkein synnillinen olo ja vatsa täysi valitsemisesta...vielä paketti vuohenjuustoa. Mietin samalla miten paljon sitä rasvaa oikein saa syödä? Paino vaan  ei näytä putoavan. On VHH dieettini 5. päivä. Pitää tutkia lisää, jos jokin ei ei ole tasapainossa. Manchegon söin viulukilpailun aikana omenan kera. Siinä illalliseni.

Aamiaiseksi A-jugurttia ja omenahilloa sokeritta, oman pihan omenoista. Ei siis lisäaineita. Onkohan tuossa VHH dieettiin liikaa hedelmäsokeria. Päivälliseksi linssi-vihanneskeitto juustoraasteen ja mausteisen öljylorauksen  kera. Puoli paprikaa. Kuppi maitokahvia. Illalliseksi 200 g Manchegoa ja omena, 2 lasia omaa sokeritonta omenamehua. Jälleen, onko omenamehu ongelma hiilihydraatteineen? Olo aika täysi.

Aiemmin viikolla kävimme äidin kanssa lääkärissä. Aikaisempi verenpainelääke (niitä on nyt kolme erilaista) Amlodipin 2,5 g aloitettiin uudelleen, nyt sen nimi oli muuttunut: Amlo...  Päänsärky alkaa jo hieman hellittää. Lääkäri oli nuori ja äidin mieleen, koska tuttavallisesti kyseli asioita. Vaikka äiti kotona valittaa yleistä kehnoa oloa, ei lääkärille maininnut muuta kuin päänsäryn ja ummetuksen. Ummetuskin on hoidossa, sillä sain maaniteltua äidin syömään aamiaisella pellavansiemenrouhetta. Ostin myös Glauber-suolaa, kun lääkäri kehoitti ottamaan Duphalacia. Luonnonkonstit ensin, jos vain mahdollista!

Joulukortit on jo kirjoitettu ja kaksi kaukaisempaa lähetettykin. Korttien valintaan en puuttunut, äiti vietti pitkän tovin valitessaan kortteja, Ellille leikillinen, mieluiten runolla, ulkomaille Suomi-luminen, vanhemmille sukulaisille rauhallinen, enkeli kultakoristein sopikin monelle. Sitten vietimme tovin kirjoitellen, useimmille äiti mietti henkilökohtaisen viestin. Siis Saku siel Kiinassa

Vesijuoksemassa tiistaina. Maanantaina, keskiviikkona  ja perjantaina avannossa, torstaina reippaalla potkurilenkillä.

Ulkona on aivan postikorttitunnelma. Alkuviikon ennätyspakkaset lähes - 20 ovat lauhtuneet ja torstaina oli -6, naseva potkurikeli. Lunta satelee vähän väliä ja nyt lauantaina on taas -10 pakkasta. Lumitöihin ja sitten saunaan.

Skypettelyä Melbourneen. Kesäloma on Australiassa alkanut ja ihanat opiskelijani saavat rentoutua helmikuun lopulle asti. Aishalla on tosin tehtävänä tutkielman aiheen ja lähteiden miettiminen; Aisha suunnittelee maahanmuuttajanuorten ongelmista tutkielmaa, joka kattaisi sekä historian että antropologian. Nyt  on kandivaihe suoritettu. Ensi vuosi on ns. ylimääräinen honours-vuosi, johon otetaan parhaimmat opiskelijat. Sitten jatkuvat maisteriopinnot - Aisha voisi proffan mukaan aloittaa suoraan tohtoriopinnot. Opiskelun kulku on vähän erilainen kuin mihin Suomessa on totuttu. Onnea rakkailleni siellä kaukana, hienosti olette opinnoissanne suoriutuneet. Ylpeä äiti.

Perjantain saunakeskustelu sujahti jälleen ei mitenkään yllätyksenä se, dieetteihin. VHH dieetti sai etupäässä hyväksyviä kommentteja, alku-raju-Atkins varoituksia kyllä. Timmi ikäiseni urheilija saunan lauteilla esitti järkevän muodon asiasta; VHH laiduttaa kyllä nopeasti, eikä hän suositellut rajua alakarppausta, mutta järkevää vaihtoehtoa, jossa proteenit ja rasvat ovat tärkeitä. Ilman rasvoja ei selviä kukaan, sanoi hän ja voita sen olla pitää. Keskustelu siirtyi margariinijuttuihin. Ehkä avantoihmiset ovat keskimäärin valveutuneempaa terveytensä suhteen, sillä margariinia en kuullut kenenkään puolustavan. Lähiruoka, mahdollisimman prosessoimaton ruoka olivat avainsanoja, kuinkas muuten! Ja sitten avantoon.

Kastellaanko pää? Minusta kerran tai kaksi pitää pää kastella, jotta olo olisi mahdollisimman raikas, siis avannossa käynnin yhteydessä. Useakin avantouimari on kastellut päänsä vuosia. Lääkärit eivät hyväksy pään kastelua. Joka tapauksessa, ilman kylmetessä avanto tuntuu aina vaan lämpimämmöltä, ihan linnunmaitoa; tosin eihän se vesi tuosta enää kylmene, vesi on juuri siinä ja siinä ennen jäätymispistettä asteen tai kaksi plussan puolella. Kun -10C  asteessa kävelee saunasta rappuset alas ja tarttuu jäisiin kaiteisiin avantoon laskeutuessa, -2C vesi ei enää niin jäistä olekaan. Vau!

Lumitöissä vierähti tunnin verran. Piha risteili jäniksen jälkiä. Hops, minne olivat menneet muutamat lehtikaalin lehdet, joita koeluonteisesti jätin kasvimaalle. Terhakat varrenpätkät vielä törröttivät lumesta. Taidan ensi vuonna kasvattaa reilumman rivin lehtikaalia ja jättää pupuille. Takapihan takana metsän puolella on harpponut joku isompikin eläin. Veljen kanssa tutkimme mikä se mahtaa olla.

Tassun jäljet eivät jää pehmeään lumeen tarpeeksi selvinä tunnistamiseen. Viime kesänä näimme supikoiran ihan rappusten vierellä useaan kertaan, ja tiuhat jäljet johtivat lautakasan alle, myöhemmin sille tarkoitettuun häkkiin tulikin hilleri. Se laskettiin kauemmas metsään. Supi oli ovelampi. Sekin olisi viety metsästäjien ohjeen mukaan kauemmas vapauteen. "Mummo, pihalla on pesusieni", ilmoitti Aapo innoissaan ja aikuiset eivät oikein 6-vuotiaan juttuja ottaneet todesta, kunnes pesusieni-supi  näyttäytyi muillekin.

Mietin jo maitokahvin ääressä lounasta. Ensin aloitan lainaamani Antti Heikkilän Hyvän olon Keittokirjan tutkimisen.  Ennen saunaa skypettelin vielä Kiinaan ja tapasin kasvokkain Sakun kurssikaverin ghanalaisen Portian, joka tuli Sakun huoneeseen kiinankielen kirja kainalossa kysymään jotain.

Huomenna on ohjelmassa karjalanpiirakoiden tekoa naapurin Anittan kanssa, tehdään joulupiirakat. Enhän minä niitä nyt maistelekaan, VHH-kiellettyjä! Annan luvan yhteen.

Ihanat naiset saunalla ja ihanat lukijani!

Avantosaunalla eilen käytiin keskustelua laihduttamisesta, kuinka ollakaan 30 naista saa siitä aikaan aika monipuolisen jutun. Jokin siitä jäi jumittamaan mieltä. Mitä ne hiilihydraatit oikein tekevät? Miten voi rasvan syönti laihduttaa?

Olin aina sivuuttanut vähähiilihydraattiset ja rasvaa suosivat dieetit tuntematta mitään kiinnostusta niihin. Mutta siinähän taitaakin olla jotain järkevää. Aloitin heti kotiin päästyäni umpimähkään selailemalla netistä lisää tietoa.

Tänään kerroinkin äidille, että nyt en syö enää aamupuuroa. Ei muitakana viljatuotteita, ne ovat hiilihydraattipitoisia. Hommasin aamiaiseksi pappajugurttia purkillisen ja aion laittaa siihen survottua puolukkaa ja pellavansiemeniä.

Söin illalliseksi hyvillä mielin voissa paistettuja muikkuja. Saan syödä juureksia, joista pidän, paitsi perunaa. Saan syödä ihania juustoja, joita syödessä aina tunsin pienen piston. Nyt niitä saa syödä! Espanjalainen Manchego mahdollisimman vanhana on herkuinta. Enkä enää katsokaan vähärasvaisiin kumijuustoihin!

Saan syödä papuja, joita rakastan. Voin keittää niistä ihania keittoja juuresten ja vihannesten kanssa ja lisätä reippaasti kermaa kenenkään osoittelematta. Siemenet, marjat, pähkinät, sienet, kala, kana,liha, vihannekset ovat sallitulla listalla. Pois jätän perunan, riisin, makaroonin, leivät, pullat, ja yleensä viljatuotteet. Katsotaanpa miten käy! Jos auttaisi tämä julkinen ilmoitus, etten sorru ihan heti.

Tosin äidille kermapurkin ilmestyminen jääkaappiin saattaa olla laihduttamisen kannalta omituista, sillä vähähiilihydraattisen dieetin selvittäminen äidille ei kokonaan ehkä onnistu. Sokerin ja viljatuotteiden poisjättämisen äiti ymmärtää. Ja laihduttamisen tarpeellisuuden. Minähän olen vuosia saanut kuulla, että minun pitäisi pudottaa painoani, ja oikeassa äiti onkin. Nyt se on noin 81 kg, pituus 154 cm.

Huvittaa vieläkin, kun satuin vilkaisemaan blogini tilastoja. Hakusanoilla "Upeita naisia saunassa"  oli tullut runsaasti kävijöitä. Niinpä otsikoin tulevaisuudessa blogitekstini entistä raflaavammin ;).

Uskon kuitenkin, että "upeat naiset saunassa" hakusanalla tuleva klikkaa sivuilta pois aika vikkelästi. Olin aika yllättynyt suuresta kävijämääristä täällä. Blogi on oikeastaan vain päiväkirjani, joka on tarkoitettu maailman äärissä oleville lapsilleni, muutamille ystävilleni ja itsellenikin; tulee pohdittua joitakin asioita ihan toiselta kantilta kun niitä yrittää laittaa kirjoitettuun asuun.

Myös se mahdollisuus, että joku vieraskin tätä lukee, auttaa kirjoittamaan ehkä vähän paremmin ja jäsennellymmin. Onhan se kiva, jos joku löytää tänne löytäessään ehkä juuri vanhenemiseen liittyvissä asioissa tukea. Saunalla olen myös saanut keskustella - purkaa ajatuksiani - joskus ongelmallisesta äiti-tytär suhteesta ja monista täälläkin käsittelemistäni asioista. Avantosauna on meille kävijöille monipuolista terapiaa ja oikea terveyslähde.

Tuntuu niin hurjan hyvältä, kun ystävä lauteilla sanoo, että tuohan kuulostaa tutulta, juuri tuollainen minunkin iäkäs äitini voi olla. Niinkuin vuoden mittaan saunalle lähtiessä evästyksiä avannon vaaroista, liukkaasta kelistä, sinne hukkumisesta, terveydelle vaarallisesta keikkumisesta sillä ja tällä kelillä. Voi meitä äitejä, emme osaa olla huolestumatta lapsistamme, olivat lapset 6- tai 60-vuotiaita !

Niin, olisi todella mukava kuulla ihanien lukijoitteni kommentteja! Esimerkiksi muiden kokemuksia kirjoittamistani asioista. Tai lisävalaistusta minullekin uusista asioista. Tai ihan vain mitä vain.

Piirakat potkurikyydissä ja äidin huolia

Katselen ulos ikkunasta. Kevyt lumi pyörii häkkärää korkealle ilmassa kaikkiin suuntiin. Vaikka kello on yksi iltapäivällä, on hämärää. Äiti menee kotitiellä potkurillaan naapurin pihaa kohden. Potkurin kädensijassa roikkuu sininen kassi, johon pakkasin lämpimiä lihapiirakoita, juuri paistamiemme. "Mie vien ite". Oletin ettei äiti jaksaisi paistohommien jälkeen lähteä viemään tuonne myrskytuuleen yhtään mitään. "Mie ite" sanoi hän kaulitessaan , että jaksaa loppuun asti, kun on päättänyt, että naapurille pitää paistaa piirakoita. "Miuta ihan harmittaa, ihan kyyneleet tulee silmiin, kun viimeksi kaikki meni sörpiin".

Olimme pyytäneet naapurin uuteen saunaan saunomaan ja äiti oli unohtanut hänen allergiaongelmansa. Sen takia tarjoukset olivat vääränlaiset ja se oli jäänyt äitiä harmittamaan ihan mahdottomasti ja sitä pohti melkein joka päivä. Tänään äiti on ollut vauhdissa, aamulla laittoi lammaskeiton alulle, sitten piirakoiden paistoon. Olisi hyvä, jos äidillä olisi mielekästä tekemistä, niin päivä menisi mukavasti miettimättä tuonpuoleisia ja kolotuksia, kuten tänään.

Eilen oli toisenlainen päivä. Äiti oli turhautunut ja minä neuvoton. Kesken kauppalistan miettimisen äiti kyynelehti "olisin joutanut lähtemään silloin isän kanssa". Kysyin mikä äidin on, "tietäsit millainen olo miulla on", vastaa hän erittelemättä ja lisää "ei miulla ole mitään arvoa, ei kukaan tarvitse, joutaisin pois".

Tuossa tilanteessa, kun se on tapahtunut useinkin, en oikein tiedä mitä sanoa. Sanon nyt, että ei noin tarvitse ajatella, sillä olet elänyt terveenä pitkän elämän ja olet saanut seurata neljännen polven pikkuisia, jotka kipaisevat mumminkin luona usein, ethän olisi sellaista halunnut olla näkemättä. Sanon, että kyllä me kaikki mummia tarvitsemme. Sanon, että jumpparikin sanoi viimeksi, ettei äidillä ole toista noin hyväkuntoista ikätoveria hänen jumpattavanaan.

En voi sanoa, että katso kuinka kaikki ystäväsi ovat jo nukkuneet pois, on vain Aino, joka on paljon sinua nuorempi ja Elvi, joka on jo kovin sairas. En voi sanoa, että kaikkihan me aikanaan nukumme pois, jotkut liiankin aikaisin. En halua synkistellä yhtään enempää äidin synkistelyjen lomaan.

Haluaisin sanoa, että äiti olet meille arvokas, rakas. Mutta siinä vaiheessa tuntuu, että äidin mieli on niin lukossa, ettei mikään puheleminen tunnu hänelle mieluisalta. Se on varmasti pelkoakin kuoleman kohtaamisesta, uskoisin.

Kauppalista tuli kutienkin tehtyä, ja ehkä jotain yrityksestäni saada äiti tuntemaan olonsa tarpeelliselta, onnistuikin. Kohta keitettiin kahvit ja syötiin rinkelit.

Sitten illansuussa valmistauduin avantosaunalle. Äiti muistuttaa tapansa mukaan olemaan varovainen. Jo tässä myrskyssä kuoli joku liikenteessä. Ja tiet ovat niin liukkaat, näkeekö siellä mitään. Pitääkö sinne mennä. Ennakoin nämä varoitukset ja helpottaakseni äidin huolta, sanoin, että naapurin mies vie meidät. Hassua, se auttoi. Ilmeisesti mies ajaa autoa taitavammin huonolla kelillä. Koko viime vuoden sain vakuutella, että avantosauna on turvallinen, terveellinen, sosiaalinen ja ennenkaikkea rentouttava. Nyt äiti on avantosaunalla käynnin hyväksynyt.

Tuutte sieltä jääpuikkoina ylös

Äiti: Tuutte sieltä jääpuikkoina ylös. Pimmeesee sinne meette. Se on vaarallista.

Mikä on tämä  extreme laji?

Olen  voinut erityisen hyvin. Astma ei vaivaa ja olo on useimmiten energinen, jos vaan nukun tarpeeksi.
Mitä sitten olen tehnyt eri tavalla viime aikoina? Tutkin nettisivuja, ja tämä oli se juttu, mikä eniten kiinnosti lajista: verenkierto paranee, edistää kudosten aineenvaihduntaa, aiheuttaa solujen vanhenemisen hidastumista mikä taas säilyttää ihon kimmoisuutta.

Vastaus on: avantouinti.

Lauteilla  viimeksi keskusteltiin siitä, miten vähän tutkimusta on tehty avantouinnin vaikutuksista ja yksi  saunoja mainitsi, että Oulun yliopistolla on tehty tutkimus, jossa on todettu avantouinnin vaikutuksista astmaan; pulahtaminen nyt +2 C asteiseen veteen on kortisoonisuihku elimistölle; eli saamme me astmaiset luontevan lääkkeen, ei purkista vaan avannosta! Itse oikein tunnen kuinka hengitän syvemmältä ja avoimemmin, vaivatta. Se on hieno tunne. Tänä pakkastalvena ei ole tuntunut yhtään kertaa, että pakkanen haittaisi hengitystä eikä aikaisemmista vaikeuksista hengittää sisään ja ulos mennessä ole ollut jälkeäkään. Toinen itsestäni ihmeellinen juttu; kestän paremmin kuin ennen tupakansavua. Joskus vielä on pieni pakko olla tiloissa, joissa poltellaan. (vesi jään alla tai avannossa ei siis tästä +2 C kylmene, muutenhan se olisi jäätä...huomio, joka ei aina tule mieleen). Mutta keskustelunaiheet; ne voivat kehittyä sienipaikoista päivän tapahtumien jakamiseen, joku meistä nauttii hiljaa ottamatta osaa, nauretaan, neuvotaan uusia uskalikkoja, vertaillaan varusteita. Varusteita? Napasillaan sinne mennään. Varusteet voivat olla ihanat saunahatut, avantokengät tai muovilipokkaat, avantokäsineet tai perunanpesuhanskat. Mitään ei kuitenkaan tarvita, saunasta vievät lämmitetyt matot avannolle.

Kaikki vaivat jäävät avantoon, vannovat monet.

Turvallista extremeä, sanon minä. Pienoinen riippuvuus, sen voi tunnustaa! Sinne ainakin perjantaisin, joskus keskiviikkoisin. Olen edistynyt saunattomaan avantoon, sinne voi pulahtaa vaikka keskellä päivää. Juuri nyt on ihana aurinkoinen -15C, kaupassakäynnin lomassa voisi käväistä, oikeastaan, tuntuu siltä, että täytyy. Kassi on aina valmiina.

- 2% yli 15-vuotiaista harrastaa avanto-uintia, 8% on kokeillut edellisen vuoden aikana
- Suomessa siis noin 80 000 vakituista harrastajaa seuroissa, harrastajamäärä on reilusti suurempi jos  otetaan mukaan seuroihin kuulumattomat säännöllisesti kävijät ja satunnaiset kävijät
- kaksi koulukuntaa; saunassakävijat ja ei-saunassa kävijät
- suosituinta 40-60 vuotiaiden naisten parissa

terveysvaikutukset dosentti Pirkko Huttusen mukaan:
- kylmänsietokyky paranee
- särkyjen ja kolotusten vähentyminen
- stressihormonin eritys lisääntyy; virkistyminen ja piristyminen
muita positiivisa vaikutuksia:
- parantaa unen laatua
- mielihyvää, henkistä hyvinvointia
- flunssilta ja muilta tartuntataudeilta usein välttyy
- "miltä itsestä tuntuu"
- mukavaa saunaseuraa "tittelit ja vaatteet pois" -meiningillä
- riskit
- olen läytänyt ainoastaan varoituksen, ettei sydänsairaiden pitäisi mennä avantoon


Alla kollaasi Lappeenrannan Myllysaaren saunalta ja sen lähiympäristöstä tammikuussa 2009
Yläkuvassa "saunaton" avanto myös lähistöllä .