Zoe raportti Melbournesta

Zoe tuli ihan lähelle läppärin ruutua ja lähetti muiskahtavia lentosukkoja meille yli puolen tunnin skypettelyn päätteeksi. Väliin vilkutuksia ja naama aurinkona.

Sitä ennen Zoe laitteli pehmolelujansa, ketun, kirahvin ja muumimamman reippaasti taputelleen nukkumaan. Nukuttamiseen tarvittiin äidin nenäliinapaketti. Ensin Zoe levitti vakavana nenäliinapeiton alle lattialle, suoraan, joka kulmasta. Sitten pehmovauva päälle ja toinen peitoksi, sekin siististi. Vielä kääräisy, että varmasti on lämmin. Jos ei vauva heti nukkunut, otti Zoe syliin ja heijasi. Kun kaikki vauvat oli näin huolella nukutettu, Zoe-äiti kellahti vauvojensa väliin. Jos joku ei näyttänyt vielä nukkuvan, pääsi hän masun päälle taputettvaksi.

Kun tämä ruljanssi oli suoritettu, nousi pikkuäiti ja aloitti nukuttamisrumban uudelleen. Suosikkileikki tällä hetkellä.

Skypettelyn aikana Zoe haki Myyrä-laukkunsa, siellä oli muistiinpanovälineet, ja hetken aikaa piirrettiin. Sitten dädän jännittävät avaimet sattuivat kuin sattuivatkin käteen ja ovea aukaisemaan.

Aisha kertoi, että Zoe oli yrittänyt hänen avaimillaan availla eri lapsilukkoja, tiesipäs mitä varten ne on!

Jossain välissä vanha Max-koira sai takaisin lelunsa. Sitä ennen Max kierteli Zoen kintereillä, jos leipäpalasta tipahtaisi murunen. Useimmiten tipahtaakin, ei niinkään sattumalta. Kyllä Zoe osaa pitää omasta leivästään kiinni, jos ei halua sitä Maxille antaa.

Uusia sanoja pitää kirjata. Kiitti, nanana (banaani), moi. Aishan suomen kielen Zoe ymmärtää melko lailla kaikki. Aisha ja Zoe puhuvat keskenään aina suomea, vaikka Meksukin on paikalla. Toki yhteinen kieli on englanti. Suuri kiitos Meksulle ymmärtäväisestä asenteesta! Tiedän monia surullisiakin tarinoita kun isä on kieltänyt suomen puhumisen. Ja tiedän monia äitiäkin, jotka liian myöhään harmittelevat, etteivät jaksaneet pitää suomen kieltä yllä lasten ollessa pieniä.  En olisi voinut kuvitellakaan, että Aisha olisi jättänyt suomen kielen.

Yleensä äidin on helpompi pitää yllä omaa kieltään, isän ei niinkään olen huomannut, tai ehkä isille ei ole niin luontevaa pitäää yllä harvinaisempaa kieltä, jota ei ympäristössä puhuta tai on vähän muita tilaisuuksia sen puhumiseen. Näin kävi meilläkin, tuskin Aisha ja Saku osaisivat urdua, ellemme olisi muuttaneet Pakistaniin muutamaksi vuodeksi ja vielä Pakistanin mummo kävi Suomessa ja saimme kielikylpyjä minä mukaan lukien.

Isomummikin on todella mielissään kun näkee, miten Zoe ymmärtää suomea, vaikkea vielä puhukaan kuin yksittäisiä sanoja. Zoe osoittaa reippaasti masuunsa, päähänsä, nenään jne kun kysytään.

Mutta nyt tämä mummo jatkaa uudelleen löytynyttä innostusta savihommiin. No innostusta on ollut, mutta kädet ei ole totelleeet, 10 kilon savimöykky on odottanut eteisen nurkassa vissiin jo ennen Kiinan reissua. Eilen aivan kuin olisi pitänyt ottaa kiinni kadotettu aika, tein kaksi norsua ja yhden munan, 2 tunnissa. Huomenna menen Iittiin rakutöitä valmistelemaan. Sitten poltto toukokuussa. Raku-uunin jos saisi hommattua omaksi.

Mikäs rohvessööri se Arhinmäki on?

Kysyy päämummo saunassa selkää saippuoidessani. Siinä en muistanut Paavon opillisia saavutuksia, jossain muistissa on, että taitavat venyneet opinnot olla vielä vaiheessa.

- Ei se nyt professori ole, nuorikin vielä.

- No kun se nyt hoitaa meijän kaikkien asioitakii nii hyvi ja tietää kaikki.

Paavo on melko selväsanainen, kyllä. En tosin ole kuullut äidin aikaisemmin näin vasemmalle katselevan. Paavo on napakasti ottanut kunniaa osinkoverotukseen joutuneen lipsahduksen korjaamisesta "rikkaimpien jättipotti peruttiin". Sehän kuulostaa, että Paavo on kaikkien asialla. 

Saunassa äiti peseytyy itse, kunhan selän pesen ja autan vesien säätelemisessä, mutta remontin mukana tullut uusi suihku tuottaa välillä vaikeuksia, veden lämpötilan säätely ei meinaa onnistua. 

Aikaisemmin jäin itse saunaan, nyt menin samaan aikaan yläkertaan. Raput ylös olivat jo melkein liikaa äidille. Meno oli hidasta, kaksin käsin kiinni kädensijoissa ja melkein niistä vetämällä rappuset ylös, saunassa väsyttää. Saa nähdä milloin ei jaksa käydä alakerrassa saunassa, se suihku olisi pitänyt remontin yhteydessä saada keskikerrokseen, mutta päämummo kieltäytyi niin rankasti "sitte tehkää mitä halluutte ku mie on hauvas". 

Vieläkin puhutaan mitä olisi pitänyt kahden vuoden takaisessa remontissa tehdä, tänä iltana tuli mieleen, että lauteille olisi pitänyt tehdä käännettävä kaide, lasitiili-ikkuna olisi saanut olla pienempi

Nyt vielä äiti katsoo päivän kolmannet, jos ei radiouutisia lasketa, uutiset. Useimmiten koetan olla korjaamatta äidin saamia väärinkäsityksiä uutisista. Annetaan Paavonkin olla meidän kaikkien asialla.

Avantosauna ei onneksi savunnut kokonaan.

Saammekin Myllysaaren avantosaunan korjattua ja ensimmäinen sauna saattaisi olla 2.5. lämpiämässä. Pitkäperjantain yönä alkaneen palon oli havainnut aikainen avantouimari ja siksi tuli ehti onneksi vain saunan paneeleihin. Kaupungin korjausmiehet saavat yleisen saunamme Suomen kauneimmalla maisemapaikalla korjattua, luvattiin tämän aamun lehdessä. Saunan terassilta näkymä maaliskuun iltana.

Ahvenlammen sauna ei saunana ollut kummoinen, siellä ei ollut tilaa eikä tunnelmaa sosiaaliselle seurustelulle, se oli vähän sellainen kuin pistos, pitää ottaa sauna ulkoympäristöineen ja laavuineen. Kesällä varmasti on  toista kun saa istuskella ulkosalla. Siellä voisi sitten käydäkin. Seudun väki kertoi, ettei lammella sallita pyykinpesua, että se säilyy puhtaana.

Radiosta juuri kuulin, että Saimaan jään paksuus on vielä 51 cm. Päivien pitäisi nopeasti lämmetä. Ehkä huomenna vielä käyn kävelemässä jäällä päämummon kuntosalikeikan aikana.

Tänään on viimeinen elävänmallinpiirustus. Tykkään tehdä nopeita töitä, ja tällainen sopii minulle. Voisikohan niiden pohjalta koettaa tehdä joskus seinälle ripustettavaakin.

Pihalla räystään alla pöntössä on muodostunut joka yö jääkiekko, jonka kaadan pois ja kuvasin jään läpi "taidekuvia".

Hariprasad Chaurasia-Kishori Amonkar Jugalbandi, huikaisevaa musiikkia!

Hariprasad Chaurasia-Kishori Amonkar Jugalbandi

Huikaisevan meditatiivinen duetto eli jugalbandi Intiasta. Laulu ja huilu tasavertaisina "toisiinsa

kietoutuneina kaksosina".

Oli jotenkin yksinäinen olo, tekemistä olisi, mutta en saanut mitään aloitettua.

Nata oli postittanut tämän kappaleen nettiin ja heti mielialani virkistyi ja pyyhin lattiat.

Nyt kappale soi tastalla toiseen kertaan (25 min), tällaisesta musiikista tykkään!

Opettelen liittämään uTubea tähän. Katsotaan mitä tulee.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=1WdH5u0cWEg

Saunamme paloi, mutta hanki kantaa ja päivät vaan kimaltelevat!

Se oli hormipalo, sanoo palokunta. Kävimme pääsiäissunnuntaina tarkistamassa saunakaverin kanssa Myllysaaren saunalla, mutta ulkoapäin sauna oli pystyssä kiirastorstain yön palon jäliltä. Ympärillä leijui tervainen ja savuinen tuoksu.

Emme tiedä, onko saunan sisustus tuhoutunut, emmekä siis tiedä milloin sauna saadaan remontoitua. Voi meitä avantosaunailijoita! Onhan siinä vieressä pelkkä avanto lämpimän pukukopin kera, mutta saunamme onkin enemmän sosiaalinen tapahtuma, mummoköörin some. Käyntinköhän tätä vasta oppimaani uudissanaa oikein tässä yhteydessä ;)

Katselin netistä Ahvenlammen avantosaunan tietoja. Ei sekään ole kaukana. Täytyy mennä joku ilta tarkkailemaan mitä siellä tapahtuu. Ukkareilla pitää mennä avantoon, se vähän laskee tasoa. Onneksi miehillä ja naisilla on oma sauna, ettei saunan lauteilla tarvita uikkaria.

Kävelin jälleen tänään avantosaunan editse kaupunginlahdella haikailemassa saunan löylystä jäiseen pulahdukseen. Jatkoin Karhusaaren laavun editse venesataman kautta takaisin Halkosaareen hankikelin kannattamana. Paikoin jää-lumipetettettä olisi voinut moukarilla takoa, eikä olisi läpi päässyt. Missä tahansa olisi voinut kävellä, hanki kannatteli! Ja kimmellys! Avoin  valkea järvenselkä ja sininen taivas!

Päätin hyvällä ilmalla kävellä aina sen 1,5 tunnin ajan, joka äidillä menee kuntosalilla. Viimeisten viikkojen 2 viikottaista kuntosalipäivää ovat olleet aurinkoisia, aamun pikkupakkanen kääntyy kävellessä plussaksi. Yöllä taisi nytkin olla kymmenen miinusta, eli se vain kovettaa jääkantta lisää.

Masterchef vie ajatukseni Sakun luo Keltaisen meren rannoille, valitsemaan mustekaloja. Masterchef tekee mustekalasta moussea ja mustekalaohrattoa! Aika jänniä annosvalintoja, katsotaan. Mustekala on itse asiassa aika helppo ruoka-aine kun siihen tutustuu. Tulossa mustekalan puhdistamisesta ja sen kokkaukssesta jotain tänne blogiin.

Päivien kimallus

Eilen aamulla kuulin radiosta tutun sävelen...se muistui kaukaa. Sitten muistin Nat King Colen.
Maailman ihanin samettiääni löytyi uTubesta ja sitten soittelinkin "Love is a many splendored thing" kappaletta moneen kertaan.  Suomeksi 1950-luvulla tehty elokuva ja sen nimkappale on nimeltään "Päivien kimallus".

Päivä olikin yhtä kimallusta. Istuin ulkorappusella kahvikupposen kanssa. Aurinko kimalteli. Vesinoro ripsitteli kuistin katolta, lumet sulivat, aurinko oli lämmin.

Iltapäivällä sitten avantosaunaan. Miten sattuikaan Etelä-Saimaassa joku tutkijamies kirjoittamaan, kuinka kokemus avantoon pulahtamisesta on verrattavissa musiikin kuunteluun. Avantoon astuessa keho luulee olevansa hengenvaarassa, sitten endorfinit ja adrenalinit purskahtavat ja olo on kuin maailman omistaisi, tai ainakin hyvin suloinen.

Tarkistin artikkelin. Musiikkitieteen professori Tuomas Eerolan sanoin "Requiem huijaa kehoa ja mieltä luulemaan, että käsiteltävänä on oikea suru. Seurauksena on lohdullinen olo".

Illalla oli liput varattu kaupunginorkesterin manittuun pääsiäiskonserttiin. Mozartin Requiem ja Arvi Pärtin Cantus Benjamn Brittenin muistolle kauneista kauneimmassa vanhassa puukirkossa, Lappeenrannan Marian kirkossa.

Penkeiltä edestä, mutta sivuprofiilista seurasimme kapellimestari Kari Tikan intensivistä ja sielukasta johtamista. Kapellimestarin  yleensä näkee vain selästä. Jotenkin lisäsi musiikin nautintoa nähdä kaikki musiikn tunneilmaisut kapellimestarin eleissä ja kasvonilmeissä.

Helene oli erityisesti koettanut valita  täyteläisen chileläisen viinin illanistujaisiin konsertin jälkeen. Kolmen Tirilän mummon illanistujaisiin, jaa, puheenaiheet: mitä kirjoja juuri nyt luemme, mitä haluaisimme kasvattaa pihamaillamme, mitä lapsemme touhuavat, miten selviämme ikääntyvien vanhempiemme kanssa.  Vertaistuki on joskus juuri mitä tarvitsen selvtäkseni äidin kanssa. Kiitos Tupu ja Helene.

Jäät rapisivat kotiin kävellessäni. Pakkasöitä vielä tämän pääsiäisen aikaan, mutta päivällä tien yli leviävät lätäköt.

Kaupantekoa Kiinassa

Kiina on muuttumassa valtavaa vauhtia. Kalasatamassa Keltaisen meren rannalla käydään kauppaa suoraan rannalta. Kenties täällä on kalastettu vuosisatoja ellei tuhansia. Tai huivipäinen mummo on lastannut polkupyöränsä tarakalle mansikoita ja myy niitä kadunkulmassa.  Aja Lushunin rannoilta bussilla tunti rannikon myötäisesti, niin saavut viiden miljoonan Dalianiin. Siellä on marmoria, kiiltäv seinäisiäpilvenpiirtäjiä, joiden sisällä kaiken maailman luksus esittäytyy. Koillis-Kiina helmikuussa 2013.
Kiinankuvia ja matkakertomuksia www.siperiankautta.blogspot.com myös aikaisemmalta matkaltani 2009.

Viimeisenä "teekakku", kompressoitu tee, perinteinen tapa säilyttää ja paketoida. Teelaatuja arvotetaan kuin vuosikertaviinejä. Yunnanin maakunta on ehkä kuuluisin teenkasvatusalue. Tämä kakku on sieltä.