Mummo kasvattaa Zoelle luomua

Zoe pikkukarhunen on kova syömään. Mummo on varautunut monenlaisilla herkuilla Zoen tuloon reilun kuukauden päästä. Silloin sato on parhaimmillaan. Zoe kyllä syö kaikkea mitä annetaan!  Mummon kasvimaalla on luomua. Tykkään kokeilla kaikenlaista, mutta tänä vuonna olen ajatellut monipuolisesti Zoen vuoksi.

Tässä valikoimasta osa tänään.

Viinimarjoja, punaisia ja mustia...voiko oksaan enempää mahtua.

herneitä

korianteri

Monenlaisia kurpitsoita, tässä ensimmäiset kukat omasta taimesta, joka melkein katkesi.

Taustalla maa=artisokkia, vierellä perunoita, edessä lehtikaalia ja pinattia ja muutama kesäkukan varsikin seassa.

Pak choi toinen satsi, ensimmäistä syömme jo. Keskellä kosmoskukkia, oikealla roomalaista salaattia, takana kylvö no 2 lehtikaalia, niin saadaa satoa pakkaseenkin.

Pikkuruiset mangoldintaimet ja mikä tämä nyt onkaan salaatti.

Parsakaali

Torilta taimet aikaisempaan tomaattisatsiin, muita erilaisia on monta pottia omiakin taimia: tiikeritomaatti, häränsydän ja Paulalta pensastomaatteja ja jotain tuntematonta.

Fenkoli on mummon herkkua!

Basilikaa kasvaa monessa kohtaa ja melkein kaikissa tomaattipoteissa, koska tomaatti ja basilika tykkäävät toisistaan.

Pak choi kasvaa nopeasti ja on mehevän herkullinen wokissa tai munakkaassa. Uusi löytö, johon tutustuin Australiassa. Pitää tutkia muitakin käyttötapoja. Satoa syömme jo, toinen kylvös on jo tulollaan. Nopeasti kasvava.

Omenapuut ovat yli 50 vuotta vanhoja. Kaikki 6 isoa puuta ovat täynnä 6 erilaista omenalaatua. Viime vuonna ei tullut kuin pari omenaa. Minä kuulemma pienenä olin sekoittanut nimilaput. Tunnistamme vain kaneliomanan ja valkean kuulaan.

Jäikö jotain uupumaan kuvista, no, aika paljon: pensaspapu, selleri, lipstikka, kuukausimaksikka, tilli, kyssäkaali, erilaisia sipuleita, porkkana, karviaiset, raparperi, timjami, kirsikat (vahin vähän ensimmäisenä vuonna), luumut, härkäpapu...ja jotain vielä unohtui varmasti.

Zoe tsoukki souli ja kaikkea siltä väliltä chatissa ja skypessä

hei mama
onks puutarha vienyt sut kokonaan ku ei ole nakynyt
oltiin zoen kaa taas kipeita pitkaan mut nyt taas hyva
unta sais olla enemman tosin, ha

minä: joooo...kuule mummi sanoo että mikä puutarha se on, se on piha!
voi pieniä, pipinä ei kiva
olin ellin kanssa Iitissä rakuilemassa myös

Aisha:  ja kokeiltiin syoda vahan soijaa ja heti tuli masu kipeeks
me:  ja tänään ikkunanpesua

a:  ma oon itseasiassa yliopistolla
et jutelllaan  viel hetki sit joudun hommiin
zoen kaa ku ei mitaan saa aikaiseksi niin raahustauduin aikaisin ennen seminaarin alkua
sun pitaa menna nukkumaan mama
nuku munkin puolesta
mut ennenku meet niin kerron et oltiin sellaisessa lapsiperheiden tapahtumassa bundoora park (tosi kiva paikka. mennaan toistekin) ja juanita niminen sika antoi zoella kasipusun ja zoen nauro onnesta

Aisha:  juanita yritti kanssa syoda mun huivia mokoma

me:  ou!

Aisha:  ja sit zoen sai myos pusun lehman vasalta ja lehmalta ja samana paivana maxilta myos!

me:  maxilta! onnenpäivä!
en voi kuvitella miten zoe jo ymmärtää asioita!

Aisha:  ku max anto pusun niin zoe oikein kaanty kattoo mua et aiti aiti max anto pusun
ma pidin siis zoen kadesta kiinni ja annoin maxin nuuskuttaa ja sit max antokin pusun

 me:  jospa maxia jo kiinnostaa enempi kasvanut zoukki, kun ei enää semmonen outo toukka olekaan
miten onko edistynyt nouseminen ja/tai laskeutuminen

 Aisha:  joo ja ma annan zoen sotkea ku syodaan niin aina lentaa lattialle ruokaa niin max ihan innoissaan putsaa lattiaa
jos maxin kulhoon laittaa vihanneksia niin ei syo

me:  no siinä syy!
mummoa naurattaa!

Aisha:  mut jos se lentaa kaaressa syottotuolista niin syodaan niin kesakurpitsat, palsternakat kuin myos viinirypaleet. mut eipahan mun tartte sit ite siivota ku on kateva max imuroimassa kaikki muruset
otetaan skype niin et naat ku zoe syo
annoin ihan tavallista puuroa ja lappo sita kaksin kasin suuhun

me:  mun samaan aikaan samassa sairaalassa syntynyt avantokaverinikin sai ekan lapsenlapsensa niin meillä on paljon yteistä juteltavaa, tavattiin kaffeella taänään

Aisha:  ja nuosemin ja kiipeily on nyt ketterampaa ei oo niin heilumista
laittaa enemman painoa jaloilleen ja joskus paase itekkin alas
hyva ku sulla on vertaistukiryhma!

me:  päivissä kehittyy zoukki

me:  Marjatan kanssa meidän äidit on samanikäisiä ja aika vaikeita kumpikin....
hiukkasen...
ja molemmilla ulkomaalaiset miehet ja ollaan erottu
ja molemmat asutaan samalla tavalla samantapaisissa taloissa äitiemme kanssa..
ja rakastetaan avantoa...todellista molemminpuolista peer support

 Aisha:  aika hyvin

 me:  ainoo, että tämä pieni Elias Ramon asuu täällä

 Aisha:  voi meistakin ois kiva asua lahempana mummoa
meilla oli muuten viisvuotispaiva meksun kaa
jonka tietty unohdin mut oltiin  niin vasyneita et ei jaksattu tehda mitaan erikoista

 me:  no en sitä ajattele sen enempää...se on elämää

 Aisha:  ja onneksi on skype! ja me ollaan siella pian
saku lupas alkaa kattoo lippuja

 me:  ei mene kauaa! sit jaksaa oottaa
ai nii!
joko löysit paikan synttäreille?
muuten saitko ne vaippaimut?

 Aisha:  joo eilen tuli postissa ja ei olla loydetty paikkaa tosi monet ei vuokraa tiloja synttareille ja toiset paikat on liian kalliita
mut jatkan etsintoja

 me:  täällä on muuten lämmin oli yks pv +27.8 C, eikä tänään paljoo puuttunut siitä

 Aisha:  ihanaa olla siella sit elokuussa
zoe voi tepsuttaa puutarhassa tai siis pihalla

 me:  laitan paljon ihania vihanneksia kasvamaan
saattaa kävellä jo
zoukki poukki

 Aisha:  nyt jo ottaa muutaman askeleen jos ma pidan kiinni
 ja ku on pystyssa niin nostelee jalkojaan
 voitte sit vedella niin paljon kurpitsaa yhdessa ku navat kestaa
se on kyl sellainen ikiliikkuja et ei oo tosikaan

 me:  pitää nähdä Zoe pain skypessä...
olen hesassa keskiviikon ja torstain, et ennen tai sen jälkeen

 Aisha:  tanaan haen zoen neljalta tarhasta niin voitas sen jalkeen skypettaa
siina ennen viitta meidan aikaa?

 Aisha:  joo monta tuntia sen nyt onkaan se aikaero?

 me:  jätän skypen päälle teillä melkein 9 aamulla, täällä melkeen kaks yöllä
8 tuntii
eli ootte kotona noin ennen ydeksää meidän aikaa...olen kuulolla!

 nyt meen nukkmaan! kivaa päivää! putu

 Aisha:  hyvaa yota mama
love you

saku sano et se on kattonut moneen kertaan sen videon zoesta ku se kiipeilee ja sit muksahtaa

 me:  onks sulla se video
joo niin miekiin katon sitä moneen kertaan

A:kerroinko et zoe osaa nyt vilkuttaa

 me:  joo
jo aikasemmin melkein tai miiusta jo vilkutti

 me:  oi elli teki savitöitä...ja savesta numerot 1,2,3 sekä kirjaimet A,B,C...ne ovat Zoelle, ja elli aikoo opettaa zoukkia!!!

 Aisha:  ihana elli


 me:  on ihan innoissaan tsoukista

 me:  mummikin jo tapaili nimeä ihan melkein oikein "souli"

 Aisha:  ihana mummikin!

 me:  zoukki on maailman söpöin mummon pikkukarhunen
mut nyt mummon pitää mennä nukkumaan1

 Aisha:  hyvaa yötä!

Seuraavana aamuna kello 9...mummo tässä odottelee Zoukkia skypeen...ylläoleva juttelu  Aisan kanssa menikin myöään enkä oikein osannut nukkua sen jälkeen. Kuvittelin mielessäni jo kuinka Zoukki tepastelee tuossa pianurmella...ja koetti kuvitella millainen Zoe on nyt, possupusuineen ...oi tätä ikävää!

22.5. jatkoa...kun en saanut tätä julkaistua heti , kerron vielä, että sitten skypessä katselin tunnin verran zoen touhuja. Zoe arjoitteli lipaston vetonappuloilla vuorikiipeilyä, kurotti niitä ja siirteli kättään ja siinä samassa otti ensimmäiset askeleensa tukien vain noihin nappuloihin kurottamalla!

Äitienpäivä

Juttelimme skypessä kimpassa, isomummi, minä, yksi poika Kiinassa, tytär ja ensimmäinen lapsenlapsi Melbournessa. Siis neljä polvea.

Zoe esitteli kiipeilytaitojaan ja rummutti palikalla näppäimistöä. Zoe osaa nousta seisomaan tukea vasten, mutta ei osaa siitä vielä laskeutua alas. Sitten pitää huutaa äitiä.

Söimme sitten äidin kanssa matikkasoppaa ja maisteltiin tiramisukakkua. Loppupäivä kului puutarhassa...tai kuten äiti vaatii "höh, mikä puutarha se on". Okei, pihalla. Piha onkin parempi kuvaamaan meidän ...pihaa.

Sain istutettua lava-kasvihuoneeseen salaatteja, käännettyä kasvipenkin, levitettyä kahvinporoja myyränreikiin ympäri pihaa ainakin kaksi ämpärillistä...kiitos Tepan ja Teboilin ;) Myyrät eivät kuulemma tykkää kahvinhajusta. Menkööt tuonne takapihan taa metsikköön! Vähemmän on reikiä tänä vuonna, mutta liekö millaisia poikueita varttumassa maan alla jo.

Tomaatintaimia otin ulkokoulutukseen muutaman, turhan tuulista hennoille taimille. Niitä on aivan liikaa ja ne alkavat olla liian hujoppeja nekin. Paula ystäväni keraamikko ja puutarhuri neuvoi laittamaan ne syviin ruukkuihin (esim. maitotölkkeihin) ja ravinteikkaampaa multaa lisäksi.

Joskus äitienpäivänä on saanut olla kesämekossa. Ei nyt, tuuli viuhuu. Lämmintä viitisentoista astetta.

Aamiainen Zoen luona

Zoe 9 kk

Tällä viikolla

Istuimme aamiaisella, kun isomummi kysyy:
- no kirjota nyt ne kirjaimet, mikä se tyttö nyt on. Kun ei siinä ole kirjaimiakaan.
Kirjoitan muistilapun ZOE isomummille ja asetan sen verenpainemittarin eteen näkyville. Isomummi tarkastelee:
- no kolme kirjainta, onkos tuo ensimmäinen X.

Olen kurkistellut koko viikon skypeen ja odottanut jotain viestiä, missä ovat kaikki minun perilliseni, kadonneet maan ääriin. Ovat. Ei saa hermostua vielä! Koetan kestää.

Isomummi, päämummomme, on kärsinyt päänsärystä pitkään, kuukausia, ja siihen on lääkäri määrännyt aiemmin Panadolia, ei mitään tutkimuksia tehty. Tosin vakituisessa neljännesvuosittaisessa seurannassa paksun veren takia ei ole ilmennyt mitään; kaikki veriarvot ovat olleet lääkärin mukaan erinomaisia, viimeksi maaliskuussa). Nyt kuitenkin on ollut huimauksen tunnetta ja olo näkyvästi hutera. Pääsimme pari päivää sitten lääkärinlle joka olikin erikoisen oivaava ja myötätuntoinen.

Lääkkeeksi sai päämummo Ketorinia ja diagnoosiksi migreenin. Päänsärky tuntuu huomattavasti helpottavan, mutta voimakas lääke aiheuttaa nyt tokkuraisuutta. Huimat verenpainelukemat ovat kyllä laskeneet, 189/129 oli lääkärissäkäynnillä mitattu, mutta nyt 160/100, siinä main keikkuen. Päämummo vain ei malta olla mittaamatta verenpainettaan monta kertaa päivässä, usein sillä säestyksellä, että miten tällaista, ei tätä jaksa, ei ole yvä olla, ei se silmälääkäri osannut leikata kaihia,  se se hoitaja pesi ronskisti niin silmät ovat niin huonot nyt. Eikös siinä huolista jo verenpainekin kohoa!

Jos yritän selittää, että silmien arkuus voi nyt hyvin johtua migreenin oireista, ja jos nyt vain lepäisit. Sitten seuraavassa hetkessä päämummo näkee roskan matolla ja alkaa kerätä mattoa kasaan pää alaspäin, tai päättää siivota kenkäkomeroa, sillä löydän hänet kaksinkerroin komerossa romuamassa "eiku ne oli siinä ihan rivissä, otin vaan, pitää heittää nää jo pois". Ja minä perässä kieltämässä, että ei tämä ole hyväksi. Olisit vaan ja lepäisit nyt niin jos ei muutamaan päivään ala olo kohentua, soitetaan lääkärille. Voi ne vuosikymmeniä vanhat saappaat heittää jonakin toisena päivänä pois.

Eilen tulin sisään aamupäivällä ja seurasin kotvan aikaa, hengittääkö päämummo, oli niin tiiviissä unessa peiton alla. Sitten huomasin peiton kohoavan juuri ja juuri hengityksen merkiksi. Helpotus.

Näyttelijä Vappu Jurkan kuolemasta kirjoitti Ilta-Sanomat pari päivää sitten: "Vappu jo toivoi kuolemaa". Tuollaiset otsikot sykähdyttävät, satuttavat läheltä. Toivooko äiti kuolemaa? Ainakin kiukustuessaan sanoo "joutais jo pois" ja vastaavia, joita en osaa ottaa toiveena, vaan suuttumuksena elämää kotaan, kun ei pysty samaan kuin nuorempana. Olisi armollista, niin armollista, itselleni ja läheisilleni, jos pitkän elämän loppupuolella osaisin itse ajatella "toivon jo kuolemaa" kiukustumatta. Pitäisiköän kirjoittaa jonkinlainen hoitotestamentti.

Tämän päivän lehdessä joku viiskymppisiään viettävä kutsui vieraitaan: ei lahjoja, mutta avustus "raihnaudenestorahastoon" ja pankkitili perään. Itse en viiskymppisena vähääkään ajatellut raihnaisuuden mahdollisuuttakaan! Kaksoset olivat silloin kymmenvuotiaita. Ei siinä ehtinyt vanhuutta ajatellakaan. Eihän viiskymmpinen edes ole vanha. Paremminkin, jos terve, se on parasta elämänvaihetta.
En tosin laittaisi kahdeksankymppisenäkään pankkitiliä lehteen, on vähän kuin käsky, että kaatakaa ne rahat sinne, älkääkä tuoko tyhmiä lahjoja. Kaikki lahjat pitää vastaanottaa, kiittäen, eikös meitä niin opeteta? Elämänlahjakin. Vaikka joskus elämä tuo mukanaan vähemmän miellyttäviä asioita.

Juuri nyt en keksi juurikaan mitään vähemmän miellyttävää. Kaikesta on selvitty.

Jälkikirjoituksena: sieltä ne perilliset omien kiireidensä keskeltä ilmaantuivat nettiin . Mitä nyt äiti pariin kolmeen päivään ei nähnyt nimiä facebookissa tai skypessa tai muussa nettijutussa. Voi tämä maailma, nettiyhteydet ovat opettaneet pikayhteyksiin! Voisin kyllä, rehellisesti ajatellen, pitää muutaman päivän väliä huolestumatta missä kaikki ovat.

Mummo ihan hätääntyi

Zou on jo kasvanut ulos pienistä vauvanvaatteista. Mummo ei voi enää hiplata pieniä pehmoisia nuttuja kaupoissa. Zoe on tänään 8 kk vanha, 67 senttiä pitkä tyttö!

Mummo onneksi löysi ihanat söpöt uikkarit, muumikuvioiset koko 74 cm kuudellatoista eurolla. Sitten kirpparilta kokoa suuremmat valaskuvioiset viidelläkymmenellä sentillä! Kumpparit eurolla, milloinkohan koko 20 sopii Zoulle? Vielä piti ostaa eurolla dumbo-kirja. Se oli aikoinaan Zoun äidin ja enon suosikkikirja.

Kirjoja on kyllä mummon varastoissa hyllyllinen, kaikki kirpparilta tai vintillä säilyneitä, paitsi Pekka Töpöhäntä, se on ihan uusi.

Mitä muuta mummo voisi varustaa Zoun kesän vierailua varten?  Mummo myöntää, että lainapinnasänky on katsottuna, rattaatkin.

Kohta laitetaan mansikantaimia kasvamaan. Zoun herkkua on kurpitsa, niitä taas saakin kasvaa kasvimaalla ja kaikenlaista muuta vireää, oranssia, punaista.

Juhlitaankoan yksivuotissynttäreitä täällä? Vielä ei ole tarkkoja matkustusaikoja. Onkos mummo vähän yli-innokasP Ei kai, on sitten kaikki valmiina ajoissa. Eihän heinäkuun alkuun ole kuin reilut kolme kuukautta. Kolme kuukautta!

Mummolla on muuten uusvanha harrastus; elävänmallinpiirustus. Aikoinaan lukiolaisena kävin ja joskus Taidehallissa Helsingissä. Tänään, siis torstaisin, on piirustusilta.

Zou puraisee hampaallaan koko maailman

Zoun ensimmäinen hammas puhkesi 15.3.2012 melkein 8 kuukautta vanhana.

Zou sukeltaa omalla tekniikallaan eteenpäin, nousee nelinkontin, kurkottaa kätensä mahdollisimman kauas eteenpäin lätsähtämällä mahalleen ja vetää itsensä eteenpäin. Sama uudestaan ja uudestaan.Nopeasti ja tehokkaasti, aloitti sukellustekniikan noin 8.3.2012.

Tänään ensimmäistä kertaa sukellustekniikkaan tuli kokeilevia ryömimisaskeleitakin, kun Zou sukelsi lattian poikki tietsikkaa kohti usean kerran mummon seuratessa skypessä. Äiti nappasi syliin ja laittoi uudestaan kauemmas.

Zou istui hetken paikallaan ilman tukea, kellahti sitten hupskeikkaa kuin se kiva pyöreäpohjainen keikkunukke, joka aina palautuu pystyyn. Ja mummo sai niin leveitä hymyjä ja ilon kiekauksia.

Sitten Zoun piti valmistautua tarhaan. On siellä kadeksasta neljään parina päivänä, kun Aisha käy luennoilla ja saa vähän lukuaikaa. Ei vierasta ja menee toisten lasten luo.

Mummolla on valmiina mitä söpösin muumiuikkari kesäksi.

Zouzou

Aishan huomasin käyttävän Pikkukarhusta nimeä Zouzou. Isomummi sanoo, ettei osaa sanoa kuin vauvaksi, kun nimi on suomalaiseen suuhun niin vaikea. Ehdotin, että voisi sanoa Pepiksi, toisen nimen mukaan, mutta ei se tunnu isomummille istuvan.
- Sitten kun on liian iso vauvaksi, opettelen sanomaan.

Tässä Pikkukarhu on, nappasin kuvat kun juttelimme Skypessä. Kovasti hän kuuntelee mummoa ja yrittää päästä lähemmäs, ihmettelee. Kovasti Pikkukarhu yrittää päästä liikkeelle. Konttaaminen ei ole kaukana. Omat varpaatkin ovat löytyneet. Ja Pikkukarhu putosi isin ja äidin sängyltä, hups vaan, ei äiti semmoista vielä osannut odottaa! Ei käynyt kuinkaan.

Elli ja Zoe

Oi Elli.

 

Eilen kun tulin tänne Valkealaan lapsenlikaksi, ai ei nyt likka, vaan mummokki olen. Isotäti oikeesti.  Elli 7 v. esitteli minut Iida-kaverilleen ja katselimme

aakkoskortteja Australian eläimistä. Selitin Iidalle kuka oikein olen ja että olen siellä

Australiassa asuvan pikkuvauvan mummo.

 Elli kipaisi huoneeseensa ja toi kauniin rasian.

-Täällä on yllätys.

-Monta kertaa koputan, että rasia aukee?

-No kolme, vastasin.

-Yks kaks kolme.

Ja kansi aukeni kuin aukenikin kolmannella ja Elli veti esiin kuvan.

-Tässä on mun pieni tyttö.

-Se asuu siellä Australiassa.

-Lue se nimi siitä takanta, ojentaa Elli kuvan minulle.

Luin nimen: Zoe Peppi Aleksandra. Kuvan olin antanut Ellille ennen Australian matkalle lähtöä, se oli

se sinihattukuva, ensimmäisenä päivänä otettu.

Elli on otettu pienestä tyttöserkustaan. Kaikki muut serkut ovatkin poikia ja Elliä vanhempia, niin

isän kuin äidin puolelta.

 

Nyt on yhdessä tekemämme lihapullat uunissa, Elli pyöritti ne kaikki itse pellille. Ei siinä kauan hutissut. Nyt on vaikea päättää mitä teemme, askarrella, mennä uimaan, mennä ulos kavereiden kanssa, tehdä piparitaikina huomiseksi, leipoa pullaa. Ehkä ehdimme osan tehdä tänään, huomenna on lauantai ja ehdimme vaikka mitä sitten!

 

Ellin pullat 2010

 

Zoe 4 kk

4 kk ikäinen Zoe on päivä päivältä enemmän kiinnostunut seurustelusta. Haluaa jutella mummon kanssa ja tuijottaa kuvaruutua: mistä se mummon ääni tulee, tuolta, mutta mummoa ei näy!

Mummon pitää hommata skypekamera. Onneksi saan katsella Zoen touhuja. Kädet heiluu vilkkaasti niinkuin ennenkin, pieniä hihkumisia ja kirkaisuja kuulen, ja ihania hymyjä!

Sohvi-kirahvi pysyy jo välillä kädessä. Zoe osaa vetää sitterin soittorasian rinkulasta jo itse.

Aisha-äiti kertoo, ettei pullomaito, vaikka äidin omaa maitoa onkin, enää kelpaa, edes äidiltä. Vain äidin läheisyys ja rintamaito. Aisha miettii, että siirtää kiinteiden ruokien aloittamista vielä.

Zoe on nukkunut jo 10 tunnin unet, parhaimmillaan muuten 6-7 tuntia. Mutta joskus on yö levoton.

Mitat ovat pituus 60 cm ja paino 5,5 kg.

Isovanhemmat Verity ja Andrew olivat vierailulla Adelaidesta ja ottivat nämä kuvat.

Eiks mummo tule nostamaan miuta pois täältä

...kun olen jo potkinut semmoiset kapalokäärimiset pois ja kääntynyt sängyssä ihan poikittain.

...sais mummo tulla ,että saa vaipat vaihdettua ja puhtaan asun, voin jutella mummon kanssa....

Näkyykös kaikille kun minä vilkutan niin kovaa, että kaikille näkyy sinne Tirilään, Valkealaan, Dalianiin, Helsinkiin, Espooseen...

ja isomummille erityisesti!

Gai gai!

Zoe

Nyt ei enää Zoea itketä, yöunet ovat pitkiä, imetys sujuu....Aisha on tehnyt ihmeitä ja jaksanut enemmän kuin hienosti läpi vaikeiden alkuaikojen kun Zoe ei vielä osannut keskosena imeäkään. Paitsi imemisen oppiminen, Aishan laktoosi-intoleranssi välittyi Zoelle ja aiheutti vatsavaivoja, ilmavaivoja ennenkuin lääkäri neuvoi jättämään pois kaikki lehmänmaitotuotteet. Kävi ilmi, että soijakaan ei Zoelle sopinut. Vuohenmaitoa ja vuohenjuustoja Aisha voi syödä. Kauramaito sopii hyvin. Teimme siitä riisipuuron karjalanpiirakoillekin.

Pikkuinen mustikkakarhu on ruvennut hymyilemäänkin enemmän ja enemmän. Pikkuisen jo odottelimme, ilahduimme muutamasta nopeasta hymystä. Kun jotkut ikäiset jo jakelevat kovasti hymyjään tämän ikäisenä, olimme ehkä hivenen verran jo sivukarein huolestumaan päin. Mutta nyt alkoi tapahtumaan, kerralla kierähdykset, hymyt, pitkät unet! Zoe kiikuttelee sitterissä mielellään. Rattaissa nukkuu hyvin, kunhan ensin ajetaan niin kovaa kuin mummo jaksaa, nukahtamiseen saakka! Jos mummo meinaa hidastaa vauhtia kuuluu rattaista käsky ajaa kovempaa.

Eilen kävi Marjatta, kätilö ja luontaisterapeutti kylässä. Marjatta jo aikoinaan Sydneyssä neuvoi minua odottaessani kaksosia ja mitä selvimmin hyvän proteiinipitoisen dieetin ansiosta vauvat olivat syntymäviikkoihinsä nähden isoja, ja selvisivät hyvin juuri ihanan Marjatan huolenpidon ansiosta.  Syntymän jälkeenkin sain kullanarvoisia neuvoja.

Marjatta katseli Zoea ja sanoi, että Zoe on hyvin kehittynyt, vahva tyttö. Jos joku muukin imettävä äiti lukee tämän, annan teevinkin eteenpäin,  saimme Marjatalta hänen kokemuksensa mukaan parasta teetä äidinmaidon tuotannon lisäämiseksi. (Wileda Nursing Tea, Wiledan tuotteita saa myös Suomesta).


Ja nyt lataamaan mummille lisää kuvia. Olikohan tässä niitä isomummin kaipaamia juttuja Zoesta!

Äiti ja mummo hämmästyivät sirkustemppuja

Eilen tapahtui ensimmäinen kellahdus masulta kyljelle. Kerroin juuri Aisha-äidille, kuinka hän itse kierähti ympäri vasta 6 kuukauden vanhana. Toki oikeastaan olisitte olleet vasta 3 kuukautta vanhoja, ja siksi piti antaakin tasoitusta. Muistanhan oikein, Piia ja Tepa kun olitte Sydneyssä,  kuinka olitte onnesta pullollaan kun jompikumpi Aisha tai Saku kierähti ja näitte sen ensin. Emme oikeastaan osanneet odottaneetkaan, että Zoe kääntyilisi jo.

Senkun ensimmäinen performanssi oli tehty, tänään vuorossa oli sirkustemppu! Zoe kierrähti masulta selälleen ihan sukkulana. Ja vielä perään toisen kerran. Kun ihmettelimme ja ihastelimme silmät pyöreinä tätä esitystä, kolmas kierähdys! Sitten tuli pisu ja nälkä!

Eilen olin kameran kanssa vierellä ottamassa nakukuvia, niin sain kyljelleen kierimisestä kuvan. Koko kierroksia ei sitten ehditty kuvaamaan.

Nyt on isomummille kuvia ja uutisia! Mummi kuulemas ei kumemmin välitä maisemakuvista ja muista, vaan odottaa aina Zoen kuvia ja uutisia.

Toinenkin ensimmäinen kerta sattui sitten viime yonä. Suoraan putkeen 7,5 tunnin unet huiteli sirkuskarhunpoika. Tätä ennen on nukkunut muutamat noin 6 tunnin unet.

Nämä kuvat sitten oikein erityisesti mummille, lataan lisää huomenna, nyt ei onnistu enempää, junnaa kuvanlataus paikoillaan.

Isomummi haluaa kuvia Zoesta

- Seijankaa kortissa ei sano mittää Zoesta.

- Ja kuka niitä vanhojen talojen kuvia kattoo, sanoo isomummi blogini kirjoituksista, joita Terhi on vienyt kuvineen. Iso kiitos Terhille!

Isomummi haluaa vain kirjoituksia Zoesta. Terhin välityksellä saan uutisia, että mummin olo hidastuu ja on entistä kömpelömpi. Kerran viikossa on kylpylässä veteraanien kuntoutus. Sen jälkeen on mummi väsynyt. Eihän minulla huoli ole, etteikö mummista huolehdittaisi. Mutta totta kai on mielessä, ettei mitään satu ja mitenköhän mummi siellä jaksaa.

Aisha suunnittelee, että tulisi Suomeen ensi kesänä Zoen kanssa, niin näkisi isomummi Zoen. Se olisi varmasti mummille ihana juttu. Mutta sitä ei kerrota vielä mummille. Katsotaan miten Aishan opiskelujen aloituskin sujuu ensin, joko joulun jälkeen tai ensi syksynä. Ja jos voisi tehdä kirjoitustyötä sitten Suomessa, jos saa opiskelut siihen vaiheeseen. Ja tietysti mummokin olisi onnesta ymmyrkäisenä, jos Zoe tulisi. Totta kai itsekin olen ajatuksesta mielissäni, ei näitä aussireissuja kovin usein voi tehdä. Ja Zoe kasvaa...ja Zoen pitää oppia tuntemaan mummo ja isomummi ja muutkin Suomen sukulaiset.

Niin Tepa, tätä ei tarvitse mummille kopsata, ei kannata vielä puhua sinne tulosta, kunhan tulee lähemmäs ajankohtaa. Mutta tämä mummo saa salaa haaveilla siitä.

Zoe

 

Miten Zoe onkaan kehittynyt  vajaan kolmen kuukauden aikana.

Zoe kiinnitti katseensa mummoon. Pienet kädet huitoivat vauhdilla ja pieni pää etsi sopivaa asentoa mummon sylissä. Zoe liikkuu kovasti ja saattaa hakea nukkuma-asentoa kauan. Aukaisee silmät moneen kertaan ja välillä oikein taistelee nukkumista vastaan. Nyt oli pieni masu täysi ja sopiva kolo löytyi helposti. Äiti-Aisha oli mennyt takaisin nukkumaan. Päivällä lähdetaan kaikki kolme tyttöä kaupungille. Äiti akupunktioon ja muuhun hoitoon, me kaksi hurvittelemme kaupungilla, äiti välillä syöttää pikkukarhun.

Zoe käännähti sivulleen ollessaan vatsallaan peitteeen päällä.

Zoe huitoo ja heiluu ja haluaa katsella maailmaa koko ajan.

Zoe on vahva pieni karhunpentu. Nostaa pään jo korkealle ja pitää siellä.

Zoe on pisimmillään nukkunut 6 tuntia viime yönä.

Zoen on enimmillään valvonut 4 tuntia, tänä iltana. Osan siitä innokkaan rauhallisena, osan itkuisena, osan kiukkuisena. Sitten karhunpentu oli jo yliväsynyt ja huusi vaan. Ja välillä söi ja taas söi. Äiti-Aisha oli huolissaan, saako Zoe tarpeeksi maitoa.

Zoella näyttää olevan kiukutteluaika illalla seitsemän aikoihin. Silloin itkettää vaikka on kuiva vaippa, masu täysi ja sylissä niin päin ja näin päin. Mikään ei auta. Kunnes silkkaa väsymystä uupuu pieni.

No onhan Zoe kasvanut! Painoa on jo kaksi kertaa syntymäpaino. Koko ajan saa pakata pieniä vaatteita pois jo.

Ihan tuli mummolle kyyneleet silmiin, kun Zoe asettui rauhallisesti äidin rinnoille ja tiesi heti miten sitä maitoa saa. Kahdessa viikossa kun olin omilla reissuillani, on myös imetys huimasti kehittynyt . Muisto vain kun tiputtelimme pullosta maitoa Zoen suun ja tissin, että luulisi sen tulevan äidiltä ja niin innostuisi imemään. Maitoa taivaasta! Nyt ei tarvittu mitään kommervenkkejä. Nyt Zoe osaa jo käyttää tilannetta hyväkseen ja käyttää äitiä välillä huvituttina. Tuttia Zoe ei ole saanutkaan. Mutta taistelija Zoe pistää valillä kampoihin kesken kaiken tässä imetyshommassa. Silloin menee vielä kauan, pidetään taukoa ja röyhtäytetään ja koetetaan kelpaisiko taas. Voi olla, että muutama siemaus onkin se tarvittava makupala, että uni alkaa painaa silmäluomia.

Zoe on niinkuin äitinsä Aisha pienenä, pää putkahtelee poispäin ja taas toiseen suuntaan, katse seuraa kaikkea mitä tapahtuu. Saku-eno taas asettui kenen tahansa rinnalle mukavasti ja pysyi siinä yhdessä paikassa sivuille vilkuilematta nauttimassa lämmöstä ja halauksista. Sanoimme Aishaa pienenä madoksi, kun pää ilmaantui pinnasängystä kuin mato omenasta tutkimaan maailmaa.

Isä Nigel hoitaa paljon, mutta tutkielma pitäisi saada valmiiksi. olkapäältä on kuitenkin aika kiva katsella, jos olen hiljaa ja kiltisti, tietää Zoe. Mutta on paljon katseltavaa, Max-koira kulkee eestaas, terassilta leikkivät valot, joita voi katsella kauan.