Ahvenanmaan mannapannari

Ahvenanmaan mannapannari

ohjeesta tulee yksi pellillinen

Mannapuuro

5dl täysmaitoa, itse käytin Valion uutta punaista laktoositonta maitoa

3/4dl mannasuurimoita

Kuumenna maito paksupohjaisessa kattilassa, lisää suurimot koko ajan sekoittaen. Anna hautua keskilämmöllä ja sekoittele välillä. Kypysymisaika viitisen minuuttia. Jäähdytä puuro.

Pannukakku
4munaa

1½ dl sokeria

5dl täysmaitoa

2dl vehnäjauhoja

2tl vaniljasokeria

½ tl kardemummaa

½ tl suolaa

Sekoita munat ja sokeri. Lisää joukkoon kylmä mannapuuro ja muut ainekset. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista uunin keskitasolla noin puoli tuntia, asteita 225.

Zoen isovanhemmat Adelaidesta

On meidän mustikkakarhumme saanut pitkät geenit tuolta isoisältään Andrewlta ja isältään Meksulta!
Aamulla varhain Zoe pakattiin kengurupussiin ja suunnattiin aamiaiselle Birdman Eateryyn Gertrude Streetillä. Sitten isovanhemmat, suomalainen mummo mukaanlukien suuntasivat Melbournen Victoria Marketille herkkujen ostoon. Siitä enemmän www.siperiankautta.blogspot.com.

Isoäiti Verityltä saattaa sitten periytyä hoikkuden salaisuudet, niitä kun ei meillä Suomenpuolen pullukoilla ihan selkeästi juurikaan ole. Zoen varpaat ovat jo pitemmät kuin meidän, ihan totta.

Zoe mustikkakarhu 2 kuukautta vanha eilen

Zoe, keisarinna, mustikkakarhu, mörinäkarhu, karhunpentu, höpötassu...siinä muutama kertynyt lempinimi kahden kuukauden aikana.

Posket ovat pyöreät, ensimmäiset vaatteet 50 cm ja alle, ovat jo poistokasassa. Paino on nyt melko tarkkaan 4 kg, pituus 53,5 cm.

Katse kiinnittyy mummoon, äitiin, isään, valoihin ja Zoe katselee tarkkaavaisena ympäristöään.

Zoe kuuntelee mummon laulua, äidinkin ja kuuntelee tarkkaavaisena "tuu tuu mustikkarulla, mistäs tiesit tänne tulla..."

Joskus Zoe nukkuu neljäkin tuntia, mutta välillä, niinkuin juuri nyt, ilmavaivat herättävät pikkuisen, vaikka silmissä vipsottaa uni.

Äiti Aisha onkin joutunut maidottomalle ruokavaliolle. Se tuntuikin auttavan ilmavaivoihin , kunnes toissapäivänä innoissamme ruotsalaisella kirkolla tartuimme korvapuusteihin...ja perunamuussiin  Maitoa niissä tietysti oli. Suodaan se anteeksi Aishalle, alussa on vaikea ajatella joka suupalaa, mitä siinä on.

Mummo leipoikin tänään maidottomia karjalanpiirakoita. Niihin laitettiin riisimaitoa. Aika hyviä tulikin. Eilen kokeilin piirakoita veteen keitetyllä ohrahiutalepuurolla , mutta niistä ei tullut yhtä maukkaita.

Maitobaarin tarjonta onkin ollut monimutkaista näiden kahden kuukauden aikana. Koko ajan on palvelu baarissa parantunut sitä mukaa kun keisarinnamme hyväksyy äidin läheisyyden ja maitoa alkaa tulla reippaammin. Keskolassa pulloon ja mahaletkuun tottunut Zoe ei oikein aluksi pitänyt koko imetyshommasta. Liian vaikeeta!

Aisha sinnikäs yrittäminen on palkinnut. Nyt Zoe aloittaa reippaasti, mutta jossain puolessavälissä alkaa taistelu, kieputtelu ja vastaanhangoittelu, kun imetystä aloitellessa kaikki  oli yhtä taistelua.

Mummo sai välillä, ja isä, tiputella keisarinnalle maitoa taivaasta! En ole tällaisesta keinosta kuullutkaan. Niin sai Zoe maidon makua ennenkuin älysi itse tarrautua siihen maitobaariin.

Aishalla kun vielä on rintasuoja sisäänpäinkääntyneiden nännien takia, Zoe sai sen huitaistua hetkessä irti ja taas uusi yritys asettaa maitobaari asemiinsa. Huitomista ja nipistelyä se aluksi olikin. Nyt ei aina tarvita lisäystä pullosta. Ruokailuvälit ovat lyhentyneet, sillä itkuiselle keisarinnalle on paras antaa maitobaarista lisäjuomaa, jos itku tulee.

Imetykseen erikoistunut kätilö on tullut muutaman kerran seuraamaan syöttötoimia ja antanut arvokkaita vinkkejä. Asentokin oli tietysti uudelle äidille aika mysteeri. Eikä mummo osaa neuvoa, kun ei koskaan imetys kaksosille onnistunut.

Mutta nyt kahden kuukauden kohdalla on oikeastaan vain tuo imetyksen keskivaiheilla alkava kieputtelu ongelmana; toiselle baarikierrokselle keisarinna ei tahdo haluta. Sitten ei tiedä, onko saanut tarpeeksi, pitääkö odottaa ja vaikka odotettaisiinkin, ei tahdo enää kelvata.

Kerron vielä Isä-Meksun mainion keksinnön. Tuntui, ettei äidille jäänyt aikaa nukkua tarpeeksi, sillä syötön jälkeen pumppaamiseen meni melkeinpä toinen tunti, no, isä laittoi toiseen rintaan pumpun, ja piti sitä paikoillaan, kun Zoe naposteli toisella puolella. Oli se näky.

Ei kyllä tämä mummo ole näin monimutkaista syöttöoperaatiota kuvitellut olevankaan. Eikä Aisha osannut sen olevan näin monen mutkan takana; hienosti Aisha-äiti on jaksanut! Moni äiti olisi jo viskannut pumput, suojukset ja muut oheisvempeleet tien poskeen ja siirtynyt pullotteluun. Mutta ei Aisha antanut missään vaiheessa periksi.

Iltapäivällä tulivat Adelaiden isovanhemmat kylään. Tuomisinaan tiikeri Lontoosta ja ihania mekkosia Ranskasta. Australian isovanhemmat ovat urheilullisia ja olivat patikoimassa ja pyöräilemässä Euroopassa, ja tulivat heti saman tien Zoea katsomaan.

Zoe, keisarinna

Aisha ja Nigel halusivat tyttärelleen vahvan nimen, ja niin valittiin Zoe. Kumpikaan ei kuitenkaan tiennyt vahvasta keisarinna Zoesta ja siitä, että keisarinna olisi ollut Kalevalan Pohjan akan esikuva. Siitä kertoi meille viestissään tänään Aleksi ja Heli. Zoen muutkin nimet on valittu juuri tuo ajatus vahvasta tytöstä, vahvasta naisesta, selvästi esikuviensa kaltainen Zoe Peppi Aleksandra jo on. Meidän Zoe tietää mitä tahtoo ja osoittaa sen!

Aleksi kirjoitti viestissään: " Zoe on hienosti valittu nimi, keisarinnan mukaan. Haavikon Rauta-ajassa (kirjaversio) Zoesta annetaan aika hurja kuva."   Nyt pitää tutkia hieman nimen taustaa. Suomeen palattua täytyykin lukea kirja.


Wikipediasta lainattua:

Zoe (kreikaksi Ζωή, n. 978 - 1050) oli Bysantin keisarinna 15. marraskuuta 1028 - 1050.
Zoen isän Konstantinos VIII:n kuoleman jälkeen Zoe hallitsi miehensä Romanos III:n kanssa. Romanoksen kuoltua vuonna 1034 Zoe meni naimisiin Mikael IV:n kanssa. Mikael kuoli vuonna 1041. Seuraava kanssahallitsija oli Zoen ottopoika Mikael V, mutta hän kuoli jo seuraavana vuonna.
Kahden kuukauden ajan vuonna 1042 Zoe hallitsi siskonsa Theodoran kanssa. Zoen kolmas ja viimeinen mies Konstantinos IX hallitsi vielä Zoen kuoleman jälkeen vuonna 1050.
Paavo Haavikko on esseessään "Sampo, Bysantin rahamylly" Mitä-Missä-Milloin 1975 -kirjassa esittänyt, että keisarinna Zoe olisi ollut Kalevalan Pohjan akan esikuva

Keisarinna Zoe Porfyrogenitaa ja hänen miehensä Konstantinos IX:a esittävä mosaiikki

Zoe, jonka käsi ohjaa meidän valtakuntaamme.

Ruisleivän teko juuresta alkaen.

Ruisleivän ja juuren valmistusohje seuraa...

Kyllähän minä maailmalla ilman ruisleipääkin pärjään, mutta pitäähän mummon hoitaa mummon tehtäviä ja leipoa rakkaillensa leipää. Täällä ei sitä kaupasta saa, etsimällä jostain terveyskaupoista saattaa onnistua jonkinlaista ruisleipääkin saamaan. Aikoinaan Sydneyssä oli meillä Sylvin suomalainen leipomo. Seuraavaksi paras oli latvialainen herkkukauppa, josta sai venäläistyyppistä kosteaa ruisleipää. Sydneyssä leivoimme itse usein karjalanpiirakoita. Niitä Aishakin on täällä tehnyt.


Pari-kolme päivää koetin saada juurta happanemaan, mutta ei, on liian viileää. Tänään keksin kakun paistamisen jälkeen laittaa juurikulhon sinne lämpimään uuniin uuninluukku kiinni. Juuren aloitin liottamalla pari palaa tuomaani jälkiuunileipää ja lisäämällä siihen vettä ja jauhoja. Kokeilen ihan ilman hiivaa.

Ja muutamassa tunnissa uunin vielä antaessa ihan vähän lämpöä alkoi juuriliemi pulppuilemaan, lisäsin jauhoja ja liinan alla keittiön pöydällä se jatkoi iloisesti pulputtelemaan lisää. Leivoin äsken juuren leipätaikinaksi, annnan aamuun asti asettua ja sitten kokeillaan, millaista leipää saadaan aikaan. Vain luomuruisjauhoja, suolaa ja vettä.

jatkoa 17.9.2011

Reilussa viikossa on tehty 12 reikäleipää, joista on syöty 9  kolmistaan. Hyvää tuli. Tässä tarkemmat ohjeet. Opetan leivän tekoa Aishallekin samalla. Aloitetaan juuritaikinasta. Jos saat juuritaikinaa jostain, katso vain sitten ohje no. 2.

1. Juuritaikina, jos et leivänjuurta saa:

1 litra vettä
pari palaa ruisleipää, mieluiten kokoruista, hapankorppukin käy.
1 litra ruisjauhoja

1. Kädenlämpöiseen veteen liotetaan ruispalat ja  lisätään noin puolet ruisjauhoista siihen.
Laita vedottomaan mieluiten lämpimään paikkaan ja peitä leivinliinalla.

2. Lisää loput jauhoista, kun seos alkaa kuplimaan. Peitä ja seisota kuten yllä.

3. Melbournen viileässä kevätsäässä en oikein saanut aikaan mitään elämää kolmessa päivässä, ennenkuin laitoin sen juuri ja juuri lämpimään uuniin (vedotonkin uuni on). Vihdoin alkoi juuritaikina kuplimaan.  Voi olla, että nopeamminkin olisi juuren saanut aikaan.

4. En oikein tiedä onko leipäpalalla merkitystä, juuren pitäisi onnistua pelkillä jauhoillakin.

5. Leivänteko. Lisää juureen suola siis vasta tässä vaiheessa. Juuren hapattaminen käy paremmin alussa, jos suolaa ei ole. Nyt lisätään loput jauhoista ja suola. Sekoita vain hyvin, ei vaivaamista sen enempää tarvita.


1 litra ruisjauhoja, lisää1-2 dl tarvittaessa
1 rkl suolaa

6. Nyt taikinan pitäisi olla sementin kaltaista, siitä saat muotoiltua lastan avulla keon kulhoon.

7. Anna taikinan tekeytyä vielä pari tuntia ainakin, enempi ei haittaa, liinan alla. Sementistä on noussut pehmeä taikina:

MUISTA OTTAA ENNEN LEIPOMISTA TAIKINAA KAHVIKUPILLISEN VERRAN TALTEEN SEURAAVAA KERTAA VARTEN KUN taikina on valmis leivottavaksi!

Juuri säilyy pari-kolme viikkoa jääkaapissa tai voit sen pakastaa. Otin kaksi annosta talteen, sillä halusin pitkän juurentekorupeaman takia varajuuren. Ja meinasinkin hukata ensimmäisen, sillä ruisjauhoja ei noin vain lisää löytynytkään. Onneksi ratikkamatkan päästä löysin ja sain jatkaa taikinan tekoa. Ruisleivän pitäisi happamuudeltaan parantua tekokertojen myötä, mutta oli jo ensimmäinen satsi nam.

8. Reikäleiviksi saat taikinakeon helposti jaettua neljään leipään jakamalla sen vaikka nuolijalla. Ripottele kulhossa jo taikinan päälle vähän jauhoja niin ei tartu niin helposti käsiin. Pyöritä palloksi ja taputa pallo litteäksi, käytä vain vähän ruisjauhoja taputellessasi.

9. Viimeistele suoraan pellille leivinpaperin päällä noin 1-1.5 sentin paksuisiksi leiviksi, leikkaa reikä vaikkapa juomalasilla. Pellille mahtuu kaksi leipää ja reikäkakkarat.
Vinkkinä, ripottele jauhoja keskelle leipää, niin lasi ei tartu reikää tehdessäsi, vaan irtoaa nätisti. Samoin laita vähän jauhoja leivinpaperille suunnilleen leivä reiän kohdille, syy sama kuin edellä.

10. Nostata leipiä taas liinan alla tunti-pari. Sitten painele taikinapyörällä tai veitsen kamanalla taittoviivat ja tee haarukalla reiät.

11. Paista noin +220 C lämmössä vajaa tunti.  Leivät ovat valmiit kun pohjaan koputellessa kumisee.
Mitä kauemmin paistat, saat rapsakampaa leipää. Uunistakin riippuu paljon, miten paistuu, siis koputtele.

12. Kääri paistetut leivät leivinliinaan.

Ei siis kovin vaikeaa, pitää vain muistaa, että leivän nostatukseen kuluu aikaa. Siksi voi olla apua, jos kerron, että laitan uutta satsia varten leipätaikinan muhimaan yöksi. Seuraavana aamuna/päivänä voi sen sopivassa välissä laittaa nousemaan pellille ja paistaa. Nostatusajat eivät ole niin minuutin tarkkoja.


Ruisleipä, jos on valmista juuritaikinaa

1 litra kädenlämmintä vettä
juurimöykky
2 litraa ruisjauhoja


1. Liota juuritaikina litraan kädenlämpöistä vettä. Lisää siihen  litra ruisjauhoja anna seisoa yön yli. pitäisi kuplia mukavasti aamulla. Eli jos on liian kylmä paikka, laita vaikka pesualtaaseen lämmintä vettä ja siihen taikinakulho. Nyt vaan toimitaan kuten edellä juuren valmistumisesta lähtien...kopioin ohjeen vielä tähän niin ei tule väärinkäsityksiä!

2. Yön seisseeseen taikinaan lisätään 1 litra ruisjauhoja. Sekoitus riitttää. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Nyt taikinan pitäisi olla sementin kaltaista, siitä saat muotoiltua lastan avulla keon kulhoon.

3. Anna taikinan tekeytyä vielä pari tuntia ainakin, enempi ei haittaa, liinan alla.

MUISTA OTTAA ENNEN LEIPOMISTA TAIKINAA KAHVIKUPILLISEN VERRAN TALTEEN SEURAAVAA KERTAA VARTEN KUN taikina on valmis leivottavaksi!

Juuri säilyy pari-kolme viikkoa jääkaapissa tai voit sen pakastaa. Otin kaksi annosta talteen, sillä halusin pitkän juurentekorupeaman takia varajuuren. Ja meinasinkin hukata ensimmäisen, sillä ruisjauhoja ei noin vain lisää löytynytkään. Onneksi ratikkamatkan päästä löysin ja sain jatkaa taikinan tekoa. Ruisleivän pitäisi happamuudeltaan parantua tekokertojen myötä, mutta oli jo ensimmäinen satsi nam.

4. Reikäleiviksi saat taikinakeon helposti jaettua neljään leipään jakamalla sen vaikka nuolijalla. Ripottele kulhossa jo taikinan päälle vähän jauhoja niin ei tartu niin helposti käsiin. Pyöritä palloksi ja taputa pallo litteäksi, käytä vain vähän ruisjauhoja taputellessasi.

5. Viimeistele suoraan pellille leivinpaperin päällä noin 1-1.5 sentin paksuisiksi leiviksi, leikkaa reikä vaikkapa juomalasilla. Pellille mahtuu kaksi leipää ja reikäkakkarat.
Vinkkinä, ripottele jauhoja keskelle leipää, niin lasi ei tartu reikää tehdessäsi, vaan irtoaa nätisti. Samoin laita vähän jauhoja leivinpaperille suunnilleen leivä reiän kohdille, syy sama kuin edellä.

6. Nostata leipiä taas liinan alla tunti-pari. Sitten painele taikinapyörällä tai veitsen kamanalla taittoviivat ja tee haarukalla reiät.

7. Paista noin +220 C lämmössä vajaa tunti. Leivät ovat valmiit kun pohjaan koputellessa kumisee.
Mitä kauemmin paistat, saat rapsakampaa leipää. Uunistakin riippuu paljon, miten paistuu, siis koputtele.

8. Kääri paistetut leivät leivinliinaan.

Ei siis kovin vaikeaa, pitää vain muistaa, että leivän nostatukseen kuluu aikaa. Siksi voi olla apua, jos kerron, että laitan uutta satsia varten leipätaikinan muhimaan yöksi. Seuraavana aamuna/päivänä voi sen sopivassa välissä laittaa nousemaan pellille ja paistaa. Nostatusajat eivät ole niin minuutin tarkkoja.

Tästä taikinasta tulee siis neljä reikäleipää tai kaksi vuokaleipää. Tee kaksi pötköä ja laita nousemaan  leipävuokaan. Silikonivuoka on mainio. Tai sitten voit pyörittää taikinasta kaksi kunnon limppua.

Muunnelma 31.10.

Olen leiponut jo monen monta satsia reikäleipiä ja aina vain taikina paranee. Eilen innostuinkin vähän kokeilemaan.

1. Jatketaan siitä vaiheesta, kun vettä on litra, ruisjauhoja samoin litra ja tämä taikina on käynyt ja kauniisti kuplii. Sen sijaan, että lisäisin toisen litran verran ruisjauhoja, teinnäinÄ

2. Liota noin 2 rkl tuoretta hiivaa kädenlämpimään veteen (noin desi) ja sekoita se taikinaan.

3. Lisää noin tai näin, sinne päin, eli desin verran auringonkukansiemeniä, pari desia sekapähkinöitä (ihan kokonaisena vaan), vajaa desi chia-siemeniä, vajaa desi psyllium-kuoria (psyllium husk), sekoita. Tällä kertaa siis kaatelin kaikkea mitä AIshan kaapistä löysin, ja siellähän on aina terveellisiä aineksia!

4. Lisää speltjauhoja sellainen litran verran (siis ruisjauhojen tilalle) taikinaan, sen verran, että seos on taas sellainen märän sementin kaltainen, ei juokseva, muttei kovakaan. Jauhojen suhteen voit päättä itse, jos haluat enemmän ruista speltin sijaan.

5. Jaa seos kahteen leipävuokaan (silikonivuoat ovat ihania). Anna nousta tunnin verran tai miten ne nyt nousevat, riippuu lämpötilasta.

6. Laita vielä päälle runsaasti auringonkukansiemeniä, sekapähkinöitä tai mikä tahansa sekoitusta, mitä kotona on...paina kevyesti, etteivät irtoa leivän paistuttua liian  helposti.

7. Paista tunnin verran +180 C (kiertoilmauuni), tavallisessa uunissa ehkä aluksi kovemmalla. Varmista, että pohja kumisee kun otat leivät pois uunista. Jos eivät, voi ne laittaa "jälkilämpöön" vielä 10-20 minuutiksi tekeytymään.





Mistä vauvat tulevat

Kuka uskoo haikaraan?
Kuka uskoo taksikuskiin? Tietenkin se on taksikuski tämän päivän maailmassa, haikarat ovat vissiin jo vanhanaikaisia ja aika kiikkerä on kyytikin.

Yläkerran Ylösille toi taksikuski
pikkuruisen vauvan.
Minä  kuulin kun ne harjoitteli,
sanoi "isä" ja "äiti" vaikka kuinka kauan.
Ne kotona nyhjää ja kauheasti
rakastaa,
ne hössöttää ja maitoa pakastaa.

-Eppu Nuotio

Runon lähetti Mari, Aishan koulukaveri ala-asteella.

Mummon vapaa iltapäivä Melbournessa

Ensimmäinen erä ruisreikäleipiä oli valmiina aamupuolella.
Lämmin uuni vähän lämmitti oloa, eikä automatka lounaalle kiinalaiseen Noodle Kingdomiin vielä laittanut sukkia pyörimään. Ravintolan reilut soppa-annokset ja  lämmittivät.

Päätin lähteä tutkimaan vielä tutkimatonta osaa High Streetiltä, tämä varmaankin parikymmentä kilometriä pitkä katu moninaisuudessaan kiehtoo minua jostain syystä! Nuori perhe meni kotiin vauvelin syöttöpuuhiin. Olin jo valmiiksi kartasta katsonut mihin High Street loppuu, tästä toiseen suuntaan ainakin 10 kilometriä. Löysin bussin 552, joka vei loppupisteeseeni ja vielä kierteli Reservoirin lähiöalueen monen mutkan kautta takaisin High Streetille. Melbourne on kasvanut kuin puun vuosirenkaat, nämä lähiöt ovat muutaman kymmenen vuotta vanhoja.

Alkuperäinen aikomukseni oli kävellä kotiinpäin niin kauan kunnes jaksan, mutta ihanan CocoLocon valkosuklaakaakao pistaasiopähkinöillä ja kardemummalla alkoi leikkiä mielessä ja silmissä kun kääriydyin ainoaan täällä sopivaksi osoittautuneeseen asukokonaisuuteen tiukemmin; tuuli viuhui ja löysi pienenkin kolon josta vilahtaa kylmettämään luihin asti. Tämä on jotain suhteellista kylmyyttä, jota en käsitä. Kaipaan sellaista rehellistä kylmää, niinkuin syksyn kylmenevää Saimaata..ja avantoa. Ei, missään ei tunne tällaista kylmyyyttä. Aishakin sanoo, ettei tällaista Melbournen kylmyyttä ole missään kokenut.

Niinpäs ajelin bussilla ja sitten ratikalla noin 15 km High Streetiä taas takaisinpäin ja pysähdyin paksulle höyryävälle valkosuklaakaakaolle. En millään kehdannut pyytää toista. Viime kerralla olimme siellä isolla joukolla ja jokainen tilasi toiset! Se olisi jo ollut liikaa mässäilyä yksin sivupöydässä istuvalta mummolta, ajattelin, vaikka niin ihanaa olisi ollutkin. Samalla huomasin vieressä kaupungintalossa konsertin, sinne menin seuraavaksi. Ei minulla ollut aavistustakaan mikä konsertti oli alkamassa.

Yllätyin ihanasti; jotain balkanilaiseen viittaavaa, mutta täysin modernia, raikasta, taitavaa, omaperäistä musiikkia! Välillä joku  kappale kuulosti intialaiselta, toinen modernilta jazzilta, sitten klassisen kitaran vuoro, siihen lisättiin djembe, monenlaisia folk-lyömäsoittimia. Kahden soittajan nimet olivat Balkanilta ja mukana kaksi banjo-soitinta, joilla välillä saatiin ne Balkanin soinnnit. Vau. Bändin nimi on Yadragill.

Mutta se kylmä! Niin kylmä. Ja mitä nämä aussit tekevät!    Konserttisalin aulassa oli ovi selkosen auki, ja siellä yhtä kylmä, hyytävä, kuin ulkona . Ihmiset kärvistelivät, lipunmyyjä ja baarimies nutuissaan ja huiveissaan, ovi aina vaan auki. Onneksi sali sitten huoahti lämmintä ja sain konsertin aikana itseni lämmitettyä, laitoin kivikylmät kädet puseron sisään vuorotellen ja heiluttelin jalkojani musiikin tahdissa.

Suunnittelin miten pääsisin kotiin  pahemmin uudestaan paleltumatta, ratikat kulkisivat varmaankin harvoin iltamyöhällä, ja matka kestäisi ainakin 40 min kävellä. Ratikan tulo olisi kestänytkin, aloin kävelemään rivakasti, mutta vastaan tuli katuosuus, jossa ei ravintoloita tai kahviloita, joitain pimeitä autonpesupaikkoja tai suljettuja pikkukauppoja. Pimeetä. Kylmää. Ei kulkijoita.  Miten täällä onkin niin mustan pimeetä iltaisin. Kuulostelin askelia perässä, kiltin näköinen nuori reppu selässä paineli ohi!  Vauhditin askeleitani. Onneksi napakka kävely lämmitti eikä tuuli enää viuhunut yhtä terävänä kuin iltapäivällä. Silloin tällöin pieni baari oli vielä avoinna, ihmiset lämpimän näköisinä himmeissä valoissa.

Pimeän kohdan mentyä uskalsin pysähtyä muutamaksi minuutiksi ratikkapysäkille, sillä seuraava ratikka saavuttaisi sen kohta, pääsisin kaksi pysäkinväliä kotiinpäin.

High Street, Preston, Melbourne

Tämä kylmä maa! Ostin sänkysukat. Sänkysukat, kuka sellaisesta on kuullutkaan Suomessa. Olen pitänyt Aishan polvipituisia villasukkia ja kaksia yöhousuja, pitkää yöpaitaa...niillä pärjää yön hyvin, mutta vaan kylmenee eikä välillä viikon keväisestä lämmöstä ja auringosta ole tietoakaan. Katuvierien kahvilapöydät on nostettu kaikki pois. Täällä ihmiset ovat vetäneet päälleen talvitakkeja ja käsineitä, joita minulla ei ole mukana. Täytyy katsella Aishan varastoja. Muutaman päivän oli jo lämmintä, ettei collegeakaan tarvinnut. Jostain syystä täällä kuvitellaan, että Melbournen talvi on lyhyt, eikä taloja tarvitse talvea varten rakentaa. Tuntuu, että se kesä vasta täällä lyhyt onkin. Olisikohan 3 kuukautta joulu-tammi-helmikuu sitä kesää. Myytit aurinkoisesta Australiasta paljastuvat huijaukseksi. (Muistan kuitenkin, että pohjoisempana on tropiikki).

Niin, ei täällä kukaan illalla kävele. Kaduilla on todella huono valaistus. Kaikilla pitää olla auto, sanovat. Juuri kukaan ei asu kerrostalossa. Matkat ovat pitkiä. Tämä aamuinen reilu 25 km High Streetin matka on vain pieni tussin vetäisy Melbournen kartalla, jos sen tekisi. Yli 3 miljoonaa melbournelaista on levittäytynyt laajalle alueelle piha-aitojensa taa piiloon. Tässä taas High Streetin kulmilta keskustan liepeiltä vanhaa vuosirengasta.

1. 
2. 
   
   
   
   
   

huumaava jasmiinin tuoksu ohi kävellessä