Mummo kasvattaa Zoelle luomua

Zoe pikkukarhunen on kova syömään. Mummo on varautunut monenlaisilla herkuilla Zoen tuloon reilun kuukauden päästä. Silloin sato on parhaimmillaan. Zoe kyllä syö kaikkea mitä annetaan!  Mummon kasvimaalla on luomua. Tykkään kokeilla kaikenlaista, mutta tänä vuonna olen ajatellut monipuolisesti Zoen vuoksi.

Tässä valikoimasta osa tänään.

Viinimarjoja, punaisia ja mustia...voiko oksaan enempää mahtua.

herneitä

korianteri

Monenlaisia kurpitsoita, tässä ensimmäiset kukat omasta taimesta, joka melkein katkesi.

Taustalla maa=artisokkia, vierellä perunoita, edessä lehtikaalia ja pinattia ja muutama kesäkukan varsikin seassa.

Pak choi toinen satsi, ensimmäistä syömme jo. Keskellä kosmoskukkia, oikealla roomalaista salaattia, takana kylvö no 2 lehtikaalia, niin saadaa satoa pakkaseenkin.

Pikkuruiset mangoldintaimet ja mikä tämä nyt onkaan salaatti.

Parsakaali

Torilta taimet aikaisempaan tomaattisatsiin, muita erilaisia on monta pottia omiakin taimia: tiikeritomaatti, häränsydän ja Paulalta pensastomaatteja ja jotain tuntematonta.

Fenkoli on mummon herkkua!

Basilikaa kasvaa monessa kohtaa ja melkein kaikissa tomaattipoteissa, koska tomaatti ja basilika tykkäävät toisistaan.

Pak choi kasvaa nopeasti ja on mehevän herkullinen wokissa tai munakkaassa. Uusi löytö, johon tutustuin Australiassa. Pitää tutkia muitakin käyttötapoja. Satoa syömme jo, toinen kylvös on jo tulollaan. Nopeasti kasvava.

Omenapuut ovat yli 50 vuotta vanhoja. Kaikki 6 isoa puuta ovat täynnä 6 erilaista omenalaatua. Viime vuonna ei tullut kuin pari omenaa. Minä kuulemma pienenä olin sekoittanut nimilaput. Tunnistamme vain kaneliomanan ja valkean kuulaan.

Jäikö jotain uupumaan kuvista, no, aika paljon: pensaspapu, selleri, lipstikka, kuukausimaksikka, tilli, kyssäkaali, erilaisia sipuleita, porkkana, karviaiset, raparperi, timjami, kirsikat (vahin vähän ensimmäisenä vuonna), luumut, härkäpapu...ja jotain vielä unohtui varmasti.

Juhannuksen taikaa

Taisin olla paria järjestävää tahoa lukuunottamatta nuorimmasta päästä mummoksikin. Pappoja oli vain muutama tuskin seassa huomasi heitä. Miten sinne sitten eksyin? Tämä on jo toinen juhannus näissä juhlissa, itse asiassa. Äidin ja äidin ystävän Ainon kanssa menimme Piiluvaan seurakunnan tapahtumaan. En usko, että olisin mitään kummempaa tehnyt silti! On kiva viedä vanhat rouvat rauhalliseen kesäillan viettoon. Suomen lippu nostettiin salkoon Saimaan rannalla ilta=auringon lämmittäessä. Suvivirsi, muita kesälauluja ja kahvit hartaushetken lomassa. Lopuksi kokko sytytettiin, mutta sitä eivät meidän vanhat rouvat jaksaneet laskeutua katsomaan pienen matkan päähän kalliolle, kun polku oli juurakkoinen ja kumpareinen. Istuimme  hetken koivujen koristaman oven vierustalla ihailemassa illan  kaunista raukeutta.

Kiva juhannushenkinen "tietokilpailu" pidettiin myös. Tiedätkö mitä tarkoittaa nimi Johannes? En minäkään tiennyt; se tarkoittaa armon tuojaa. Entä milloin kristillistä juhannusta alettiin viettää? Näin tapahtui 400=luvulla Suomessa, kun kirkko päätti siirtää Johannes Kastajan syntymäpäiväjuhlan samaan aikaan vietetyn esikristillisen  Ukon juhlan kanssa, tai päälle.  Ukon juhlaa oli vietetty hedelmällisyyden ja sadon varmistamiseksi.

Aika sitkeästi silti ikivanhan valon, taikojen ja ilonpidon juhlan perinteet ovat siirtyneet ja jääneet sekoittuen kristillisen  juhannuksen viettoon. Juhannuskokko, juhannussauna, koivut ovenpielissä.   Vai mitä sanoisitte lemmentaioista? Jos tekee seppeleen 7 kukasta, ja nukkuu juhannusyön se päässä, näkee tulevan sulhasen kuvan unessa tai saa haluamansa puolison . Jotkut uskovat 13 kukan taikaan. Kukat voi laittaa sellaisenaan tyynyt alle, ehkä silloin ei näy kuvaa, mutta sulhasen saanti silti varmentuu...varsinkin kun taiat tekee alasti. Saunominen kukkavastalla on sekin naimaonnen taikaa, tai kurkistaminen alasti keskiyöllä lähteeseen.

Paitsi naimattomat tytöt, jokainen saattoi lukea loitsuja takaamaan sadon, suotuisat säät ja karjan menestyksen silloin entisinä aikoina.

Entä koivunlehdet ovenpielissä? Sen perinne vie myös aikojen taa. Vuoden pisimmän päivän kunniaksi tupa siivottiin, sisällä ja ulkona koristelliin kukkasin ja viheriöivin oksin.Näin oli seurakunnan leirikeskuksessakin hieskoivun ja harmhaalepän oksia ovenpielessä toivottamassa tervetulleeksi.

En tiennytkään, että leppä tarkoittaa vanhoissa itämeren kielissä "verta"...puun värinh mukaisesti. Kotipihalla lentelee paljon leppälintuja. En ehdi saamaan niistä kuvaa, vaikka ne tulevat parin metrin päähän omenapuun rungolle. Kuuluu nopea huit huit ja lepän väri aivan kahahtaa auki, kun lintu tekee näyttävän lähdön kaverinsa kutsumana. Nimen ne ovat saaneet tuosta upeasta lepän väristä, verestävän punaruskeasta sävystä, joka ilmestyy kun puun pinta rikkoutuu tai se kaadetaan. Sama
hekuu leppärouskuissa. Ihmeellinen luonto. Ihmeellinen kesä.

Syksy tuleekin pian, ja sienet. Sitten metsään.

kuva:
japsukidsu.blogspot.com

Rinsessat resitentinlinnassa

Tuurin kyläkauppa matkan varrella. Omituinen nähtävyys.

Onko tämä viimeinen retki? Miten niin viimeinen?
Retket vähenevät, kun rouvien keski-ikä on liki 90 vuotta. Tämä retki voi hyvin jäädä viimekseksi henkilökohtaisesti ja myös rintamanaisten yhdistyksen osalta. Mukaan ei moni enää tänä vuonna jaksanutkaan lähteä, sillä matka Seinäjoelle rintamanaisten kesäjuhliin oli pitkä, yli 5 tuntia autossa istumista.
Matkaan lähdettiin varhain aamulla. Mukana oli rintamanaisrouvien edustajat ja me pari eläkeikäistä "tyttöä" avustajina.

Matkalla muisteltiin kenellä on tänä vuonna yhdeksänkymppiset ja kuka jäsenistä on poistunut joukosta. Laulettiinkin, erilaisia maakuntalauluja, suvivirsi ja muita kesäisiä lauluja. Kerrottiin sota-ajan kokemuksista ja itse sain äidiltä luvan kertoa rakkaustarinan; siitä miten vanhempani sodan loppupuolellaa seurustelivat muutaman päivän ja pian olivat naimisissa; ainoa  seurustelu "ulkona" oli yli 30 km kävelymatka Joensuuhun ja takaisin. Pitää kertoakin tarina eri postauksessa.

Mukana oli enää viisi urheaa rouvaa, ikäluokkansa hyväkuntoisimmat. Hotelli Vaakuna oli se resitentinlinna ja muutenkin juhla oli arvokas ja samalla herkistävä. Kyyneleet tulivat silmiin monessakin kohdassa. Muutamilla rouvilla oli lottapuku. Kun heistä suurin osa käveli kepein, tai avustajan tukemana, tuli kyynel simääni ajatellessani heidän kokemuksiaan tuossa lottapuvussa.

"Ollaan kuin rinsessat resitentinlinnassa" sanoi meidän päämummo,  isomummi, mummi ja äiti, silloin 20-vuotiaana eturintamalla nuoruutensa viettänyt.

 

Juhlan ohessa kiertelimme autolla Seinäjoen, ihmettelimme maiseman avaruutta. Kävimme suojeluskunta= ja lottamuseossa.

Äidin ja tyttären superniksit

Pirkan niksivinkit ovat hyviä, jopa erinomaisia. Pirkka pysy perässä! Martan ja Seijan niksinurkan ensimmäinen postaus.

Tässä mielestäni Martan paras, tätä ilman ette ole eläneet!

Säästä suloisia Aino=tossuja nuhruisuudelta. Siis näin. Laita ensin sukka jalkaan. Sitten vedä sen päälle kertakäyttöinen suojamyssy. Sitten laita näin varusteltu jalka Aino=tossuun. Tossun sisäpinta pysyy näin valkoisena ja nukattomana.

Suojamyssyjä saa esimerkiksi hoitolaitoksissa  ja suurkeittiöissä hiuksia suojaamaan. Niitä ei kannatakaan heittää pois, vaan sujauttaa taskuun ja varastoida käytettäväksi Aino=tossujen kanssa.

Seijan niksiä on käyty jo matkojen päästä ihailemassa. Tavaralavoja lojuu kaikenlaisten varastojen pihoilla ilmaiseksi pois kannettavaksi. Siis nouda itsellesi lava. Kysy kuitenkin lupa.

Laita nurmikolle lavan kokoinen suodatinkangas. Aseta lava suodatinkankaan päälle. Nyt joutuu tekemään pientä tuunausta. Lavan reunat täytyy peittää laudanpätkillä. On olemassa reunallisiakin lavoja, mutta sellaista en saanut käsiini.

Täytä lavan "sisus" mullalla. ei aivan piripintaan, että pikkuiset idut sopivat vähän kasvamaan lasin alla. Kylvä siemenet. Jos satut saamaan vanhoja ikkunoita jostakin, ne voi laittaa kanneksi ja itäminen nopeutuu. Voit ostaa valmiita taimia ja istuttaa ne. Muista, että lavaan sopivat lyhytjuuriset kasvit,  kuten salaatit, retiisit, jotkut yrtit. Siinä voi myös kasvattaa taimet.

Tunnustan, että idean sain jostakin facebook postauksesta jostain muusta maailmankolkasta, mutta tuunasin ideaa edelleen ja saanen kutsua sitä omaksi niksikseni!

Kuvan kera saat paremman käsityksen:

Mitä minulla siinä kasvaa:

Pensaspapuja itämässä, ne kun eivät itäneet kasvimaalla. Siirrän taimet sitten omalle paikalleen kasvimaalla, jos itävät.

Tilliä, kosmoskukkia, basilikaa, pak choita, paria erilaista salaattia, jotain muuta kesäkukkaa.

Lasin alla itäminen tapatui todella nopeasti. Alle laitoin ensin mustaa multaa, päälle itämista varten turvepitoista taimimultaa.

Zoe tsoukki souli ja kaikkea siltä väliltä chatissa ja skypessä

hei mama
onks puutarha vienyt sut kokonaan ku ei ole nakynyt
oltiin zoen kaa taas kipeita pitkaan mut nyt taas hyva
unta sais olla enemman tosin, ha

minä: joooo...kuule mummi sanoo että mikä puutarha se on, se on piha!
voi pieniä, pipinä ei kiva
olin ellin kanssa Iitissä rakuilemassa myös

Aisha:  ja kokeiltiin syoda vahan soijaa ja heti tuli masu kipeeks
me:  ja tänään ikkunanpesua

a:  ma oon itseasiassa yliopistolla
et jutelllaan  viel hetki sit joudun hommiin
zoen kaa ku ei mitaan saa aikaiseksi niin raahustauduin aikaisin ennen seminaarin alkua
sun pitaa menna nukkumaan mama
nuku munkin puolesta
mut ennenku meet niin kerron et oltiin sellaisessa lapsiperheiden tapahtumassa bundoora park (tosi kiva paikka. mennaan toistekin) ja juanita niminen sika antoi zoella kasipusun ja zoen nauro onnesta

Aisha:  juanita yritti kanssa syoda mun huivia mokoma

me:  ou!

Aisha:  ja sit zoen sai myos pusun lehman vasalta ja lehmalta ja samana paivana maxilta myos!

me:  maxilta! onnenpäivä!
en voi kuvitella miten zoe jo ymmärtää asioita!

Aisha:  ku max anto pusun niin zoe oikein kaanty kattoo mua et aiti aiti max anto pusun
ma pidin siis zoen kadesta kiinni ja annoin maxin nuuskuttaa ja sit max antokin pusun

 me:  jospa maxia jo kiinnostaa enempi kasvanut zoukki, kun ei enää semmonen outo toukka olekaan
miten onko edistynyt nouseminen ja/tai laskeutuminen

 Aisha:  joo ja ma annan zoen sotkea ku syodaan niin aina lentaa lattialle ruokaa niin max ihan innoissaan putsaa lattiaa
jos maxin kulhoon laittaa vihanneksia niin ei syo

me:  no siinä syy!
mummoa naurattaa!

Aisha:  mut jos se lentaa kaaressa syottotuolista niin syodaan niin kesakurpitsat, palsternakat kuin myos viinirypaleet. mut eipahan mun tartte sit ite siivota ku on kateva max imuroimassa kaikki muruset
otetaan skype niin et naat ku zoe syo
annoin ihan tavallista puuroa ja lappo sita kaksin kasin suuhun

me:  mun samaan aikaan samassa sairaalassa syntynyt avantokaverinikin sai ekan lapsenlapsensa niin meillä on paljon yteistä juteltavaa, tavattiin kaffeella taänään

Aisha:  ja nuosemin ja kiipeily on nyt ketterampaa ei oo niin heilumista
laittaa enemman painoa jaloilleen ja joskus paase itekkin alas
hyva ku sulla on vertaistukiryhma!

me:  päivissä kehittyy zoukki

me:  Marjatan kanssa meidän äidit on samanikäisiä ja aika vaikeita kumpikin....
hiukkasen...
ja molemmilla ulkomaalaiset miehet ja ollaan erottu
ja molemmat asutaan samalla tavalla samantapaisissa taloissa äitiemme kanssa..
ja rakastetaan avantoa...todellista molemminpuolista peer support

 Aisha:  aika hyvin

 me:  ainoo, että tämä pieni Elias Ramon asuu täällä

 Aisha:  voi meistakin ois kiva asua lahempana mummoa
meilla oli muuten viisvuotispaiva meksun kaa
jonka tietty unohdin mut oltiin  niin vasyneita et ei jaksattu tehda mitaan erikoista

 me:  no en sitä ajattele sen enempää...se on elämää

 Aisha:  ja onneksi on skype! ja me ollaan siella pian
saku lupas alkaa kattoo lippuja

 me:  ei mene kauaa! sit jaksaa oottaa
ai nii!
joko löysit paikan synttäreille?
muuten saitko ne vaippaimut?

 Aisha:  joo eilen tuli postissa ja ei olla loydetty paikkaa tosi monet ei vuokraa tiloja synttareille ja toiset paikat on liian kalliita
mut jatkan etsintoja

 me:  täällä on muuten lämmin oli yks pv +27.8 C, eikä tänään paljoo puuttunut siitä

 Aisha:  ihanaa olla siella sit elokuussa
zoe voi tepsuttaa puutarhassa tai siis pihalla

 me:  laitan paljon ihania vihanneksia kasvamaan
saattaa kävellä jo
zoukki poukki

 Aisha:  nyt jo ottaa muutaman askeleen jos ma pidan kiinni
 ja ku on pystyssa niin nostelee jalkojaan
 voitte sit vedella niin paljon kurpitsaa yhdessa ku navat kestaa
se on kyl sellainen ikiliikkuja et ei oo tosikaan

 me:  pitää nähdä Zoe pain skypessä...
olen hesassa keskiviikon ja torstain, et ennen tai sen jälkeen

 Aisha:  tanaan haen zoen neljalta tarhasta niin voitas sen jalkeen skypettaa
siina ennen viitta meidan aikaa?

 Aisha:  joo monta tuntia sen nyt onkaan se aikaero?

 me:  jätän skypen päälle teillä melkein 9 aamulla, täällä melkeen kaks yöllä
8 tuntii
eli ootte kotona noin ennen ydeksää meidän aikaa...olen kuulolla!

 nyt meen nukkmaan! kivaa päivää! putu

 Aisha:  hyvaa yota mama
love you

saku sano et se on kattonut moneen kertaan sen videon zoesta ku se kiipeilee ja sit muksahtaa

 me:  onks sulla se video
joo niin miekiin katon sitä moneen kertaan

A:kerroinko et zoe osaa nyt vilkuttaa

 me:  joo
jo aikasemmin melkein tai miiusta jo vilkutti

 me:  oi elli teki savitöitä...ja savesta numerot 1,2,3 sekä kirjaimet A,B,C...ne ovat Zoelle, ja elli aikoo opettaa zoukkia!!!

 Aisha:  ihana elli


 me:  on ihan innoissaan tsoukista

 me:  mummikin jo tapaili nimeä ihan melkein oikein "souli"

 Aisha:  ihana mummikin!

 me:  zoukki on maailman söpöin mummon pikkukarhunen
mut nyt mummon pitää mennä nukkumaan1

 Aisha:  hyvaa yötä!

Seuraavana aamuna kello 9...mummo tässä odottelee Zoukkia skypeen...ylläoleva juttelu  Aisan kanssa menikin myöään enkä oikein osannut nukkua sen jälkeen. Kuvittelin mielessäni jo kuinka Zoukki tepastelee tuossa pianurmella...ja koetti kuvitella millainen Zoe on nyt, possupusuineen ...oi tätä ikävää!

22.5. jatkoa...kun en saanut tätä julkaistua heti , kerron vielä, että sitten skypessä katselin tunnin verran zoen touhuja. Zoe arjoitteli lipaston vetonappuloilla vuorikiipeilyä, kurotti niitä ja siirteli kättään ja siinä samassa otti ensimmäiset askeleensa tukien vain noihin nappuloihin kurottamalla!

Äitienpäivä

Juttelimme skypessä kimpassa, isomummi, minä, yksi poika Kiinassa, tytär ja ensimmäinen lapsenlapsi Melbournessa. Siis neljä polvea.

Zoe esitteli kiipeilytaitojaan ja rummutti palikalla näppäimistöä. Zoe osaa nousta seisomaan tukea vasten, mutta ei osaa siitä vielä laskeutua alas. Sitten pitää huutaa äitiä.

Söimme sitten äidin kanssa matikkasoppaa ja maisteltiin tiramisukakkua. Loppupäivä kului puutarhassa...tai kuten äiti vaatii "höh, mikä puutarha se on". Okei, pihalla. Piha onkin parempi kuvaamaan meidän ...pihaa.

Sain istutettua lava-kasvihuoneeseen salaatteja, käännettyä kasvipenkin, levitettyä kahvinporoja myyränreikiin ympäri pihaa ainakin kaksi ämpärillistä...kiitos Tepan ja Teboilin ;) Myyrät eivät kuulemma tykkää kahvinhajusta. Menkööt tuonne takapihan taa metsikköön! Vähemmän on reikiä tänä vuonna, mutta liekö millaisia poikueita varttumassa maan alla jo.

Tomaatintaimia otin ulkokoulutukseen muutaman, turhan tuulista hennoille taimille. Niitä on aivan liikaa ja ne alkavat olla liian hujoppeja nekin. Paula ystäväni keraamikko ja puutarhuri neuvoi laittamaan ne syviin ruukkuihin (esim. maitotölkkeihin) ja ravinteikkaampaa multaa lisäksi.

Joskus äitienpäivänä on saanut olla kesämekossa. Ei nyt, tuuli viuhuu. Lämmintä viitisentoista astetta.

Kirjoitin 10.5.2011

toivelistan. Näin se toteutui:

Mitä haluaisin pihaan :
Kultapallo, ei ole
Akileijoja, ensimmäinen leviää hyvin, uutuuslajin siemeniä on vielä pussissa 
pikarikeisarinliljoja, laitoin siitä ainoasta pihan liljasta siemeniä (?) ja näyttää tulevan yksi uusi varsi
lisää pioneja, on oransseja, jaoin vanhan pensaan myös piilosta ruusupensaan alta keskelle pihaa
lisää tulppaaneja, ei lisää
lisää vadelmia, ei lisää
kaikenlaisia perinneperennoja..sain malvoja ja daalian juuria, sain
pikkutalvion ja talvion taimia, sain rentoakankaalia, sain jouluruusun (se säilyi sisällä joulusta asti ja istutin sen nyt perennapenkkiin),  yhden matalan kurjenmiekan taimen ostin, siis en ostanut muuta kuin yhden pienokaisen ...saadut taimet ovat parhaat!

Suloinen akileija, vielä viime vuonna en tiennyt tällaisen kukan nimeä. Sittemmin olen tavannut monia eri värejä ja muotoja. Onko tämä ensimmäinen kaunein?