Morsian Kashmirissa

Lasteni pikkuserkku Sadaf vihittiin Kashmirissa. Sadaf kuuluu heidän isoisänsä Khurshid dadan (isoisä isän puolelta) sisarussarjan vanhimman siskon perheeseen, joka ainoana jäi Intian ja Pakistanin itsenäistyttyä Kashmiriin Srinagariin.

Morsiamen pääjuhlan rukshatin puku on perinteisesti punainen. Juhlapäiviä on kolme, morsiamen jäähyväisjuhla mehndi, sulhasen jäähyväisjuhla mehndi, jotka ovat polttareiden kaltaiset isossa mittakaavassa, sitten rukshati eli silloinluovutetaan morsian uuden miehensä perheen hoiviin. Walima seuraa ehkä seuraavana päivänä tai muutama päivä sen jälkeen, sen tarjoavaa sulhasen perhe osoittaakseen, että uusi miniä on otettu perheeseen ja kohdeltu hyvin. Oikeastaan tapahtumia on vielä yksi, tärkein lisää, mutta se sijoitetaan usein rukhsatin yhteyteen, eikä se ole suuri juhla, vaan vaatimaton virallinen tilaisuus. Nikah on islamin mukainen yksinkertainen tilaisuus, jossa allekirjoitetaan avioliittosopimus. Voikin olla, että nikah allekirjoitetaan vuosiakin ennen varsinaista yhteiselämän aloitusta. Tällaisessa tapauksessa nikhain allekirjoittanut saattaa vielä opiskella kotoa käsin tai ulkomailla vaikkapa vuosien ajan, mutta koska avioliitto halutaan  perheiden taholta varmistaa, voidaan nikah allekirjoittaa valmiiksi.

Usein avioliitot ovat järjestettyjä, mutta voivat nuoret tavata ja ihastua esimerkiksi opiskellessaan, ja pyytävät sitten perhettä tekemäään perinteiset järjestelyt. Useimmiten sulhanen ja morsian tuntevat toisensa tai heidän annetaan tutustua ennen päätöstä. Aina on ollut avioliittoja, joissa puolisot ovat itse löytäneet toisensa, mutta sellainen taitaa olla yleistymässä. Näin on tehnyt anoppini jo aikoja sitten ja myös hänen tyttärensäkin. Pakistanissa ja Intiassa muslimien keskuudessa ensimmäisten serkkujen avioliitot ovat melko yleisiä.

Ahvenanmaan mannapannari

Ahvenanmaan mannapannari

ohjeesta tulee yksi pellillinen

Mannapuuro

5dl täysmaitoa, itse käytin Valion uutta punaista laktoositonta maitoa

3/4dl mannasuurimoita

Kuumenna maito paksupohjaisessa kattilassa, lisää suurimot koko ajan sekoittaen. Anna hautua keskilämmöllä ja sekoittele välillä. Kypysymisaika viitisen minuuttia. Jäähdytä puuro.

Pannukakku
4munaa

1½ dl sokeria

5dl täysmaitoa

2dl vehnäjauhoja

2tl vaniljasokeria

½ tl kardemummaa

½ tl suolaa

Sekoita munat ja sokeri. Lisää joukkoon kylmä mannapuuro ja muut ainekset. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista uunin keskitasolla noin puoli tuntia, asteita 225.

Zoen isovanhemmat Adelaidesta

On meidän mustikkakarhumme saanut pitkät geenit tuolta isoisältään Andrewlta ja isältään Meksulta!
Aamulla varhain Zoe pakattiin kengurupussiin ja suunnattiin aamiaiselle Birdman Eateryyn Gertrude Streetillä. Sitten isovanhemmat, suomalainen mummo mukaanlukien suuntasivat Melbournen Victoria Marketille herkkujen ostoon. Siitä enemmän www.siperiankautta.blogspot.com.

Isoäiti Verityltä saattaa sitten periytyä hoikkuden salaisuudet, niitä kun ei meillä Suomenpuolen pullukoilla ihan selkeästi juurikaan ole. Zoen varpaat ovat jo pitemmät kuin meidän, ihan totta.

Zoe mustikkakarhu 2 kuukautta vanha eilen

Zoe, keisarinna, mustikkakarhu, mörinäkarhu, karhunpentu, höpötassu...siinä muutama kertynyt lempinimi kahden kuukauden aikana.

Posket ovat pyöreät, ensimmäiset vaatteet 50 cm ja alle, ovat jo poistokasassa. Paino on nyt melko tarkkaan 4 kg, pituus 53,5 cm.

Katse kiinnittyy mummoon, äitiin, isään, valoihin ja Zoe katselee tarkkaavaisena ympäristöään.

Zoe kuuntelee mummon laulua, äidinkin ja kuuntelee tarkkaavaisena "tuu tuu mustikkarulla, mistäs tiesit tänne tulla..."

Joskus Zoe nukkuu neljäkin tuntia, mutta välillä, niinkuin juuri nyt, ilmavaivat herättävät pikkuisen, vaikka silmissä vipsottaa uni.

Äiti Aisha onkin joutunut maidottomalle ruokavaliolle. Se tuntuikin auttavan ilmavaivoihin , kunnes toissapäivänä innoissamme ruotsalaisella kirkolla tartuimme korvapuusteihin...ja perunamuussiin  Maitoa niissä tietysti oli. Suodaan se anteeksi Aishalle, alussa on vaikea ajatella joka suupalaa, mitä siinä on.

Mummo leipoikin tänään maidottomia karjalanpiirakoita. Niihin laitettiin riisimaitoa. Aika hyviä tulikin. Eilen kokeilin piirakoita veteen keitetyllä ohrahiutalepuurolla , mutta niistä ei tullut yhtä maukkaita.

Maitobaarin tarjonta onkin ollut monimutkaista näiden kahden kuukauden aikana. Koko ajan on palvelu baarissa parantunut sitä mukaa kun keisarinnamme hyväksyy äidin läheisyyden ja maitoa alkaa tulla reippaammin. Keskolassa pulloon ja mahaletkuun tottunut Zoe ei oikein aluksi pitänyt koko imetyshommasta. Liian vaikeeta!

Aisha sinnikäs yrittäminen on palkinnut. Nyt Zoe aloittaa reippaasti, mutta jossain puolessavälissä alkaa taistelu, kieputtelu ja vastaanhangoittelu, kun imetystä aloitellessa kaikki  oli yhtä taistelua.

Mummo sai välillä, ja isä, tiputella keisarinnalle maitoa taivaasta! En ole tällaisesta keinosta kuullutkaan. Niin sai Zoe maidon makua ennenkuin älysi itse tarrautua siihen maitobaariin.

Aishalla kun vielä on rintasuoja sisäänpäinkääntyneiden nännien takia, Zoe sai sen huitaistua hetkessä irti ja taas uusi yritys asettaa maitobaari asemiinsa. Huitomista ja nipistelyä se aluksi olikin. Nyt ei aina tarvita lisäystä pullosta. Ruokailuvälit ovat lyhentyneet, sillä itkuiselle keisarinnalle on paras antaa maitobaarista lisäjuomaa, jos itku tulee.

Imetykseen erikoistunut kätilö on tullut muutaman kerran seuraamaan syöttötoimia ja antanut arvokkaita vinkkejä. Asentokin oli tietysti uudelle äidille aika mysteeri. Eikä mummo osaa neuvoa, kun ei koskaan imetys kaksosille onnistunut.

Mutta nyt kahden kuukauden kohdalla on oikeastaan vain tuo imetyksen keskivaiheilla alkava kieputtelu ongelmana; toiselle baarikierrokselle keisarinna ei tahdo haluta. Sitten ei tiedä, onko saanut tarpeeksi, pitääkö odottaa ja vaikka odotettaisiinkin, ei tahdo enää kelvata.

Kerron vielä Isä-Meksun mainion keksinnön. Tuntui, ettei äidille jäänyt aikaa nukkua tarpeeksi, sillä syötön jälkeen pumppaamiseen meni melkeinpä toinen tunti, no, isä laittoi toiseen rintaan pumpun, ja piti sitä paikoillaan, kun Zoe naposteli toisella puolella. Oli se näky.

Ei kyllä tämä mummo ole näin monimutkaista syöttöoperaatiota kuvitellut olevankaan. Eikä Aisha osannut sen olevan näin monen mutkan takana; hienosti Aisha-äiti on jaksanut! Moni äiti olisi jo viskannut pumput, suojukset ja muut oheisvempeleet tien poskeen ja siirtynyt pullotteluun. Mutta ei Aisha antanut missään vaiheessa periksi.

Iltapäivällä tulivat Adelaiden isovanhemmat kylään. Tuomisinaan tiikeri Lontoosta ja ihania mekkosia Ranskasta. Australian isovanhemmat ovat urheilullisia ja olivat patikoimassa ja pyöräilemässä Euroopassa, ja tulivat heti saman tien Zoea katsomaan.

Zoe, keisarinna

Aisha ja Nigel halusivat tyttärelleen vahvan nimen, ja niin valittiin Zoe. Kumpikaan ei kuitenkaan tiennyt vahvasta keisarinna Zoesta ja siitä, että keisarinna olisi ollut Kalevalan Pohjan akan esikuva. Siitä kertoi meille viestissään tänään Aleksi ja Heli. Zoen muutkin nimet on valittu juuri tuo ajatus vahvasta tytöstä, vahvasta naisesta, selvästi esikuviensa kaltainen Zoe Peppi Aleksandra jo on. Meidän Zoe tietää mitä tahtoo ja osoittaa sen!

Aleksi kirjoitti viestissään: " Zoe on hienosti valittu nimi, keisarinnan mukaan. Haavikon Rauta-ajassa (kirjaversio) Zoesta annetaan aika hurja kuva."   Nyt pitää tutkia hieman nimen taustaa. Suomeen palattua täytyykin lukea kirja.


Wikipediasta lainattua:

Zoe (kreikaksi Ζωή, n. 978 - 1050) oli Bysantin keisarinna 15. marraskuuta 1028 - 1050.
Zoen isän Konstantinos VIII:n kuoleman jälkeen Zoe hallitsi miehensä Romanos III:n kanssa. Romanoksen kuoltua vuonna 1034 Zoe meni naimisiin Mikael IV:n kanssa. Mikael kuoli vuonna 1041. Seuraava kanssahallitsija oli Zoen ottopoika Mikael V, mutta hän kuoli jo seuraavana vuonna.
Kahden kuukauden ajan vuonna 1042 Zoe hallitsi siskonsa Theodoran kanssa. Zoen kolmas ja viimeinen mies Konstantinos IX hallitsi vielä Zoen kuoleman jälkeen vuonna 1050.
Paavo Haavikko on esseessään "Sampo, Bysantin rahamylly" Mitä-Missä-Milloin 1975 -kirjassa esittänyt, että keisarinna Zoe olisi ollut Kalevalan Pohjan akan esikuva

Keisarinna Zoe Porfyrogenitaa ja hänen miehensä Konstantinos IX:a esittävä mosaiikki

Zoe, jonka käsi ohjaa meidän valtakuntaamme.

Ruisleivän teko juuresta alkaen.

Ruisleivän ja juuren valmistusohje seuraa...

Kyllähän minä maailmalla ilman ruisleipääkin pärjään, mutta pitäähän mummon hoitaa mummon tehtäviä ja leipoa rakkaillensa leipää. Täällä ei sitä kaupasta saa, etsimällä jostain terveyskaupoista saattaa onnistua jonkinlaista ruisleipääkin saamaan. Aikoinaan Sydneyssä oli meillä Sylvin suomalainen leipomo. Seuraavaksi paras oli latvialainen herkkukauppa, josta sai venäläistyyppistä kosteaa ruisleipää. Sydneyssä leivoimme itse usein karjalanpiirakoita. Niitä Aishakin on täällä tehnyt.


Pari-kolme päivää koetin saada juurta happanemaan, mutta ei, on liian viileää. Tänään keksin kakun paistamisen jälkeen laittaa juurikulhon sinne lämpimään uuniin uuninluukku kiinni. Juuren aloitin liottamalla pari palaa tuomaani jälkiuunileipää ja lisäämällä siihen vettä ja jauhoja. Kokeilen ihan ilman hiivaa.

Ja muutamassa tunnissa uunin vielä antaessa ihan vähän lämpöä alkoi juuriliemi pulppuilemaan, lisäsin jauhoja ja liinan alla keittiön pöydällä se jatkoi iloisesti pulputtelemaan lisää. Leivoin äsken juuren leipätaikinaksi, annnan aamuun asti asettua ja sitten kokeillaan, millaista leipää saadaan aikaan. Vain luomuruisjauhoja, suolaa ja vettä.

jatkoa 17.9.2011

Reilussa viikossa on tehty 12 reikäleipää, joista on syöty 9  kolmistaan. Hyvää tuli. Tässä tarkemmat ohjeet. Opetan leivän tekoa Aishallekin samalla. Aloitetaan juuritaikinasta. Jos saat juuritaikinaa jostain, katso vain sitten ohje no. 2.

1. Juuritaikina, jos et leivänjuurta saa:

1 litra vettä
pari palaa ruisleipää, mieluiten kokoruista, hapankorppukin käy.
1 litra ruisjauhoja

1. Kädenlämpöiseen veteen liotetaan ruispalat ja  lisätään noin puolet ruisjauhoista siihen.
Laita vedottomaan mieluiten lämpimään paikkaan ja peitä leivinliinalla.

2. Lisää loput jauhoista, kun seos alkaa kuplimaan. Peitä ja seisota kuten yllä.

3. Melbournen viileässä kevätsäässä en oikein saanut aikaan mitään elämää kolmessa päivässä, ennenkuin laitoin sen juuri ja juuri lämpimään uuniin (vedotonkin uuni on). Vihdoin alkoi juuritaikina kuplimaan.  Voi olla, että nopeamminkin olisi juuren saanut aikaan.

4. En oikein tiedä onko leipäpalalla merkitystä, juuren pitäisi onnistua pelkillä jauhoillakin.

5. Leivänteko. Lisää juureen suola siis vasta tässä vaiheessa. Juuren hapattaminen käy paremmin alussa, jos suolaa ei ole. Nyt lisätään loput jauhoista ja suola. Sekoita vain hyvin, ei vaivaamista sen enempää tarvita.


1 litra ruisjauhoja, lisää1-2 dl tarvittaessa
1 rkl suolaa

6. Nyt taikinan pitäisi olla sementin kaltaista, siitä saat muotoiltua lastan avulla keon kulhoon.

7. Anna taikinan tekeytyä vielä pari tuntia ainakin, enempi ei haittaa, liinan alla. Sementistä on noussut pehmeä taikina:

MUISTA OTTAA ENNEN LEIPOMISTA TAIKINAA KAHVIKUPILLISEN VERRAN TALTEEN SEURAAVAA KERTAA VARTEN KUN taikina on valmis leivottavaksi!

Juuri säilyy pari-kolme viikkoa jääkaapissa tai voit sen pakastaa. Otin kaksi annosta talteen, sillä halusin pitkän juurentekorupeaman takia varajuuren. Ja meinasinkin hukata ensimmäisen, sillä ruisjauhoja ei noin vain lisää löytynytkään. Onneksi ratikkamatkan päästä löysin ja sain jatkaa taikinan tekoa. Ruisleivän pitäisi happamuudeltaan parantua tekokertojen myötä, mutta oli jo ensimmäinen satsi nam.

8. Reikäleiviksi saat taikinakeon helposti jaettua neljään leipään jakamalla sen vaikka nuolijalla. Ripottele kulhossa jo taikinan päälle vähän jauhoja niin ei tartu niin helposti käsiin. Pyöritä palloksi ja taputa pallo litteäksi, käytä vain vähän ruisjauhoja taputellessasi.

9. Viimeistele suoraan pellille leivinpaperin päällä noin 1-1.5 sentin paksuisiksi leiviksi, leikkaa reikä vaikkapa juomalasilla. Pellille mahtuu kaksi leipää ja reikäkakkarat.
Vinkkinä, ripottele jauhoja keskelle leipää, niin lasi ei tartu reikää tehdessäsi, vaan irtoaa nätisti. Samoin laita vähän jauhoja leivinpaperille suunnilleen leivä reiän kohdille, syy sama kuin edellä.

10. Nostata leipiä taas liinan alla tunti-pari. Sitten painele taikinapyörällä tai veitsen kamanalla taittoviivat ja tee haarukalla reiät.

11. Paista noin +220 C lämmössä vajaa tunti.  Leivät ovat valmiit kun pohjaan koputellessa kumisee.
Mitä kauemmin paistat, saat rapsakampaa leipää. Uunistakin riippuu paljon, miten paistuu, siis koputtele.

12. Kääri paistetut leivät leivinliinaan.

Ei siis kovin vaikeaa, pitää vain muistaa, että leivän nostatukseen kuluu aikaa. Siksi voi olla apua, jos kerron, että laitan uutta satsia varten leipätaikinan muhimaan yöksi. Seuraavana aamuna/päivänä voi sen sopivassa välissä laittaa nousemaan pellille ja paistaa. Nostatusajat eivät ole niin minuutin tarkkoja.


Ruisleipä, jos on valmista juuritaikinaa

1 litra kädenlämmintä vettä
juurimöykky
2 litraa ruisjauhoja


1. Liota juuritaikina litraan kädenlämpöistä vettä. Lisää siihen  litra ruisjauhoja anna seisoa yön yli. pitäisi kuplia mukavasti aamulla. Eli jos on liian kylmä paikka, laita vaikka pesualtaaseen lämmintä vettä ja siihen taikinakulho. Nyt vaan toimitaan kuten edellä juuren valmistumisesta lähtien...kopioin ohjeen vielä tähän niin ei tule väärinkäsityksiä!

2. Yön seisseeseen taikinaan lisätään 1 litra ruisjauhoja. Sekoitus riitttää. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Nyt taikinan pitäisi olla sementin kaltaista, siitä saat muotoiltua lastan avulla keon kulhoon.

3. Anna taikinan tekeytyä vielä pari tuntia ainakin, enempi ei haittaa, liinan alla.

MUISTA OTTAA ENNEN LEIPOMISTA TAIKINAA KAHVIKUPILLISEN VERRAN TALTEEN SEURAAVAA KERTAA VARTEN KUN taikina on valmis leivottavaksi!

Juuri säilyy pari-kolme viikkoa jääkaapissa tai voit sen pakastaa. Otin kaksi annosta talteen, sillä halusin pitkän juurentekorupeaman takia varajuuren. Ja meinasinkin hukata ensimmäisen, sillä ruisjauhoja ei noin vain lisää löytynytkään. Onneksi ratikkamatkan päästä löysin ja sain jatkaa taikinan tekoa. Ruisleivän pitäisi happamuudeltaan parantua tekokertojen myötä, mutta oli jo ensimmäinen satsi nam.

4. Reikäleiviksi saat taikinakeon helposti jaettua neljään leipään jakamalla sen vaikka nuolijalla. Ripottele kulhossa jo taikinan päälle vähän jauhoja niin ei tartu niin helposti käsiin. Pyöritä palloksi ja taputa pallo litteäksi, käytä vain vähän ruisjauhoja taputellessasi.

5. Viimeistele suoraan pellille leivinpaperin päällä noin 1-1.5 sentin paksuisiksi leiviksi, leikkaa reikä vaikkapa juomalasilla. Pellille mahtuu kaksi leipää ja reikäkakkarat.
Vinkkinä, ripottele jauhoja keskelle leipää, niin lasi ei tartu reikää tehdessäsi, vaan irtoaa nätisti. Samoin laita vähän jauhoja leivinpaperille suunnilleen leivä reiän kohdille, syy sama kuin edellä.

6. Nostata leipiä taas liinan alla tunti-pari. Sitten painele taikinapyörällä tai veitsen kamanalla taittoviivat ja tee haarukalla reiät.

7. Paista noin +220 C lämmössä vajaa tunti. Leivät ovat valmiit kun pohjaan koputellessa kumisee.
Mitä kauemmin paistat, saat rapsakampaa leipää. Uunistakin riippuu paljon, miten paistuu, siis koputtele.

8. Kääri paistetut leivät leivinliinaan.

Ei siis kovin vaikeaa, pitää vain muistaa, että leivän nostatukseen kuluu aikaa. Siksi voi olla apua, jos kerron, että laitan uutta satsia varten leipätaikinan muhimaan yöksi. Seuraavana aamuna/päivänä voi sen sopivassa välissä laittaa nousemaan pellille ja paistaa. Nostatusajat eivät ole niin minuutin tarkkoja.

Tästä taikinasta tulee siis neljä reikäleipää tai kaksi vuokaleipää. Tee kaksi pötköä ja laita nousemaan  leipävuokaan. Silikonivuoka on mainio. Tai sitten voit pyörittää taikinasta kaksi kunnon limppua.

Muunnelma 31.10.

Olen leiponut jo monen monta satsia reikäleipiä ja aina vain taikina paranee. Eilen innostuinkin vähän kokeilemaan.

1. Jatketaan siitä vaiheesta, kun vettä on litra, ruisjauhoja samoin litra ja tämä taikina on käynyt ja kauniisti kuplii. Sen sijaan, että lisäisin toisen litran verran ruisjauhoja, teinnäinÄ

2. Liota noin 2 rkl tuoretta hiivaa kädenlämpimään veteen (noin desi) ja sekoita se taikinaan.

3. Lisää noin tai näin, sinne päin, eli desin verran auringonkukansiemeniä, pari desia sekapähkinöitä (ihan kokonaisena vaan), vajaa desi chia-siemeniä, vajaa desi psyllium-kuoria (psyllium husk), sekoita. Tällä kertaa siis kaatelin kaikkea mitä AIshan kaapistä löysin, ja siellähän on aina terveellisiä aineksia!

4. Lisää speltjauhoja sellainen litran verran (siis ruisjauhojen tilalle) taikinaan, sen verran, että seos on taas sellainen märän sementin kaltainen, ei juokseva, muttei kovakaan. Jauhojen suhteen voit päättä itse, jos haluat enemmän ruista speltin sijaan.

5. Jaa seos kahteen leipävuokaan (silikonivuoat ovat ihania). Anna nousta tunnin verran tai miten ne nyt nousevat, riippuu lämpötilasta.

6. Laita vielä päälle runsaasti auringonkukansiemeniä, sekapähkinöitä tai mikä tahansa sekoitusta, mitä kotona on...paina kevyesti, etteivät irtoa leivän paistuttua liian  helposti.

7. Paista tunnin verran +180 C (kiertoilmauuni), tavallisessa uunissa ehkä aluksi kovemmalla. Varmista, että pohja kumisee kun otat leivät pois uunista. Jos eivät, voi ne laittaa "jälkilämpöön" vielä 10-20 minuutiksi tekeytymään.





Mistä vauvat tulevat

Kuka uskoo haikaraan?
Kuka uskoo taksikuskiin? Tietenkin se on taksikuski tämän päivän maailmassa, haikarat ovat vissiin jo vanhanaikaisia ja aika kiikkerä on kyytikin.

Yläkerran Ylösille toi taksikuski
pikkuruisen vauvan.
Minä  kuulin kun ne harjoitteli,
sanoi "isä" ja "äiti" vaikka kuinka kauan.
Ne kotona nyhjää ja kauheasti
rakastaa,
ne hössöttää ja maitoa pakastaa.

-Eppu Nuotio

Runon lähetti Mari, Aishan koulukaveri ala-asteella.