Päämummo uhoaa ja karkaa kesän kuumimpana päivänä

Päämummo vastasi vihaisesti, kun kysyin, oletko menossa jonnekin, haluatko että vien autolla.
- Mie lähen tästä enkä ikinä kerro kellekkään, minne meen, uhittelee ja toteuttaa sen tuo meidän päämummo. Nakkasi kepit kainaloon ja meni. Äiti ei ole koko talven aikana lähtenyt minnekkään pihalta kävellen.
Äiti on tarkka ruokailustaan ja keskipäivän lääkkeestään. Nyt ei kuulunut kotiin. Äiti ei ollut koskaan tehnyt näin.

Päivä oli kesän kuumin ja aloin huolestua. Juttelin veljen ja poikani kanssa ja päätimme odottaa iltapäivään. Juuri ennen kello kahta äiti käveli pihaan. "Enpäs kerrokaan teille missä kävin syömässä!"

Eräretken syy. Heräsin säikähtäen olohuoneen sohvalta. Olin siihen nukahtanut avattuani ovet remppamiehille. En ollut koskaan tehnyt niin, vaan keitellyt aamupuuron, lukenut lehteä kunnes päämummo heräsi. Päämummo ei ollut minua kuitenkaan huomannut, ja oli huolestunut, missä olen, Kun huomasi, oli kiukkuinen herättäessään "no nyt elämäsi tempun teit" ja päätti tehdä elämänsä tempun itsekin. Tottakai äiti oli huolestunut kun ei huomannut minua sohvalla, reaktio kuitenkin  oli aikamoinen.

Tämä tapahtui muutama päivä sitten. Sen jälkeen onkin talossamme ollut melko mukava yhteiselo. En mainitse eräretkeä, eikä mainitse äitikään. Istuimme juuri äsken kiikussa, maanantaina juhannuksen jälkeen, ja katselimme yhdessä kukkia ja äiti kertoi monen kukan tarinan; saatu Gunnarilta, Ainolta, naapurilta. Äiti ei ole pitänyt kaikista pihalle tuomistani uusista jutuista, kuten ruukkuihin istutetuista kasveista"kaikenmaailman törppöjö piha täys" ja "kato nyt Terhi Seijan kasvimaata..mut miuta ei kiinnosta". Kivetkään eivät ole olleet äidin mieleen.  Keksin, että äitiä taitaa harmittaa kun ei itse jaksa pihaa laitella.

Joistakin kukista äiti ei pidä, kuten kuunliljoista ja päivänliljoista. Yritän kertoa, miten minusta ne ovat kauniita. Oikeastaan kaikki kukat. Olemme aivan erimieltä "rikkaruohoista", jotka minusta ovat luonnonkukkia. Vanha autotallin luiska on kivasti heinittynyt ja siinä kasvaa kissankelloja, päivänkakkaroita ja muita tunnistamattomia keltaisia kukkia ja uskomattoman kaunista korkeaa heinää, johon aurinko heijastuu eri tavoin ja se heiluu pienessäkin tuulessa ees taas. Ihailen sitä kiikussa ja ä.ihmettelin itsekseni, miksi en ollut tuota aikaisemmin nähnyt, aikaisempina kesinä. Äiti sanoikin, että leikkaa sen heinät pois käsin. Koetin hellävaraisesti kertoa, miten minusta tuo kohta on tavattoman kaunis, ettei sitä tarvitse leikata. Ruohoakaan ei haluaisi leikata. Parturoitu piha on aika ruma.

Niin, äiti oli tehnyt retken noin kilomatrin päässä olevaan vanhustentaloon, jossa on joitakin hänen vanhoja tuttujaan. Koko talvena äiti ei ole siellä käynyt.