Remontin 5. päivä ja päämummon surumielisyyttä

Kaksi kertaa on äiti antanut suostumuksensa suihkun rakentamiseen asuinkerrokseen. Talon suihku on ollut saunan yhteydessä kellarissa. Kymmenen kertaa kymmenen kertaa äiti on kieltänyt sen rakentamisen milloin milläkin painolla: siitä ei puhuta, menen vaikka kontallani alas, ei tarvii, siitä ei puhuta, juonitte selän takana.

Keskustelin rakennusmestarin kanssa, että olen ihan pattitilanteessa äidin kanssa ja yllätyksekseni äiti suostuikin kun pyysin äitiä puhumaan rakennusmestaria . Perui tunnin päästä. En ole mitään rakentajille maininnut.

Kolmantena remppapäivänä ilmeni, että puuvarastona käytetyssä tilassa, josta pitäisi tulla pukuhuone/kodinhoitohuone, on sokkeliin levinnyt kosteutta. Tarkemmin katsottuna koko talon sivu pitää aukaista ja asentaa suojalevy kosteutta vastaan. Vanhan talon yllätyksiä.

Remonttiurakka on aloitettu saunalla. Kaikki pinnat on purettu, lattia jyrsitty viemäriputkien asennuksia varten. Toistaiseksi elämä sujuu, meillä ei vain ole suihkua.

Nyt on remontin viides päivä. Kolmantena päivänä äiti poissaollessani oli pessyt rakentajien jäljiltä kellarin raput. Uskomattomia suorituksia, kun äiti niin haluaa.

Tänään kanaa paistellessani tuli äiti aika venttinä sisään. Oli tällä kertaa keksinyt voikukat tien puolella pensasaidan kupeessa. Kerrankin äiti oli sitä mieltä, että kumma kun ei itse ymmärrä ettei enää jaksa.

Kanasta puheenollen, uuniperunat ja bataatti saivat  tuomion.
- Enää en tämmösiä, pitää olla veessä  keitettyjä. Eikä tämmösiä makeita perunoita, bataattia, ei nää ole perunoita, mitään makeita ne ei saa olla. Seurasi murmutus mausteista ja hyvistä lihapullista, joita sai 10 vuotta sitten jossain kesäreissullaan. Tottahan vanhemmilla ihmisillä monilla mausteet eivät ole mieleen. Olenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman yksinkertaista perinneruokaa. Usein se on erittäin hyvää, niinkuin eilinen kaalilaatikkoni, joka ei saanut yhtään miinusta päämummolta. Se on paljon se.

Vertaistuki on tärkeä ja yleensä asioista jutteleminen jonkun toisen kanssa. Äidin lapsenlapsista yksi mainitsi, että mummi on puhunut "pääsis jo pois täältä" juttuja aikuisille lapsenlapsilleenkin. Silloin huomasin, että olen ottanut äidin surumielisyyspuheet ehkä liikaa itseeni. Ajattelen, etten osaa olla äidille mieliksi ja siksi äiti masentuu. Ei kai niin ole. Koetan vain sanoa, että miten olet ikäiseksesi kovin hyväkuntoinen ollut ja vielä olet. On vain vaikea löytää sopivia sanoja, ettei mene mukaan surkutteluun ja etenkin, ettei sano jotain, joka kirvoittaa lisää kuolemanajatuksia.

Ihana naapurini myös on kokenut oman äitinsä vanhenemisen samassa talossa asuessaan ja on jaksanut kuunnella minua ihanilla saunareissuillamme Saimaan rannalla. Ja puutarhassa möyhyäminen, se auttaa jaksamaan. Myös tämä kirjoittaminen.

Pyysin äitiä mukaan saunalle. Ei sitten halunnut. Huomasin, että on parasta kysyä, sillä viime viikolla äiti suutahti kun en häntä pyytänyt. Tosin olin saanut jo aikaa sitten sellaisen käsityksen, ettei halua sinne yleiseen saunaan tullakaan. Pojaltakaan ei kysele armoa. Jos pyytävät saunaan niin menee. Sanoi päämummo.

Tehdään niin sitten.

Mutta nyt kylvämään lisää vihanneksia. Äiti halusi raparperikiisseliä.