Palsta ja puutarha

Sanni Seppo: Palsta, Kustantaja Maahenki, 2010
Hurmaava palstapuutarhureista kertova kirja. Helsingissä pidin muutaman vuoden palstaa itsekin.
Niinkuin kirjassa mainitaankin, palstanpitäjät sanovat, että palstaa ei niinkään pidetä hyötytarkoituksessa. Syyt ovat enemmän henkisiä. Sielun hoitoa, lepoa, mahdollisuus luovuuden toteuttamiseen, virkistystä, elämäntapa; henkireikä keskellä kaupunkia.

Samahan se on täällä kotitalon pihalla, sielunhoitoa. Kivikasan asettelemista voisi sanoa luovuuden toteuttamiseksi, kyllä. Kaunein kukkanen tällä hetkellä on akileija. En muistanut edes nimeä, kun sain sen lapsuuden ystävältäni Kirstiltä.

Akileija, englanniksi ja latinaksi Aquilegia . Suvun nimi tulee kreikankielisestä sanasta aquila, joka merkitsee kotkaa. Kukalla on kotkan terävät kannukset. Ja väri! Pidän juuri tästä herkästä vanhan roosan väristä. Perennallani on myös tavattoman kauniit lehdet, mutta niitä on hankala saada samaan kuvaan, koska kukkavarret ovat ohuita ja pitkiä. Löytäisinpä akileija-lajeja lisää. Pihalla on muitakin vanhoja perennoja, joita aion harrastaa kunhan opin tuntemaan. Näitä on ainakin:väriminttu, hirvenjuuri, särkynyt sydän, alpi, joku kukaltaan ohdakkeen ja ruiskukan välimuoto, päivänliljoja, malvaa, pioneja...äidin vanhassa pionipuskassa on paljon nuppuja, juhannusruusu ja muita perinneruusuja.