Mummo ja Zoe kaksistaan

Zoe ja Zoen äiti, parhaiten Zoe nukkuu tässä kantoliinassa.

Tämä kuva on Saku-enon suosikki.

Tänään olemme kaksistaan, mummo ja Zoe. Tai kolmistaan, sillä Max-koira on kotona. Äiti-Aisha meni terveystarkastukseensa. Isä-Meksu töissä. Mummo antoi äidin mentyä rintaruokinnan jälkeen 30 ml pullosta, mutta sepä ei riittänytkään. Pienen unitauon jälkeen Zoe hamusi rintaa innolla, mummon poski sai pusuja kun Zoe etsi tissiä. Lämmitin 30 ml lisää äidin pumppausmaitovarastosta. Nyt Zoe nukkuu kestovaipan vaihdon jälkeen.Yleensä Zoe pitää pienen taistelunäytöksen nukahtaakseen, nukahtaa ehkä ihan hetkeksi ja taas pieni unitaistelulaulu. Joskus kyllä nukahtaa suoraan heti syötön jälkeen.

Hymy! Ensimmäistä kertää yhdessä kaksistaan ja mummo sai kaikkein ensimmäisen hymyn! Se oli kuin Zoen kasvot olisivat kertaheitolla muuttuneet lapsen kasvoiksi, niin merkityksellisen suloinen lapsen hymy on. Zoe saa päivä päivältä kehittyvän lapsen ilmeitä, katsekontakti voi olla jo vakaa, pysähtyy kuuntelemaan mummon laulua, kädet tarttuvat tarkoituksenmukaisemmin ja Zoe saa kätensä heti auki kapalostaan, kun vähän aikaa sitten nukkui siinä samassa asennossa kuin tötterö. Nyt kädet huitoo unissakin. Ja murinoita, ääntelyita jos minkälaisia Zoe unissaankin tekee. Hereillään on aina äänessä ja koettamassa liikkua.

Mummo keittää luomuohrahiutaleista puuroa. Sitten vähän ompelutöitä. Pieniä pesulappuja flanellista. Illalliseksi voinkin valmistella kofta lihapullia.

Joanin historia käsillä. Jossain välissä voi ehtiä lukemaan australialaisen Kate Grenvillen kirjoittamaa kirjaa Joan makes history (Joanin historia), joka kertoo eri aikausina eri naisten, Joanin "jokanaisen", arkielämästä. Mielenkiintoiseksi sen aavistan, sillä Kate Grenville on kirjallisuuspiireissä mielipiteitä jakava kirjoittaja-historioitsija; sanookin suoraan kirjoittavansa fiktiota, ja joutuu keksimään tapahtumat historian ympärille, sillä sellaista historiaa josta Grenville on kiinnostunut, ei ole kirjoitettu kirjoihin. Kuka sitten kirjoitetaan historiankirjoihin ja kuka siitä päättää?. Mielenkiintoinen aihe. Joan "jokanainen" kuuluu tärkeänä jokaiseen aikakauteen, mutta eipä ole hänestä juuri kirjoitettu.

Onhan Australian julkaistu historia mantereen "löytämisen", hyväksikäytön, kultaryntäyksen, kaupallisen kehityksen ´ja varakkaiden tai lainsuojattomien miesten historia, eurooppalaisten historiaa.  Australissa legendaksi on kohonnut lainsuojaton  Ned Kelly, joka kuoli Melbournen Pendridgen vankilassa sinne jouduttuaan syytettynä taposta. Ned Kellystä on historia tehnyt sankarimiehen, kun itse asiassa mies on mantereen kuuluisin bushranger, puskarosvo, jotka väijyivät takamailla kultavankkureita.

Mutta niin, tiettömien taivalten takana puursivat uutisraivaajien ja  karjankasvattajien vaimot, kasvattivat lapsensa,  kurpitsansa, lampaansa,  jotta miehet pääsivät tekemään historiallisia tekojaan.

Yksi Joan on aboriginaali. Odotan kiinnostuneena kovasti, miten Kate käsittelee aboriginaali Joanin; onko hän mukana vain omantunnon vuoksi, ettei kymmenien tuhansien vuosien Australian oikean historian tekijät, aboriginaalit, jää pois kuvasta. Yleensä jäävät.

Mutta näitä mietin Zoen nukkuessa, pieni mustikkakarhu punavalkoraidalliseen vauvahuopaan "bunny rugiin" kapaloituna. Kun Australian äideille annetaan lista vauvatarvikkeista, siitä ei Aisha osannut arvata mikä se bunny rug oikein on. Yleensä se on flanellineliö.

Pikku-Zoen  isän puolen esi-isä on yksi Australian eurooppalaisen historian henkilöistä , Saksasta noin 1870 siirtolaisena tullut, viininviljelijäksi ryhtynyt Johan. Siihen sukuun on sitten liittynyt avioliiton kauttamummo, vastaparini, jonka perhe on tullut Britanniasta aikaa sitten. Zoella onkin aikamoisen mittava perimä, noin lyhyesti lähimmät tässä:
suomalais-australialais-pakistanilais-brittiläis-kashmirilainen tyttö. Oijoi, alan ihan kietoutumaan tähän ajatukseen siitä, miten Zoe on tähän maailmaan tullut, ja minä olen sen aikaansaanut tulemalla tänne nuorena seikkailemaan 1971! Enkös jo kuulu aussien historiaan minäkin?

Porkkanapesto

Tässä suoraan facebookiin laittamani porkkanapeston ohje. Raija oli laittanut sen johonkin reseptikaruselliin, niin pitä se laittaa tännekin muistiin.

Paula-keraamikko ja puutarhuri Iitistä neuvoi tekemään tämän ihanan porkkanapeston. Nyt se leviää täällä Melbournessakin :)
 Näin tein: Sisältö: 5 porkkanaa, 1 sipuli, 3 valkosipulin kynttä, 1/2 chili, oliiviöljy, suola, noin 2 rkl sokeria, 3rkl  sitruunamehua. (Tiiät meidät, chiliä ja valkosipulia enemmän!) Ohje: Porkkanakuutiot, sipulikuutiot, valkosipuli ja chili kuullotetaan oliiviöljyssä melkein kypsiksi ja jäähdytetään ja soseutetaan. Basilikaa 1 ruukullinen, sitruunamehu, suolaa noin 2 tl ja sokeri (ja parmesaani - jos haluaa superherkkua) lisätään ja soseutetaan = NAMUU!!! Leivän/pastan/ruuan kaveriksi. Laitoin noin 50 g parmesaania.

 Kokeilijan vinkki: ainekset voivat olla aika noin.

Zoen neuvolapäivä

Zoen posket pulskistuvat ihan niitä katsellessa, ja niitähän mummo jaksaa katsella ja suukotella.
Terveyspäivä oli  tänään Darebin Maternal and Child Health Centerissä, eli niinkuin neuvolassa. Aisha äiti ja isä Meksu olivat molemmat mukana tarkastuksessa.

Paino 3578 kg tänään kuuden viikon vanhana, kahden viikon aikana oli tullut 388 g lisää
Pituus 50,5 cm
Pään ympärys 36,5 cm

Neuvoiksi lauleluja ja juttelua. Sitähän me teemme, mummokin jopa laulaa, omiaan ja nuotin vierestä tai oikeastaan ilman nuottia ja omin sanoin. Äidin pitää pitää huolta ruokailustaan, välipaloja ahkerammin.

Refleksit toimivat kaikki niinkuin pienelle kuusviikkoiselle keskostytölle kuuluukin.
Imetyksessä on vielä opettelemista, mutta sekin sujuu paremmin. Yleensä Zoe murisee ja taistelee vastaan, pullo olisi Zoesta kätevämpi. ´Imetykseen erikoistunut kätilö kävi neuvomassa oikeaa asentoa ja kertoi, että äidin työntäminen ja nipistäminen kuuluvat asiaan. Neuvoi myös ottamaan vauvalta vaatteet pois, että ihokontakti lisäisi läheisyyttä ja auttaisi maidontuottamistakin.  Neuvot auttoivatkin, nyt jonkun kerran Zoe on asettunut hangoittelematta vastaan.

Aisha kävi uusien perheiden tutustumistapaamisessa. Senkin on neuvola järjestänyt. Paikalla oli 6 vauvelia ja äidit, taisi olla yhden isä. Täällä isyyslomakaan ei ole kuin Suomessa, pari viikkoa.
Aisha vähän kateellisena katseli, kun vauvat vain napattiin rinnalle ja syöminen kävi niin helposti. Zoe taitaa olla aikamoinen taistelija. Sellaisia piirteitä osoittaa muutenkin, tyytymättömyyden Zoe ilmaisee heti. Mutta ei itke sitten sen pitempään kun asia on hoidettu.

Porkkanapeston resepti Iitistä Melbourneen

Maistelimme pestoa suomalais-pakistanilais-australialais-italiaisella kokoonpanolla ja oivalliseksi todettiin. Arvuuttelin sen keskeistä ainesta, ei, pestossa ei ole ollenkaan pinjansiemeniä. Kukaan ei arvannut, että porkkana korvaa pinjansiemenet.

Paula-keraamikko ja puutarhuri Iitistä neuvoi tekemään tämän ihanan porkkanapeston. Nyt se leviää täällä Melbournessakin :)

Näin tein: Sisältö: 5 porkkanaa, 1 sipuli, 3 valkosipulin kynttä, 1/2 chili, oliiviöljy, suola, noin 2 rkl sokeria, 3rkl  sitruunamehua. (Tiiät meidät, chiliä ja valkosipulia enemmän!) Ohje: Porkkanakuutiot, sipulikuutiot, valkosipuli ja chili kuullotetaan oliiviöljyssä melkein kypsiksi ja jäähdytetään ja soseutetaan. Basilika 1 ruukullinen, sitruunamehu, suolaa noin 2 tl ja sokeri (ja parmesaani - jos haluaa superherkkua) lisätään ja soseutetaan = NAMUU!!! Leivän/pastan/ruuan kaveriksi. Laitoin noin 50 g parmesaania.

Kokeilijan vinkki: ainekset voivat olla aika noin.

Torstaipäivä Melbournessa

Aamulla naisväki heräili myöhään...tai mikä nyt on myöhään, kun pienin meistä herättää koko porukan noin neljän tunnin välein. Väleissä ehtii äiti-Aisha nukkumaan tunnin tai pari: ensin Zoen rintasyöttö, sitten pullosta lisää, sitten maidon pumppaus. Mummo heräilee samoihin aikoihin, mutta onnistuu saamaan vähän pitemmät väliunet. Meksulla oli työpäivä ja oli jo aamutuimaan vienyt Max-koiran ulos ja lähtenyt töihin.

Zoen laskettu aika oli eilen, mutta meidän pikkukarhu on jo reilun kuukauden vanha! Pikkukarhu, mustikkakarhu on sellainen pieni murisija. Unissaankin murisee. Jos maitoa ei tule tarpeeksi nopeasti tarjolle, murina muuttuu ärinäksi ja jos sekään ei riitä, voi mustikkakarhu ottaa kaikki äänivarat käyttöön. Zoe ääntelee mitä kummallisempia pikku murinoita ja taitaa Zoesta tulla puhelias tyttö.Tai on jo!

Päätimme lähteä Prestonin (kotilähiö)  Sprout Community Gardeniin, eli pienen  tuetun yhteisön pitämään kasvitarha-puuhapaikkaan, jossa kerran kuussa on toripäivä. Muina torstaina paikka on auki ja sieltä saa ostaa taimia ja puutarhan tuotteita. Puutarha on täysin luomu. Sellainen herttaisen ei-niin-viimeisen-päälle paikka, jossa on monta oleskelupaikkaa ja kivoja suojaisia puita, kasveja erilaisissa penkeissä välillä sekaisin ja välillä enemmän rivissä.

Puutarhalla kuuluu Sprout Community projektiin, joka ylläpitää osaltaan asukkaiden mielenterveyttä. antaa mielekästä tekemistä, yhdistää lähiön asukkaita, tulee luovuutta. Hyvin  leppoisaan tapaan, siltä ensi vierailullani tuntui. Aisha käy siellä usein. Se on vain pienen kävelymatkan päässä.

No ennen kuin päästiin lähtemään, piti tehdä keskipäivän syöttörutiini, siinä pullo-osuudessa mummokin saa osan. Näin äiti-Aishan osuus on nopeampi. Syöttöruljanssiin kun saatta mennä kaksikin tuntia.

Äiti-Aishalle tein pinaattimunakkaan ja itse söin borsh-keittoa, jonka olin aikaisemmin tehnyt.
Viime hetken vaipanvaihto ja Zoe pujotettiin kantoliinaan. Siitä Zoe tykkää. Paitsi jos pysähdytään vaikkapa valoissa, tai katselemaan näyteikkunaa, murisee pikkukarhu: hei liikkeelle!

Pöydälle jäivät leikatut liivinsuojat, joita mummon pitäisi ommella pian. Ehkä illalla, jos ehtii.

Ensin käytiin kirpparilla kodin vastapäätä ja sieltä mummo sai itselleen flanelliyöhousut , jollaisia ihmetteli jo aikoinaan Sydneyssä asuessa. Silloin nuorena ei ollut kylmä ja kai joskus joku vieressä lämmittämässä; muka vanhanaikainen flanellinen yöpuku oli ihan out. Nyt se on suloisen lämmin. Melbournessa on nimittäin hiukan kylmä. Aurinkoista kyllä. Satanut on vain pari kertaa kahden viikon aikana.

Tänään on kevään ensimmäinen päivä. Aurinko paistaa ja tuntuu, että lämminhän ulkona on. Kaikki sanovat, että Melbournessa voi olla neljä vuodenaikaa samana päivänä. Kadun aurinkosella puolella onkin lämmin, mutta toisella puolen vedin villahuivia tiukemmalle. Niin sitten oli siinä ja siinä, että suuri villahuivi niskassa just ja just selvisin ulkoilun. Zoella oli lämmin äidin kengurupussissa.

Katselimme taimia Aishan parvekkeelle. Aishan isolle parvekkeelle mahtuu hyvä valikoima vihanneksiakin isoihin ruukkuihin. Laitetaanko mangoldia, tomaatteja, papuja, lehtikaalia ja yrttejä ainakin.

Tarjolla oli maustettua maitoteeta, chaita ja sen kanssa sitruuna-tamarillopiirasta. Suuressa pizzauunissa tehtiin kurpitsa-mangoldi-ricottapizzoja. Grillillä japanilaisia vihannesmunakkaita, joiden villiä nimeä en muista. Ja muuta hyvää syötävää, hunajaa ja hilloja, kortteja ja muita käsitöitä ja koruja, kitaristikin soitteli. Seuraavalla kerralla tullaan lounaalle tänne. Söin muuten suositussa pizzapaikassa myös pizzan, jossa oli kurpitsaa. Selvä aussijuttu tuo kurpitsan käyttö. Hyvää se oli, muina lisukkeina jotain pinaatintapaista ja vuohenjuustoa.

Yhdessä nurkassa oli sievä grillauspaikka ja haaveilin jo, että ilmoittaudun vapaaehtoiseksi puutarhalle ja sitten istun iltapäiväteellä siellä puiden varjossa. Paikalla oli paljon lapsia, ja porukka näytti hieman hipahtavalle, tämä Aishan sanoin. Siis sellaista perusluomuporukkaa, jotka pukeutuivat aivan kuin Suomenkin viljelevät vaihtoehtoporukat, ja jotka harrastivat luomua ja muita maailmanparannusaatteita.

Woolies-kaupan kautta kotiin ja tekemään Rajma-dalia, Sitä tarjoili aikoinaan Usha, intialainen ystävämme, ja siitä tuli hetkessä silloisen kasvissyöjän Aishan lempiruoka. Rajma tehdään punaisista pavuista (kidney beans), sipulista ja tomaatista ja siihen kasa intialaisia mausteita. Toissapäivänä äiti katseli, kuinka äidin  kaksi kasvissyöjäentistänuorta leikkasi porterhouse-pihvejä. Äiti-Aisha proteiinin kaipuuseen, Saku ennen Kiinaan lentoaan , koska siellä ei juuri pihvejä harrasteta.

Christa, saksalainen ystäväni, joka asui pakistanimiehensä ja lasteni kanssa samanikäisten Hannan ja Salmanin kanssa Karachissa samaan aikaan kuin me, 80-luvulla, soitti skypellä ja juttelimme pitkän tovin.  En voi moittia naamakirjaa, siellä on paljon ihania ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on ihan eri tasolla, kun saamme jutella kasvotusten. Zoekin pääsi esittäytymään.

Meksu oli hakenut viikottaisen vihanneslaatikon toiselta luomufarmilta. Otti vielä Maxin mukaansa ja kävi koirakoulussa. Max totuttelee lapsiperheen koiraksi ja siksi koirakoulussa. Max ei tietääksemme ole ollut lapsiperheessä vaan vanhan isännän koira ja kun on jo noin kuusivuotias, tällainen vauvan tulo voi olla stressaavaa ja Max onkin kovin valpas ja huolissaan koko ajan jos Zoe vinkaseekin. Maxin isäntä oli kuollut ja Max joutunut löytökoirakotiin. Sieltä Max löytyi.

Välipalaksi saimme vastapäisestä libanonilaisesta leipomosta lämpöiset oregano-seesaminsiemenpizzat...tai sellaiset ohuet piirakat, jotka paljon pizzaa muistuttavatkin. Paitsi täyte.

Illan tullen oli sitten vuorossa mummon ompelu-urakan aloittaminen; liivisuojusten teko. Aisha oli tilannut bambuflanellia, pehmoista valkoista hyvin kosteutta imevää kangasta ja siitä leikkasin pyörylöitä. Ne olisivat luontoystävällisempiä kuin kalliit  kertakäyttöoiset ostosuojat. Zoellekin pitää tehdä vaippaliinoja, enimmäkseen Zoe käyttää kestovaippoja.

Aikaisemmin olin tehnyt tutkimusta netissä, millaisia liivinsuojuksia ovat muut tehneet ja mistä kankaista. Yllättävän paljon ja monenlaista liivinsuojusta olivat äidit tehneet. Tavallista flanellia on käytetty ja päälliseksi pul-kangasta. Bambu on uudehko materiaali. Kokeilemme aluksi 3 tai 4 kerrosta bambuflanellia. Kokeilukappaleet olivat valmiit iltakahdeltatoista ja pieni perhe on jo unten mailla. Jokainen hetki on otettava talteen. Mummo tässä vielä naputtelee mukavan päivän ajatuksia ylös. Kuvia en taida enää laittaa, jääkööt huomiseen.

Nyt varustaudun uusin flanellihousuin yöpuulle.

Puutarhakauppa melbournelaisittain

Ystäväni 25 vuoden takaa, Julie, vei minut iltapäiväkierrokselle Melbournen loputtomien asuinalueiden läpi, mutta kun katsoin jälkeenpäin kartalta, se oli kärpäsen käpälä kartalla. Kävimme Julien mukaan yhdessä Melbournen parhaimmista puutarhaliikkeistä, jossa on myös puutarhasistuskauppa ja ravintola. Julie ystävättärineen käy siellä usein lauantai-aamiaisella. Sain mukaani monta pussia Australian alkuperäiskasvien siemeniä, kuten pullonharjan (bottle brush) ja kengurunkäpälän (kangaroo paw). Tekisi mieli ottaa joku kasvi mukaan!

Thank you Julie for a nice afternoon!

Julie hiding there!

 Kengurun käpälä

Melbournen kaduilla

Melbourne, Preston, Thornbury, Northcote ovat asuinpaikkamme lähiöt, kymmenisen kilometriä keskustasta pohjoiseen ratikalla, junalla tai bussilla. Kaupat, pienet etniset kaupat, lehtikaupat, paljon kahviloita, leipomot, ravintolat, lihakaupat, kalakaupat, kampaamot ja eri etnisten ryhmien kokoontumispaikat ovat High Streetillä, jonkä kumpikin pää on vielä saavuttamatta. Jokaisessa lähiössä on isohko Plaza ja muutama supermarket. Sivukadut näyttävät hiljaisilta.

High Street

Uudehko kerrostalo taustalla on harvinainen, kerrostaloja on kadulla vain muutama. Siinä asuvat Aisha, Meksu ja Zoe