Kuuma ja rauhallinen kesäilta, siihen parhaat sanat on keksinyt Eino Leino, jota edellisessäkin postauksessa siteerasin. Kantelin pihamaalle lattianpesuvesiä nyt iltapäivän kuumassa paahteessa ja katselin taivaalle. Jotenkin kaikki maailman sateet ovat kaartaneet Etelä-Karjalan ohi ja pihanurmi alkaa jo rapista kuivuuttaan. Vaan Iltiksen sadetutka sanookin nyt sateen olevan tulossa tunnin päästä ja sitä jatkuisi muutama tunti. Menenkin laittelemaan vedenkeräyspöntöt asemiin ja lueskelen kiikussa kirjaa, joka polttaa omaa jännittävää kuumuuttaan käsissäni ja illlalla kastelu- ja illankuuntelureissulta sisälle palattuani saan luettuani vain sivun pari. En jaksa enää valvoa kirja kädessä.
Siis näin illan tunnelmista olen samaa mieltä:
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
- Eino Leino
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti