Ruohontupsut postilaatikon ympäriltä on jo leikattu, ne pitää olla siistit, sanoo yhdeksänkymppinen päämummomme. Oli käynyt leikkaamassa ne itse saksilla.
Torakat pitää korjata pihalta, alkaa päämummon työlista alamummo-tyttärelle.
Torakat, en tiennytkään, ovat hangot, lapiot, kuokat jne.
Pitemmittä puheitta siis töihin. Listan mukaan.
Juhliin on 5 päivää aikaa.
tiistai 21. elokuuta 2012
maanantai 20. elokuuta 2012
maanantai 6. elokuuta 2012
Yksivuotiaan ehdoilla päiväkirja no.2
Ai unohdin sitten päiväkirjakirjoituksen aloituksen, että sellaista pitikään kirjoittaa. Ei mummo ehdi paljoakaan nettiä aukaista. Tänäänkin on ollut paras päivä mummon elämässä, niinkuin eilen ja toissapäivänä..ajattelin, että kun saan tämän kuukauden yhdessä Zoen kanssa, se on enemmän kuin moni mummo yhteensä vuoden, parin aikana.
Tänään, eilen ja toissapäivänä Zoe on pistellyt punaisia viinimarjoja suoraan puskasta kerättynä ja isommmin piti ne jo piilottaa Zoen silmiltä niitä putsatessaan. Kuinka paljon yksivuotias saa pistellä punaisia viinimarjoja? Sen lisäksi napostellaan mustikoita, vadelmia ja äiti yritti tarjota vielä hieman raakoja karviaisia. Mummo joutui kieltämään!
Ja mihin masuun Zoe pistelee kaiken ruoan: iso annos aamupuuroa marjoilla tai mehukeitolla, lounaaksi lautasellinen mummon kasvimaan vihanneksia ja jotain proteiinia siihen, kanaa, kalaa tai kananmunaa. Illalliseksi samantapainen satsi. Näiden välissä äidinmaitoa, ruisleipäpalasia, kurkkua, paprikaa. Onhan pikkukarhusen posket jo pulskistuneet ja masussakin syöminen ja hyvin nukkuminen näkyy.
Nukkuminen, se onkin ollut ainoa ongelma alusta asti, ja sen mukana keikkuu moni asia sinne sun tänne, niinkuin äidin jaksaminen; mutta nyt mummon pikkukarhunen nukkuu kahdet pitkät 1,5-2 tunnin päiväunet ja kunnon yöunet, 10-12 tuntia. Siihen väliin yksi äidinmaitokeikka. Nukuttaminen on kestänyt ikuisuuksia, nyt sujuu leikiten. Mummo on nukuttanut muutaman kerrran rattaissa...ulkoilmassa lapsikin nukkuu paremmmin, on mummon mielipide.
Mistähän Zoe ei innostuisi; ihastelee kuin kokentkin kukkaihminen hellästi kosketellen daalian kukkaa ja sivellen nuppua. Koskettelee ihmeissään kurkkuyrtin karvaisia lehtiä, ihmettelee keinun istuimen rakoja ja jokaista naulanpaikkaa, mummon saviötökät pitää saada käteen, isomummin Nalle-neljänviljan laatikko on paras leluvekotin. Mikään ei jää huomaamatta.
Ja mummosta on parasta, kun Zoe painautuu mummon rintaa vasten vähän väsyttyään. Ja nukahtaakin siihen. Ja kun aamulla iloinen naama nousee pinnasängyn laidan reunalta ja haluaa mummon syliin niin iloisena. Äitiä ei ole ikävä, ennenkuin ehkä tunnin päästä kun täytyy päästä maitobaariin. Zoe ei taida koskaan turhia kiukutella.
3.8. taidettiin olla kotosalla, autokin korjaamolla...aikaero oli jo selvitetty ja päivärytmi muotoutunut
4.8. vieraita; Marketta, Marjatta ja Inkeri,mummoja ja yksi mummoksi halajava; mummon avanto- ja sanakavereita
5.8. Zoen ensimmäinen löylysauna meni mukavasti kevyttä sihauttelua ihmetellen, vesileikit paljussa innosta ihkuen
6.8. ulkoilupäivä, Elli tuli hoitamaan kummipikkusiskoaan, aamulla Sakun kanssa skypessä
Tänään, eilen ja toissapäivänä Zoe on pistellyt punaisia viinimarjoja suoraan puskasta kerättynä ja isommmin piti ne jo piilottaa Zoen silmiltä niitä putsatessaan. Kuinka paljon yksivuotias saa pistellä punaisia viinimarjoja? Sen lisäksi napostellaan mustikoita, vadelmia ja äiti yritti tarjota vielä hieman raakoja karviaisia. Mummo joutui kieltämään!
Ja mihin masuun Zoe pistelee kaiken ruoan: iso annos aamupuuroa marjoilla tai mehukeitolla, lounaaksi lautasellinen mummon kasvimaan vihanneksia ja jotain proteiinia siihen, kanaa, kalaa tai kananmunaa. Illalliseksi samantapainen satsi. Näiden välissä äidinmaitoa, ruisleipäpalasia, kurkkua, paprikaa. Onhan pikkukarhusen posket jo pulskistuneet ja masussakin syöminen ja hyvin nukkuminen näkyy.
Nukkuminen, se onkin ollut ainoa ongelma alusta asti, ja sen mukana keikkuu moni asia sinne sun tänne, niinkuin äidin jaksaminen; mutta nyt mummon pikkukarhunen nukkuu kahdet pitkät 1,5-2 tunnin päiväunet ja kunnon yöunet, 10-12 tuntia. Siihen väliin yksi äidinmaitokeikka. Nukuttaminen on kestänyt ikuisuuksia, nyt sujuu leikiten. Mummo on nukuttanut muutaman kerrran rattaissa...ulkoilmassa lapsikin nukkuu paremmmin, on mummon mielipide.
Mistähän Zoe ei innostuisi; ihastelee kuin kokentkin kukkaihminen hellästi kosketellen daalian kukkaa ja sivellen nuppua. Koskettelee ihmeissään kurkkuyrtin karvaisia lehtiä, ihmettelee keinun istuimen rakoja ja jokaista naulanpaikkaa, mummon saviötökät pitää saada käteen, isomummin Nalle-neljänviljan laatikko on paras leluvekotin. Mikään ei jää huomaamatta.
Ja mummosta on parasta, kun Zoe painautuu mummon rintaa vasten vähän väsyttyään. Ja nukahtaakin siihen. Ja kun aamulla iloinen naama nousee pinnasängyn laidan reunalta ja haluaa mummon syliin niin iloisena. Äitiä ei ole ikävä, ennenkuin ehkä tunnin päästä kun täytyy päästä maitobaariin. Zoe ei taida koskaan turhia kiukutella.
3.8. taidettiin olla kotosalla, autokin korjaamolla...aikaero oli jo selvitetty ja päivärytmi muotoutunut
4.8. vieraita; Marketta, Marjatta ja Inkeri,mummoja ja yksi mummoksi halajava; mummon avanto- ja sanakavereita
5.8. Zoen ensimmäinen löylysauna meni mukavasti kevyttä sihauttelua ihmetellen, vesileikit paljussa innosta ihkuen
6.8. ulkoilupäivä, Elli tuli hoitamaan kummipikkusiskoaan, aamulla Sakun kanssa skypessä
torstai 2. elokuuta 2012
Yksivuotiaan ehdoilla. päiväkirja 1.
Yksivuotiaana olisi kiva olla, kirjoittaa Project Mama blogissaan. Project Mama on kirjoittanut bloginsa pohjalta ja lukijoidensa innoittamana yhden kirjan, ja kirjoittaa toista. Rennon rapsakka äitimama, kannattaa tutustua.
Mummo on onnessaan seuraillut meidän yksivuotiasta pikkukarhusta nyt kolmatta päivää...vai miten ne päivät nyt menee; maanantaiaamuna saapuivat Melbournesta, tiistaina ajoimme Lappeenrantaan, eilen oltiin eka kokonainen päivä täällä, tänään torstaina heräilemme eri tahtiin ja mummo vahtii Zoea, joka nukahti mummon kainaloon. Mummo ei halua hostaa Zoea sänkyyn, ettei heräisi. Äiti-Aisha nukkuu toisessa huoneessa ja saakin nukkua univelkojaan.
Koetimme tehdä alustavaa aikataulua, mutta eihän siitä oikein meinaa tulla mitään...vielä. Ajattelin naapuriin paistamaan karjalanpiirakoita, mutta eihän siitä tullut mitään. Ajattelimme yhdessä mennä kauppaan eilen isommmi mukaanlukien, mutta eihän siitä tullut mitään kun aina joku nukahti.
Eiköhän aikaeron ja matkaväsymyksen tasoituttua päästä jotain ajoitustakin harkitsemaan.
Pääsuunnitelma on, että hoidan Zoea niin paljon kuin voin, että Aisha saa opiskella, lukea huvikseenkin ja nukkua vuoden puuttuvien unien edestä. Zoe on nimittäin ollut huono nukkuja, nukkuu lyhyitä pätkiä. Nyt näyttää olevan paremmin, ensimmäiset yöunet ovat jo 7-8 h.
Mummo alkaakin pitämään päiväkirjaa.
30.7. saapuivat Verity-mummo, Aisha ja Zoe. Ajelimme Pihlan, Nikon ja Jeren luo Veikkolaan. Sinne tulivat Raija ja Jussi Somerolta. ensimmäiset mustikat sai Zoe poimia itse metsästä. Ja istui tietenkin mustikkamättään päällä, Vaatteet vain mustikkaa ja mustikkaa täynnä! Verity-mummokin sai ensimmäistä kertaa elämässään villejä mustikoita suoraan metsästä. Napsivat myös vadelmia ja metsämansikoita. Päivä meni Zoe-Jere esityksen lumoissa. Ystävystyminen kävi hetkessä, pientä sosiaalista kanssakäymistäkin yksivuotias jo osaa, Zoe tökkäsi Jereä silmään, leluja tutkittiin ja käytettiin ytä aikaa, toiselta saattoi napata aluamansa lelun. Ennenkaikkea ristiin rastiin lattialla imettelemässä kaikkea ja kiipeilemässä uonekaluja ylös. Käveleminen ei vielä onnistu, Jere nostaa itsensä voimalla ylös, ja on vasta muutaman päivän osannut ottaa askeleen tukien. Zoe on on sitä arjoitellut jo seamman viikon ja odottelemme milloin kipaisee ómin avuin lattialla.
31.7. Ajoimme Veikkolasta Karhusuolle Riitan kotiin. Riitta on koulukaverini oppikoulun ekaluokalta asti ja olemme olleet yhteyksissä ulkomaista huolimatta kaikki nämä kymmenet vuodet. Riitta oli kerännyt mustikoita, ja Zoe halusi kourallisen kerralla. Oli parempi laittaa kerralla vain muutama lautaselle napsittavaksi. Veikkolasta seuraava rasti Piialle Valkealaan. Illan suussa sitten Lappeenrantaan. Isomummi odotti kovasti perheensä nuorimmaista, neljättä polvea.
Zoe sutautui isomummiin kuin vanhaan tuttuun, yhteys oli heti vahva. Isomummille piti selittää nämä maitokiemurat, ettei Aisha eikä Zoe voi tavallisia maitotuotteita syödä. Mustikkakiisseli oli valmiina mustikkatytölle.
1.8. hyvin nukuttu yö. Isomummilla oli aamupuuro valmiina ja isomummin tekee onnelliseksi kaikenikäiset puuronsyöjät. Mustikkakiisselin kanssa tietenkin. Mummo kipaisi aamutuimaan ruohonleikkuuseen, että ehtii sovittaa näitä muita töitä väliin zoen kanssa olemisen väliin. Iltapäivä meni mummolta ruokaa tehdessä, perusruoasta tuli monta variaatiota, kesäkurpitsapaistoksesta isomummille omansa ilman chilia. Zoelle oman maan kasviksilla täydennettynä. Oman maan kesäkurpitsoista.
Ja sitten herrasväki nukkui uniaan eri tahtiin ettei kauppaan päästy. Saunaan sentään saatiin kaikki, Zoe ensimmäistä kertaa. Löylyyn ei vielä, kunhan sauna paikkana tulee ensin tutuksi. Punaisessa isossa vadissa Zoe leikki innosta täristen kansilla ja kauhalla.
2.7. Kello on 11 aamupäivällä ja Zoe nukkui aamumaitonsa jälkeen mummon kainaloon. Aisha kuorsaa toisessa huoneessa. Ja mummo ei raaski nostaa sänkyyn, odottelee ja kirjoittelee, tulikin päiväkirja tähän asti. Isomummikin jo melkein hädissään kyseli että ootteko hengissä siellä yläkerrassa kun ei kuulu kopinaakaan.
Saku odottelee varmaankin Dalianissa uutisia täältä. Laitetaan sinne enolle rakkaita terveisiä maailman ihanimmalta Zoukkipoukilta, jota mummo ei anna pois Melbourneen takaisin!
Mummo on onnessaan seuraillut meidän yksivuotiasta pikkukarhusta nyt kolmatta päivää...vai miten ne päivät nyt menee; maanantaiaamuna saapuivat Melbournesta, tiistaina ajoimme Lappeenrantaan, eilen oltiin eka kokonainen päivä täällä, tänään torstaina heräilemme eri tahtiin ja mummo vahtii Zoea, joka nukahti mummon kainaloon. Mummo ei halua hostaa Zoea sänkyyn, ettei heräisi. Äiti-Aisha nukkuu toisessa huoneessa ja saakin nukkua univelkojaan.
Koetimme tehdä alustavaa aikataulua, mutta eihän siitä oikein meinaa tulla mitään...vielä. Ajattelin naapuriin paistamaan karjalanpiirakoita, mutta eihän siitä tullut mitään. Ajattelimme yhdessä mennä kauppaan eilen isommmi mukaanlukien, mutta eihän siitä tullut mitään kun aina joku nukahti.
Eiköhän aikaeron ja matkaväsymyksen tasoituttua päästä jotain ajoitustakin harkitsemaan.
Pääsuunnitelma on, että hoidan Zoea niin paljon kuin voin, että Aisha saa opiskella, lukea huvikseenkin ja nukkua vuoden puuttuvien unien edestä. Zoe on nimittäin ollut huono nukkuja, nukkuu lyhyitä pätkiä. Nyt näyttää olevan paremmin, ensimmäiset yöunet ovat jo 7-8 h.
Mummo alkaakin pitämään päiväkirjaa.
30.7. saapuivat Verity-mummo, Aisha ja Zoe. Ajelimme Pihlan, Nikon ja Jeren luo Veikkolaan. Sinne tulivat Raija ja Jussi Somerolta. ensimmäiset mustikat sai Zoe poimia itse metsästä. Ja istui tietenkin mustikkamättään päällä, Vaatteet vain mustikkaa ja mustikkaa täynnä! Verity-mummokin sai ensimmäistä kertaa elämässään villejä mustikoita suoraan metsästä. Napsivat myös vadelmia ja metsämansikoita. Päivä meni Zoe-Jere esityksen lumoissa. Ystävystyminen kävi hetkessä, pientä sosiaalista kanssakäymistäkin yksivuotias jo osaa, Zoe tökkäsi Jereä silmään, leluja tutkittiin ja käytettiin ytä aikaa, toiselta saattoi napata aluamansa lelun. Ennenkaikkea ristiin rastiin lattialla imettelemässä kaikkea ja kiipeilemässä uonekaluja ylös. Käveleminen ei vielä onnistu, Jere nostaa itsensä voimalla ylös, ja on vasta muutaman päivän osannut ottaa askeleen tukien. Zoe on on sitä arjoitellut jo seamman viikon ja odottelemme milloin kipaisee ómin avuin lattialla.
31.7. Ajoimme Veikkolasta Karhusuolle Riitan kotiin. Riitta on koulukaverini oppikoulun ekaluokalta asti ja olemme olleet yhteyksissä ulkomaista huolimatta kaikki nämä kymmenet vuodet. Riitta oli kerännyt mustikoita, ja Zoe halusi kourallisen kerralla. Oli parempi laittaa kerralla vain muutama lautaselle napsittavaksi. Veikkolasta seuraava rasti Piialle Valkealaan. Illan suussa sitten Lappeenrantaan. Isomummi odotti kovasti perheensä nuorimmaista, neljättä polvea.
Zoe sutautui isomummiin kuin vanhaan tuttuun, yhteys oli heti vahva. Isomummille piti selittää nämä maitokiemurat, ettei Aisha eikä Zoe voi tavallisia maitotuotteita syödä. Mustikkakiisseli oli valmiina mustikkatytölle.
1.8. hyvin nukuttu yö. Isomummilla oli aamupuuro valmiina ja isomummin tekee onnelliseksi kaikenikäiset puuronsyöjät. Mustikkakiisselin kanssa tietenkin. Mummo kipaisi aamutuimaan ruohonleikkuuseen, että ehtii sovittaa näitä muita töitä väliin zoen kanssa olemisen väliin. Iltapäivä meni mummolta ruokaa tehdessä, perusruoasta tuli monta variaatiota, kesäkurpitsapaistoksesta isomummille omansa ilman chilia. Zoelle oman maan kasviksilla täydennettynä. Oman maan kesäkurpitsoista.
Ja sitten herrasväki nukkui uniaan eri tahtiin ettei kauppaan päästy. Saunaan sentään saatiin kaikki, Zoe ensimmäistä kertaa. Löylyyn ei vielä, kunhan sauna paikkana tulee ensin tutuksi. Punaisessa isossa vadissa Zoe leikki innosta täristen kansilla ja kauhalla.
2.7. Kello on 11 aamupäivällä ja Zoe nukkui aamumaitonsa jälkeen mummon kainaloon. Aisha kuorsaa toisessa huoneessa. Ja mummo ei raaski nostaa sänkyyn, odottelee ja kirjoittelee, tulikin päiväkirja tähän asti. Isomummikin jo melkein hädissään kyseli että ootteko hengissä siellä yläkerrassa kun ei kuulu kopinaakaan.
Saku odottelee varmaankin Dalianissa uutisia täältä. Laitetaan sinne enolle rakkaita terveisiä maailman ihanimmalta Zoukkipoukilta, jota mummo ei anna pois Melbourneen takaisin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
