keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Matalarappuiset saunanlauteet on koko saunan tärkein juttu


Uudet mummomitoitetut lauteet valmistuivat 30.7.2010

Timpurimies loukkasi jokunen aika sitten selkänsä. Uusi timpuri ei tiennyt ollenkaan mitä erikoisvaatimuksia lauteiden suhteen on; niiden on oltava matalarappuiset, käsipuiden pitää olla napakat. Äidin pitäisi päästä lauteille helposti.

Mittailtiin timpurin kanssa kodin rappusia ja kun menettelevä korkeus on 20-25 cm (ulkoraput esimerkiksi), valmiiden lauderunkojen rapunkorkeudet ovat 30 cm ja 35 cm. Niinpä sitten sain selittää juurta jaksaen veteraanirempan vaatimuksia. Että äidin kotona asuminen olisi vielä tulevaisuudessa mahdollista. Edellinen timpuri oli varmaankin jo suunnitellut homman, myös terassirakennelman juuri äidin liikkusen helppoutta silmällä pitäen, sillä saimme esittää toiveita sen ulkoasun suhteen. Haluemme pitää sen vanhaan taloon ja sen tyyliin sopivana, yksinkertaisena. Sen tekoon  kun tulee vielä uusi timpuri, sillä lauteidentekijä aloittaa lomaansa lauderakennuksen jälkeen.

Timpuri jäi miettimään ratkaisua.

Näyttäisi kuitenkin, että saamme suihkun ja muutenkin saunaosaston valmiiksi. Ikkunat vielä ovat tilauksessa, sillä näin vanhan talon ikkunoita ei valmiina saa.

Saunaosaston väliseinä, sauna vielä ilman lauteita.

Uinti auringonlaskun keralla vaihtuu likaiseen käsipyyhkeeseen

Äidin keittiön käsipyyhe on hellan vieressä naulassaan, ollut samassa nurkassa jo vuodesta 1955 asti.
Minä likaan sen, pyyhin siihen likaisia käsiäni. Ja roiskuttelen vielä huolettomasti märkiä käsiäni seiniin. Siitä sain noottia. Miksi aloitan väittämään vastaan?
Että käsipyyhe on käsien pyyhkimistä varten ja sen voi aina vaihtaa. Että kädet on märät kun ne pyyhitään.

Samalla sain noottia tiskientiskaustaidostani. Ja vieraisilla oleva 84-vuotias pikkusisko Meeri sai noottia, kun ei syönyt tarpeeksi.

Oi jospa osaisin vain tiskata ja pyyhkiä kädet kuiviksi ihan hiljalleen .

Otsikossa viittaan tietysti edelliseen kirjoitukseen uinnista auringonlaskun aikaan. Avaruuden ajatuksista arkeen.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Savusauna





Mietin miten saisin sanottua sen, mikä on jo sanottu moneen kertaan.
Miten kuvailisin auringonlaskua Saimaan suuren selän yllä. Ihmeellinen valo. Tanssi kevyillä iltalaineilla. Miten kuvailisin rauhallisuuden ja levon tunnetta, kun astun savusaunasta ulos.
Jos ei kukaan muu syleile, Saimaa syleilee, sanoo saunakaverini. Kuulostaako tämä miltään ihmeelliseltä sanottuna, tähän kirjoitettuna? Ei, mutta tunne veden syleilyssä on ihmeellinen. Huolia ei ole. Vain auringonlasku lahdella, johon se on laskenut miljoonia kertoja, enemmänkin, miten monta auringonlaskua mahtuu aikojen alusta laskettuna?

Ja minä, ja rakkaani, kaikki katoamme niin pian.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Irina-mummon kohtalo ja muita mummomietteitä

Irina-mummosta vielä. Hän on jo Viipurissa. Kansainvälinen EU-tuomioistuin antoi välipäätöksen, jonka turvin Irina Antoneva olisi saanut väliaikaisen luvan jäädä Suomeen suomalaisen vävynsä ja venäläisen tyttärensä perheeseen. Kuitenkin perhe oli saanut tarpeekseen hulinasta ja julkisuuden pyörityksestä ja hyväksyi Venäjältä tulleen tarjouksen paikasta vanhainkodissa. Ensin hänet kuitenkin hoidetaan Viipurissa sairaalassa.

Selvisi sekin, että Suomen lakien mukaan oleskeluluvan saa ulkomaalainen aikuisen lapsen vanhempi, joka on TÄYSIN riippuvainen lapsestaan. Miksi ja milloinkohan näin epäinhimillinen ja ymmärtämätön laki on saatu aikaan? Jos ulkomaalaisella on pysyvä oleskelulupa, miksi hän ei saa vanhempaansa luokseen vaikkei täysin riippuvainen olisikaan.

Etteivät kaiken maailman mummot, satoja jo Venäjältä, valtaisi Suomea, sanoo kansanedustaja Sinikka Hurskainen tämän päivän Etelä-Saimaassa. Sinikka Hurskainen, imatralainen kansanedustaja, esittää kolme argumenttia mummopykälien lievennystä vastaan. Ennenkuin kerron mitä ne ovat, sanon vain, että Hurskainen ei kuulu suosikkipoliitikkoihin ainakaan nyt. Sydämessä ihan tuntuu.

Minun puolestani, tervetuloa mummot. Jos mummon perhe asuu jo Suomessa syystä tai toisesta, niin suomalainen tai maahanmuuttaja, tänne mahtuvat heidän mummonsakin. Mummot kuuluvat lähiperheeseen.

Lapsuudessani mummo asui meidän kanssamme, nuorimman poikansa perheessä. Sitten kun mummoa ei enää voitu hoitaa kotona, hän sai paikan vanhainkodin sairasosastolla. Pyöräilin sinne usein, olin 9-10 vuotias silloin ja mummo kuoli jouluaattona kun olin juuri täyttänyt 10. Olin mummon tyttö. Olen muistaakseni maininnut tämän jo kertaalleen ja mummon tarina, sadan vuoden karkumatka, on vielä kertomatta. Tuskin sukupolvi on mennyt, kun mummot halutaan pois näkyvistä, suomalaisetkin. Kuinka moni perhe haluaa mummonsa - tai pappansa - kanssaan asumaan näinä päivinä?

Tuntuu ihan turhalta kysyä, ovatko kaikki muutamassa vuosikymmenessä unohtaneet miten perheiden mummoista pidettiin huolta silloin ennen, vain muutama vuosikymmen sitten. Samalla tavoin pidetään mummoista huolta monissa kulttuureissa, joissa sosiaalipalvelut eivät ole kehittyneet samaan kylmään "valtio pitää huolta" malliin kuin Suomessa. Kaikki pitäisi viedä kuukaudeksi tai pariksi vaikka Pakistaniin tai Egyptiin, olisi vähemmän valittajia ja vähemmän mummovastaisuutta. Olen siitä aivan varma.

Niin, kukapa nuori suomalaisperhe enää vapaaehtoisesti ottaa mummon kotiinsa asumaan ja huolehtii mummostaan? Vanhustentalosta paikat ovat pitkien jonojen päässä, vaikka vanhus ei enää omassa kodissaan tule toimeen. Omassa asunnossaan tuntemamme Ella-mummo ei oikein pääse edes sängystä ylös. Ruoka tuodaan, hoitajat käyvät usean kerran päivässä minuuttiaikataulutetut toimenpiteensä tekemässä. Työuraansa vaalivat lapset Helsingistä käyvät kerran kuukaudessa viikonloppuisin. Anomuksia on jätetty, intervallihoitopaikka vaatimalla ja vaatimalla saatu, koska aikuinen tytär on itsekin sosiaalialalla ja osaa tinkiä. Perhe todella panostaa hoitojärjestelyihin. Emme edes pääse vierailemaan, koska Ella ei pääse itse avaamaan ovea. Koetamme olla ovella kotisairaanhoitajan käynnin aikana, niin pääsemme sisään. Sellaista on suomalainen vanhustenhuolto.

Verrataan sitä egyptiläiseen tai venäläiseen; mummo on kotona, sinne mummon luo tulevat perheen lapset koulusta, vanhemmat hieman myöhemmin. Mummon ei tarvitse kauan olla yksin.

Tässä sitten Sinikka Hurskaisen kolme syytä, miksi ulkomaalaisille mummoille ei saisi antaa oleskelulupaa, vaan sairaalahoitoa tarvitseva Irina-mummo pyörätuolissa olisi väkisin viety rajan yli pois suomalaisen vävynsä ja venäläisen tyttärensä luota Suomesta.
Kohdat on poimittu suoraan Sinikka Hurskaisen omasta mielipidekirjoituksesta Etelä-Saimaassa 28.6.2010.

"Mummopylälää ei tule väljentää"
1. Lakeja ei tulisi tehdä tyhjän päälle. Jos lakeihin tehtäisiin kyseinen väljennös, pitäisi jo tällä hetkellä olla tiedossa miten näille vanhuksille pystytään takaamaan terveys-, sairaala- ja hoivapalvelut, Tarvetta palveluille tulee jossakin vaiheessa, vaikka vanhus ensin muuttaisikin Suomessa asuvan perheensä luo.
2. Emme voi tehdä lainsäädäntöä, jossa jo lähtökohtaisesti murennetaan yhdenvertaisuuden periaatetta. Näin kävisi, jos velvoittaisimme maahanmuuttotaustaisia perheitä pitämään itse huoltatänne muuttavista vanhuksistaan. Jos lakia päätetään väljentää, pitää näillä mummoilla olla oikeus samoihin palveluihin kuin omilla mummoillamme.
Lain väljentäminen lisäisi sosiaali. ja terveyshuollon menoja takuuvarmasti. Maahanmuuttoviranomaisten arvio esimerkiksi Venäjän tilanteesta on täysin oikea,Rajan pinnassa asuvana kansanedustajana olen seurannut läheltä palvelutalojen perustamista rajan toiselle puolelle, ja selvää on, että tilanne siellä on todella heikko. Etelä-Karjalassakin asuu varmasti satoja perheitä, jotka mieluusti ottaisivat mummonsa tänne hoitoon, jos lakimme sen mahdollistaisi.
3. Ei pidä sulkea silmiä siltä, millaisella tolalla oma vanhustenhuoltomme on. Millä ihmeellä takaamme ulkomaalaistaustaisille vanhuksille hoito-ja hoivapalvelut, kun niistä jo nyt omien mummojen kohdalla on huutava pula? Koko elämänsä Suomessa asuneet, tähän maahan vaurauden kovalla työllä luoneet vanhukset joutuvat monissa kunnissa odottamaan esimerkiksi palvelutalopaikkaa useita vuosia. Kyse ei ole suomalaisten ja ulkomaalaisten mummojen vastakkainasettelusta tai nurkkakuntalaisuudesta, vaan siitä, että meidän on ensin taattava jo täällä asuville vanhuksille inhimillinen kohtelu ja hoito.

...että mummot saisivat olla perheidensä kanssa, sanoi Tarja Halonen suorassa mediatilaisuudessa heinäkuun lopulla  vierellään Venäjän presidentti Medvejev. Tarja Halonen viittasi tulevaan pikaiseen lainmuutoksen mummojen oleskelun helpottamiseksi perheidensä luona.

Toinen mummo, joka Irina-mummon kanssa on ollut median pyörityksessä, egyptiläinen Eveline Dadayel sai  kaksi kuukautta lisäaikaa heinäkuun alusta lähtien. Taustalla on Euroopan ihmisoikeusthomioistuimen väliaikaismääräys, joka estää käännytyksen syyskuun toiseen päivään asti. Eveline-mummon pitää toimittaa kesän aikana yksityiskohtainen lääkärintodistus. Ulkoministeriö on kertonut, ettei Suomen hallitukselta ole pyydetty mitään.

Eveline Fadayelin perhe, suomalainen miniä ja egyptiläissyntyinen poika, veivät hänet viranomaisilta piiloon. Tässä auttoi kirkko.

Mittasuhteet ovat menneet pahasti pieleen.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Äidin huoli

- No kun olin hereillä ja on jo melkein pimeä, eikös ne urheilukilpailut ole loppuneet jo, ne bussitkin kulkee harvoin, mutta aattelin, että olisit jo kerinnyt kotiin, niin sitten tulee mieleen, ettei ole mitään sattunut, kun moottoripyörillä ne kaahaa tähän aikaan illasta, ja sattuu vaikka mitä, jos yksin kotiin tulet, ei sitä tiedä, vaikka olet kaverin kanssa, jos kaveri oli jo mennyt kotiinsa ja yksin olet, ja näyttää olevan ukkosta ilmasta, ihan kuulin jylinää, kyllä se on ollut hiostavaa, olikos teillä juotavaa , siellä kentällä varmaan paistoi koko ajan aurinko suoraan, aina sanotaan että pitää juoda, minulla on aina iso juomamuki pöydällä, että muistan juoda, ja otin silliä iltasella, ettei tule suolan puutetta, no, en minä huolissani, soitin vaan kun heräsin, ettei vaan mitään sattunut, ei sitten oikein saa unta.

- Äiti, sanoinhan, että tulen myöhään kotiin. Käytiin vielä uimassa kisojen päätteeksi. Kohta olen kotona, sain kyydin. Ei mitään huolta. Olen ihan kohta kotona.

Heinäkuun ilta oli jo hämärtymässä. Kävimme Lappeenrannan Eliittikisoissa ja päätteeksi syrjäisellä kalliorannalla naku-uinnilla. Kolme naista, kuvittelimme olevamme merenneitoja laskeutuessamme alas loivaa kallionpintaa. Äidille ei voinut etukäteen kertoa, että tällaiselle naku-uinnille olemme menossa iltamyöhään. Se lisää huolenaihetta; miten nyt sinne yksinäiselle rannalle menette ja niin myöhään, kuka teitä auttaa, jos jotain sattuu.

No, jos mietit, mitä me kuuskymppiset naiset Eliittikisoissa teemme, on parasta myöntää, että timmejä urheilijapoikia on ihana ihailla. Suomme itsellemme sen avoimesti. Joskaan äidille ei siitä ihan noin sanoin kerrota. Totta kai, urheilijaa, tyttöä tai poikaa, on ihana katsella ja ihailla urheilijoiden päättäväisyyttä ja kehon voimaa. Kävellessämme pois kentältä, suuri osa urheilijoista juoksi jo läheisellä pururahalla treenaamassa. Kohottaa meidänkin ikäisten motivaatiota pitää itsemme kunnossa.

Uidessa Saimaan lämpimissä vesissä tuntui hyvältä venyttää liikettä ääärimmilleen ja tuntea kylkien liike. Äitikin kävi säännöllisesti uimassa ja vesijumpassa vielä pari vuotta sitten, lisäksi voimistelemassa. Siksi äidin fyysinen kunto on ikäisekseen todella hyvä ja fysiikka tuntui kestävän hyvin nuo viimeaikaiset sydänhäiriötkin. Urheilut äiti katsoo säännöllisesti televisiosta ja vielä illalla puhelimme Eliittikisoihin osallistuneesta Caster Semenyasta, joka teki kentille paluun juuri Lappeenrannassa melkein vuoden kilpailukiellon jälkeen. Casterin sukupuoli oli nyt tutkittu ja tytöksi todettu. Äidinkin mielestä, poikamaisen oloinen Caster on, mutta on niitä naisia aina poikamaisia ja miesmäisiä ollut.

Kuuma kesä, jo monta päivää yli +30C.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Ikkunaton sauna, ulkorappusten ja terassin teko tyssäsi.

Ikkunanpokia ei saa ennenkuin elokuussa, tehdas on lomilla,  tarkan päivän jätti rakennusmestari sanomatta.
- Laitetaan  sauna siihen kuntoon, että pääsette suihkuun. Eihän se tällaisena kesänä haittaa, vaikka ikkunoita ei olekaan. Ei meitä haittaa!

Katsotaanpa saunaosastoa kellarikerroksessa, aika valmista siellä on. Arvaisinko, että ensi viikon lopulla, siis heinäkuun viimeisellä viikolla pääsisimme suihkuun. Saunan puolella puuttuu  laatat lattiasta, sillä betoni on vielä kuivumassa. Maalari jo viimeistelee kodinhoito-pukuhuonetta. Putkimies tulee viimeistelemään ensi viikolla tai sitä seuraavalla.

Remontin toista osaa, terassia, aloitettiin eilen tekemään. Tukipaalut on valettu. Alustava suunnitelma kaiteista ja muista ulkonäköön vaikuttavista asioista on tehty. Pääasia on helppo ja turvallinen kulku äidille. Matalat rappuset ja hyvä kädensija.

Terassintekijä loukkasi selkänsä ja seuraava alan mies on vapaana  työmaalle reilun viikon päästä. Tukipaalut on valettu. Eihän meillä kiire, kesää riittää. Kunhan saamme uudet rappuset talven tullessa.

En ole aikoihin laskenut päiviä. 

Remonttikuvia.

Kuinka saada päämummo pois ikkunanpesuhommista vuosisadan kuumimpana päivänä?

Kuinka saada päämummo pois ikkunanpesuhommista vuosisadan kuumimpana päivänä?
Ei mitenkään.

Olin uimaan lähdössä aamukymmeneltä kuumenevana aamuna , kun päämummo oli asetellut tarvikkeet ikkunanpesua varten ja jo aloittanut kun tulin uimakassi kädessä. Esitin, että päivä ei olisi ihan sopiva siihen, vuosisadan kuumin kesäpäivä hyvällä mallilla jo.
- Thetäisiin se yhdessä kun on viileämpää.
- En saa ikkunoita auki, aukoisisitko ne minulle.
- Et nyt pesisi ikkunoita tällaisena kuumana päivänä!
- Otan sitten rappuset ite, vastasi päämummo.  Yritin järkeillä pesuhommia vastaan sellaisilla argumenteilla kuten: on tosi kuuma, ikkunoita ei kannata pestä kun remontti on kesken, sydämesi rasittuu.
- Tulee vuosisadan kuumin päivä ja onkos siinä mitään järkeä, että 88-vuotias pesee juuri tällaisena päivänä ikkunoita?
- No sitten voitte kertoa, että sellainen se mummo oli, pesi vaan ikkunoita vuosisadan kuumimpana päivänä.

Kuva on muutama päivä sitten otettu. Niinkuin kuvasta huomaa, päämummo on piristynyt. Eilen illalla yhdeksän aikaan, päämummon nukkuumaanmenoaikaan, josta hän pitää aika tarkasti kiinni, tulikin iltaohjelmaan muutos. Yöpaita oli jo päällä, mutta päämummo vetäisi puutarhasaappaat jalkaan, rukkaset käteen ja alkoi kitkemään kukkapenkkiä.


torstai 8. heinäkuuta 2010

Isomummin neljännen sukupolven esittely

Heinäkuisena sunnuntaina touhusimme Lemin mökillä jokainen juuri sitä mitä halusikin. Minä ehdottomasti halusin mattopesulle. Pojat kalaan. Välillä uimaan ja temppuja näyttämään. Taas kalaan. Taas uimaan ja saunaan.  Elli keräsi mustikanvarpuja mökin takaa. Sitten piti näyttää kokemattomimmille matonpesun oikea tyyli ja tapa. Isomummi luki Ellille kirjaa. Isomummi istui verannalla ja katseli menoa. Ellin äiti juoksi järven ympäri, Ellin mummo eli isomummin miniä ehdottomasti halusi vahtia pesuettaan, pappa eli isomummin poika, oli mielipuuhassaan kalanperkaajana. Sunnuntaipäivä sujui jokaisen omilla ehdoilla sulassa sovussa.

Neljäs sukupolvi on nyt vuonna 2010 tällainen. Isomummilla on neljä lastenlastenlasta, jotka kuuluvat taas veljeni perillisiin: Atte jalkapalloilija 11, Eetu jääkiekkoilija,  pian 9, Aapo  mestarikalastaja, pian 7 ja Elli tanssija, pullanpaistaja ja matonpesijä,  juuri 6.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Saunaremontti viivästyy, upeat pionit availevat kukkiaan....

Remontti on kyllä tehty mallikkaasti. Laata ovat seinässä ja niiden alla ties mitä fylliä ja voimapaperia ja lautarakennelmia. "Roikkuva" kattokin on korjattu vaateriin. Pienet tähtivalot on sijoitettu tuomaan tunnelmaa ja  lasitiiliseinä (jota ei ole vielä aloitettu kokoamaan) jippoineen on erityisesti valaistu. Sähkömies on ihanan innostunut tästä työtehtävästään ja piirtää gyprokkilevyn kanteen valaistussuunnitelmia. Tiedän nyt myös mitä on gyprokki. Olen myös nähnyt paineilmapumpulla toimivan naulaajan. Huima, jos sellainen kone olisi, naputtelisin kaiken päivää. Kiinalainen puuportti nostaa sen innoittamana taas profiiliaan ja anoo päästä tekovaiheeseen. Jos sais lainata sitä naulainta, tekeminen sujuisi kuin valssi.

Tänään vain vain kuulla, että tilaustyönä tehtävät pari ikkunaa tulevat vasta elokuun alussa. Kokonaisuudessaan remontti vie siis yli 2 kuukautta. Varovaisesti lisäten alussa annettuun arvioon, oletin sellaista reilun kuukauden työkokonaisuutta. Mutta kesä on ihanan lämmin, lämpöennätyksiä joka päivä...virallinen on ylittänyt +30C. Eipäs valiteta, kohta on ovella lumi ja tuisku. Sekin ihan kiva. Vuodenaikojen vaihtelua olenkin ulkomailla asuessani kaivannut todella paljon.

Nyt sitä vaihtelua saa. Näiden kesäkuukausien aikana luonto muuttuu yhdessä yössä. Valtava tuoksuruusu herää kukkaan, viinimarjat alkavat punertaa. Nyt juuri on vanhojen pionien runsaat kukat parhaimmillaan.

Naisten saunassa tänään puheltiinkin juuri siitä, miten vanhemmiten katselee luontoa, huomaa sen kauneuden oikeastaan vasta nyt, ilahtuu valkolehdokin löytymisestä polun varrella tai tuijottelee ensimmäistä kesäkurpitsan kukkaa.

Aika on kaikelle, lapsena oli ihana juosta niityllä, poimia kukat varrettomana äidille, koululainen ei oikein viitsinyt perehtyä kukkien elämään bilsan tunnilla ja ne olisivat saaneet olla, teininä ei ollut aikaa kukkien ihmettelyyn maailman ihmettelyn vilskeessä...ja nyt, kun ei ole kiire minnekään, ehtii tuijotella pionien loistavaa rehevyyttä sateen jälkeen. Ah.