keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kriisikö?

Jos Danny on vanhan ja jotenkin elähtäneen näköinen, täytyy minunkin olla jo vanhistunut! Danny oli niin komea ja salskea laulajapoika silloin 1964! Näin kaikkialla vanhenemista, nuutumista, väsymistä, velttoututuneita lihaksia, artikkeleita vanhusten jalkauttamisesta, tai leikkausjonoista, tarjouskilpailutetuista senioripalveluista . Sitäkö tämä loppuelämä tulee olemaan? Koin päivien 24 tuntia vilahtavan ohi kuin 2 tuntia , mietin monta kertaa, miten kukaan ehtii työssä käydä kun aamupuuron ja iltapalan välissä ei oikein saanut mitään tehdyksi. Jos nyt muutaman vetäisyn kolalla pihassa ja maitokauppareissun, ilta jo pimeni.

Mutta se oli eilen toissapäivänä, viime viikolla. Kas, tänään Elli 7 v tuli aamukymmeneltä hakemaan minut uimaan. Mieleen tuli heti edelliskerran seikkailu pitkässä vesiliukumäessä. Sinne, totta kai ja uimakassi keikkui hetkessä olalla ja mentiin. Elli edelliskerralla ylipuhui minut urakalla ja sai kuin saikin minut mäkeen. Ja en kadu!

Uimahallissa pieni poika harmitteli äidillensä, miksi ei pääse liukumäkeen. Siinä sitten vaihdoin muutaman sanan tuon äidin kanssa, joka oli siinä kolmikymppinen.

- En minä, näin vanha, siihen liukumäkeen voi mennä, poika käy isänsä kanssa, sanoi äiti.

Sitten minä 65 v. kiipesin ketterin jaloin rappuset ylös ja niiin me tytöt laskettiin tandemilla se hurja vesiliukumäki alas monta kertaa ja yksitellenkin! Ja  kokeilin allejani, kun muutamat vedessä juoksevat ikäseni naiset niistä vähän valittivat. Aika tiukat, muuten, allini vielä ovat. Eikä pahemmin ryppyjäkään vielä, ja vaikka olisikin mitä sitten!

Sen verran olen vanha, etten ilman nuorempaa seuraa ehkä kehtaa siihen veisliukumäkeen mennä. Elli saa tulla isotätiään pyytämään mukaan milloin vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti