Yksivuotiaan ehdoilla. päiväkirja 1.

Yksivuotiaana olisi kiva olla, kirjoittaa Project Mama blogissaan. Project Mama on kirjoittanut bloginsa pohjalta ja lukijoidensa innoittamana yhden kirjan, ja kirjoittaa toista. Rennon rapsakka äitimama, kannattaa tutustua.

Mummo on onnessaan seuraillut meidän yksivuotiasta pikkukarhusta nyt kolmatta päivää...vai miten ne päivät nyt menee; maanantaiaamuna saapuivat Melbournesta, tiistaina ajoimme Lappeenrantaan, eilen oltiin eka kokonainen päivä täällä, tänään torstaina heräilemme eri tahtiin ja mummo vahtii Zoea, joka nukahti mummon kainaloon. Mummo ei  halua hostaa Zoea sänkyyn, ettei heräisi. Äiti-Aisha nukkuu toisessa huoneessa ja saakin nukkua univelkojaan.

Koetimme tehdä alustavaa aikataulua, mutta eihän siitä oikein meinaa tulla mitään...vielä. Ajattelin naapuriin paistamaan karjalanpiirakoita, mutta eihän siitä tullut mitään. Ajattelimme yhdessä mennä kauppaan eilen isommmi mukaanlukien, mutta eihän siitä tullut mitään kun aina joku nukahti.

Eiköhän aikaeron ja matkaväsymyksen tasoituttua päästä  jotain ajoitustakin harkitsemaan.

Pääsuunnitelma on, että hoidan Zoea niin paljon kuin voin, että Aisha saa opiskella, lukea huvikseenkin ja nukkua vuoden puuttuvien unien edestä. Zoe on nimittäin ollut huono nukkuja, nukkuu lyhyitä pätkiä. Nyt näyttää olevan paremmin, ensimmäiset yöunet ovat jo 7-8 h.

Mummo alkaakin pitämään päiväkirjaa.

30.7. saapuivat Verity-mummo, Aisha ja Zoe. Ajelimme Pihlan, Nikon ja Jeren  luo Veikkolaan. Sinne tulivat Raija ja Jussi Somerolta. ensimmäiset mustikat sai Zoe poimia itse metsästä. Ja istui tietenkin mustikkamättään päällä, Vaatteet vain mustikkaa ja mustikkaa täynnä! Verity-mummokin sai ensimmäistä kertaa elämässään villejä mustikoita suoraan metsästä. Napsivat myös vadelmia ja metsämansikoita. Päivä meni Zoe-Jere esityksen lumoissa. Ystävystyminen kävi hetkessä, pientä sosiaalista kanssakäymistäkin yksivuotias jo osaa, Zoe tökkäsi Jereä silmään, leluja tutkittiin ja käytettiin ytä aikaa, toiselta saattoi napata aluamansa lelun. Ennenkaikkea ristiin rastiin lattialla imettelemässä kaikkea ja kiipeilemässä uonekaluja ylös. Käveleminen ei vielä onnistu, Jere nostaa itsensä voimalla ylös, ja on vasta muutaman päivän osannut ottaa askeleen tukien. Zoe on on sitä arjoitellut jo seamman viikon ja odottelemme milloin kipaisee ómin avuin lattialla.

31.7. Ajoimme Veikkolasta Karhusuolle Riitan kotiin. Riitta on koulukaverini oppikoulun ekaluokalta asti ja olemme olleet yhteyksissä ulkomaista huolimatta kaikki nämä kymmenet vuodet. Riitta oli kerännyt mustikoita, ja Zoe halusi kourallisen kerralla. Oli parempi laittaa kerralla vain muutama lautaselle napsittavaksi. Veikkolasta seuraava rasti Piialle Valkealaan. Illan suussa sitten Lappeenrantaan. Isomummi odotti kovasti perheensä nuorimmaista, neljättä polvea.

Zoe sutautui isomummiin kuin vanhaan tuttuun, yhteys oli heti vahva. Isomummille piti selittää nämä maitokiemurat, ettei Aisha eikä Zoe voi tavallisia maitotuotteita syödä. Mustikkakiisseli oli valmiina mustikkatytölle.

1.8. hyvin nukuttu yö. Isomummilla oli aamupuuro valmiina ja isomummin tekee onnelliseksi kaikenikäiset puuronsyöjät. Mustikkakiisselin kanssa tietenkin. Mummo kipaisi aamutuimaan ruohonleikkuuseen, että ehtii sovittaa näitä muita töitä väliin zoen kanssa olemisen väliin. Iltapäivä meni mummolta ruokaa tehdessä, perusruoasta tuli monta variaatiota, kesäkurpitsapaistoksesta isomummille omansa ilman chilia. Zoelle oman maan kasviksilla täydennettynä. Oman maan kesäkurpitsoista.

Ja sitten herrasväki nukkui uniaan eri tahtiin ettei kauppaan päästy. Saunaan sentään saatiin kaikki, Zoe ensimmäistä kertaa. Löylyyn ei vielä, kunhan sauna paikkana tulee ensin tutuksi. Punaisessa isossa vadissa Zoe leikki innosta täristen kansilla ja kauhalla.

2.7. Kello on 11 aamupäivällä ja Zoe nukkui aamumaitonsa jälkeen mummon kainaloon. Aisha kuorsaa toisessa huoneessa. Ja mummo ei raaski nostaa sänkyyn, odottelee ja kirjoittelee, tulikin päiväkirja tähän asti. Isomummikin jo melkein hädissään kyseli että ootteko hengissä siellä yläkerrassa kun ei kuulu kopinaakaan.

Saku odottelee varmaankin Dalianissa uutisia täältä. Laitetaan sinne enolle rakkaita terveisiä maailman ihanimmalta Zoukkipoukilta, jota mummo ei anna pois Melbourneen takaisin!