Kotisaunassa vanhetaan

Istuin löylyn jälkeen reporankana, salaa päämummolta Saku-tölkki tuolin sivussa. En reporankana saunan löylyistä, vaan koko päivän pihatöistä. Huomio, Sakut on ostettu reilu vuosi sitten Tallinnasta, 24 tölkistä on vielä monta jäljellä saunajuomaksi, siis sellainen salailu, sillä päämummo saattaisi keksiä jotain ihan muuta jos sakuni näkisi.

Siinä melkein kataatonisena istuessani päämummo tuli kuivattelemaan. Katsoin päämummon vanhenevaa olemusta. Juuri tänään tuntuu siltä, että päämummon askel on hutarampi kuin koskaan ja turhautuminen omaan heiveröitymiseen huipussaan. "Mitä siinä kylmässä istut."

Katson päämummon, äitini, 90-vuotiasta kehoa. Meidän välillämme on reilu kaksikymmentä vuotta. Niin vähän, havahdun väsymyksestäni, joka sekin on tänään huipussaan. Onko tämä iän tuomaa väsymistä, enkö jaksakaan enää kuin ennen?  No, enhän yleensä mittaile väsymyksiäni mittatikulla, mutta tänä vuonna pihatyöt tuntuvat väsyttävän nopeammin, enemmän.

Mutta kun katson äitiä, humahtaa tietoisuus vanhenemisestani, ei sentään, olenhan melko lähellä seitsemääkymppiä! Lasken, ehkä kymmenen vuotta ja olen melkein kahdesankymmentä. Sain itseni kiinni ajattelemasta, että tuskin näen tänään istuttamaani kirsikkapuuta täysikasvuisena kukkaloistossaan. Vuosia ei ehkä ole jäljellä niin paljoa. Tai jos eläisin yhtä kauan kuin äitini, kahdessakymemnessä vuodessa kirsikkapuu olisikin aika iso, ja kaunis kukkiessaan.

 Kolme vuotta sitten istuttamani kirsikkapuu on vielä hento ja vähän minua korkeampi. Viime kesänä siinä oli kymmenisen kirsikkaa, joista sain kaksi. Linnut olivat ehtineet ensin. Paitsi, että parasta muistaa päämmmon kommentti tänään "omenapuut on ainakin miun niinkauan kun elän, revin vielä tuon oksan alas".

Mistä moinen kommentti! No, olen ripustanut sille oksalle kaksi sievää nättiä, omasta mielestäni, tekemääni keraamista kelloa. "Ne on lasten leluja tai lehmille sopis, ota ne pois."

Siinä oli siis äitini saunasta kuivattelemassa, ikäisekseen hyvässä kunnossa, mutta keho on jo rutistunut, löysä, kuin ylimääräinen vaate hentojen jäsenien peittona. Kysyin aamulla, miltä hieman turvonnut jalka tuntuu."En tiiä", sain vastaukseksi vihaisesti. Päämummo on vihainen vanhenemiselleen. Ja kiukkuinen minulle. Nakkasi raparperikiisselin jääkaappiin. "Ei sitäkään kukaan syö, vaikka tein." Kukaan on sitä syönyt kyllä, mutta päämummo tekee aina yhtä suuren annoksen, kun talossa oli enemmän syöjiä,

"Ei tuo mittää lämmintä anna, jos pelti rotkottaa puoliks auki", ilmoitti päämummo lauteilla. En osaa vieläkään lämmittää saunaa kunnolla. Jätin sanomatta ettei sauna ollut vielä valmis. Päämummolle saunan lämmitys on matemaattisen tarkkaa ajoitusta. Pitää nähdä kuuden, seitsemän ja puoliyhdeksän uutiset. Viime saunakerralla päämummo piti kiirettä uutisia katsomaan, ettei käynyt ollenkaan löylyissä.

Huomenna on Myllysaaren naistensauna, terapiani, rentoutumisiltani. Vertaistukea. Saimaan vesi ehkä vielä virkistävän viileää.

Tuli mieleen, järjestäisikö omenankukkapiknikin pihalla kun omenankukat puhkeavat. Pihakukkia tänään: