maanantai 31. elokuuta 2015

Tämä olikin kirjoitetu 2014 ja jäänyt luonnokseksi. Julkaisen sen nyt, sillä äiti tuskailee yhä edelleen, miksi vanhenee ja saa kärsiä. 93. syntymäpäivänään muutama päivä sitten aamun herätyskommentti oli: olin jo kuoleman porteilla, enkä vielä päässyt sisään.

Joskus 2014:

- Elämä on käynyt tylyksi, mutta vielä pitää silmät avata aamulla, puhuu äiti aamulla sukulaiselleen.

On kulunut melkein vuosi siitä, kun kirjoitin edellisen blogipostaukseni. Vuoteen mahtuukin tapahtumia, paljon mutoksia. Tai ehkä niin vain tuntuu. Toisaalta muutokset ovat äidin ikään nähden väistämätömiä.

Äidin kommentti osoittaa, ettei äiti täysin ymmärrä vanhenemisen fyysisistä etenemistä. Fysioterapeuti, joka käy viikottain,
vastasi äidin valitukseen alituisesti vähenevistä voimista, että pyrimme pitämään voimasi ja kuntosi tasaisena, niinkuin ne ovat tällä hetkellä, mutta vanhenemista emme pysty valitetavaasti enää "parantamaan".

Tuntui että viesti meni kuin hanhen selästä alas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti