Edellinen postaus oli vuodelta 2013. silloin sai äitini diagnoosin Azheimerin tauti. En osannut sen jälkeen kirjoittaa tänne vaikka usean kerran olen ajatellut aloittaa. Kirjoittaminen tuntui vaikealta ja tuntuu vieläkin.
Äidin Alzheimer on yksi elämäni vaikeista asioista, ellei vaikein. Alzheimerin rinnalla ei tunnu olevan mitään hauskaa, ei mitään toiveita, ei mitään helpompaa.
Jaksoin tällä kertaa aloittaa. Se on hyvä. Olen pyristellyt masennusta vastaan ja toivon että asioista kirjoittaminen helpottaa irtaantumaan, Yleensä en masennu, löydän aina jotakin posiiivista.
Juuri äsken päätin herätä aikaisemmin aamulla, että voisin pari tuntia maalata. Päivä menee usein kaikenlaisessa arkiasioiden hoitamisessa pirstaleiseksi, ettei sellaista mielenrauhaa saa aloittaakseen, vaikka aikaa olisikin. Istun vain väsyneenä.
Voisin jaksaa paremmin äidin kanssa.
Äidin muistitestin pisteet pari viikkoa sitten olivat 15/30, mikä tarkoitaa keskivaikeaa Alzheimerin tilaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti