En osaa tätä otsikoida. Lue niin tiedät miksi.

- Nyt se tuli. Mihin se parkkeeraa, onks sun auton takana tilaa (katsoo ulos)

- Ai tuonne aidan taakse. No tuossa tulee, sehän on nuori. Vahva musta tukka. (nuoruus on hieman negatiivinen piirre tässä hommassa)
- Onkohan sillä omat välineet?
- No päivää, minä olen niitä sotaveteraaneja. Olin rintamalla, ihan siinä etulinjassa. Kyllä siellä meinasi kova paikka tulla, mutta olin nuori, enkä muusta tiennyt. Se on niin musta ja nokinen. Että pitää olla varovainen. (tämä kätellessä, tarina rintamalta)

Tulija menee töihinsä.

- Annoitko harjan. (ponnahtaa pystyyn ja menee katsomaan)

- Aukasitko sivuoven, että voi kaataa likavedet ulos. (ponnahtaa pystyyn ja menee sanomaan)

- Sanoitko, että ei kaada likavesiä uuden saunan lattialle, siinä voi olla vaikka mitä mönjää, eikä sitä saa pois. Että ottaa sen läkkiämpärin likavesille (ponnahtaa ylös ja menee kertomaan)

- Sanoitko, että katto pitää pyyhkiä. (melkein ponnahtaa pystyyn mennäkseen kertomaan)

- Kuule äiti, antaa siivoojan tehdä työnsä. On hänellä varmasti kokemusta, että osaa pannuhuoneen siivota.

- No ei niin likaista kenelläkään ole. Ei tämmöstä työtä. Kyllä minä sanoin kun tilasin, että jos sellaisen työn voisi tehdä, niin muuta ei tarvitse. Että on kokenut siivooja, sanoin.Pitää sitten pestä sauna sen jälkeen kunnolla, kyllä sinne menee pölyä, onko edes osannut laittaa saunan oven kiinni....

- Kuule äiti, en nyt menisi enää neuvomaan siivoojaa.

- No mie olisin ensin pyyhkinyt...

Rintamanaisjärjestö kustantaa jäsenilleen milloin ikkunanpesun milloin siivosapua, kerran, pari vuodessa parin tunnin ajan. Muutamat liki ja yli yhdeksänkymmpiset naiset kokoontuvat sinnikkäästi ja pitävät viralliset kokouksensa kerran kuussa. Kun vielä pari vuotta jaksettaisiin, sanovat iäkkäät rouvat, molemmin puolin yhdeksänkymmenen ikää.

Vielä nämä muutamat hyväkuntoiset rintamanaiset järjestävät teatteri-iltoja ja jonkun tutustumismatkan lähialueelle. Viime keskiviikkona 10 rintamanaista kävi katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterissa Kekkonen esityksen.

- Oli laitettu Kekkonen aika rivoon valoon.

- Näytettiin liikaa juominkia ja niin paljon kiroiltiin.

- Oli siinä Kekkosessa enemmän hyviä puolia, ei se nyt koko aikaa.

- Tämmöiseks nyt teatterissa menty, kiroilllaan vaan. Joka esityksessä kiroillaan. Semmoseks mennyt.

- Kyllä se oli kova mies, Kekkonen, Suomi sai olla rauhassa, ei sitä pöllytetty.

- Olihan sillä naisia, mutta kun Sylvi oli niin sairas.

Rivien välistä ymmärsin, että naisjutut hyväksyttiin. Minulle oli yllätys näin myönteinen suhtautuminen Kekkosen naisjuttuihin. Olin äidin ystävän mukana esityksessä ja keskustelimme siitä jälkikäteen matkalla kotiin.

Esitys oli  yllättävän kattava historiakuvaus Kekkosen ajasta ja varsinkin siitä, miten Kekkosen aika vaikuttaa vielä nykypäivän politiikkaan. Lavalle oli saatu presidentiksi tavoittelevat Sauli, Paavo ja Nallekin, Kekkonen "takapiruna määrämässä". Pikkuisen itseäni häiritsi koominen käsittely, mutta ajattelin, että pikkukaupungin teatteria ei voi tehdä liian vakavaksi, ja satiiriksi näytelmä oli tehtykin.

Tavallaan katsojien kosiskelua ryyppäämisten, saunareissujen ja naisjuttujen rempsakka korostaminen. Suurin osa näytelmistä oli takautumia peilautuen nykypolitiikkaan, siksipä sain selittää miksi morsiuspukuinen Sylvi ilmestyi lavalle "hortoilemaan". Selitin, että Sylvi oli aina Kekkosen mielessä, vaikka maailma tarjosi naisia ja ryyppyjä. Vanhoille rouville tällaiset lomittaiset takautumat olivat vähän hankalia, ei aina ehditty mukaan kun seilattiin Kekkosen ajan ja nykyajan vaihtuessa ja sekoittuessa tiuhaan. Näytelmään oli yritetty mahduttaa kaikki.

Naistulkit oli asetettu rooliin, joss stereotypiat saivat iskeä vasten kasvoja. Onko venäläinen tulkki keimaileva, ultramikrohameinen, valtiovieraiden kanssa pelehtivä tragikoominen pelle? Ei kai.

Mutta niin, populistinen musiikkisatiiri irroittelee häikäilemättömästi. Kaj Cydeniuksen tekemät laulut olivat parasta näytelmässä.