Miten sen voisi sanoa?

Äiti soitti kelloa yläkertaan yhdeksältä illalla. Rappujen alla seisoi ylisuurissa pinkissä verkkareissaan hauraan näköinen äitini, säikähtäneen ja epävarman näköisenä.
- Et sie jo oo nukkumassa. Mie olin jo ihan huolissaan, kun et ollut alhaalla.
Olin sopinut, että nukkuisin alakerrassa, koska olimme varaöljyn ja raksalämpötuulettimen varassa (oli unohdettu tilata talven öljyt). Ihan lämmintä meillä oli kyllä. Äiti menee aikaisin nukkumaan ja oli herännyt vähän säikähtäen eikä oikein kellon aikaa tajunnut.

Siinä äidin seistessä todella huomasin, miten äiti tosiaan on haurastunut, pienentynyt, laihtunut vanhoihin verkkareihin hukkuneena. Ei ollut enää se napakka, hieman tukevakin Martta, joka hoitaa kotinsa  viimeisen päälle ja huolehtii vielä pikkusiskostaan, lapsistaan, lapsenlapsistaan oikeanlaista puurokattilaa ja villasukkia myöten.

- Ku ei ne lääkärit kuuntele kun yhen asian kerrallaan. Eivät miun tähän kippuun ota mittään kantaa, ku ei kuuliskaa. Äiti vetää kätensä pakaroiden yli lonkkaan ja sanoo:
-  ku tää mennee jalkapohjaan asti, on sellaset töpökkäät, niinkuin ei tunnetta olis. Hermovika se on.

- Siitä kaatumisesta (reilu kaksi vuotta sitten). Kun ei kukkaan laita siihen mikä se on, konneeseen, jos aivoissa jottain. Asia on kyllä kaatumisen suhteen tutkittu, mutta mitään suurempaa ei silloin havaittu.

- Kuule äiti, olet käynyt myös neurologilla ja aivoissasi ei ole mitään vikaa.

- No ei ne kuitenkaan kuuntele. Eikä magneettikuvvaukseen laita.

Miten äidille sanoisi, etttä 89-vuotiaalla  vanhuus jo tuntuu, eikä taida lääkärit enää leikkausta hermoratojen korjaamiseksi tehdä. Liikkumisen heikentymistä ei äiti tunnu hyväksyvän iän mukana tuomaksi haurastumiseksi. Lonkan alueen kivut saattavat kylläkin johtua suuresta selkäleikkauksesta jo yli 10 vuotta sitten, jossa pinteessä ollut hermo saatiin pinteestään.

- Tilataan äiti siulle terveyskeskuslääkäri, niin saat kertoa nyt sen  tärkeimmän asian, pakara-lonkkakivun. Soitan Armilan sairaalaan ja saan vain kuulla, että tammikuussa ei ole enää ollenkaan tilausaikoja. Helmikuun varauslistoja ei ole. Sairaanhoitaja kyselee tarkoin oireita. Kysyn miten geriatrille pääsee. Sain vasta tietää, että sairaalaan on saatu alueen ainoa geriatri. Vain lähetteellä. Ehtisikö geriatri auttamaan periaatteessa ikäisekseen hyväkuntoista vanhusta, niin että tarvittava apu löytyisi, että loppuvuodet olisivat äidille iloisempia.

- Jos kipu on niin paha, ettei voi liikkua, voi tulla päivystyksen kautta, hän sanoo.

- Aina antavat vaan kaikki lääkärit noita isoja pulloja, ne ei auta. Katson, Panadolia on kaksi isoa purkkia.

- Mutta nämä auttavat, näyttää äiti Klotriptyl-tabletteja, Niitä on joskus kymmenen vuotta sitten annettu äidille (mahdollisen) migreenin hoitoon. Sitä äiti ei ole kuitenkaan koskaan itse oikein ymmärtänyt, eikä varsinkaan lääkkeen luonnetta, vaan napsinut niitä päänsärkyyn. Siksi nytkin olo on aika hömelö, ja aina nukuttaa.

- Eikös sinne mene vaan sellaset puolihullut, sille geriatrille, huomauttaa äiti. Ja sitten kävimme keskustelun siitä, mitä geriatri tarkoittaa.

Juttelimme Sakun kanssa noista lääkkeistä. Klotriptyl on tosi vahva opiaatti, jota ei saisi päänsärkyyn napsia. Pari vuotta sitten sainkin lääkärikäynnillä aikaan, että sen resepti laitettiin roskikseen. En ollut ajatellut, että purkki oli jäänyt vielä jäljelle. Saku onkin tulossa lääkärinopintojensa parista tällä viikolla kuukauden lomalle ja saa tutustua tarkemmin mumminsa tilanteeseen.

Miten sen voisin sanoa? En voi sanoa, äiti, olet jo niin vanha, että se tuo mukanaan kremppoja,eikä kaikkea voi enää korjata leikkauksin. Sinulla on ollut pitkä ja terve elämä. Voisit vielä nauttia olostasi täällä kotona vaikka et voikaan toimia kuten ennen.  Kuitenkin on vaikea itsekin hyväksyä se, ettei jotain apua voisi saada. Mitä?

- Nuo lumet pitää pyykiä mattotelineestä, ennenkuin viet ne matot ulos, ohjaa äiti vielä tytärtään 66 v.
- Ja lattian nurkkiin sitä vasta nöyhtää kerääntyykin. Mie kyllä....

Ulkona on aurinkoisen valkeankuulas pakkaspäivä. Talven tulo pääsi vasta käyntiin Tirilässä ja oikean talven tuntuiset pakkaspäivät, olisiko nyt kahdeksan miinusta. Pikkuisen sain lumitöitäkin tehdä. Ja matot on ulkona.

- Ja uutisista tuli tänään miten Pekingissä on myrkkypilviä, että siellä on lentokenttä kiinni. Miten se Saku sieltä pääsee, sanoo äiti. Saku on tulossa perjantai-iltana Dalian-Peking-Moskova-Helsinki reitillä.