Mummi pitää vasaraa pikkujakkaran päällä eteisessä. Nyt mummi ottaa jakkaran ja asettaa sen keittiöntuolin eteen. Jakkaralle asetetaan käytetty paperinen leipäpussi. Sisään sujahtaa jotakin. Ja alkaa vasaranpauke.
- Mitä sie mummi teet, kysyy Saku ihmetyksissään?
- Pittää särkee tää tapletti.
- Ai mitä?
- Emmie ossaa nielasta tämmösiä moukkuja (Panadolia).
- Eiks siulla oo morttelia?
- No onhan meillä, tuolla kaapissa on isovaarisi itse tekemä mortteli. Se on niin hieno, melkeen kuin uusi.
- Mikset sie sitä käytä, mummi?
Morttelin on tehnyt Jakob Sarell, joskus 1900-luvun alussa tai kenties jo edellisen vuosituhannen puolella. Vaarini oli seppä. Tämä on tietysti toinen tarina, ja toinen aihe. Ajattelen tässä, että se mortteli on ainoa esine, joka hänestä käsinkosketeltavasti muistuttaa. Ja voisi kestää vuosituhansiakin eteenpäin. Niin, kaunis rautaristi haudalla on myös hänen itsensä tekemä.
Sain aina pikkutyttönä kuoria kardemummat ja hienontaa ne tässä morttelissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti