Kaupparetki Lushuniin. Kananvarpaille ei kiitos.

Ihan itsekseni lähdin kauppareissulle ensimmäistä kertaa. Saku oli näyttänyt muutaman kaupan ja ihastuin delityyppiseen kauppaan, joka muistuttaa Stokkan Herkkua, kaikki valmisruoka vain on kiinalaista. Kananvarpaita oli monenkokoisia, värisiä...ne näyttävät olevan suurta herkkua. Siis ne varpaat! Näin pienen tytön imeskelelevän kananvarpaita junassa. Niitä nimenomaan imeskellään.

Lihatiskillä oli kaikenlaista lihaa, myös aasinlihaa saa. Osasin sanan liha kiinaksi, mutta ostamani keitetty/savustettu pala oli kyllä lihaa, mutta en ollut varma mitä. Näytti minusta lampaanlihalta. Makkaroita oli monenlaisia. Saku varoitti, ettei itse niistä pidä, mutta sen takia pitihän minunkin ostaa maistiaiseksi. Maustetaan luultavasti kiinalaisella "five spice" mausteella...siinä varsnkin anis ja sen makeus tulevat esiin.

Leipätiskillä oli tungosta. Takaani tunki käsi raha valmiina heilumassa myyjälle päin. Käännyin ja katsoin (tarkoitan mulkaisin) kuin vihainen härkä ja varmistin, ettei neiti etuilija pääse lähemmäs. Sain hyväksyvän hymyn ja kiitokset toiselta varttuneemmalta kiinalaisrouvalta. Ostin kiinalaista, mutta pakistanilaistyyppistä lehikäistä litteää leipää, kuin pakistanilaista parathaa. Sitä lohkaistiin kiinalaisella veitsellä reilusti pala ja laitettiin muovipussiin.

Seuraavalla tiskiosuudella oli kymmenittäin erilaisia salaattijuttuja. Valitsin kolme jotenkin syötävänoloista ja yhden riskillä. Yhdessä pääosassa oli jotkut vesikastanjat (?) joita ostaessani luulin pavuiksi sekä paprikaa. Toinen oli jotain jotain...päädyimme ehkä jonkinlaiseen merilevään. Näitä outouksia pitää vielä selvittää. Kolmas oli puolitettuja vesikastanjoita tai mitä ovatkaan...luulin niitäkin eri pavuiksi ja tummanpunaista samaa merilevähyrssyä kuin toisessakin. Neljäs oli melle tavanomaisin, mustia ja vihreita papuja. Kaikki nämä olivat miedossa viinietikkakastikkeessa. Luulisin, että riisiviinietikkaa? Edit: merilevähyrssyt olivat marinotuja ameeban lonkeroita. Jänniä, jänteviä syötäviä.

Vasemmalla papusalaatti, Oikealla jänteviä hörssyjä. Ameeban lonkeroita.

Ylemmän kuvan valkoiset hörssyt sekä  alemman tummat ovat ameeban lonkeroita. Pavuiksi luulemani kai vesikastanjota. 

Sakulle, nuhapotilaalle, ostin nyyttejä, vihreällä täytteellä (jiaozi) . Herkullisia. Sitten  maitoa, senkin etsiminen oli homma. Onneksi Saku sanoi, että ne ovat muovipusseissa, niinkuin Suomessa ennen, mutta 3 desin. Maitoa ei paljoa käytetä Kiinassa, mutta sen suosio on räjähtämässä, sillä sitä markkinoidaan terveysvaikutusten takia. Hyllyssä oli myös  hapatettua maitoa nimikkeellä joko jugurttia tai piimää. Maito on karjatalouden sivutuote, joka menee hukkaan ja jota nyt halutaan opettaa käyttämään. Toisaalta ravintoloissa on tuskin koskaan muita maitotuotteita kuin jätskiä tarjolla. Juustoja en ole huomannut, mutta niitä on, prosessoituja amerikkalaisia aamujuuston tyyppisiä.

Ja vielä kassiin: kiinalaisia keksejä, melkein kilo cashew-pähkinöitä, saksanpähkinäjauhetta juomajauheena. Ja erityisesti minulle: Capuccino pikakahvipusseja. En ollutkaan nähnyt kahvia missään muodossa kaupoissa - ei todellakaan meidän kotoisen kalakadun puodeissa, joista saa melko lailla normaalit kiinalaiset jutut - mutta tämä kauppa onkin supermuodikas deli. Yllätyksekseni, suklaitakin oli monenlaisia.  Eikä muuta kuin valkoista leipää eri muodoissa ja malleissa.

Saksanpähkinä-jojobajauhetta. 

Kas. muumipipareita tehty Taiwanissa. Sakun mielestä piraatteja.

Mutta pärjäisimme toki ihanilla kiinalaisilla ruokatarvikkeilla täydellisen hyvin. Huomaa kyllä miten Kiina länsimaalaistuu kaiken aikaa ja se tietysti alkaa näkymään kauppojen hyllyillä. Kiinalaisille ruoka on tärkeä ja suuri osa kulttuuria. Toivottavasti perinteet eivät hautaudu kaiken länsimaisen ihailun alle vaan jatkuvat siinä rinnalla. Oli ilo nähdä ison kaupungin bussiasemalla katumyyjällä monikerroksinen bambuhöyrytin höyryämässä nyytteineen pakkaspäivänä. Seuraavassa postauksessa viehättäviä katukauppakuvia enemmänkin.

Kotiin kasseineni otin taksin supermarketin kulmalta: tsyy ikadashue (lääketieteen yliopistolle), naiskuski hymyili ja vei minut portille. Olin oikein ylpeä itsestäni tästä onnistumisesta. Joskus taksikuskit väittelevät kovastikin hinnasta. Mittarihinta on noin 15 juania eli vajaat 2 euroa. Taisimme ajella muutaman viikon aikana enemmän 2 euron takseillaa kuin yhteensä elämäni aikana. Taksikuskit helposti käyttävät hyväksi uusia opiskelijoita, jotka eivät hinnoista ole vielä perillä. Hinnasta pitää sopia aina etukäteen. Eivätkä taksikuskit osaa englantia.
Tämän 5 km kauppamatkan voi tehdä bussillakin 2 juanin kertamaksulla (25 senttiä). Yleensä mentiin bussilla ja tultiin kasseinemme taksilla pois.