Tori Lushunin kukkuloille menevällä kadulla

Tori Lushunin kukkuloille menevällä kadulla

Torit ovat parhaita paikkoja tutustua ihmisten elämään missä päin maailmaa tahansa. Aivan sattumalta törmäsin kilometrin pituiseen toriin kadun varrella. Ensimmäiseksi pysähdyin katselemaan sisarusten kauppaa. Jakkaroilla istuen veli paistoi vohveliraudoilla ohuen ohuita lättyjä, jotka sisko sitten puupuikolla kiesi näppärästi vohvelisikareiksi. Homma oli niin nopea, että tuskin ehti kuvan ottaa. 

Ojensin 5 juania, vajaan euron ja sisko hyvin ymmärsi punnita viidellä juanilla minulle pussillisen, toistakymmentä sikaria. Sain vähän ujot hymyt mukaan. Niitä samalla kirjoittaesseni napostelen pu-Erh teen kera. Sain vähän ujot hymyt mukaan. Näillä kaduilla en nähnyt ketään toista ulkomaalaista. 

Seuraavaksi otin kuvan täydestä lihatiskistä ihan mummille näyttääkseni. Kaikki reilusti paljaan tiskin päällä. Siinä taaempana toinen myyjä teki hakkelusta rasvaisesta possusta asiakkaalle. Kiinalaiset laittavat possua vähän joka ruokaan, ja pitävät porsaan ihrasta. 

Kalamyyjän anti oli yleensä kadulle levitetyn liinan päällä. Joillakin oli jäitä. Kalakaupat, lihakaupat, pähkinäkaupat...siinä toinen kiinalaisten suosikki, pähkinät...syömätikut ja riisikupit, uudenvuoden koristeet, punaiset kengänpohjalliset onnea tovottavin mietelausein, sekatavarapöydät, hedelmäkojut, nuudelikaupat, kiinalaiset valmisruokakojut ...pujottelivat vuorotellen leveän katukäytävän molemmin puolin.

Tässä vaiheessa loppui kameran akku, kuvattavaa olisi ollut vaikka kuinka.

Pienessä kojussa valmistettiin ”kiinalaisia hodareita” kun en keksi parempaakaan nimeä, enkä niiden oikeaa nimeäkään tiedä. Ei Sakukaan.

Olemme niitä jossain syöneet ja olen ihmetelleet miten ne saa valmistettua. No nyt tiedän. Syviin lettupannun tapaisiin pannuihin laitetaan löysää taikinaa pohjalle, Siihen päälle täyte, joka voi olla jauhelihapihvin tapaan laitettua porsasta, kalaa, kanaa tai vihreitä vihanneksia. Kun alapuoli on kauniin ruskeaksi paistunut, nostetaan kakkarat sivuun ja pannuun laitetaan taas ohut kerros taikinaa. Äsken paistetut lätyt täytteineen sujautetaan nurinperin paistuvan kakkaran päälle. Nyt on kakkaralla molemmin puolin kerros paistettua taikinaa ja täyte jää sisäpuolelle. Öljyä sivellään reilusti päälle, siksi en oikein tiennyt niiden tekotapaa, kun ne eivät tuntuneet uppopaistettuilta, vaikka rasvaa oli makuumme vähän liian runsaasti.

Vielä uusi oppi, jota seurasin; kuinka perata merimakkara. Makkara vain avataan pitkittäin saksilla ja vedetään sisälmykset pois. Ne ovat kuitenkin sen verran niljakkaita otuksia, ettei tee mieli maistaa, vielä. Merimakkara on vielä mysteeri. Suuressa ostoskeskuksessa oli merimakkarakauppa, jossa erikokoiset makkarat oli aseteltu kuin sikarit kauniisin, suorastaan ylellisiin laatikoihin. Kuivattuja? Onko niillä joku erikosasema. Toisaalta katutorilla merimakkaroita puhdistettiin ronskisti ja sellaisenaan myytiin kaikelle kansalle tuoreeltaan.

Merimakkaroita

Mukaan ostin vain vohvelit, sillä olin etsimässä tietä ylioppistolle kukkuloiden rinteitä seuraillen, enkä halunnut kannettavaa. Kävi kuitenkin, että jouduin kävelemään takaisin kaupunkiin, koska en läytänyt oikeaa tietä. Kukkulota oli liian monta, että löytäisen sen, missä on tunneli pos kaupungin alueelta. Löysin tämän ihanan torin, jonne pitää mennä uudestaan. Voi olla, että se oli vain lauantaitori. Kävelyretkestä enemmän toisessa postauksessa www.siperiankautta.blogspot.com

Miekkakaloja