iPad-tyttö

Olisinko uskonut muutama vuosi sitten, että Aisha opettaisi Melbournen Suomi-koulussa!
Joka toinen lauantai eri-ikäiset ryhmät kokoontuvat Melbournen Suomi-kirkolla, jossa kävimme tutustumassa  leikkiryhmään Zoen ollessa pienenpieni parikuukatinen mummon rintahuivirepun suojissa

Siellä leikittiin ja laulettiin, sitten pidettiin takapihalla nyyttäripiknik. Samalla nuoret äidit tutustuvat toisiinsa. Taaperoita oli lähemmäs parikymmentä.

Zoen sanavarasto kasvoi aluksi melko tasan suomen ja englannin sanoilla. mutta nyt alkaa ympäristön kieli voittaa. Viimeisin uusi sana, oli mummolle ainakin yllätys - iPad! Muita bowl, park. sanojen oppimisessa taitaa myös tarhalla olla suuri merkitys. Zoe käy pari kertaa viikossa tarhalla, ja pitää siitä kovin. Zoe on niin touhukas ja määrätietoinen pikkuinen, eikä ikävöi yhtään tarhalla. Toisin kuin Saku-eno, joka itki ensimmäisen kuukauden. Aisha-äiti sensijaan vilkutti reippaana äidille heiheit ja paineli leikkeihin, silloin Karachissa.

Mutta niin, eihän se ihme, jos iPadin avulla Zoe saa jutella Adelaideen grannyn ja grandpan kanssa, Lappeenrantaan isomummin ja mummon kanssa, Kiinaan Saku-enon kanssa vain tärkeimmät mainitakseni. Ja osaa näyttää omia juttujaan, moiskauttaa pusuja ja yleensäkin kommunikoida luontevasti iPadin kera kaikkien meidän kanssa. Äiti vain siirtää iPadin kätevästi eri paikkoihin,

Edit 8.7. Tämä olikin jäänyt julkaisematta! Mutta nythän tähän sopii uusin kuva, jonka nappasin jutellessani Zoen kanssa skypessä. Zoe oli saanut uden Pepa-possu yöpaidan. Iltarituaaliin kuuluu kaikkien pehmoeläimien ja mollamaijan peitteleminen ja taputtaminen nukkumaan väliin lattialle, väliin leikkipöydälle; nai nai (night night).

Zoe on kahden viikon vierotuksessa, mikä tarkoittaa sitä, että äiti maitoineen on kaksi viikkoa Adelaidessa 1000 kilometrin päässä. Daddy kertoi, että kaksi ensimmäistä yötä olivat olleet itkuisia. Jännityksellä odotellaan, miten sujuu kun äiti palaa, eikä halaisi enää imettää.