Äidin INR-viikko

INR-testi (International normalising ratio) on verikoe (kokeet?), joka testaa veren hyytymiseen liittyviä seikkoja. Se tehdään eripituisin väliajoin veren ohentamislääkkeiden (Marevan) annostusta varten. Arvon pitäisi olla 2-3
K-vitamiinin liiallinen saanti vaikuttaa tähän arvoon.
Tänään äidillä se oli tasan 3, seuraava tarkistus INR taas 4 viikon kuluttua.

Linkissä on englanksi minullekin ymmärrettävä selitys INR-kokeesta. Lab Tests Online:

http://www.labtestsonline.org/understanding/analytes/pt/test.html

Äidillä on jatkuva huoli ja jopa jännitys siitä, että tulos on reilassa; pohtii syömisiään ja minä taas koetan kertoa, että kun nyt on INR arvo halutulla tasolla, on dieetti ihan sopiva, eikä sitä sovi liikaa muuttaa.
Hedelmiä voisi vain syödä lisää. Ohjeet annetaan kautta linjan eri ikäisille ihmisille; syö 500 g vihanneksia ja hedelmiä, ja äiti pohtii, ettei millään saa sellaista määrää syötyä. Eihän 87-vuotias syö muutenkaan yhtä paljon kuin nuorempansa. Koetan vakuuttaa, että hyvä näin; todella säännöllinen rytmi ja samaa kotiruokaa kuina aina ennenkin. Minä saan helposti 500 g kokoon muutamasta appelsiinista, vaikkapa.

Nyt koetan saada äidin kävelemään ulkona, tänään lähtikin, esteli ensin, mutta sitten itsekseen kierti isoa tuplapihaamme.

Nyt on kello kahdeksan illalla ja äiti jo yöunilla. Migreenilääke ilmeisesti väsyttää, niin neurologikin sanoi. Pitää nyt selvittää, ettei sitä enää tarvittaisi, sillä varsinaiset päänsäryt ovat hävinneet.

Itse olin päivän kuumeessa ja sen jälkeen nämä parisen päivää olo on kuin matkapahoinvointisella, ja äkillinen ykösnousu ja pitkälleen meno huippaa. Toivottavasti ei sen kummempaa, koskaan ei ole tällä tavalla huipannut.
(edit 20.4. )Saku sai minut menemään lääkärille muutama päivä sitten, sillä vielä nopeita liikkeitä tehdessä, varsinkin sängystä noustessa, pyörrytti. Asentotasapainohäiriö, sanoi lääkäri, voi kestää viikkoja. Nyt melkein pari viikkoa merisairasmainen olo on jo hävinnyt, mutta nopeat nousut vielä heittävät vähän tasapainoaistia. Paranemaan päin, kuitenkin joka päivä, eikä se enää haittaa tekemisiä. Avantoonkin olen uskaltanut, ensin varovasti, sitten jo toistakymmentä vetoa.