Tyttärentyttärentytär

Pitkästä aikaa...moneen viikkoon emme päässeet Aishan kanssa skypettämään. Tänään se onnistui kun sain tietsikkani korjauksesta. Mistä juttelimme, tietenkin tulevasta pikkuisesta neiti-Fransista, jonka nimiehdotuksia pohdimme ja juttelimme siitä, kuinka tuleva äiti itse syntyi 27 viikkoisena keskosena ja kaksosena ja painoi 972 grammaa. Veljen paino oli 1174 grammaa. Nuo luvut eivät koskaan unohdu.

Mummikin istui keittiön pöydän ääressä, asettelin kuulokkeet päähän ja niin mummi sai jutella tyttärentyttärentyttärestään ja katsoa jo tyttärentyttären odotusmasuakin.  Kaikki on siis hyvin ja tämän viikon ultrassa sai tietää jo sukupuolen.

Itse aikoinaan en halunnut tietää sukupuolta, vaikka kaksosia odotinkin, silloin 26 vuotta sitten. Olin iäkäs äiti, kovasti varuillani että kaikki sujuu hyvin . Ja sitten kävikin niin, että vauvat syntyivät kovin aikaisin. Hyvin selvisivät, niinkuin näkyy! Kaivoin esiin pienet kilon keskoselle sopivat nutut ja hatut, jotka hyvä ystäväni Rita kutoi lapsille, vaikka oli itse jo kovin sairaana. Rita ei selvinnyt sairaudestaan. Rita asetti itselleen pieniä etappeja sairastaessaan. Yksi oli, että saisi lapset syliinsä. Niin Rita saikin, vaikka minun piti kannatella lapsia hänen jo heikoilla käsivarsillaan.

Jäin istumaan koneen ääreen. Muistoja tulvi mieleen.

Nyt on vaaliyö, kummallista kummallisemmat tunnelmat vaalituloksia katsellessani. Ehdokkaani ei päässyt läpi. Ihmettelen sitä, miten ennen niin vahva vaalisalaisuuden pitäminen on heltynyt; monet kirjoittavat ystävilleen Facebookiinkin ehdokkaidensa nimen ja numeronkin muille valmiiksi ehdotukseksi. En edes tiedä äidin ehdokasta, vaikka tiedänkin puolueen. Eikä tulisi mieleen kysyäkään.

Niin ne nimet, vanhemmat ovat miettineet näitä: Zoe Peppi. Aika kiva ja reipas nimi. Annoin siihen lisäksi pari omaa ehdotustani. Australiassa lapset rekisteröidään sairaalassa. Hetkinen. Olikohan niin, että meidän vauvat rekisteröitiin vauvojen teho-osastolla liian aikaisen ja huteran syntymänsä perusteella? En silloin mieltänyt sitä millään lailla hätäkasteeksi. Eihän meillä ollut nimiäkään edes  tarkkaan mietitty ja sitten ne piti antaa papereihin vauhdilla. Rakkaat nimet lapsilleni kuitenkin tuli.

Ajattelen sanaa tyttärentyttärentytär ja piti ihan ruveta laskemaan tuliko tarpeeksi tyttäriä siihen. Tuleva pikkuienen on siis neljättä polvea tyttäriä. Suomen kieli on aika ihana noiden sanojensa kanssa.