Toiseksi nuorin on tumma.
Toiseksi vanhin on vaaleatukkainen.
Vanhin meistä on punatukkainen.
Miten tulin tuota ajatelleeksi, tukkaa. Vaikka olen yrittänyt sekoittaa maailman geenejä lapsilleni, on 3 kuukautta vanha tyttärentyttäreni punapää niinkuin isomumminsa huolimatta pakistanilais-kashmirilais-britti-saksalais-suomalaistaustastaan. Perinnöllisyys on kiehtovaa. Meillä on kaikilla kolmella vanhimmalla kyllä samanoloinen fyysinen olemus. Isomummi on nyt hoikka, mutta on hänelläkin ollut pyöreät muodot, kuten meillä kahdella keskimmäisellä nyt. Voimme hyvin käyttää vaatteita ristiin. Joku voi sanoa, että emme voi, koska olemme eri sukupolvea ja muoti on erilainen.
Mutta eipäs niin olekaan. Tyttäreni suosikkivaatekappale on mumminsa trenssitakki 70-luvulta. Korjasin siitä juuri muutaman sauman, ja takki on kuin uusi. Kuvan näet täältä.
Mutta takaisin pieneen uuteen perheenjäseneemme. Zoe Peppi Aleksandra näyttää perineen pitkät sormet ja varpaat isänsä puolelta. Mutta kun yhtenä päivänä katselin nukkuvaa Zoukkia sylissäni, tulvahti ihmeellinen tuttuuden olo. Hetken katsoin tyttärentytärtäni ja siinä; oli kuin olisin pidellyt tytärtäni sylissä 26 vuotta sitten.
Tyttäreni taas muistuttaa ulkonäöltään todella selvästi pakistanin suvun patriarkkaa, nani Jehangiria, mummoaan. Ei vain ulkonäöltään, vaan luonteeltaan. Samalla mukaan tulee kuva Poppy-tädistä, joka taas on äitinsä kaltainen. Siinä siis 3 sukupuolvea naisia muistuttavat toisiaan, vaikka suomalaisena äitinä yritin geenejä sekoitella.
Koska tyttäreni on tumma, ulkonäössämme saa hakea yhtäläisyyksiä, että meitä voi ajatella äidiksi ja tyttäreksi. Tummuus menee edelle kaiken muun ja vallitsee ihmisten katsoessa meitä. Toinen on itämaisen tumma nuori nainen, toinen taas vaaleanpullero tosisuomalainen nainen. Eihän nuo kaksi voi olla äiti ja tytär! Onhan minulta kysytty, mistä olen nuo saanut. Sanoin, että ihan itse tein!
Tässä me kaikki sitten olemme 2011.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti