Joku saunalla kysyi, mikä ero Australialla ja Suomella tulee ensiksi mieleen. Sanoin vuodenaikojen vaihtelut. Minusta kaikki vuodenajat ovat ihania. Miten kaunis syksyn metsä onkaan, kun sammaleiset kivet kiiltävät kosteudesta ja pudonneet lehdet vielä kahisevat kävellessä. Sienimetsään en ehtinyt, se on hienointa syksyssä. Ja Australaissa ei ole sieniä, eikä Melbournen 4-miljoonaisessa kaupungissa kunnon metsiäkään. Metsiin, tai puskaan kuten siellä sanotaan, pitää mennä erikseen ja ajella tuntikaupalla. Meillähän metsäkaistale on tuossa tontin rajalla. Aishakin sanoi, että suomalaista mäntymetsää usein kaipaa, tai edes jotain oikeaa metsää lähempänä.
Mutta pihalla ruoho vihertää! Kaivoin eilen palsternakat maasta. Nehän tykkää pienestä pakkasesta, silloin niistä tulee oikein makeita. Riisi-ohrapuuron kanssa paistoin peukalonpaksuisia tankoja sellaisenaan uunissa, ei suolaa, ei öljyä. Miten makeita!
Viime vuonna tähän aikaan oli jo paljon lunta.
Kuvissa eukapyptusmetsää Victorian osavaltion alueella, toisessa tuulen pieksämää puskaa avoimen meren rantamilla. Molempiin paikkoihin teimme päivän retket pois Melbournen liikenteestä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti