Mummo palasi Munchenin räntäsateesta Tirilään.

Lomasen piti olla aikamatka eteenpäin, Baijerin kevääseen, mutta tuli takatalvi sinnekin. Lähtöpäivänä satoi suuria lautasia räntää! Viikon aikana oli aurinkoisiakin päiviä, mutta talvitakki oli tarpeellinen. Ihmiset kulkivat siellä toppatakeissaan.

Loma oli kevään vilpoisuudesta huolimatta täynnä menoa ja ohjelmaa, niin että viimeisenä iltana tuntui jaloissa tiukka väsymys. Merisuolakylpy, hevosrasvaa ja hierontaa, niin mummo oli valmis kotimatkaan.

Huomasinpa kuitenkin, että matkanteko vaihtolennoilla onkin aika rankkaa, varsinkin kun joutuu heräämään neljältä aamulla, että ehdittiin kentälle 40 km päähän Muncenin laitamilta Furstenfeldbruckista. Ja se rankassa räntäsateessa Munchenin ympäristön kiivailla autobaanoilla. Tunnin lento Amsterdamiin, nopea koneenvaihto melkein juosten, reilu kahden tunnin lento Amsterdam-Helsinki, sitten bussin odottelua rautatieasemalle, reilun kahden tunnin matka jälleen, nyt reilummalla jalkatilalla pendolinossa. Aika monta vaihtoa ja odottelua siis. Tällainen lento maksoi 215 e kun suora lento olisi ollut puolet kalliimpi. Aikaa meni Muncen-Lappeenraanta välille yteensä reilu 12 tuntia.

Sitä mietin ja huomaan, että mummon olemus muuttuu kun ikää karttuu, mukavuutta ja jaksamista on jo harkittava. Ei olisi ennen tullut mieleen. Ja jalat tuntuvat heti väsyvän ja kaipaavat etikkasuolakylpyä, mehevää rasvaa ja jalat ylös! Luupiikkikö se on mikä kantapäässä tikkaa?
Jalkoja piti muistaa eilutella, nilkkaa kieritellä ja ojennella joka välissä.